Lue keskustelun säännöt.
Hyvä Paha lastensuojelu
Täydellinenkö? Tuskin.
18.11.2016 |
Näin lyhyesti ihmettelen miten kaikki vaativat lastensuojelua puuttumaan/tarkistamaan kaikkeen ja valittavat kun asioihin ei puututa kunnes lastensuojelu puuttuu/tarkistaa sinun (lastesi) elämään niin siitä alkaa huuto ja kiukuttelu että miksi ne puuttuvat.
Onko kukaan huomannut saman asian?
Miksi asiat täytyy aina nähdä negatiivisesti?
Olemmeko me itse aina niin täydellisiä omissa silmissämme?
Kommentit (95)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meistä tehtiin lasu korona-aikana. Emme tiedä kuka sen teki, ja ilmoitus todettiin aiheettomaksi. Mutta!
Rakensimme tuolloin taloa. Asuimme ahtaasti kerrostalossa ja siellä asuminen ei ollut erityisen juhlaa. Lapsilla oli ollut karanteeneja, synttäreitä oli peruttu, kaikki oli kiinni ja lastensuojelusta tiedettiin tämä. Totta kai.
He ehdottivat meille, että vaikka aihetta huoleen ei ole, niin voisimmeko me nopeuttaa talon valmistumista mm. palkkaamalla sinne lisää ihmisiä töihin. Katsottiin puolison kanssa toisiamme ja molemmat mietti, että voiko sitä juuri siellä paikassa ääneen sanoa, ettei meillä ole sellaiseen rahaa enää? Kaikki kustannukset nousseet räjähdysmäisesti ja nekin hommat mitkä ulkopuoliset teki, viivästyi tekijöiden sairastumisten ja karanteenien vuoksi.
Käsittämätöntä tyhmyyttä ehdottaa tuollaista tilanteessa, jossa kaksi vanhempaa oli jo äärirajoilla sen kanssa että oli ylipäätään jonkun kettumaisuuden vuoksi joutunut lastensuojelun kanssa tekemisiin.
Kuullostaa tutulta, juurikin tuo, ettei huolta ole ja tarvetta lastensuojeluun ei nähdä, mutta nämä ja nämä asiat, jotka vaatii tuhansia euroja rahaa varmaan parantaisi tilannetta (heidänkin kirjoissaan). Meillä oli rahaa ja ajattelin et mielummin maksetaan tietyt jutut heti, kun jäädään lastensuojelun kanssa niiden järkevyydestä vääntämään. Voin sanoa, että luotto lastensuojeluun meni, vaikka työntekijät olivatkin asiallisia, he kuitenkin käyttivät valtaansa, vaikka tilanne ei sellaista vaatinut ja vaatimukset eivät olleet lain mukaisia.
Mietin silloin, mitä sellaiset ihmiset tekee, joilla ei rahaa ole, jäävätkö he sitten johonkin seurantaan, herääkö uusi huoli? Sääliksi käy.
Voit joko nöyristellä ja teeskennellä, että heidän näkemykset on oikeita ja heidän ehdottamat toimenpiteet ja lastenhoitoon liittyvät odotukset hyödyllisiä, välittämättä siitäkään että näissä laitoksissa ilmenee täysin samanlaisia ongelmia kuin kodeissakin, mutta laitosten kohdalla ne eivät olekaan mikään ongelma, ei ainakaan laitoksen saati lasun aikaansaama.
Tai sitten voit tehdä kuten minä, ja pistää liinat täysin kiinni, jolloin he alkavat eristää sinua lapsistasi jopa täysin, estäen puhelutkin.
Sitten he saattavat esimerkiksi tonkia lastesi alusvaatteita, kytätä näitä suihkussa, tyrkyttää pillereitä, tuputtaa sateenkaari-shaibaa yms, väittäen ihan pokkana että tämä kaikki on vain hyväksi lapsellesi, ja sinun kuuluu tehdä "yhteistyötä" heidän kanssaan, mikä tarkoittaa sitä että käytännössä osoitat lapsillesi puheillasi, että tuet viranomaisten touhuja ja sanomisia, eli osallistut osaltasi itse tuohon yllä kuvattuun täysin mielisairaaseen toimintaan näyttämällä sille kaikelle vihreää valoa sellainen typerä psykopaatin hymy kasvoillasi.
Tuota, sä et nyt ihan paini samassa sarjassa noiden kahden yllä lainaamasi kanssa.
Niin, he kertovat kokemuksistaan varakkaampina, minä kerron kokemuksistani köyhänä?
Kyllä sinulla on muitakin ongelmia kuin köyhyys.
Ei ole, minä en haistele lasten kalsareita ja tyrkytä lapsille pillereitä yms. sitä tekee ainoastaan nämä tulosvastuuttomat ekspertit, lastenn ussijoita kun ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei siitä lässytyksestä ja saman jankkaamisesta sohvalla ole mitään hyötyä. Tarvittaisiin vanhanajan kodinhoitajia, jotka mm. siivoaisivat, tekisivät, ruokaa, voisivat käyttää lasta ulkona että äiti voisi nukkua päiväunet jne. Sohvalla rupattelu on silkkaa ajanhukkaa kaikille osapuolille. Ja kallista.
Miten se vessan siivooja auttaisi sellaiseen asiaan, että vanhemmat eivät saa lastaan kouluun aamuisin ja poissaoloja alkaa olla satoja tunteja? Tai siihen, että lapsi oireileen psyykkisesti, koska äiti dissaa häntä mennen tullen ja etsii hänestä vikoja? Tai siihen, että äiti makaa sängynpohjalla kaiket päivät eikä huolehdi lapsestaa, edes katso hänelle kunnon ruokaa.
Vessan siivouksesta jäävä aika voitaisiin käyttää siihen lapseen, noin kärjistäen. Nyt kun vanhemmilla on se vessankin siivous ja muu siivous ja siihen päälle se kiukutteleva lapsi jonka kanssa ei ehdi istua puhumaan.
