Erilaiset perheet : Erityisherkät

Hiukan erilainen perhe vain. Voimia heille ja rakkautta elämään :-) olen itsekin erityisherkkä, mutta en kerro siitä ihmisille, koska se aiheuttaa hämmennystä. Pitäkää huoli toisistanne, heillä on kiva perhe.

"Onneksi" äiti on noita, koska kukaan ei taaskaan käyttänyt pelastusliivejä.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Vesikoe

En ikinä antanut työkaverin povata minulle enkelikorteillaan. Varokaa tuollaisia eksytyksiä, energiahoitoja ja valkoista magiaa. Nuo enkelit eivät ole Jumalan enkeleitä.

Tytöllä oli lukujärjestys täynnä leikkiä, ulkoilua ja kaikenlaista muuta kivaa puuhastelua. Oppiikohan kotona mitään, mitä koulussa opetetaan ja opetetaanko edes? Ei ole hyvä erilaisellekaan lapselle, että eristetään muista lapsista omaan erilaisuuteensa. Kehittää sosiaalisia taitoja, kun joutuu olemaan itseensä nähden erilaisten ihmisten keskellä, niin lapsena kuin aikuisenakin.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miten tuollainen ökyelämä voi olla ekologista

Yllättävän monet äveriäät ovat tuollaisia. Perheessä pari autoa, valtava talo ja vene, vähän väliä lennetään etelän lämpöön mutta jaaritellaan joutavia siitä ettei pidetä huonekasveja koska niiden kastelu on veden tuhlausta tai meinataan haljeta omasta hyvyydestä, kun valitaan kaupassa luomukahvia tai jotain muuta yhtä älytöntä.

Vierailija kirjoitti:

Tytöllä oli lukujärjestys täynnä leikkiä, ulkoilua ja kaikenlaista muuta kivaa puuhastelua. Oppiikohan kotona mitään, mitä koulussa opetetaan ja opetetaanko edes? Ei ole hyvä erilaisellekaan lapselle, että eristetään muista lapsista omaan erilaisuuteensa. Kehittää sosiaalisia taitoja, kun joutuu olemaan itseensä nähden erilaisten ihmisten keskellä, niin lapsena kuin aikuisenakin.

No mutta niinhän aikuisenkin elämä on täynnä pitkään nukkumista, lintujen katselua, pullan leipomista ja piirtelyä! Hyvät eväät antaa äiti lapselleen

Vierailija kirjoitti:

"Onneksi" äiti on noita, koska kukaan ei taaskaan käyttänyt pelastusliivejä.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Vesikoe

En ikinä antanut työkaverin povata minulle enkelikorteillaan. Varokaa tuollaisia eksytyksiä, energiahoitoja ja valkoista magiaa. Nuo enkelit eivät ole Jumalan enkeleitä.

Joo, ihmettelin kanssa kun kellään ei ollut pelastusliivejä.

Varmaan tuolla "kävi huonosti" viitataan tragediaan, johon liittyivät tarot-kortit.

Veikkaan että pupu oli kerinnyt maata siinä jo hetken kun ne kärpäsetkin oli sen kimpussa

Sitäkin mietin, voiko sulkeutuneesta, hiljaisesta tulla näyttelijää, keskimmäinen lapsi.[/quote]

Itse asiassa aika moni sulkeutunut voi pärjätä työssä jossa voi piiloutua rooliminän taa, näyttelijöissä on näitä, myyntitöissä myös.

Jonkinlaisessa symbioosissa äiti tuntuu elävän lastensa kanssa, "me" sitä ja "me" tätä. Me tunnemme näin ja me olemme tällaisia ja me haluamme. Voi tulla kylmä rätti naamalle kun lapset aikuistuvat ja löytävät poikaystävän, aviomiehen, alkavat sahata napanuoraa poikki ja todennäköisesti tekevät aivan erilaisia valintoja elämässään. Vaikuttaa siltä että nuo lapset ovat äidille hänen tuotteitaan.

