Hyvä Paha lastensuojelu
Näin lyhyesti ihmettelen miten kaikki vaativat lastensuojelua puuttumaan/tarkistamaan kaikkeen ja valittavat kun asioihin ei puututa kunnes lastensuojelu puuttuu/tarkistaa sinun (lastesi) elämään niin siitä alkaa huuto ja kiukuttelu että miksi ne puuttuvat.
Onko kukaan huomannut saman asian?
Miksi asiat täytyy aina nähdä negatiivisesti?
Olemmeko me itse aina niin täydellisiä omissa silmissämme?
Kommentit (95)
Vierailija kirjoitti:
Juuri joku professori-täti kielsi luottamasta lastensuojeluun ja kehotti umpiväsyneitä yhiksiä delegoimaan asiat muita teitä.
Helvettiäkö se auttaa mitään jonkun ammattilaisen tulla "kartoittamaan tilanne" kun äiti tarvitsee TOIMINNALLISTA apua arkeen? Voi olla ettei verkostoja ole ja pentu huutaa naama punaisena yöt ja päivät. Exät on muuten mainioita tehtailemaan lasuja "mielenterveysongelmiin" vedoten. Ja kyllä niitä ongelmia paskaliitoissa kehittyykin jolloin ero on mitä järkevin ratkaisu... Ja jälkihoitona keskusteluapua luottamuksellisen henkilön kanssa jotta se uhriutunut, kiukkuinen, väsynyt äiti voisi saada elämänsä solmuja auki.
Toki on vaikka mitä muitakin tilanteita ja ammattilaisiakin on moneksi.
Silti, järjen käyttö näinkin herkissä tapauksissa voisi olla edellytys alalla toimimiselle.
Tilanteet kun elää.
Tämä!!! Niin ja tuosta uudesta kampanjasta huomaa miten pihalla siellä ollaan...mutta joo, väsynyt ja vaikeuksiin joutunut äiti, älä missään tapauksessa kysy apua lastensuojelusta, ikinä!!!
Mt-ongelmainen nainen, jota joskus aikoinaan tapailin hetken, tehtaili suhteen päättymisen jälkeen kostoksi lasun.
Oli riemukas fiilis. Lasu todettiin aiheettomaksi, mutta harmiahan tuollaisesta on.
Pääasia kuitenkin, että pääsi siitä hullusta eroon. On syytä olla todella varovainen ihmisten kanssa.
Täydellinenkö? Tuskin. kirjoitti:
Näin lyhyesti ihmettelen miten kaikki vaativat lastensuojelua puuttumaan/tarkistamaan kaikkeen ja valittavat kun asioihin ei puututa kunnes lastensuojelu puuttuu/tarkistaa sinun (lastesi) elämään niin siitä alkaa huuto ja kiukuttelu että miksi ne puuttuvat.
Onko kukaan huomannut saman asian?
Miksi asiat täytyy aina nähdä negatiivisesti?
Olemmeko me itse aina niin täydellisiä omissa silmissämme?
Joo, näinhän se menee:
1) Jotain tapahtuu => lastensuojelu puuttuu => väärin puututtu (vääärään aikaan, väärällä tavalla jne. Lista on loputon).
2) Jotain tapahtuu => lastensuojelu ei puutu => miksei puututtu
Selllaista optiota, että lastensuojelu olisi tehnyt jotain oikein, ei ole olemassakaan. Ei internetissä, missä jokaisesta lastaan hakkaavasta narkkaristakin tulee väärinymmärretty madonna, jonka tarinat niellään kyseenalaistamatta. ^_^
(Kärjistys, tiedoksi heille jotka eivät ymmärtäneet)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri joku professori-täti kielsi luottamasta lastensuojeluun ja kehotti umpiväsyneitä yhiksiä delegoimaan asiat muita teitä.
Helvettiäkö se auttaa mitään jonkun ammattilaisen tulla "kartoittamaan tilanne" kun äiti tarvitsee TOIMINNALLISTA apua arkeen? Voi olla ettei verkostoja ole ja pentu huutaa naama punaisena yöt ja päivät. Exät on muuten mainioita tehtailemaan lasuja "mielenterveysongelmiin" vedoten. Ja kyllä niitä ongelmia paskaliitoissa kehittyykin jolloin ero on mitä järkevin ratkaisu... Ja jälkihoitona keskusteluapua luottamuksellisen henkilön kanssa jotta se uhriutunut, kiukkuinen, väsynyt äiti voisi saada elämänsä solmuja auki.