Vierailija kirjoitti:
Meistä tehtiin lasu korona-aikana. Emme tiedä kuka sen teki, ja ilmoitus todettiin aiheettomaksi. Mutta!
Rakensimme tuolloin taloa. Asuimme ahtaasti kerrostalossa ja siellä asuminen ei ollut erityisen juhlaa. Lapsilla oli ollut karanteeneja, synttäreitä oli peruttu, kaikki oli kiinni ja lastensuojelusta tiedettiin tämä. Totta kai.
He ehdottivat meille, että vaikka aihetta huoleen ei ole, niin voisimmeko me nopeuttaa talon valmistumista mm. palkkaamalla sinne lisää ihmisiä töihin. Katsottiin puolison kanssa toisiamme ja molemmat mietti, että voiko sitä juuri siellä paikassa ääneen sanoa, ettei meillä ole sellaiseen rahaa enää? Kaikki kustannukset nousseet räjähdysmäisesti ja nekin hommat mitkä ulkopuoliset teki, viivästyi tekijöiden sairastumisten ja karanteenien vuoksi.
Käsittämätöntä tyhmyyttä ehdottaa tuollaista tilanteessa, jossa kaksi vanhempaa oli jo äärirajoilla sen kanssa että oli ylipäätään jonkun kettumaisuuden vuoksi joutunut lastensuojelun kanssa tekemisiin.
Teistä ei tehty lasua. Se tehdään vain lapsista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei siitä lässytyksestä ja saman jankkaamisesta sohvalla ole mitään hyötyä. Tarvittaisiin vanhanajan kodinhoitajia, jotka mm. siivoaisivat, tekisivät, ruokaa, voisivat käyttää lasta ulkona että äiti voisi nukkua päiväunet jne. Sohvalla rupattelu on silkkaa ajanhukkaa kaikille osapuolille. Ja kallista.
Miten se vessan siivooja auttaisi sellaiseen asiaan, että vanhemmat eivät saa lastaan kouluun aamuisin ja poissaoloja alkaa olla satoja tunteja? Tai siihen, että lapsi oireileen psyykkisesti, koska äiti dissaa häntä mennen tullen ja etsii hänestä vikoja? Tai siihen, että äiti makaa sängynpohjalla kaiket päivät eikä huolehdi lapsestaa, edes katso hänelle kunnon ruokaa.
Vessan siivouksesta jäävä aika voitaisiin käyttää siihen lapseen, noin kärjistäen. Nyt kun vanhemmilla on se vessankin siivous ja muu siivous ja siihen päälle se kiukutteleva lapsi jonka kanssa ei ehdi istua puhumaan.
Miten me muut ehditään sekä siivota, että puhua lapsen kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meistä tehtiin lasu korona-aikana. Emme tiedä kuka sen teki, ja ilmoitus todettiin aiheettomaksi. Mutta!
Rakensimme tuolloin taloa. Asuimme ahtaasti kerrostalossa ja siellä asuminen ei ollut erityisen juhlaa. Lapsilla oli ollut karanteeneja, synttäreitä oli peruttu, kaikki oli kiinni ja lastensuojelusta tiedettiin tämä. Totta kai.
He ehdottivat meille, että vaikka aihetta huoleen ei ole, niin voisimmeko me nopeuttaa talon valmistumista mm. palkkaamalla sinne lisää ihmisiä töihin. Katsottiin puolison kanssa toisiamme ja molemmat mietti, että voiko sitä juuri siellä paikassa ääneen sanoa, ettei meillä ole sellaiseen rahaa enää? Kaikki kustannukset nousseet räjähdysmäisesti ja nekin hommat mitkä ulkopuoliset teki, viivästyi tekijöiden sairastumisten ja karanteenien vuoksi.
Käsittämätöntä tyhmyyttä ehdottaa tuollaista tilanteessa, jossa kaksi vanhempaa oli jo äärirajoilla sen kanssa että oli ylipäätään jonkun kettumaisuuden vuoksi joutunut lastensuojelun kanssa tekemisiin.
Kuullostaa tutulta, juurikin tuo, ettei huolta ole ja tarvetta lastensuojeluun ei nähdä, mutta nämä ja nämä asiat, jotka vaatii tuhansia euroja rahaa varmaan parantaisi tilannetta (heidänkin kirjoissaan). Meillä oli rahaa ja ajattelin et mielummin maksetaan tietyt jutut heti, kun jäädään lastensuojelun kanssa niiden järkevyydestä vääntämään. Voin sanoa, että luotto lastensuojeluun meni, vaikka työntekijät olivatkin asiallisia, he kuitenkin käyttivät valtaansa, vaikka tilanne ei sellaista vaatinut ja vaatimukset eivät olleet lain mukaisia.
Mietin silloin, mitä sellaiset ihmiset tekee, joilla ei rahaa ole, jäävätkö he sitten johonkin seurantaan, herääkö uusi huoli? Sääliksi käy.
Lastensuojelun taloudellisista seurauksista perheille ei juuri puhuta. Meillä on otettu palkatonta vapaata, että voidaan palaveerata lasun kanssa keskellä päivää ja yhdessä kohtaa piti ottaa vapaita myös, että voi siivota kotia lasulle kelpaavaan kuntoon. Lasun kanssa asioiminen on tosi kuormittavaa, joten saikkukin olisi ollut tarpeen. Kun olin opiskelija valmistuminen siinä viivästyi, kun ei ollut voimia lopputyön kirjoittamiseen lasustressin ohessa. Mitään apua tai tukea lasusta ei saanut. Kamala kokemus.
Tämä on totta. Meillä lapsi sijoitettiin kiireellisesti valheisiin perustuvan ilmoituksen takia. Olimme järkyttyneitä ja shokissa, ei mitään käsitystä siitä, mihin tilanne voi johtaa.
