Erilaiset perheet : Erityisherkät

Vierailija kirjoitti:

Jos se lapsi ei opi siellä kotikoulussa tarpeeksi, niin eikö silloin käy niin, että siirretään tavalliseen kouluun? Sen takia kai niitä valvovia opettajia on?

Minusta tuo ohjelma kaikkineen oli todella surullista katsottavaa. Äiti oikeasti kuvittelee ajattelevansa sen lapsensa parasta, mutta sen vuoksi eristää ja sairastuttaa sen tytön.

Äidillä on itsellään varmaan siitä uupumuksesta lähtien jäänyt jotain käsittelemättömiä ongelmia, jotka nyt projisoi niihin lapsiinsa, tai erityisesti siihen nuorempaan.

Eikö tuollaiseen nyt oikeasti jo sosiaalitoimi puutu? Onko äidillä oikeus eristää lapsensa ja estää oppiminen ja kehittyminen?

Juu, periaatteessa ja yksinkertaisimmillaan se menee niin että jos kotikoulu ei onnistu niin lapsi siirretään tavalliseen kouluun. Tämä tietysti pyritään hoitamaan neuvottelemalla vanhempien kanssa. Tässä nyt vaan taitaa olla niin että mikään neuvottelu ei onnistu, koska vanhemmat eivät millään tavalla näe kotikoulun epäonnistumista. Eli lapsen siirtäminen taviskouluun menee kunnan puolesta hyvin hankalaksi. Sossun pitäis siis ryhtyä pahimmillaan huostaamiseen tms. ja siinä sitten tulee taas kysymykseen se onko se todella lapsen edun mukaista. Aiheuttaako se kuinka paljon traumoja lapselle ja nouseeko asiasta kuinka iso mediahaloo. Vanhemmathan vetoaa heti siihen, että heitä ei ymmärretä eritysherkkyyden takia. Johan he ohjelmassakin haukkuivat huittislaiset ymmärtämättämiksi ja suvaitsemattomiksi. Hankala tilanne kunnalle, antaako lapsen laahata jäljessä kouluhommeleissa vai ryhtyäkö koviin toimienpiteisiin. Lapsella kun muuten on ihan ok kotiolot ja tämä vaikuttaa onnelliselta ja hyvin hoidetulta. Ongelma on vain tämä kouluasia.

Opiskelu ei sulje pois leikkiä. Oikeesti tuosta nuoremmasta tytöstä ls-ilmoitus ja äkkiä.

Mitä kauemmin kotikoulussa niin sitä enemmän jää jälkeen.

Kotikoulun kyllä hyväksyn jos opetus on samalla tasolla kuin koulussa ja kokeet sitten samat kuin koulussa ja samaan aikaan.

Ihan sekopäitä koko porukka. Kaikki muka jotenkin erityisherkkiä, voi jessus. Jokainen on omalla tavallaan erityisherkkä, tää on nyt sellainen muotinimitys kaikelle. V...u  ottaa päähän tommoset lahopäät. Lapsi ihan ikätasoaan jäljessä kaiken suhteen....laitonta tommosen kotikoulun pitäis olla.

Minä ajattelin koko ajan että Ada oli ekaluokalla.

Voi apua. Peheessäni on useampikin ihminen johon sopivat erityisherkän tuntomerkit. Emme silti harrast enkeliterapiaa tai edes steinerilaisuutta. Myönnän, etten ole asiaan kauhean syvällisesti perehtynyt. Meillä auttaa säännöllinen rytmi ja mahdollisuus vetäytyä aistiärsykkeistä. Emme mene massatapahtumiin tai sisäleikkipuistoihin. Lapset käyvät normaalikoulua ja kotijoukot tukevat, kun tulee sosiaalisia pulmia. Tämä maailma on heidän - heidän tulee siinä oppia elämään niiden ihmisten kanssa jotka täällä samaan aikaan elävät ja asuvat.

En ihmettele, että erityisherkkiin suhtaudutaan nuivasti, jos asia tuodaan näin kummallisella tavalla esille. En itsekään käytä tuota sanaa. Luovin vain.

Arvasinkin, että tältä palstalta tää erityisherkkä perhe saa kunnon lynkkauksen.

Mulle tuli hyvä ja rauhallinen olo tätä jaksoa katsoessa. Kiva, ettei kaikki ole "oravanpyöräihmisiä". Näin kristittynä ne enkeli-puu-energiajutut oli vähän outoja + arveluttavia, mutta oli mielenkiintoinen jakso silti!