Toki on vaikka mitä muitakin tilanteita ja ammattilaisiakin on moneksi.
Silti, järjen käyttö näinkin herkissä tapauksissa voisi olla edellytys alalla toimimiselle.
Tilanteet kun elää.
Tämä!!! Niin ja tuosta uudesta kampanjasta huomaa miten pihalla siellä ollaan...mutta joo, väsynyt ja vaikeuksiin joutunut äiti, älä missään tapauksessa kysy apua lastensuojelusta, ikinä!!!
Meinaatko urposeni että lastensuojelu nimenomaisesti tekee noita kampanjoita, eikä viestintäosasto? No, lasua on hyvä syyttää KAIKESTA. :D
Juu, lasun syytä on kyllä ihan kaikki :)
Entisenä lastensuojelun työntekijänä voin sanoa olevani helpottunut, että pääsin muihin töihin. Kamalan rankkaa ja henkisesti uuvuttavaa työtä, eikä edes pelkästään asiakastapauksien vuoksi. Esimiehet vaatii sua antamaan ihan kaiken mitä vaan irti saat itsestäs ja kiitoksena siitä ne vielä lisäsi töitä. Se on kyllä myönnettävä, että olin yksi niitä harvoja, jotka oikeasti noudatti lakia...
Joo kukapa sitä lasua voi sietää kun äiti vaan antoi positiivisen huumeseulan ja lapsi vietiin. Lisäksi mt ongelmat päälle.
Vierailija kirjoitti:
Juuri joku professori-täti kielsi luottamasta lastensuojeluun ja kehotti umpiväsyneitä yhiksiä delegoimaan asiat muita teitä.
Helvettiäkö se auttaa mitään jonkun ammattilaisen tulla "kartoittamaan tilanne" kun äiti tarvitsee TOIMINNALLISTA apua arkeen? Voi olla ettei verkostoja ole ja pentu huutaa naama punaisena yöt ja päivät. Exät on muuten mainioita tehtailemaan lasuja "mielenterveysongelmiin" vedoten. Ja kyllä niitä ongelmia paskaliitoissa kehittyykin jolloin ero on mitä järkevin ratkaisu... Ja jälkihoitona keskusteluapua luottamuksellisen henkilön kanssa jotta se uhriutunut, kiukkuinen, väsynyt äiti voisi saada elämänsä solmuja auki.
Toki on vaikka mitä muitakin tilanteita ja ammattilaisiakin on moneksi.
Silti, järjen käyttö näinkin herkissä tapauksissa voisi olla edellytys alalla toimimiselle.
Tilanteet kun elää.
Suomalaisessa yhteiskunnassa lähdetään siitä, että perhe hankkii toiminnallisen tukensa itse. Pyytää mummon avuksi, tai siskon. Jos ei ole kumpaakaan, ostaa sen siivouspalvelunsa. Lastensuojelu on palvelu, joka puuttuu vanhemmuuden ongelmiin.
Ei siitä lässytyksestä ja saman jankkaamisesta sohvalla ole mitään hyötyä. Tarvittaisiin vanhanajan kodinhoitajia, jotka mm. siivoaisivat, tekisivät, ruokaa, voisivat käyttää lasta ulkona että äiti voisi nukkua päiväunet jne. Sohvalla rupattelu on silkkaa ajanhukkaa kaikille osapuolille. Ja kallista.
Vierailija kirjoitti:
Ei siitä lässytyksestä ja saman jankkaamisesta sohvalla ole mitään hyötyä. Tarvittaisiin vanhanajan kodinhoitajia, jotka mm. siivoaisivat, tekisivät, ruokaa, voisivat käyttää lasta ulkona että äiti voisi nukkua päiväunet jne. Sohvalla rupattelu on silkkaa ajanhukkaa kaikille osapuolille. Ja kallista.