Olen yrittäjä ja minulla oli juuri edessä vuoden kiireisin kausi. En uskaltanut ottaa vastaan projektia, josta olisi tullut noin 20 000 euroa, sillä en voinut riskeerata ko. pitkää asiakassuhdetta toimittamalla mahdollisesti huonolaatuista palvelua.
Tilanne ratkesi melko nopeasti, ilmoitus todettiin perättömäksi ja lapsi palasi kotiin. Mutta taloudelliset tappiot ja henkiset kärsimykset niin lapselle kuin vanhemmillekin olivat merkittävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei siitä lässytyksestä ja saman jankkaamisesta sohvalla ole mitään hyötyä. Tarvittaisiin vanhanajan kodinhoitajia, jotka mm. siivoaisivat, tekisivät, ruokaa, voisivat käyttää lasta ulkona että äiti voisi nukkua päiväunet jne. Sohvalla rupattelu on silkkaa ajanhukkaa kaikille osapuolille. Ja kallista.
Miten se vessan siivooja auttaisi sellaiseen asiaan, että vanhemmat eivät saa lastaan kouluun aamuisin ja poissaoloja alkaa olla satoja tunteja? Tai siihen, että lapsi oireileen psyykkisesti, koska äiti dissaa häntä mennen tullen ja etsii hänestä vikoja? Tai siihen, että äiti makaa sängynpohjalla kaiket päivät eikä huolehdi lapsestaa, edes katso hänelle kunnon ruokaa.
Vessan siivouksesta jäävä aika voitaisiin käyttää siihen lapseen, noin kärjistäen. Nyt kun vanhemmilla on se vessankin siivous ja muu siivous ja siihen päälle se kiukutteleva lapsi jonka kanssa ei ehdi istua puhumaan.
Miten me muut ehditään sekä siivota, että puhua lapsen kanssa?
Lapsia on erilaisia. Ja koteja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä yhteiskunnassa on se vika, että huostaanottoon löytyy AINA rahaa, mutta ennaltaehkäiseviin toimiin ei.
Valtaosa lastensuojelulaitoksissa on yksityisiä, rahat tulevat verorahoista. Erittäin tuottoisaa bisnestä. Vuosi huostassa maksaa yli 100 000e, miettikää että sillä saisi kouluun avustajia tai psykiatrisen sairaanhoitajan josta voisi olla monelle lapselle apua? Tai kotiin vietävää apua perheille.
Tottakai on lapsia, joille on paras tulla sijoitetuksi kodin ulkopuolelle. Kuitenkin liian moni, sadat tai jopa tuhannet lapset ja nuoret eivät joudu sijoitetuksi siksi, että kodissa olisi huonot oltavat, vaan siksi, että heillä on ongelmia (nepsy, autismi, mt, kehitysviiveet) joihin he eivät saa apua, elo kotona tulee mahdottomaksi ja sitten törkätään lapsi laitokseen jossa ongelmat vain eskaloituvat. Ja rahaa palaa, miljoonia.
Minun lasteni laitos on yhdistyksen omistuksessa, kivasti tulee verovapaata fyffee eikä tarvii tehdä oikeestaan mitään muutaku esittää jotain lastenkasvatuksen johtotähteä.
Yli 100 000e per tenava vuodessa, muutama tonttu vuodessa menee niistä itse lapseen ja loput sitten sinne yhdistyksen jäsenten liiveihin.
Herää kysymys miksei lapsesi ole luonasi? Yhteiskunta ei ota huostaan kevyistä syistä, juuri noiden suurten kustannusten vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei siitä lässytyksestä ja saman jankkaamisesta sohvalla ole mitään hyötyä. Tarvittaisiin vanhanajan kodinhoitajia, jotka mm. siivoaisivat, tekisivät, ruokaa, voisivat käyttää lasta ulkona että äiti voisi nukkua päiväunet jne. Sohvalla rupattelu on silkkaa ajanhukkaa kaikille osapuolille. Ja kallista.
Miten se vessan siivooja auttaisi sellaiseen asiaan, että vanhemmat eivät saa lastaan kouluun aamuisin ja poissaoloja alkaa olla satoja tunteja? Tai siihen, että lapsi oireileen psyykkisesti, koska äiti dissaa häntä mennen tullen ja etsii hänestä vikoja? Tai siihen, että äiti makaa sängynpohjalla kaiket päivät eikä huolehdi lapsestaa, edes katso hänelle kunnon ruokaa.
Lasuja tehdään myös siksi, että vanhempi on väsynyt/uupunut. Yksinhuoltajaisän väsymykseen kodinhoitaja auttaisi, ei sohvalla rupattelu.
Katsos kun pointti on tukea sitä väsynyttä mutsia pärjäämään ja tekemään itse omia voimavarojaan kasvattamalla, eikä niin että joku tulisi ja hoitaisi asian sen mutsin puolesta. Mitäs sitten kun siivooja on pitänyt kotia siistinä kuukauden ja sen mutsin pitäisi jatkaa itse? Ei taida onnistua, mutta toiminnanohjauksella onnistuu.
Valvo kuukausi. Siivoa. Minä voin sitten tulla vierestä neuvomaan, tarkistamaan jäljen ja kirjoittamaan raportin. :)
Sitä minä ihmettelen, että mikä on lähtökohtaisesti se syy, että joku tarvitsisi ylipäätään jonkun kunnallisen siivoojan kotiinsa. Toki on tilanteita, joissa se voisi olla tarpeen, esim. monikkosynnytykset. Joissain kolmosissa on varmasti tekemistä riittämiin, että siivoukseen ei ehdi. Tai vaikkapa äidin loukkaantuminen, jalka poikki on paha luututa lattioita. Mutta mikä muu mitenkään voisi tuoda eteen tilanteen, jossa olisi perusteltua tuottaa kunnallista siivouspalvelua. Toki jokainen varmaan ulkoistaisi kotisiivouksensa, jos ilmaiseksi saisi. Yksityiset siivousfirmat sitten vastaavat tähän tarpeeseen.
