Lue keskustelun säännöt.
Kerrostaloasujat! Varmistatko aina, että rappukäytävässä hiljaista ennenkuin astut huoneistosta ulos?
Kommentit (39)
En. Mulla ei ole aikaa eikä kiinnostusta tollaseen pelleilyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä mä oikein luin?
Ihanko oikeasti aikuiset ihmiset välittävät siitä onko rappukäytävässä joku ja jäävät odottamaan että muut ovat menneet....
Voisiko joku edes yrittää selittää, miksi?
Selittää en osaa, mutta onhan näitä. Kuulee kun lukko jo aukeaa mutta ovi ei sitten aukeakkaan. Kuuntelevat siellä että rappu on ensin tyhjä. Edes hissiin ei kaikki uskalla jos siellä on muita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä mä oikein luin?
Ihanko oikeasti aikuiset ihmiset välittävät siitä onko rappukäytävässä joku ja jäävät odottamaan että muut ovat menneet....
Voisiko joku edes yrittää selittää, miksi?
Voisin vaikka yrittää selittää. :D
Jos menet kotikuteissasi haisevana pyykkituvalle, sinua saattaa hävettää, jos naapurisi huomaa hajusi tai sotkuisen olemuksesi. (En sano, että hävetä tarvitsisi!)
Jos koet joskus sosiaaliset tilanteet vaikeiksi, niin saatat vältellä naapuriin törmäämistä. Onhan se ainakin minusta vähän awkward, jos näkee naapurin, katseetkohtaa eikä kumpikaan päädy sanomaan ensin päivää ja sitten kumpikaan ei sano, koska jos tuokaan ei sano, niin en halua ahdistella ja olla liian vaativa sanomalla itse, koska sitten senkin pitäisi sanoa, vaikka ei oikeasti haluaisi. Tuntuu hassulta olla sanomatta mitään, kun toisen selvästi huomaa ja "tunnustaa" tämän olemassaolon, joten se hiljaisuus häiritsee, tiedäthän senkin tunteen, kun seisot jonkun toisen kanssa ahtaassa hississä hiljaa? Se on kiusallista varmaan siksi, että kumpikin on toisesta erittäin tietoinen mutta ei tuo sitä ilmi.
Tällaisia liika-ajatuksia meidän sosiaalisesti kiusaantuneiden mielessä saattaa oikeasti pyöriä! Tai ehkä olen vain ainoa. Ehkä tässä vähän liioittelin... mutta jotain tämän tapaista kiusallisten tilanteiden välttelyä siinä saattaa olla.
.
Kantsii kokeilla sitä, ettei ota ollenkaan katsekontaktia siellä rappukäytävässä, niin ei tule mitään kiusallista tilannetta että tervehtiikö vai eikö tervehdi. Kummallekaan.
Toinen myös tietää, ettei ole kovin juttutuulella kun eipä sitä tuntemattoman naapurin kanssa ole kovin paljon yhteisiä keskustelunaiheita.
Etenkin mikäli vielä ajelee autollansa pitkin pihapolkuja tarpeettomasti, säilyttää autoaan rappukäytävän oven edessä läpi yön, tömistelee jaloillaan lattiaa ja paiskoo ovia, oman musiikkimakunsa mukaisen musiikin estottomasta luukuttamisesta puhumattakaan mihin vuorokauden aikaan tahansa. Milloin miltäkin haisemisesta puhumattakaan.
.
Tuollaisella käytöksellä susta jää niin outo kuva muille, että lopeta heti. Ei ole vaikea sanoa moi ja jatkaa matkaansa.
Varmistan ja saatan jäädä portaikkoonkin seisoskelemaan hetkeksi jos joku tulee alas odottamaan hissiä ._.
Mitä ihmettä? Onko teillä siis jokin sosiaalisten tilanteiden pelkoko? Pahin mitä joudutte naapurien kanssa tekemään, on sanoa moi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kantsii kokeilla sitä, ettei ota ollenkaan katsekontaktia siellä rappukäytävässä, niin ei tule mitään kiusallista tilannetta että tervehtiikö vai eikö tervehdi. Kummallekaan.