Miten se vessan siivooja auttaisi sellaiseen asiaan, että vanhemmat eivät saa lastaan kouluun aamuisin ja poissaoloja alkaa olla satoja tunteja? Tai siihen, että lapsi oireileen psyykkisesti, koska äiti dissaa häntä mennen tullen ja etsii hänestä vikoja? Tai siihen, että äiti makaa sängynpohjalla kaiket päivät eikä huolehdi lapsestaa, edes katso hänelle kunnon ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei siitä lässytyksestä ja saman jankkaamisesta sohvalla ole mitään hyötyä. Tarvittaisiin vanhanajan kodinhoitajia, jotka mm. siivoaisivat, tekisivät, ruokaa, voisivat käyttää lasta ulkona että äiti voisi nukkua päiväunet jne. Sohvalla rupattelu on silkkaa ajanhukkaa kaikille osapuolille. Ja kallista.
Miten se vessan siivooja auttaisi sellaiseen asiaan, että vanhemmat eivät saa lastaan kouluun aamuisin ja poissaoloja alkaa olla satoja tunteja? Tai siihen, että lapsi oireileen psyykkisesti, koska äiti dissaa häntä mennen tullen ja etsii hänestä vikoja? Tai siihen, että äiti makaa sängynpohjalla kaiket päivät eikä huolehdi lapsestaa, edes katso hänelle kunnon ruokaa.
Lasuja tehdään myös siksi, että vanhempi on väsynyt/uupunut. Yksinhuoltajaisän väsymykseen kodinhoitaja auttaisi, ei sohvalla rupattelu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei siitä lässytyksestä ja saman jankkaamisesta sohvalla ole mitään hyötyä. Tarvittaisiin vanhanajan kodinhoitajia, jotka mm. siivoaisivat, tekisivät, ruokaa, voisivat käyttää lasta ulkona että äiti voisi nukkua päiväunet jne. Sohvalla rupattelu on silkkaa ajanhukkaa kaikille osapuolille. Ja kallista.
Miten se vessan siivooja auttaisi sellaiseen asiaan, että vanhemmat eivät saa lastaan kouluun aamuisin ja poissaoloja alkaa olla satoja tunteja? Tai siihen, että lapsi oireileen psyykkisesti, koska äiti dissaa häntä mennen tullen ja etsii hänestä vikoja? Tai siihen, että äiti makaa sängynpohjalla kaiket päivät eikä huolehdi lapsestaa, edes katso hänelle kunnon ruokaa.
Lasuja tehdään myös siksi, että vanhempi on väsynyt/uupunut. Yksinhuoltajaisän väsymykseen kodinhoitaja auttaisi, ei sohvalla rupattelu.
Katsos kun pointti on tukea sitä väsynyttä mutsia pärjäämään ja tekemään itse omia voimavarojaan kasvattamalla, eikä niin että joku tulisi ja hoitaisi asian sen mutsin puolesta. Mitäs sitten kun siivooja on pitänyt kotia siistinä kuukauden ja sen mutsin pitäisi jatkaa itse? Ei taida onnistua, mutta toiminnanohjauksella onnistuu.
Mun lapset oireilee kokoajan itsetuhoisemmin, mitä enempi lasu meitä eristää toisistamme.
Lapseni ovat toistuvasti tuoneet esille syyn heidän pahaan oloonsa, nämä lasut sun muut ekspertit.
Jostain syystä näitä kertomuksia viranomaiset eivät millään tahdo merkata raportteihinsa, ainoastaan silloin kuulemma motiivilla on väliä, kun halutaan jonkun älykääpiömäisen aasinsillan kautta kääntää jokin juttu minun syykseni.
Mikä on ollut nyt lasujen ratkaisu pahoinvointiin?
Eristää meidät täysin kokonaan toisistamme ja tyrkyttää lapsilleni oman isän ja kodin tarjoaman turvan sijasta pillereitä.
Siellä haistellaan tytön kalsareita muka valkovuotoa etsien, ja kytätään hänen suihkussa käyntejään.
Ihan sama minne valitat, kaikki viranomaiset on yhdessä sua vastaan ja sallii näemmä jopa täysin mielisairaan ja taatusti lapselle haitallisen toiminnankin omalta osaltaan.
Useita miljardeja palaa tähän pahan bisneksen ruumiillistumaan vuodessa, eikä kukaan tee muuta kuin levittelee käsiään.