Särähtää korvaan nuo että minä ainakin olisin itkenyt silmäni punaiseksi. Itkeminen ei kerto sitä onko erityisherkkä vai ei, se kertoo vain siitä kuinka sinut on tunteidensa kanssa. Jos erityisherkkä ei saa näyttää tunteitaan, hän voi tuollaisessa tilanteessa olla täysin ilmeetön eikä itke kyyneleen kyyneltä ulospäin. Jos tilanne on tarpeeksi rankka ilman kosketusta tunteisiin tai mahdollisuutta purkaa tilannetta jälkeenpäin, voi tapahtua lohkominen eli tilanne rajataan tietoisuudesta omaksi käsittelemättömäksi traumapaketikseen ja sysätään tietoisuuden ulkopuolelle, eli ikään kuin syväjäädytetään liian ylivoimaisena käsitellä. Tämä sitten pystyy sen jälkeen kiusaamaan ihmistä vuosikymmeniä tai loppuiän jos se ei koskaan pääse purkautumaan psyykestä pois. Ihmiselle itselleen se voi näkyä niin että tilanteesta muistuttavat asiat aiheuttavat voimakkaita ahdistusreaktioita ilman että ihminen itse ymmärtää mistä tulevat. Kun normitietoisuus ja traumapala eivät ole yhteydessä toisiinsa. Eli itkun määrästä ei sinänsä pysty päättelemään yhtään mitään.

Päinvastoin luulen että tuolla kävelee suuret määrät tunteettoman oloisia ihmisiä joita lähemmin tutkiskelemalla huomaisi että he ovat tunteettomia juuri siksi että ovat erityisherkkiä. Herkän lapsen voimakkaiksi äityiviä tunteita ei haluta ottaa vastaan, ja tukahduttamisen selviytymisstrategiasta tulee lopulta automaattinen reaktio kaikkeen. Psyyke on täynnä aikapommeja tilanteista jotka ovat olleet psyykelle ylivoimaisia ilman tukea ja jotka on siksi säilötty sellaisenaan psyykeen odottamaan purkamistaan - jota ei koskaan tule, jos ei päädy terapiaan tai muuten selvitä itselleen mistä on kyse.

Miten on mahdollista, että luomua ja puhtaampaa ruokaa terveellisesti muka syövien perheessä nuorin lapsi on ylipainoinen? Eikö kotona järjestetä hyötyliikuntaa, ja liikuntatuntia, kuten koulussa olisi?

Mikseivät huittislaiset käyneet Porin Steinerkoulussa tutustumassa, olisi lyhyt matkakin?

Yritän nyt katsoa tätä jaksoa, kun sitä on niin parjattu täällä, tuskaa kyllä tekee.  En myöskään ottaisi lasta välittömästi pois koulusta, jos nyt vähän on joku naurahtanut, karhunpalveluksen siinä tekee.

Miksi äiti itse leimaa omilla puheillaan esim. luomuruoan hömpäksi? Syön mahdollisimman paljon lähiruokaa, luomua ja e-kooditonta, joten korvaan särähtävät nämä omat leimaamiset ihan itse.

Tuskin Huittisten ulkopuolella on sen suvaitsevaisempaa. Etenkään jos ottaa herkästi itseensä muiden kommentit.

Sen sijaan musta on hienoa että voi kutsua itseään vaikka hörhöksi tai ruokaansa luomuhömpäksi. Niin suuri osa ihmisistä näkee asian ja helpottaa kun ei asiaa kiellä. Hörhöily ja hömppäily on ihan jees.

Huoh.. jos ei pääse opiskelemaan tiettyyn kouluun tuo äiti, niin eka reaktio on, että en minä mitään kouluja tarvitse, olen jo valmis! Huoh.

ja jos asioilla on opetuksensa annettavana, miksei äiti tajunnut, että lapsenkin pitäisi yrittää oppia tulemaan toimeen muiden lasten kanssa koulussa eikä niin ottaa itseensä yhtä ainutta päivää ja ikävää kertaa (ei ollut edes koulukiusattu tms.). Miksei anna lastensa oppia näistä elämän eteen tuomista asioista, jotta he voisivat tasapainoisesti kehittyä?

ja harmittaa miehen puolesta, että hän selkeästi haluaisi pitää nykyisen hyvän työnsä, koska senkin eteen on paljon tehty töitä (omien sanojensa mukaankin).

Mitään ekologista ei ole siinä, että on vene, tai palju pihassa.

että "jos vain on kärsivällinen eikä käänny just ennen kuin se olisi tullut" (se hyvä asia) tai että oppii odottamaan parempaa. Likkakaan ei viihdy enää kotiopetuksessa, on jäänyt opetuksessa jälkeen ja ekana toiveena on päästä kouluun. (tässä sanoi steinerkouluun, koska äiti on maalannut kuvan, että se on ihan ylimaallisesti parempi kuin tavallinen koulu -- kyllä sielläkin oppilaat ihmisiä ovat ja naureskelevat hönteille ilmaisuille, ihan kuin tavallisessakin koulussa.

