Erilaiset perheet : Erityisherkät

Kauheaa seurata sivusta mihin tämä erityisherkkyysvouhotus on nykyään mennyt. Olin aikoinaan ensimmäisten joukossa keskustelemassa suomessa ko. asiasta ja perustinpa Facebookin ensimmäisen suomenkielisen ryhmänkin. Ryhmässä en ole ollut jäsenenä enää vuosiin erityisherkkyyden levittyä muotidiagnoosiksi ja kaikenmaailman "pakko saada oma yhdistys"- hihhuleiden vallattua ryhmän. Nykyään olen vaan ollut hyvin hiljaa koko asiasta. Nyt on vaan vähälle aikaa tullut niin paljon taas tätä kakkaa vastaan että pakko vähän avautua...

Vierailija kirjoitti:

Kotikouluja on monenlaisia. Super-Marjon tyttäret kotikoulussa Marjon opettamana ja kympin oppilaita. Onhan näitä..ihme hörhöilyä.

Super-Marjon tyttäret on vähän eri asia, sillä he ovat aloittaneet ihan normaalissa koulussa jossa heidät opetettiin lukekaan ja laskemaan ja he olivat siellä jo kympin oppilaita.

Kotikouluun he siirtyivät vasta koulunsa sisäilmaongelmien vuoksi. Tyttärillä on aina ollut laaja sosiaalinen verkosto ja harrastukset, eli eipäs nyt vertailla mustaa ja valkoista!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noilla lapsilla tulee olemaan hyvin hankala löytää omaa identiteettiään koska äiti on sellaisen jo valmiiksi heille rakentanut. Kun tuollaiset lapset vielä eristetään kotiin, he joutuvat aikanaan käymään terapiassa koska äiti on syönyt heidän minuutensa ja sulauttanut lapset osaksi itseään.

Minun äitini on mt-ongelmainen ja persoonallisuushäiriöinen, todella erikoinen ihminen. Hän "rakensi" minulle identiteetin ja jos käyttäydyin toisin kuin tämä identiteetti salli, sain kuulla kuinka vedän jotain roolia ja esitän, kuinka en ole itseni tehdessäni asiaa x. (Ja tosi asiassa minä olin oma itseni vain kodin ulkopuolella tilanteissa, joissa hän ei ollut läsnä). Hän oli lisäksi myös "sulauttanut" minut itseensä, minä olin vain hänen persoonansa jatke, enkä lainkaan oma persoonani. Tämä on vain todella pieni pintaraapaisu siitä, mitä hän minulle teki. Tämä kaikki johti siihen, että jouduin nuorena aikuisena hakeutumaan terapiaan koska olin psyykkisesti ihan hajalla. Kävin pitkän terapiaprosessin ja laitoin kokonaan välit poikki äitiini voidakseni elää ihan omaa elämääni ja saadakseni olla oma itseni. 

Mun äiti teki ihan samaa, hän koki että aurinkoisena 2-vuotiaana olin oikea oma itseni mutta sitten kun kuinka ollakaan persoonani kehittyi, niin kun en ollut enää sama aurinkoinen lapsonen 18-, tai vaikka 25-vuotiaana niin tämä oli vaan roolin vetämistä hänen ärsyttämisekseen, samaten kuin vaikka oma vaate- ja musiikkimakuni. Onneksi sain jostain voimaa vastustaa äitiä ja nyt kun olen 30 ja on omistusasuntoa, hyvä parisuhde ja hyvä ammatti ja ura niin ilmeisesti äitikin hyväksyy minun oman persoonani ainakin jossain määrin. Paitsi tietysti olisin saanut tämän kaiken jo vuosia aiemmin jos en ihan vaan äidille kettuillakseni olisi käynyt läpi tähänastista elämääni huonoinenikin jaksoineen.

Vierailija kirjoitti:

Kauheaa seurata sivusta mihin tämä erityisherkkyysvouhotus on nykyään mennyt. Olin aikoinaan ensimmäisten joukossa keskustelemassa suomessa ko. asiasta ja perustinpa Facebookin ensimmäisen suomenkielisen ryhmänkin. Ryhmässä en ole ollut jäsenenä enää vuosiin erityisherkkyyden levittyä muotidiagnoosiksi ja kaikenmaailman "pakko saada oma yhdistys"- hihhuleiden vallattua ryhmän. Nykyään olen vaan ollut hyvin hiljaa koko asiasta. Nyt on vaan vähälle aikaa tullut niin paljon taas tätä kakkaa vastaan että pakko vähän avautua...

Sama taisi käydä myös esim. läheisriippuvuudelle. Piirteet ovat niin yleisiä ja yleismaallisia, että kaikki löytävät niitä itsestään. Herää vain kysymys, että onko tällaiselle diagnoosille oikeasti tarvetta? Onko niin, että toisten ihmisten erilaisuutta on helpompi ymmärtää ja sietää, kun on ihan diagnoosi?

Tuo nuorempi lapsi kirjoitti huonommin kuin meidän neljävuotias. Ihan hirveää miten vanhemmat voi omalla hörhöilyllään pilata lastensa elämän. Ihan jokaiselle tässä maailmassa naureskellaan joskus. Jokaisen itsetunto kokee kolauksia. Mutta niistä selviää ja ehkä oppiikin jotain. Se, että luokkakaverit nauraa, ei ole kyllä syy kotikoululle.