Pitäisi tunnistaa turhat ilmot ja aiheelliset. Tulee paljon ongelmia, jos tulee turhia ilmoja lapsista, iäkkäistä ja aikuisista. Se vie myös rahaa valtiolta turhaan. Ihmisten pitäisi tiedostaa koska he tekevät turhan ilmon, josta tulee vain vaikeuksia kohteelle.
Tässä yhteiskunnassa on se vika, että huostaanottoon löytyy AINA rahaa, mutta ennaltaehkäiseviin toimiin ei.
Valtaosa lastensuojelulaitoksissa on yksityisiä, rahat tulevat verorahoista. Erittäin tuottoisaa bisnestä. Vuosi huostassa maksaa yli 100 000e, miettikää että sillä saisi kouluun avustajia tai psykiatrisen sairaanhoitajan josta voisi olla monelle lapselle apua? Tai kotiin vietävää apua perheille.
Tottakai on lapsia, joille on paras tulla sijoitetuksi kodin ulkopuolelle. Kuitenkin liian moni, sadat tai jopa tuhannet lapset ja nuoret eivät joudu sijoitetuksi siksi, että kodissa olisi huonot oltavat, vaan siksi, että heillä on ongelmia (nepsy, autismi, mt, kehitysviiveet) joihin he eivät saa apua, elo kotona tulee mahdottomaksi ja sitten törkätään lapsi laitokseen jossa ongelmat vain eskaloituvat. Ja rahaa palaa, miljoonia.
Vierailija kirjoitti:
Tässä yhteiskunnassa on se vika, että huostaanottoon löytyy AINA rahaa, mutta ennaltaehkäiseviin toimiin ei.
Valtaosa lastensuojelulaitoksissa on yksityisiä, rahat tulevat verorahoista. Erittäin tuottoisaa bisnestä. Vuosi huostassa maksaa yli 100 000e, miettikää että sillä saisi kouluun avustajia tai psykiatrisen sairaanhoitajan josta voisi olla monelle lapselle apua? Tai kotiin vietävää apua perheille.
Tottakai on lapsia, joille on paras tulla sijoitetuksi kodin ulkopuolelle. Kuitenkin liian moni, sadat tai jopa tuhannet lapset ja nuoret eivät joudu sijoitetuksi siksi, että kodissa olisi huonot oltavat, vaan siksi, että heillä on ongelmia (nepsy, autismi, mt, kehitysviiveet) joihin he eivät saa apua, elo kotona tulee mahdottomaksi ja sitten törkätään lapsi laitokseen jossa ongelmat vain eskaloituvat. Ja rahaa palaa, miljoonia.
Minun lasteni laitos on yhdistyksen omistuksessa, kivasti tulee verovapaata fyffee eikä tarvii tehdä oikeestaan mitään muutaku esittää jotain lastenkasvatuksen johtotähteä.
Yli 100 000e per tenava vuodessa, muutama tonttu vuodessa menee niistä itse lapseen ja loput sitten sinne yhdistyksen jäsenten liiveihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei siitä lässytyksestä ja saman jankkaamisesta sohvalla ole mitään hyötyä. Tarvittaisiin vanhanajan kodinhoitajia, jotka mm. siivoaisivat, tekisivät, ruokaa, voisivat käyttää lasta ulkona että äiti voisi nukkua päiväunet jne. Sohvalla rupattelu on silkkaa ajanhukkaa kaikille osapuolille. Ja kallista.
Miten se vessan siivooja auttaisi sellaiseen asiaan, että vanhemmat eivät saa lastaan kouluun aamuisin ja poissaoloja alkaa olla satoja tunteja? Tai siihen, että lapsi oireileen psyykkisesti, koska äiti dissaa häntä mennen tullen ja etsii hänestä vikoja? Tai siihen, että äiti makaa sängynpohjalla kaiket päivät eikä huolehdi lapsestaa, edes katso hänelle kunnon ruokaa.
Lasuja tehdään myös siksi, että vanhempi on väsynyt/uupunut. Yksinhuoltajaisän väsymykseen kodinhoitaja auttaisi, ei sohvalla rupattelu.
Katsos kun pointti on tukea sitä väsynyttä mutsia pärjäämään ja tekemään itse omia voimavarojaan kasvattamalla, eikä niin että joku tulisi ja hoitaisi asian sen mutsin puolesta. Mitäs sitten kun siivooja on pitänyt kotia siistinä kuukauden ja sen mutsin pitäisi jatkaa itse? Ei taida onnistua, mutta toiminnanohjauksella onnistuu.