No vaikka syöpä. Tai toisen vanhemman kuolema. Näihin ei tietääkseni saa mitään apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei siitä lässytyksestä ja saman jankkaamisesta sohvalla ole mitään hyötyä. Tarvittaisiin vanhanajan kodinhoitajia, jotka mm. siivoaisivat, tekisivät, ruokaa, voisivat käyttää lasta ulkona että äiti voisi nukkua päiväunet jne. Sohvalla rupattelu on silkkaa ajanhukkaa kaikille osapuolille. Ja kallista.
Miten se vessan siivooja auttaisi sellaiseen asiaan, että vanhemmat eivät saa lastaan kouluun aamuisin ja poissaoloja alkaa olla satoja tunteja? Tai siihen, että lapsi oireileen psyykkisesti, koska äiti dissaa häntä mennen tullen ja etsii hänestä vikoja? Tai siihen, että äiti makaa sängynpohjalla kaiket päivät eikä huolehdi lapsestaa, edes katso hänelle kunnon ruokaa.
Vessan siivouksesta jäävä aika voitaisiin käyttää siihen lapseen, noin kärjistäen. Nyt kun vanhemmilla on se vessankin siivous ja muu siivous ja siihen päälle se kiukutteleva lapsi jonka kanssa ei ehdi istua puhumaan.
Miten me muut ehditään sekä siivota, että puhua lapsen kanssa?
Lapsia on erilaisia. Ja koteja.
Jos on niin iso koti, että ei sen siivoamiselta ehdi lapsen kanssa jutella on varmaan varaa palkata siivoojakin ihan itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meistä tehtiin lasu korona-aikana. Emme tiedä kuka sen teki, ja ilmoitus todettiin aiheettomaksi. Mutta!
Rakensimme tuolloin taloa. Asuimme ahtaasti kerrostalossa ja siellä asuminen ei ollut erityisen juhlaa. Lapsilla oli ollut karanteeneja, synttäreitä oli peruttu, kaikki oli kiinni ja lastensuojelusta tiedettiin tämä. Totta kai.
He ehdottivat meille, että vaikka aihetta huoleen ei ole, niin voisimmeko me nopeuttaa talon valmistumista mm. palkkaamalla sinne lisää ihmisiä töihin. Katsottiin puolison kanssa toisiamme ja molemmat mietti, että voiko sitä juuri siellä paikassa ääneen sanoa, ettei meillä ole sellaiseen rahaa enää? Kaikki kustannukset nousseet räjähdysmäisesti ja nekin hommat mitkä ulkopuoliset teki, viivästyi tekijöiden sairastumisten ja karanteenien vuoksi.
Käsittämätöntä tyhmyyttä ehdottaa tuollaista tilanteessa, jossa kaksi vanhempaa oli jo äärirajoilla sen kanssa että oli ylipäätään jonkun kettumaisuuden vuoksi joutunut lastensuojelun kanssa tekemisiin.
Kuullostaa tutulta, juurikin tuo, ettei huolta ole ja tarvetta lastensuojeluun ei nähdä, mutta nämä ja nämä asiat, jotka vaatii tuhansia euroja rahaa varmaan parantaisi tilannetta (heidänkin kirjoissaan). Meillä oli rahaa ja ajattelin et mielummin maksetaan tietyt jutut heti, kun jäädään lastensuojelun kanssa niiden järkevyydestä vääntämään. Voin sanoa, että luotto lastensuojeluun meni, vaikka työntekijät olivatkin asiallisia, he kuitenkin käyttivät valtaansa, vaikka tilanne ei sellaista vaatinut ja vaatimukset eivät olleet lain mukaisia.
Mietin silloin, mitä sellaiset ihmiset tekee, joilla ei rahaa ole, jäävätkö he sitten johonkin seurantaan, herääkö uusi huoli? Sääliksi käy.
Lastensuojelun taloudellisista seurauksista perheille ei juuri puhuta. Meillä on otettu palkatonta vapaata, että voidaan palaveerata lasun kanssa keskellä päivää ja yhdessä kohtaa piti ottaa vapaita myös, että voi siivota kotia lasulle kelpaavaan kuntoon. Lasun kanssa asioiminen on tosi kuormittavaa, joten saikkukin olisi ollut tarpeen. Kun olin opiskelija valmistuminen siinä viivästyi, kun ei ollut voimia lopputyön kirjoittamiseen lasustressin ohessa. Mitään apua tai tukea lasusta ei saanut. Kamala kokemus.
Tämä on totta. Meillä lapsi sijoitettiin kiireellisesti valheisiin perustuvan ilmoituksen takia. Olimme järkyttyneitä ja shokissa, ei mitään käsitystä siitä, mihin tilanne voi johtaa.
Olen yrittäjä ja minulla oli juuri edessä vuoden kiireisin kausi. En uskaltanut ottaa vastaan projektia, josta olisi tullut noin 20 000 euroa, sillä en voinut riskeerata ko. pitkää asiakassuhdetta toimittamalla mahdollisesti huonolaatuista palvelua.
Tilanne ratkesi melko nopeasti, ilmoitus todettiin perättömäksi ja lapsi palasi kotiin. Mutta taloudelliset tappiot ja henkiset kärsimykset niin lapselle kuin vanhemmillekin olivat merkittävät.
Pyysikö kukaan edes anteeksi teiltä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä yhteiskunnassa on se vika, että huostaanottoon löytyy AINA rahaa, mutta ennaltaehkäiseviin toimiin ei.
Valtaosa lastensuojelulaitoksissa on yksityisiä, rahat tulevat verorahoista. Erittäin tuottoisaa bisnestä. Vuosi huostassa maksaa yli 100 000e, miettikää että sillä saisi kouluun avustajia tai psykiatrisen sairaanhoitajan josta voisi olla monelle lapselle apua? Tai kotiin vietävää apua perheille.