Olen monien määritelmien mukaan itsekin "erityisherkkä". Se on pistänyt minut koville tässä elämässä, mutta olen löytänyt omat tapani selviytyä ja päästä eteenpäin. Tunnistin tuosta jaksosta itseni monta kertaa(taustalla itsellänikin burn out, vaistoan tai kuvittelen vaistoavani toisten tunnetiloja herkästi, en kestä negatiivista ilmapiiriä, väsyn liiasta sosiaalisuudesta ja hälinästä ihan kohtuuttomasti), mutten ikinä ole ajatellut, että voisin lukittautua johonkin mökkiin piiloon maailmaa ja pitää lapsenikin siellä piilossa.

Toi vanhempi tyttö on ihan ulkopuolinen, puhuvat ja touhuvat sen Adan kanssa :(

Toi vanhempi tyttö on ihan ulkopuolinen, puhuvat ja touhuvat sen Adan kanssa :(

Millä elävät? Autonkorjaajalla ja kotiäidillä ei ole varaa tollaiseen taloon, autiin, veneeseen ym?!

Herättipä jakso hyvin ristiriitaisia tunteita. Äiti koki yksinäisyyttä ja ehkä siksi oli sitonut lapsensa niin kotiin?!

Mies voisi käyttää omia ajatuksia. Huittisen ulkopuolella on elämää. Suosittelen kokeilemaan. Äidille suosittelen kokeilemaan oikeasti erityislasten kanssa työskentelyä. Mitä on kun lapsi ei siedä valoa, ääntä tms. Omat silmät voivat avautua kun näkee muita "erityistarpeita". Monesti perheissä, joissa erityistarpeita, vammainen lapsi. Perhe yrittää elää kaikinpuolin normaalia elämää. Ei halua eristäytyä..

Tässä jaksossa tuntui, että jos äidillä olisi ollut joku mihin energiaa käyttää, kuten työ. Olisi erityisyyden huomiointi jäänyt vähemmälle..

Onneksi isommalla lapsella oli jo oma elämä; koulu, kuten tuonikäisellä kuuluukin..

En nähnyt jaksoa. Tästä tuli mieleen eräs tuntemani henkilö. Tekee jotain enkelihoitoja. Blogi www.porttopellon-noita.fi

Onhan sillä Adalla "kaverikin". Terveystarkastuksessa äiti puhui kaverista, jota lapsi ei kylläkään itse muistanut :/  Kuinkahan usein ovat tavanneet sen jälkeen, kun kaveri muutti pois...

Miten luomu-kasvisruokavalio, steinerlaisuus, henkistyneisyys yms. synkkaavat ökyveneen, asuntoauton ja merenrantakodin kanssa?

Miten se lapsi ehtii saada perusopetuksen oppimäärän suoritettua n. 16 ikävuoteen mennessä jos ei luku- ja kirjoitustaito ole vielä hanskassa? Kaikkien muiden aineiden opiskelu pohjaa sille. Tulee kiire kiriä että pääsee aikanaan hakemaan jatko- opintoihin. Selkeästikin se äiti pitää lasta vauvanaan niin pitkään kuin mahdollista. Viidesluokkalainen alkaa kuitenkin olla kohta teini-ikäinen.

Kotiopetuksessa tosiaan täytyy suorittaa ihan sama oppimäärä kuin kouluopetuksessa. Jos vanhemmat laiminlyövät opetusvelvollisuutensa, heidät voidaan tuomita sakkoihin ja saattaahan siinä Lasukin vilahtaa.

Aika surulliselta tuntui tämä jakso. Jos ajattelee näin tv-ohjelman (ja kodin kuvalehden jutun) perusteella, niin nuorin tytär hyötyisi vertaisryhmästä, saisi kavereitakin... Nyt kuulosti, ettei oikein ystäviä ole. Kaikki aika äidin ja siskojen ja isän seurassa? Ei oppiminen sulje pois leikkiä, ei sosiaalisten tilanteiden opettelu ryhmässä ole herkällekään vaarallista.  Äidin pedagogiset valmiudet antaa kotona samantasoista koulutusta kuin peruskoulussa mietityttivät. Vaikka lapsi haluaa jotain (jäädä kotiin, leikkiä, ei harjoitella matematiikkaa tms.) niin haluaminen ei aina ole lapselle hyväksi. Todellisen maailman kohtaaminen ja se, että rohkaisee lasta siihen että hän selviytyy tekee lapselle hyvää.

Jossain luki, että vanhin tytär?"ei suostu puhumaan ihmisille joiden hän ei koe olevan aitoja". Se kuulosti minun korviini hälyttävältä.

Jokainen tavallaan, mutta silti... Tällaisia ajatuksia heräsi. p.s. isä työpaikkoineen vaikutti kyllä aika tavalliselta.

Näin tytön n.viikko sitten,on kait nyt 11v..Pomppi koko ajan kuin kenguru mennen tullen autolle-Hyppivätkö tuon ikäiset,vai onko niin luonnonlapsi?

Ihan hemmetin outoa sakkia. Ja te voisitte kyllä ees yrittää elää niinku normaalit ihmiset, vaikka joku vähän naurais teille.

Vilkaisin Ninan facebook sivua ja profiilikuvaa oli vaihdettu joka päivä! Aikuismaista? Tasapainoista?

Huhuh!

Äiti on hörhö, ja muut tanssii siihen tahtiin.

Käynyt jonkun kurssin,joka jäänyt kesken!