Pitääkö lässyttää tuon ikäisille lapsille, huoh.

Kyrsii toi perheen isäkin.. Ihanko oikeasti ei kykene tekemään itsenäisesti päätöksiä? Miksei tee jotain sille, että nuorin tyttö on noin jäljessä? Nyt olis kriittiset hetket puuttua touhuun..

Raivostuttavaa!!

Tosi ärsyttävää "me ollaan niin erityisiä ja herkkiä, ei kukaan meitä ymmärrä kun ollaan niin erityisiä, muut on ihan tavallisia,  mutta me ollaan erityisiä".

Vierailija kirjoitti:

Siis steineropettajan koulutus kestää vaan kaks vuotta? Ei ihme, että siellä opitaan ihan mitä sattuu, jos opitaan. Hohhoijaa.

Ei ole kaksi vuotta vaan 280 op jota ei kyllä kahdessa vuodessa suoriteta.

Kaksi vuotta kestäisi steinerpedagogiikan yleissopinnot vkl-opintoina (hinta n. 600€/lukuvuosi) tuolla ei saa opettajan pätevyyttä, vaan ennemminkin se antaisi vaan tietoa steinertyylistä tai toimisi täydennyskoulutuksena (luokan)opettajille

Vierailija kirjoitti:

Noilla lapsilla tulee olemaan hyvin hankala löytää omaa identiteettiään koska äiti on sellaisen jo valmiiksi heille rakentanut. Kun tuollaiset lapset vielä eristetään kotiin, he joutuvat aikanaan käymään terapiassa koska äiti on syönyt heidän minuutensa ja sulauttanut lapset osaksi itseään.

Minun äitini on mt-ongelmainen ja persoonallisuushäiriöinen, todella erikoinen ihminen. Hän "rakensi" minulle identiteetin ja jos käyttäydyin toisin kuin tämä identiteetti salli, sain kuulla kuinka vedän jotain roolia ja esitän, kuinka en ole itseni tehdessäni asiaa x. (Ja tosi asiassa minä olin oma itseni vain kodin ulkopuolella tilanteissa, joissa hän ei ollut läsnä). Hän oli lisäksi myös "sulauttanut" minut itseensä, minä olin vain hänen persoonansa jatke, enkä lainkaan oma persoonani. Tämä on vain todella pieni pintaraapaisu siitä, mitä hän minulle teki. Tämä kaikki johti siihen, että jouduin nuorena aikuisena hakeutumaan terapiaan koska olin psyykkisesti ihan hajalla. Kävin pitkän terapiaprosessin ja laitoin kokonaan välit poikki äitiini voidakseni elää ihan omaa elämääni ja saadakseni olla oma itseni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noilla lapsilla tulee olemaan hyvin hankala löytää omaa identiteettiään koska äiti on sellaisen jo valmiiksi heille rakentanut. Kun tuollaiset lapset vielä eristetään kotiin, he joutuvat aikanaan käymään terapiassa koska äiti on syönyt heidän minuutensa ja sulauttanut lapset osaksi itseään.

Minun äitini on mt-ongelmainen ja persoonallisuushäiriöinen, todella erikoinen ihminen. Hän "rakensi" minulle identiteetin ja jos käyttäydyin toisin kuin tämä identiteetti salli, sain kuulla kuinka vedän jotain roolia ja esitän, kuinka en ole itseni tehdessäni asiaa x. (Ja tosi asiassa minä olin oma itseni vain kodin ulkopuolella tilanteissa, joissa hän ei ollut läsnä). Hän oli lisäksi myös "sulauttanut" minut itseensä, minä olin vain hänen persoonansa jatke, enkä lainkaan oma persoonani. Tämä on vain todella pieni pintaraapaisu siitä, mitä hän minulle teki. Tämä kaikki johti siihen, että jouduin nuorena aikuisena hakeutumaan terapiaan koska olin psyykkisesti ihan hajalla. Kävin pitkän terapiaprosessin ja laitoin kokonaan välit poikki äitiini voidakseni elää ihan omaa elämääni ja saadakseni olla oma itseni. 

Siis voi itku. Ihan todellisuudesta vieraantunuthan tuo mutsi oli, enkä arvosta ollenkaan sitä miten hän tekee selkeää vahinkoa nuorimmaisen kehitykselle. Mutta älkää hyvät ihmiset nyt enää kiusatko lisää ja pilkatko viatonta lasta, oikeasti.