Näin joskus teenkin, jotta voin sulkea silmäni lievästi epämukavalta tilanteelta, sillä jos katson, sitten pitää mielellään edes jokin ystävällinen ilme ottaa, ettei vaikuta tylyltä.
Pois katsominen on sekin mielestäni toisen olemassaolon tunnustamista. Oikeastaan kaikki sellainen on, mistä ei synny oikeasti sitä vaikutelmaa, että ei huomaa sitä toista. Se ehkä tekee rapussa kohtaamisesta hieman kiusallisen: ei ole sitä vaihtoehtoa, että voisi uskottavasti esittää, että ei huomaisi sitä toista. Eli jos sinne rappuun menee, niin he kyllä tietävät, että toinen on huomannut, koska pakosti siellä huomaa, vaikka käyttäytyisi miten. Joten jos ei halua olla huomaavinaankaan, niin sitten "pitää" olla menemättä rappuun, koska teeskentely ei onnistu, ellei satu olemaan kuuro tai sokea. Se pois katsominen on vain hieman "epäkohteliaampi" muoto siitä tervehtimisestä, sama asia oikeastaan muuten.
Toisin sanoen: jos menet rappuun, niin vaikka muuta yrittäisit, joudut vuorovaikuttamaan jollain tavalla, ja ainoa tapa välttää tämä "kamaluus" on odottaa oven takana, että rappu on tyhjä. :D
En ole ikinä kuuölutkaan, että joku tekisi noin.
Mä taidan olla piinaava naapuri muille sitten, kun aloitan aina juttelunkin.
Olin tutustunut kolmeen asukkaaseen talossa jo ennen kuin edes muutin sisälle... yhdeltä vieläpä sain hienon parvekekalusteen, jota oli juuri heittämässä pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiiä mistä ootte, mutta itse asun Helsingissä ja meillä kaikki talon ihmiset tuntevat toisensa. Meillä jutellaan ja jelpitään apua tarvitsevaa naapuria. Silitellään koirat ja jutellaan lasten kanssa. On jopa pari ulkomaan eliötä joukossa ja toimivat samoin. Naapurin engelsmanni toi jopa mustikkapiirakkaa kun leipoivat liikaa. Naapurin muslimi kestää hyvin koirat samaan aikaan hississä. Kaksi kertaa on naapuri soittanut ovikelloa ja kertonut, että avaimeni ovat jääneet oveen. Itse olen palauttanut yhdet avaimet.
En siis pelkää avata ovea jos joku sielä kulkee. Jos on kiire, moikataan ja jatketaan matkaa. Naapureita tulee myös aamutakit päällä vastaan kun saunasta tulevat. 😊
Ja joku vielä väittää Helsingissä asuvia sulkeutuneiksi...😃
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä mä oikein luin?
Ihanko oikeasti aikuiset ihmiset välittävät siitä onko rappukäytävässä joku ja jäävät odottamaan että muut ovat menneet....
Voisiko joku edes yrittää selittää, miksi?
Voisin vaikka yrittää selittää. :D
Jos menet kotikuteissasi haisevana pyykkituvalle, sinua saattaa hävettää, jos naapurisi huomaa hajusi tai sotkuisen olemuksesi. (En sano, että hävetä tarvitsisi!)
Jos koet joskus sosiaaliset tilanteet vaikeiksi, niin saatat vältellä naapuriin törmäämistä. Onhan se ainakin minusta vähän awkward, jos näkee naapurin, katseetkohtaa eikä kumpikaan päädy sanomaan ensin päivää ja sitten kumpikaan ei sano, koska jos tuokaan ei sano, niin en halua ahdistella ja olla liian vaativa sanomalla itse, koska sitten senkin pitäisi sanoa, vaikka ei oikeasti haluaisi. Tuntuu hassulta olla sanomatta mitään, kun toisen selvästi huomaa ja "tunnustaa" tämän olemassaolon, joten se hiljaisuus häiritsee, tiedäthän senkin tunteen, kun seisot jonkun toisen kanssa ahtaassa hississä hiljaa? Se on kiusallista varmaan siksi, että kumpikin on toisesta erittäin tietoinen mutta ei tuo sitä ilmi.