Tottakai on lapsia, joille on paras tulla sijoitetuksi kodin ulkopuolelle. Kuitenkin liian moni, sadat tai jopa tuhannet lapset ja nuoret eivät joudu sijoitetuksi siksi, että kodissa olisi huonot oltavat, vaan siksi, että heillä on ongelmia (nepsy, autismi, mt, kehitysviiveet) joihin he eivät saa apua, elo kotona tulee mahdottomaksi ja sitten törkätään lapsi laitokseen jossa ongelmat vain eskaloituvat. Ja rahaa palaa, miljoonia.
Minun lasteni laitos on yhdistyksen omistuksessa, kivasti tulee verovapaata fyffee eikä tarvii tehdä oikeestaan mitään muutaku esittää jotain lastenkasvatuksen johtotähteä.
Yli 100 000e per tenava vuodessa, muutama tonttu vuodessa menee niistä itse lapseen ja loput sitten sinne yhdistyksen jäsenten liiveihin.
Herää kysymys miksei lapsesi ole luonasi? Yhteiskunta ei ota huostaan kevyistä syistä, juuri noiden suurten kustannusten vuoksi.
Noh, viimeisimmän yhteydenpidon rajaamispäätöksen perusteella siksi, koska en tule toimeen näiden pikkulasten viiltelyäkin aiheuttavien, ns. ammattilaisten kanssa, se on kuulemma lapsille haitallista että minä puhun ilkeästi viranomaisille heidän touhuistaan ja sanomisistaan, jännästi ei vaan tuokaan toimi molempiin suuntiin, minua saa kyllä kutsua pahaksi ja vaikka miksi lapsilleni, se ei kuulemma ole haitallista.
Perusteet yleisesti ottaen on niin kepeät, että niiden perusteella käytännössä kaikkien perheet pitäisi täällä hajoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä yhteiskunnassa on se vika, että huostaanottoon löytyy AINA rahaa, mutta ennaltaehkäiseviin toimiin ei.
Valtaosa lastensuojelulaitoksissa on yksityisiä, rahat tulevat verorahoista. Erittäin tuottoisaa bisnestä. Vuosi huostassa maksaa yli 100 000e, miettikää että sillä saisi kouluun avustajia tai psykiatrisen sairaanhoitajan josta voisi olla monelle lapselle apua? Tai kotiin vietävää apua perheille.
Tottakai on lapsia, joille on paras tulla sijoitetuksi kodin ulkopuolelle. Kuitenkin liian moni, sadat tai jopa tuhannet lapset ja nuoret eivät joudu sijoitetuksi siksi, että kodissa olisi huonot oltavat, vaan siksi, että heillä on ongelmia (nepsy, autismi, mt, kehitysviiveet) joihin he eivät saa apua, elo kotona tulee mahdottomaksi ja sitten törkätään lapsi laitokseen jossa ongelmat vain eskaloituvat. Ja rahaa palaa, miljoonia.
Minun lasteni laitos on yhdistyksen omistuksessa, kivasti tulee verovapaata fyffee eikä tarvii tehdä oikeestaan mitään muutaku esittää jotain lastenkasvatuksen johtotähteä.
Yli 100 000e per tenava vuodessa, muutama tonttu vuodessa menee niistä itse lapseen ja loput sitten sinne yhdistyksen jäsenten liiveihin.
Herää kysymys miksei lapsesi ole luonasi? Yhteiskunta ei ota huostaan kevyistä syistä, juuri noiden suurten kustannusten vuoksi.
Noh, viimeisimmän yhteydenpidon rajaamispäätöksen perusteella siksi, koska en tule toimeen näiden pikkulasten viiltelyäkin aiheuttavien, ns. ammattilaisten kanssa, se on kuulemma lapsille haitallista että minä puhun ilkeästi viranomaisille heidän touhuistaan ja sanomisistaan, jännästi ei vaan tuokaan toimi molempiin suuntiin, minua saa kyllä kutsua pahaksi ja vaikka miksi lapsilleni, se ei kuulemma ole haitallista.
Perusteet yleisesti ottaen on niin kepeät, että niiden perusteella käytännössä kaikkien perheet pitäisi täällä hajoittaa.
Et sitten tajunnut, että asialliset käytöstavat kannattavat tässäkin? Vaan maksatit lapsillasi oman ilkeytesi, ihan vaan koska pystyit siihen? Voi lapsiparat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei siitä lässytyksestä ja saman jankkaamisesta sohvalla ole mitään hyötyä. Tarvittaisiin vanhanajan kodinhoitajia, jotka mm. siivoaisivat, tekisivät, ruokaa, voisivat käyttää lasta ulkona että äiti voisi nukkua päiväunet jne. Sohvalla rupattelu on silkkaa ajanhukkaa kaikille osapuolille. Ja kallista.
Miten se vessan siivooja auttaisi sellaiseen asiaan, että vanhemmat eivät saa lastaan kouluun aamuisin ja poissaoloja alkaa olla satoja tunteja? Tai siihen, että lapsi oireileen psyykkisesti, koska äiti dissaa häntä mennen tullen ja etsii hänestä vikoja? Tai siihen, että äiti makaa sängynpohjalla kaiket päivät eikä huolehdi lapsestaa, edes katso hänelle kunnon ruokaa.
Miten se sohvalla istuja pystyy auttamaan koulun ongelmiin ja riittämättömään tukeen? Koulupoissaoloissa taustalla on useimmin nepsyhaasteet, kuormittuminen, kiusaaminen. Nämä ei todellakaan poistu sillä, että kahvitellaan perhetyöntekijän kanssa.
Jos taas psyykkisesti oireileva lapsi ei saa TERVEYDENhoitoa, niin sitäkään ei paikata sillä, että joku lähihoitaja-perhetyöntekijä istuu sohvalla puhumassa turhia.
Jos taas tilanne on ajettu siihen tilanteeseen, että äiti jo tosiaan on sängyn pohjalla, esim. yli 10v jatkuneen yövalvomisen takia, niin siihenkään ei se sohvalla istuminen auta.
