Teinkö minä muka jotain väärää?
Puhuimme mieheni kanssa juuri äsken olohuoneen sohvalla kaloista. Puhuimme tuoreen kalatiskin ja vakuumipakatun, pakastetun ja säilöntäaineilla säilötyiden kalojen eroista.
Keskustelu meni ehkä hivenen pienen väittelyn puolelle, mutta ei mitään sen ihmeellisempää.
Noh, mieheni jatkoi tätä keskustelua ja aloitti lauseen. Keskeytin hänen lauseensa, mutta kun tajusin puhuvani päälle- eli lähes välittömästi- lopetin puhumisen ja kuuntelin. Mies reagoi tähän jatkamma lausettaan halventavaan ja vittumaiseen sävyyn minulle. Hän näytti myös ilmeillänsä ja koko olemuksellaan, että häntä vituttaa aivan suunnattomasti.
Reagoin tähän sitten takaisin tokaisemalla, että '' miksi sun täytyy olla noin kauhea ihminen?'' ( Tällaista käytöstä on ollut miehen puolella jo hyvin pitkään. Ilmeilyä tai puhuu mulle epäkunnioittavaan sävyyn, jos jokin asia ei miellytä).
Yht'äkkiä mieheni suuttui minulle tuosta kommentista. Minä muka haukuin häntä. Ja hänelle tuli paha mieli, koska minä olen niin ilkeä, kun haukuin häntä tuolla tavalla.
Seuraavaksi hän lähti ovet paukkuen asunnostani, mutta palasi pian takaisin hakemaan puhelintansa, joka oli jäänyt sisälle. Oven takana hän riehui hetken, koska en päästänyt häntä sisälle. Hän vain hoki miten kauhea ja ilkeä minä olen ja että minä olen pelottava ihminen, koska tein joskus kuukausi sitten feikkiprofiilin Tinderin kaltaiseen deittisivustoon, jossa seurasin varattujen miesten käytöstä.
Testasin siellä, että miten helposti miehet lähtevät mukaan. En missään nimessä ole käyttänyt tähän aikaa juuri paljoakaan, enkä missään tapauksessa ole siellä omalla naamallani, joten miksi ihmeessä olen pelottava ja kusipää? Tein sen käyttäjän puhtaasti vain mielenkiinnosta ja hetken mielijohteesta.
Mies on nyt kotonaan ja minä omassani. Hän halusi erota. Hän on usein vauhkoamassa eroa, jos joku asia ei miellytä. Ollaan oltu yli 5 vuotta yhdessä. Ja nyt viimeisen vuoden ajan on ollut tällaista.
Mua harmittaa suunnattomasti, että näin normaali ja aivan mitätön keskustelu kääntyi aivan järkyttäväksi tappelutantereeksi.
Teinkö mielestänne jotain väärin?
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Itse kasvoin kodissa, jossa äiti raivosi lähes päivittäin huutaen meille lapsille ja riehuen. Kävi jopa käsiksi sillon tällöin, niin en kyllä ymmärrä sellaisia aikuisia ihmisiä, jotka voivat huutaa toisillen eikä osata riidella rakentavasti. Asioista voi puhua järkevämmälläkin ja kunnioittavalla äänensävyllä!
AP
Onkohan siinä käynyt niin, että kun olet lapsena tottunut tuollaiseen huutamaan ja riehujaan niin olet tiedostamattaan valinnut itsellesi samanlaisen kumppanin? Tämä on aika tavallista, lapsena kaltoinkohdellut "ajautuvat" parisuhteisiin heitä huonosti kohtelevien ihmisten kanssa. Se kun on tuttua ja turvallista, siihen on tottunut.
Ja ap, ymmärrän sua. Mulla vähän samankaltaista mieheni kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Puhuimme mieheni kanssa juuri äsken olohuoneen sohvalla kaloista. Puhuimme tuoreen kalatiskin ja vakuumipakatun, pakastetun ja säilöntäaineilla säilötyiden kalojen eroista.
Keskustelu meni ehkä hivenen pienen väittelyn puolelle, mutta ei mitään sen ihmeellisempää.Noh, mieheni jatkoi tätä keskustelua ja aloitti lauseen. Keskeytin hänen lauseensa, mutta kun tajusin puhuvani päälle- eli lähes välittömästi- lopetin puhumisen ja kuuntelin. Mies reagoi tähän jatkamma lausettaan halventavaan ja vittumaiseen sävyyn minulle. Hän näytti myös ilmeillänsä ja koko olemuksellaan, että häntä vituttaa aivan suunnattomasti.
Reagoin tähän sitten takaisin tokaisemalla, että '' miksi sun täytyy olla noin kauhea ihminen?'' ( Tällaista käytöstä on ollut miehen puolella jo hyvin pitkään. Ilmeilyä tai puhuu mulle epäkunnioittavaan sävyyn, jos jokin asia ei miellytä).
Yht'äkkiä mieheni suuttui minulle tuosta kommentista. Minä muka haukuin häntä. Ja hänelle tuli paha mieli, koska minä olen niin ilkeä, kun haukuin häntä tuolla tavalla.Seuraavaksi hän lähti ovet paukkuen asunnostani, mutta palasi pian takaisin hakemaan puhelintansa, joka oli jäänyt sisälle. Oven takana hän riehui hetken, koska en päästänyt häntä sisälle. Hän vain hoki miten kauhea ja ilkeä minä olen ja että minä olen pelottava ihminen, koska tein joskus kuukausi sitten feikkiprofiilin Tinderin kaltaiseen deittisivustoon, jossa seurasin varattujen miesten käytöstä.