Lisäksi olen sitä mieltä että tuo äiti toistelee jotain elämänohjekirjan aforismeja. Ja mitä tulee siihen viisauteen edellisestä elämästä... OK. Asiat voi selittää itselleen sillä kivuttomimmalla tavalla mutta ei se silti muuta sitä tosiasiaa että hän tarvitsee ammattiapua. Lähipiirissäni on pari "gurua " ja toiselle pistettiin pakkohoitojakso sekä kova lääkitys kun meni psykoosiin, toinenkin sekosi kaikkien energioiden ja demoniensa kanssa.

Surullista luettavaa äidin vastaukset täällä. Hänhän on patologinen valehtelija! Valehtelee ettei ole sanonut asioita jotka ovat nauhalla, haloo... Samoin tuo kirkkain silmin koiran "kiltteydestä" paasaaminen on huolestuttavaa. Se on eläin, ei ole kyse kiltteydestä vaan vaistoista ja eläimen luontaisesta käyttäytymisestä kun koira tappaa pieniä saaliseläimiä.

Dominoivan äidin lapsena korvaan särähtää myös tuo jatkuva lasten määrittely - he eivät saa vapaasti vain olla omia itsejään, aina on äiti osoittamassa sormella ja kertomassa millainen luonne kenelläkin on. Vaikka lausunnot ovat positiivisia, sisältävät ne vahvat mielipiteet siitä millaisia mapset ÄIDIN mielestä ovat ja millaisia heidän kuuluu olla. Ahdistavaa.

Olen aivan samaa mieltä, ja tunnistinkin itseni siitä pikkutytöstä. Toivon todella ettei nykyään lääketieteessä jaella erityisherkkyysdiagnooseja sosiaalisesti ahdistuneille mutta tuon perheen ilmeisesti äiti teki niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voin kertoa tässä oman kokemuksen. Kun olin lapsi, ei ollut erityisherkkyysdiagnooseja mutta minulla oli pahimmillaan todella hankalaa sosiaalisissa tilanteissa ja muun muassa koulussa ja jollain tapaa erakoiduinkin jo lapsena. Onneksi nyt aikuisena olen tajunnut hankkiutua työhön, joka sopii minulle muuten mainiosti mutta sisältää paljon sosiaalisia kontakteja jotka ovat minulle raskaita ja vaikeita: koko ajan joutuu menemään epämukavuusalueelle mutta toisaalta ne arkipäiväiset sosiaaliset jutut jotka nuorempana olisi ollut täysin ylitsepääsemättömiä, ovat työtilanteisiin nähden helppoja. Jos olisin työssä, jossa saisin olla rauhassa mukavasti kotona itsekseen olisin täysi erakko. Onnea vaan pumpulissa kasvavalle lapselle elämään.

Erityisherkkyys ei varsinaisesti ole sama asia, kuin sosiaalisten tilanteiden huono sieto, hankaluus, pelko, tai mikä ikinä.  Siis se sosiaalisuus tai muut ihmiset sinänsä eivät kuormita, vaan ihmisjoukkoihin mahdollisesti liittyvä aistiärsykkeiden tulva.

Siis tähän piti vastata.

Olen aivan samaa mieltä, ja tunnistinkin itseni siitä pikkutytöstä. Toivon todella ettei nykyään lääketieteessä jaella erityisherkkyysdiagnooseja sosiaalisesti ahdistuneille mutta tuon perheen ilmeisesti äiti teki niin.

Vierailija kirjoitti:

Katsoin ohjelman ja monta asiaa tuli mieleen. Tässä muutama niistä.

- Eläinoikeusrikkomusten määrä järkytti minua. Pidetään koiraa auki ja kun se raatelee pupun, jätetään pupu vielä kitumaan?! Kaksi kissaa oltiin todella jättämässä vanhaan taloon. Miksi tällaisilla ihmisillä on eläimiä, en tule koskaan ymmärtämään. Melkein toivoisin että eläinsuojelusta porukat jyrähtäisi.