Jännä vaan, että ikinä en ole kuullut positiivista palautetta siitä sohvalla rupattelusta. Väsynyt faija saattaa olla väsynyt jonkin akuuttiasian tai kasautuneiden asioiden takia, joten ihan konkreettinen apu saattaisi sitä faijaa paremmin auttaa keskusteluavun sijasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei siitä lässytyksestä ja saman jankkaamisesta sohvalla ole mitään hyötyä. Tarvittaisiin vanhanajan kodinhoitajia, jotka mm. siivoaisivat, tekisivät, ruokaa, voisivat käyttää lasta ulkona että äiti voisi nukkua päiväunet jne. Sohvalla rupattelu on silkkaa ajanhukkaa kaikille osapuolille. Ja kallista.
Miten se vessan siivooja auttaisi sellaiseen asiaan, että vanhemmat eivät saa lastaan kouluun aamuisin ja poissaoloja alkaa olla satoja tunteja? Tai siihen, että lapsi oireileen psyykkisesti, koska äiti dissaa häntä mennen tullen ja etsii hänestä vikoja? Tai siihen, että äiti makaa sängynpohjalla kaiket päivät eikä huolehdi lapsestaa, edes katso hänelle kunnon ruokaa.
Lasuja tehdään myös siksi, että vanhempi on väsynyt/uupunut. Yksinhuoltajaisän väsymykseen kodinhoitaja auttaisi, ei sohvalla rupattelu.
Katsos kun pointti on tukea sitä väsynyttä mutsia pärjäämään ja tekemään itse omia voimavarojaan kasvattamalla, eikä niin että joku tulisi ja hoitaisi asian sen mutsin puolesta. Mitäs sitten kun siivooja on pitänyt kotia siistinä kuukauden ja sen mutsin pitäisi jatkaa itse? Ei taida onnistua, mutta toiminnanohjauksella onnistuu.
Vähänpä sinä taidat ymmärtää uupumuksesta. Se, että joku hoitaa hommat, voi auttaa yli uupumuksesta. Uupumuksesta toipuminen on pitkä prosessi ja siinä ei auta lässytys toiminnanohjauksesta, jos uupumukseen ajanut tilanne pysyy ennallaan. Kun joku pitää kotia siistinä kuukauden, on paljon parempi mahdollisuus jaksaa siitä eteenpäin itse. On ihan hiton paljon helpompi homma pitää siistiä kotia siistinä kuin raivata kuukausien sotkut ja sen jälkeen yrittää vielä jaksaa pitää kotia siistinä.
Vierailija kirjoitti:
Ei siitä lässytyksestä ja saman jankkaamisesta sohvalla ole mitään hyötyä. Tarvittaisiin vanhanajan kodinhoitajia, jotka mm. siivoaisivat, tekisivät, ruokaa, voisivat käyttää lasta ulkona että äiti voisi nukkua päiväunet jne. Sohvalla rupattelu on silkkaa ajanhukkaa kaikille osapuolille. Ja kallista.
Joo, kodinhoitajat takaisin!
Juuri joku professori-täti kielsi luottamasta lastensuojeluun ja kehotti umpiväsyneitä yhiksiä delegoimaan asiat muita teitä.
Helvettiäkö se auttaa mitään jonkun ammattilaisen tulla "kartoittamaan tilanne" kun äiti tarvitsee TOIMINNALLISTA apua arkeen? Voi olla ettei verkostoja ole ja pentu huutaa naama punaisena yöt ja päivät. Exät on muuten mainioita tehtailemaan lasuja "mielenterveysongelmiin" vedoten. Ja kyllä niitä ongelmia paskaliitoissa kehittyykin jolloin ero on mitä järkevin ratkaisu... Ja jälkihoitona keskusteluapua luottamuksellisen henkilön kanssa jotta se uhriutunut, kiukkuinen, väsynyt äiti voisi saada elämänsä solmuja auki.
Toki on vaikka mitä muitakin tilanteita ja ammattilaisiakin on moneksi.
Silti, järjen käyttö näinkin herkissä tapauksissa voisi olla edellytys alalla toimimiselle.
Tilanteet kun elää.