Ennaltaehkäisevää apua perheisiin, lastenhoitoapua yh:n oman ajan turvaamiseksi, kouluun tuki ja terveydenhuollon palvelut saataville ajoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä yhteiskunnassa on se vika, että huostaanottoon löytyy AINA rahaa, mutta ennaltaehkäiseviin toimiin ei.
Valtaosa lastensuojelulaitoksissa on yksityisiä, rahat tulevat verorahoista. Erittäin tuottoisaa bisnestä. Vuosi huostassa maksaa yli 100 000e, miettikää että sillä saisi kouluun avustajia tai psykiatrisen sairaanhoitajan josta voisi olla monelle lapselle apua? Tai kotiin vietävää apua perheille.
Tottakai on lapsia, joille on paras tulla sijoitetuksi kodin ulkopuolelle. Kuitenkin liian moni, sadat tai jopa tuhannet lapset ja nuoret eivät joudu sijoitetuksi siksi, että kodissa olisi huonot oltavat, vaan siksi, että heillä on ongelmia (nepsy, autismi, mt, kehitysviiveet) joihin he eivät saa apua, elo kotona tulee mahdottomaksi ja sitten törkätään lapsi laitokseen jossa ongelmat vain eskaloituvat. Ja rahaa palaa, miljoonia.
Minun lasteni laitos on yhdistyksen omistuksessa, kivasti tulee verovapaata fyffee eikä tarvii tehdä oikeestaan mitään muutaku esittää jotain lastenkasvatuksen johtotähteä.
Yli 100 000e per tenava vuodessa, muutama tonttu vuodessa menee niistä itse lapseen ja loput sitten sinne yhdistyksen jäsenten liiveihin.
Herää kysymys miksei lapsesi ole luonasi? Yhteiskunta ei ota huostaan kevyistä syistä, juuri noiden suurten kustannusten vuoksi.
Noh, viimeisimmän yhteydenpidon rajaamispäätöksen perusteella siksi, koska en tule toimeen näiden pikkulasten viiltelyäkin aiheuttavien, ns. ammattilaisten kanssa, se on kuulemma lapsille haitallista että minä puhun ilkeästi viranomaisille heidän touhuistaan ja sanomisistaan, jännästi ei vaan tuokaan toimi molempiin suuntiin, minua saa kyllä kutsua pahaksi ja vaikka miksi lapsilleni, se ei kuulemma ole haitallista.
Perusteet yleisesti ottaen on niin kepeät, että niiden perusteella käytännössä kaikkien perheet pitäisi täällä hajoittaa.
Et sitten tajunnut, että asialliset käytöstavat kannattavat tässäkin? Vaan maksatit lapsillasi oman ilkeytesi, ihan vaan koska pystyit siihen? Voi lapsiparat.
"Asiallisuus" on subjektiivinen käsite, jos taasen viranomaisen omat subjektiiviset näkemykset asioista on yhtäkuin laki, me emme tee enää lakikirjoilla saati sen enempää oikeuslaitoksellakaan mitään.
"Asiattomuus" ei ole millään muotoa laitonta, päinvastoin se nauttii perustuslaillistakin suojaa.
Mikäpä ei vakuuttaisi toista viranomaisen oikeasta toiminnasta, kuin tekaistut syytökset ja huolet joita sovelletaan ns. naaman mukaan "hankalien" kanssa ne on merkittäviä, "yhteistyötä" tekevien kanssa ei noteeraamisen arvoisia, lasten kokoajan voimistuva oireilu jopa itsetuhoisuuteen asti, pillereiden tyrkytys, ahdistelu jopa pesulla käydessä jne...
Kaikki tämä ja paljon muuta, vain koska nämä lapsikauppaan sotkeutuneet tahot on nostettu tässä yhteiskunnassa käytännössä aateliston asemaan, missä ei heillä ole todistustaakkaakaan.
Siksi kutsun kaikkia viranomaisia ja poliitikkoja nykyisin lastenn ussijoiksi, käytän vain tismalleen samaa logiikkaa kuin hekin käyttävät minua kohtaan, eli missä minua voidaan epäillä milloin mistäkin pelkkien puheiden perusteella, ja minun tehtävä on todistaa syyttömyyteni.
Kaikki heidän toimintansa ja juttunsa viittaa siis lastenn ussijuuteen, ja koska viranomaiset ja poliitikot eivät ole todistaneet että eivät ole lastenn ussijoita, ovat he silloin lastenn ussijoita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei siitä lässytyksestä ja saman jankkaamisesta sohvalla ole mitään hyötyä. Tarvittaisiin vanhanajan kodinhoitajia, jotka mm. siivoaisivat, tekisivät, ruokaa, voisivat käyttää lasta ulkona että äiti voisi nukkua päiväunet jne. Sohvalla rupattelu on silkkaa ajanhukkaa kaikille osapuolille. Ja kallista.
Miten se vessan siivooja auttaisi sellaiseen asiaan, että vanhemmat eivät saa lastaan kouluun aamuisin ja poissaoloja alkaa olla satoja tunteja? Tai siihen, että lapsi oireileen psyykkisesti, koska äiti dissaa häntä mennen tullen ja etsii hänestä vikoja? Tai siihen, että äiti makaa sängynpohjalla kaiket päivät eikä huolehdi lapsestaa, edes katso hänelle kunnon ruokaa.
Lasuja tehdään myös siksi, että vanhempi on väsynyt/uupunut. Yksinhuoltajaisän väsymykseen kodinhoitaja auttaisi, ei sohvalla rupattelu.
Katsos kun pointti on tukea sitä väsynyttä mutsia pärjäämään ja tekemään itse omia voimavarojaan kasvattamalla, eikä niin että joku tulisi ja hoitaisi asian sen mutsin puolesta. Mitäs sitten kun siivooja on pitänyt kotia siistinä kuukauden ja sen mutsin pitäisi jatkaa itse? Ei taida onnistua, mutta toiminnanohjauksella onnistuu.