- kaksi lastani on steinerissa. En usko että nämä "erityisherkät" tytöt saisi kovin hyvin kavereita/seuraa tämän pupuntappoepisodin jälkeen. Siellä on todella herkkiä ja eläinrakkaita lapsia. Oma lapseni itkisi monta päivää tuollaisen episodin jälkeen, nämä istuivat hetkeä myöhemmin iloisena piknikillä. Toivottavasti kaikkia steinereita ei leimata hörhöiksi tämän ohjelman jälkeen. Huomatkaa että eivät saaneet yhteistä säveltä koulun kanssa aikaan, kaikki siis eivät kelpaa steineriinkaan. On sitouduttava ja otettava lapsen koulu vakavasti, perhe ei mielestäni näin tehnyt.

- työskentelen itse lasten kanssa, vaikka en työskentelisikään, näkisin silti heti että nuorimmalla tytöllä on kehitysviivästymä, 8v eikä osaa voikukkaa kirjoittaa? Ilmaisu oli taaperon, ei koululaisen tasolla, vauvamaisuutta, työnsi asioita suuhun. Motorista kömpelyyttä jne. Tarvitsee hoitoa/tukea, toivottavasti saa. Minun epävirallinen mielipiteeni kääntyy lasun puoleen äidin epävakauden takia.

- äidin hoitamattomat mielenterveysongelmat. Ei tarvinne perustella, näitte jakson itsekin. Väittää "10 vuotta" etsineensä uutta kotia, kuitenkin heidän nykyinen kotinsa ei näytä edes niin vanhalle ja rakennuskuvissa lapset oli jo taaperoita. Lapsille aiheutuu syvä turvattomuus tällaisesta höyryämisestä, lapsille tulisi kertoa muutosta vasta kun se on "kiveen kirjoitettu". Perusturvallisuus/vakaus puuttuu elämästä täysin, kaikki voi muuttua koska tahansa.

- mainostivat kovasti ekologisen kasvisruoan puolesta. Jos salaatin vieressä on pöydällä sillipurkki ketjuliikkeestä niin vihje: se ei ole kasvisruokaa. Ekologisella kasvisruoalla ei myöskään saa lasta kasvatettua siihen kokoon missä nuorimmainen näytti olevan. Tässä oli kaikki niin väärin että huokaisen vain syvään ja ajattelen mukavia asioita. Paitsi etten pysty, kuulen yhä sen pupun kärsivän huudon korvissani. Äidin epävakainen "mitä luulet"-tiuskinta taustalla. Hyrrrr....

- mitä tulee "ekologiseen elämiseen" ja siihen että juodaan muumilimpparia ökyveneellä, on moottoripyörää, asuntoautoa, paljua, yli-iso uusi omakotitalo, vihje; tämä ei ole sitä. Mikään bensan "siunaaminen" ei sitä poista. Edelleenkin; tytöt tuskin saisi paljon kavereita steinerissa jo pelkän ökyporhoilun perusteella. Olen pahoillani. Puhumattakaan siitä pupusta.

- lapsilla oli ketjuliikkeiden vaatteita. Ne eivät ole ekologisia. Itse en antaisi yläasteikäisen pukeutua lyhyisiin mikroshortseihin. Kuvausten aikana todella monet eri vaatteet, tämäkään ei ole mitenkään ekologista, varsinaisesti. Sen 40h mitä kuvaukset kesti, olisi voinut mennä yksillä vaatteilla. En ole itse erityisherkkä, en silti pysty meikkaamaan tai värjäämään hiuksia. Perheen äidillä ei moisia ongelmia näyttänyt olevan.

- huomatkaa ettei äitiä hyväksytty steiner-opettajakouluun. Sinne ei kuka tahansa hörhö pääse. Luojan kiitos. Lähetän kohta lapset kouluun turvallisin, luottavaisin mielin.

Surullinen olo tuli tästä ohjelmasta kertakaikkiaan. Miten voi olla todellista tällainen porukka. Huh.

https://www.facebook.com/nina.isotalo

Paljon on tapahtunut ohjelman jälkeen. Nina asuu nykyisin Oulussa mikäli on uskominen facebook-linkkiin.