Testasin siellä, että miten helposti miehet lähtevät mukaan. En missään nimessä ole käyttänyt tähän aikaa juuri paljoakaan, enkä missään tapauksessa ole siellä omalla naamallani, joten miksi ihmeessä olen pelottava ja kusipää? Tein sen käyttäjän puhtaasti vain mielenkiinnosta ja hetken mielijohteesta.Mies on nyt kotonaan ja minä omassani. Hän halusi erota. Hän on usein vauhkoamassa eroa, jos joku asia ei miellytä. Ollaan oltu yli 5 vuotta yhdessä. Ja nyt viimeisen vuoden ajan on ollut tällaista.
Mua harmittaa suunnattomasti, että näin normaali ja aivan mitätön keskustelu kääntyi aivan järkyttäväksi tappelutantereeksi.
Teinkö mielestänne jotain väärin?
Kuulostat aika kamalalta. Kasva aikuiseksi. Mutta trollihan sä olet tai sitten joku huomionkipeä avohoitotapaus ihan selkeesti.
Et tietenkään tehnyt mitään väärin. Parisuhde ei ole mitenkään kahden kauppaa, jossa tulisi aina meittiä pelkän yhden osapuolen syyttelyn sijaan olisiko kummassakin vikaan.
Joten mene kotiin vähän vielä kasvamaan.
Toi turvalukko on kyllä aika vahva osoitus siitä että et luota mieheen. Pelkäät hänen jopa käyvän käsiksi. Minä en ainakaan miehenä jatkaisi suhdetta jos nainen tekisi tuollaisen tempun. Minusta edellytykset turvalliselle ja vakaalle suhteelle ovat menneet.
Vierailija kirjoitti:
Kummallista porukkaa täällä.
Eli, jos teidän puolisonne suuttuisi usein hyvinkin pienistä asioista, niin homma teille ok?
Esim. jos keskustelette vaikka nyrkkeilijöistä ja hänen mielestään hänen suosikkinsa on parempi kuin sinun, niin saa alkaa vauhkoamaan ja huutaa toiselle? Vaikka sanoisit keskustelussa monta kertaa, että ymmärrätte sen toisenkin kannan ja niin edelleen, niin ymmärtäisitte silti suuren kiihtymisen, vain sen takia että olette eri mieltä? - Selvä!Itse kasvoin kodissa, jossa äiti raivosi lähes päivittäin huutaen meille lapsille ja riehuen. Kävi jopa käsiksi sillon tällöin, niin en kyllä ymmärrä sellaisia aikuisia ihmisiä, jotka voivat huutaa toisillen eikä osata riidella rakentavasti. Asioista voi puhua järkevämmälläkin ja kunnioittavalla äänensävyllä!
AP
En jaksa lukea koko ketjua, mutta ihan lyhyesti: Ihan sama millainen olet itse, anna huutajamiehen mennä, kun se seuraavan kerran uhkailee taas erolla. Huutajat ovat oikeasti kauheta ihmisiä, yleensä ihan pysyvästikin, koskapa eivät halua muuttua. Lisäksi olematon impulssikontrolli voi periytyä vielä lapsillekin, tuskin haluat sellaista.
Vierailija kirjoitti:
Toi turvalukko on kyllä aika vahva osoitus siitä että et luota mieheen. Pelkäät hänen jopa käyvän käsiksi. Minä en ainakaan miehenä jatkaisi suhdetta jos nainen tekisi tuollaisen tempun. Minusta edellytykset turvalliselle ja vakaalle suhteelle ovat menneet.
Niin ovat, pelossa ei pidä kenenkään joutua elämään.
Teillä on molemmilla selvästi ongelmanne tässä suhteessa.
Mies: Vihanhallintaongelmia, en ymmärrä miten teillä muka menee hyvin jos riitelette paljon ja huonosti.
Sinä: Jos mies on todella mielestäsi kauhea ihminen, niin miten olet tuollaisen kauhean ihmisen kanssa? Kauhea ihminen on todellakin haukkumista, oikeasti kauheita ihmisiä ovat väkivaltaiset ym. sekopäät. Vaikka mies menee liian tunteella mukaan typerään kalakiistaan niin et sinä voi hänelle laukoa mitä sylki suuhun tuo.
Erotkaa ja kasvakaa.
Sä haluat rakentavaa keskustelua, mutta et itse ole rakentava.
Keskeytit puheen ja mies reagoi siihen huonosti. Kummassakin vika, mutta voit vaikuttaa itse tilanteen kehkeytymiseen positiivisesti vielä tuossa vaiheessa esimerkiksi näin. Anteeksi, että keskytin puheesi, ei ollut tarkoitus, huomaan sinun suuttuneen siitä. Olen valmis kuuntelemaan, enkä keskytä. Aloita vain alusta.
Jos miehesi ei ole kusipää, hän rauhoituu anteeksipyynnöstäsi ja keskustelu voi jatkua hyvässä hengessä.
Jos miehesi on kusipää, jatkaa hän sinun nälvimistä. Silloin kannattaa sanoa, että keskustelusta ei tule nyt mitään, jatketan myöhemmin. Jos tämäkin saa miehen vauhkoksi, niin sitten ei auta ajatella muuta, kuin sitä, että ette ole sopivat toisillenne.
Täytyy vielä sanoa, että keskustelu on aina kahden ihmisen välillä olevaa dialogiaa, johon kummatkin pitäisi sitoutua rakentavalla tavalla. Sinä voi onnistua omalta osaltasi tehdä dialogista positiivista, mutta osuus on sillä toisella puolella myös. Jos sinusta tuntuu, että nyt keskustelu ei onnistu, niin ainoa, mitä voit tehdä on vetäytyä keskustelusta ja sanoitat sen myös toiselle osapuolelle.
Tinder-esiintyminen on mielestäni typerää ja lapsellista. Sillä voi oikeasti loukata puolisoa.