Vähänpä sinä taidat ymmärtää uupumuksesta. Se, että joku hoitaa hommat, voi auttaa yli uupumuksesta. Uupumuksesta toipuminen on pitkä prosessi ja siinä ei auta lässytys toiminnanohjauksesta, jos uupumukseen ajanut tilanne pysyy ennallaan. Kun joku pitää kotia siistinä kuukauden, on paljon parempi mahdollisuus jaksaa siitä eteenpäin itse. On ihan hiton paljon helpompi homma pitää siistiä kotia siistinä kuin raivata kuukausien sotkut ja sen jälkeen yrittää vielä jaksaa pitää kotia siistinä.
Niin, se on vähän sama kuin palokunta tulisi tulipalopaikalle liekkien loimutessa kertomaan, miten pitää olla varovainen, tarkistaa sähkölaitteet, pitää olla sammutuspeite ja ehkä pieni vaahtosammutin, palo- ja häkävaroittimen patterit pitää vaihtaa ja laite testata, kynttilöitä ei saa jättää itsekseen, lapsille ei tulitikkuja. Tai sitten ne voi sammuttaa sen palon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei siitä lässytyksestä ja saman jankkaamisesta sohvalla ole mitään hyötyä. Tarvittaisiin vanhanajan kodinhoitajia, jotka mm. siivoaisivat, tekisivät, ruokaa, voisivat käyttää lasta ulkona että äiti voisi nukkua päiväunet jne. Sohvalla rupattelu on silkkaa ajanhukkaa kaikille osapuolille. Ja kallista.
Miten se vessan siivooja auttaisi sellaiseen asiaan, että vanhemmat eivät saa lastaan kouluun aamuisin ja poissaoloja alkaa olla satoja tunteja? Tai siihen, että lapsi oireileen psyykkisesti, koska äiti dissaa häntä mennen tullen ja etsii hänestä vikoja? Tai siihen, että äiti makaa sängynpohjalla kaiket päivät eikä huolehdi lapsestaa, edes katso hänelle kunnon ruokaa.
Vessan siivouksesta jäävä aika voitaisiin käyttää siihen lapseen, noin kärjistäen. Nyt kun vanhemmilla on se vessankin siivous ja muu siivous ja siihen päälle se kiukutteleva lapsi jonka kanssa ei ehdi istua puhumaan.
Miten me muut ehditään sekä siivota, että puhua lapsen kanssa?
Ehkä teitä on 2 aikuista ja ehkä lapsesi ei ole nepsy erityisellä tuella? Oma lapseni on nepsy, todella sotkevaa sorttia. Hänen hoitoon ja kouluun liittyviä tapaamisia ja terapioita on joka viikkoa, virka-aikaan. Niihin menee tyypillisesti 3-5 h/käynti. Silloin olen töistä pois ja tee työt illalla. Päivät ovat pitkiä, lapsi nukkuu huonosti tai ei ollenkaan. Oikeasti siivoamiseen ja muuhun jää vaan todella paljon vähemmän aikaa kuin silloin, jos aikuisia on 2 tai lapsi on normilapsi.
Mä vaan ihmettelen kauhiasti sitä, että jos kerta nämä pohjattomilla säkeillä varustetut ammattilaiset osaa kasvattaa lapset terveesti ja oikein, minkä takia käytännössä kaikki näiden oikeinkasvattajien kynsiin joutuneet tarvii vielä täysi-ikäisinäkin kaikenlaista jälkihuoltoa ja muuta tukea, eikös heidän hoteistaan pitäisi tulla suorastaan superkansalaisia vaan, kun on usean miljardin vuosittainen rahasäkkikin aina auki tukemaan oikeanlaista kasvatusta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä yhteiskunnassa on se vika, että huostaanottoon löytyy AINA rahaa, mutta ennaltaehkäiseviin toimiin ei.
Valtaosa lastensuojelulaitoksissa on yksityisiä, rahat tulevat verorahoista. Erittäin tuottoisaa bisnestä. Vuosi huostassa maksaa yli 100 000e, miettikää että sillä saisi kouluun avustajia tai psykiatrisen sairaanhoitajan josta voisi olla monelle lapselle apua? Tai kotiin vietävää apua perheille.
Tottakai on lapsia, joille on paras tulla sijoitetuksi kodin ulkopuolelle. Kuitenkin liian moni, sadat tai jopa tuhannet lapset ja nuoret eivät joudu sijoitetuksi siksi, että kodissa olisi huonot oltavat, vaan siksi, että heillä on ongelmia (nepsy, autismi, mt, kehitysviiveet) joihin he eivät saa apua, elo kotona tulee mahdottomaksi ja sitten törkätään lapsi laitokseen jossa ongelmat vain eskaloituvat. Ja rahaa palaa, miljoonia.
Minun lasteni laitos on yhdistyksen omistuksessa, kivasti tulee verovapaata fyffee eikä tarvii tehdä oikeestaan mitään muutaku esittää jotain lastenkasvatuksen johtotähteä.
Yli 100 000e per tenava vuodessa, muutama tonttu vuodessa menee niistä itse lapseen ja loput sitten sinne yhdistyksen jäsenten liiveihin.
Herää kysymys miksei lapsesi ole luonasi? Yhteiskunta ei ota huostaan kevyistä syistä, juuri noiden suurten kustannusten vuoksi.
Noh, viimeisimmän yhteydenpidon rajaamispäätöksen perusteella siksi, koska en tule toimeen näiden pikkulasten viiltelyäkin aiheuttavien, ns. ammattilaisten kanssa, se on kuulemma lapsille haitallista että minä puhun ilkeästi viranomaisille heidän touhuistaan ja sanomisistaan, jännästi ei vaan tuokaan toimi molempiin suuntiin, minua saa kyllä kutsua pahaksi ja vaikka miksi lapsilleni, se ei kuulemma ole haitallista.
Perusteet yleisesti ottaen on niin kepeät, että niiden perusteella käytännössä kaikkien perheet pitäisi täällä hajoittaa.