Meillä Kuopiossa oli tällainen äiti! Tapasin hänet muutaman kerran ja hänestä tuli vahvasti samat fiilikset kuin tästä Ninasta.

Tarinakin oli sama, burn-out töistä ja sen jälkeen enkelihoitoja yms. hihhulointia.

Luittekin varmaan uutisista kuinka hän hukutti lapsensa kylpyammeeseen. Missä lie nykyään, varmaan ehtinyt hankkia jo uudet lapset tilalle? Tietääkö kukaan?

Erityisherkän perheen ihmiset tuntuivat aivan tuiki tavallisilta. Kuopus tyttökin joka oli kotikoulussa ei mitenkään erilainen kuin omat lapsenlapseni jotka kasvavat tähän yhteiskuntaan. Hakemalla saa kenestä vain erityisen, jokainen on erilainen. Äidin luonnon uskonto, tyystin luteriton , oma lukunsa sinäänsä. Ei minun juttuni katsella korteista mikä suunta huomiselle. Vanhempi lapsi omissa oloissaan.

Mietin kans tuota Kuopion tapausta, että eikö ollutkin nuo enkelikortit hänelläkin. Mutta silti en näe näissä tapauksissa yhtäläisyyksiä. Vaikutti tämä nainen ihan tasapainoiselta. Yksinäiseltä toki :/

olen erityisherkkä ja lapsena traumatisoitunut ja olen ollut todella herkkä, ujo ja ankara itselleni lapsesta asti, mutta silti pahinta mitä olisi voinut tehdä olisi se ongelmien pakoilu ja eristys. Vaikeaa ja rankkaa on ollut lapsuus ja nuoruus mutta mitään en vaihtaisi koska olen joka päivä tuhannesti vahvempi kuin eilen. En ole samassa tahdissa kuin ikäiseni elämässä, en halua elää sitä stereotyyppistä elämää (opiskelut, naimisiin, lapset, työ ja asettuminen) ja tahdon kokea ja oppia niin paljon kuin voin koska kauaa ei täällä olla. Mikä ikinä onkaan jokaisella elämäntavoitteena, mitään ei kyllä saavuta tai koe istumalla kotona ja voivottelemalla miten vika on kaikissa muissa ja voi että miten herkkä olen.

Vierailija kirjoitti:

olen erityisherkkä ja lapsena traumatisoitunut ja olen ollut todella herkkä, ujo ja ankara itselleni lapsesta asti, mutta silti pahinta mitä olisi voinut tehdä olisi se ongelmien pakoilu ja eristys. Vaikeaa ja rankkaa on ollut lapsuus ja nuoruus mutta mitään en vaihtaisi koska olen joka päivä tuhannesti vahvempi kuin eilen. En ole samassa tahdissa kuin ikäiseni elämässä, en halua elää sitä stereotyyppistä elämää (opiskelut, naimisiin, lapset, työ ja asettuminen) ja tahdon kokea ja oppia niin paljon kuin voin koska kauaa ei täällä olla. Mikä ikinä onkaan jokaisella elämäntavoitteena, mitään ei kyllä saavuta tai koe istumalla kotona ja voivottelemalla miten vika on kaikissa muissa ja voi että miten herkkä olen.

Tämä saa luultavasti valtavasti yläpeukkuja mutta asia ei ole niin yksinkertainen. Olet hienosti kyennyt annostelemaan itsellesi sopivan määrän kuormitusta ja hyvä niin. Sinulla on selvästi jollain tasolla sen verran itsetuntoa että olet pystynyt siihen. Voi käydä toisinkin ja parempi olisi ollut nii sanotusti jäädä istumaan kotiin, ei toki voivottelemaan. Erityisherkkydestä maksaa lopulta eniten keho. Se voi olla keski-iässä jo niin kortisolin, adrenaliinin jne loppuun ajama, että elämä muuttuu tosi hankalaksi. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän psyyke kestää ja sitä vähemmän keho. Tämä kantapään kautta opittuna. Olen itse yrittänyt iha liikaa. Muiden mielestä en varmaankaan tarpeeksi.