Et sitten tajunnut, että asialliset käytöstavat kannattavat tässäkin? Vaan maksatit lapsillasi oman ilkeytesi, ihan vaan koska pystyit siihen? Voi lapsiparat.
"Asiallisuus" on subjektiivinen käsite, jos taasen viranomaisen omat subjektiiviset näkemykset asioista on yhtäkuin laki, me emme tee enää lakikirjoilla saati sen enempää oikeuslaitoksellakaan mitään.
"Asiattomuus" ei ole millään muotoa laitonta, päinvastoin se nauttii perustuslaillistakin suojaa.
Mikäpä ei vakuuttaisi toista viranomaisen oikeasta toiminnasta, kuin tekaistut syytökset ja huolet joita sovelletaan ns. naaman mukaan "hankalien" kanssa ne on merkittäviä, "yhteistyötä" tekevien kanssa ei noteeraamisen arvoisia, lasten kokoajan voimistuva oireilu jopa itsetuhoisuuteen asti, pillereiden tyrkytys, ahdistelu jopa pesulla käydessä jne...
Kaikki tämä ja paljon muuta, vain koska nämä lapsikauppaan sotkeutuneet tahot on nostettu tässä yhteiskunnassa käytännössä aateliston asemaan, missä ei heillä ole todistustaakkaakaan.
Siksi kutsun kaikkia viranomaisia ja poliitikkoja nykyisin lastenn ussijoiksi, käytän vain tismalleen samaa logiikkaa kuin hekin käyttävät minua kohtaan, eli missä minua voidaan epäillä milloin mistäkin pelkkien puheiden perusteella, ja minun tehtävä on todistaa syyttömyyteni.
Kaikki heidän toimintansa ja juttunsa viittaa siis lastenn ussijuuteen, ja koska viranomaiset ja poliitikot eivät ole todistaneet että eivät ole lastenn ussijoita, ovat he silloin lastenn ussijoita.
Eli omalla asiattomalla käytökselläsi vahingoitit lähinnä omia lapsiasi. Miten meni niinku omasta mielestä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meistä tehtiin lasu korona-aikana. Emme tiedä kuka sen teki, ja ilmoitus todettiin aiheettomaksi. Mutta!
Rakensimme tuolloin taloa. Asuimme ahtaasti kerrostalossa ja siellä asuminen ei ollut erityisen juhlaa. Lapsilla oli ollut karanteeneja, synttäreitä oli peruttu, kaikki oli kiinni ja lastensuojelusta tiedettiin tämä. Totta kai.
He ehdottivat meille, että vaikka aihetta huoleen ei ole, niin voisimmeko me nopeuttaa talon valmistumista mm. palkkaamalla sinne lisää ihmisiä töihin. Katsottiin puolison kanssa toisiamme ja molemmat mietti, että voiko sitä juuri siellä paikassa ääneen sanoa, ettei meillä ole sellaiseen rahaa enää? Kaikki kustannukset nousseet räjähdysmäisesti ja nekin hommat mitkä ulkopuoliset teki, viivästyi tekijöiden sairastumisten ja karanteenien vuoksi.
Käsittämätöntä tyhmyyttä ehdottaa tuollaista tilanteessa, jossa kaksi vanhempaa oli jo äärirajoilla sen kanssa että oli ylipäätään jonkun kettumaisuuden vuoksi joutunut lastensuojelun kanssa tekemisiin.
Kuullostaa tutulta, juurikin tuo, ettei huolta ole ja tarvetta lastensuojeluun ei nähdä, mutta nämä ja nämä asiat, jotka vaatii tuhansia euroja rahaa varmaan parantaisi tilannetta (heidänkin kirjoissaan). Meillä oli rahaa ja ajattelin et mielummin maksetaan tietyt jutut heti, kun jäädään lastensuojelun kanssa niiden järkevyydestä vääntämään. Voin sanoa, että luotto lastensuojeluun meni, vaikka työntekijät olivatkin asiallisia, he kuitenkin käyttivät valtaansa, vaikka tilanne ei sellaista vaatinut ja vaatimukset eivät olleet lain mukaisia.
Mietin silloin, mitä sellaiset ihmiset tekee, joilla ei rahaa ole, jäävätkö he sitten johonkin seurantaan, herääkö uusi huoli? Sääliksi käy.
Lastensuojelun taloudellisista seurauksista perheille ei juuri puhuta. Meillä on otettu palkatonta vapaata, että voidaan palaveerata lasun kanssa keskellä päivää ja yhdessä kohtaa piti ottaa vapaita myös, että voi siivota kotia lasulle kelpaavaan kuntoon. Lasun kanssa asioiminen on tosi kuormittavaa, joten saikkukin olisi ollut tarpeen. Kun olin opiskelija valmistuminen siinä viivästyi, kun ei ollut voimia lopputyön kirjoittamiseen lasustressin ohessa. Mitään apua tai tukea lasusta ei saanut. Kamala kokemus.
Tämä on totta. Meillä lapsi sijoitettiin kiireellisesti valheisiin perustuvan ilmoituksen takia. Olimme järkyttyneitä ja shokissa, ei mitään käsitystä siitä, mihin tilanne voi johtaa.
Olen yrittäjä ja minulla oli juuri edessä vuoden kiireisin kausi. En uskaltanut ottaa vastaan projektia, josta olisi tullut noin 20 000 euroa, sillä en voinut riskeerata ko. pitkää asiakassuhdetta toimittamalla mahdollisesti huonolaatuista palvelua.
Tilanne ratkesi melko nopeasti, ilmoitus todettiin perättömäksi ja lapsi palasi kotiin. Mutta taloudelliset tappiot ja henkiset kärsimykset niin lapselle kuin vanhemmillekin olivat merkittävät.
Pyysikö kukaan edes anteeksi teiltä?
Kyllä tilannetta pahoiteltiin lastensuojelussa. Ilmoituksen tekijä ei kylläkään pahoitellut.
Kyllä sinulla on muitakin ongelmia kuin köyhyys.