Tällaisia liika-ajatuksia meidän sosiaalisesti kiusaantuneiden mielessä saattaa oikeasti pyöriä! Tai ehkä olen vain ainoa. Ehkä tässä vähän liioittelin... mutta jotain tämän tapaista kiusallisten tilanteiden välttelyä siinä saattaa olla.
.
Kantsii kokeilla sitä, ettei ota ollenkaan katsekontaktia siellä rappukäytävässä, niin ei tule mitään kiusallista tilannetta että tervehtiikö vai eikö tervehdi. Kummallekaan.
Toinen myös tietää, ettei ole kovin juttutuulella kun eipä sitä tuntemattoman naapurin kanssa ole kovin paljon yhteisiä keskustelunaiheita.
Etenkin mikäli vielä ajelee autollansa pitkin pihapolkuja tarpeettomasti, säilyttää autoaan rappukäytävän oven edessä läpi yön, tömistelee jaloillaan lattiaa ja paiskoo ovia, oman musiikkimakunsa mukaisen musiikin estottomasta luukuttamisesta puhumattakaan mihin vuorokauden aikaan tahansa. Milloin miltäkin haisemisesta puhumattakaan.
.
Tuollaisella käytöksellä susta jää niin outo kuva muille, että lopeta heti. Ei ole vaikea sanoa moi ja jatkaa matkaansa.
Ihan yx hailee mitä ajattelevat. Alkuaikona moikkailin vielä, mutta ajan myötä kertyneiden negatiivisten kokemusten perusteella katsoin paremmaksi kun ei olla missään tekemisissä keskenämme. Jokainen saa olla mun puolesta juuri sellainen kuin on. Ihan ihonväristä lähtien, sillä olen suvaisevainen ihminen. Ei se silti edellytä mitään yltiösosiaalista käyttäytymistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todellakin kuuntelen ensin tarkkaan ja menen rappuun vasta kun siellä ei ole muita.
En kuuntele, mutta toivon, ettei kukaan tule vastaan, kun olen menossa kylpytakki päällä saunaan. Tunnen itseni silloin puolipukeiseksi. Jos sitten joku naapuri on rapussa, niin nyökätään, ei sen kummempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruskeassa talossa kukaan ei kuule huutoasi.
Mä teen juuri noin, varmistan ettei kuulu ääntä tai valoja ei oo päällä. Samoin meen hissillä kellarikerrokseen asti jotta en joudu juttusille mahdollisten ykköskerroksen oven edessä röökillä olevien ihmisten kanssa.
Mä vihaan naapurien kanssa pakkojuttelua, tulevat aina kertomaan mulle kaikki asiansa sairauksista alkaen. Ja kyllä, olen introvertti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ruskeassa talossa kukaan ei kuule huutoasi.
Että mitä?
Rappukäytävässä saa olla väkeä mutta en halua hissiin naapureiden kaa. Kävelen mielummin neljänteen kerrokseen kuin tungen samaan pikkuhissiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä mä oikein luin?
Ihanko oikeasti aikuiset ihmiset välittävät siitä onko rappukäytävässä joku ja jäävät odottamaan että muut ovat menneet....
Voisiko joku edes yrittää selittää, miksi?
Voisin vaikka yrittää selittää. :D
Jos menet kotikuteissasi haisevana pyykkituvalle, sinua saattaa hävettää, jos naapurisi huomaa hajusi tai sotkuisen olemuksesi. (En sano, että hävetä tarvitsisi!)
Jos koet joskus sosiaaliset tilanteet vaikeiksi, niin saatat vältellä naapuriin törmäämistä. Onhan se ainakin minusta vähän awkward, jos näkee naapurin, katseetkohtaa eikä kumpikaan päädy sanomaan ensin päivää ja sitten kumpikaan ei sano, koska jos tuokaan ei sano, niin en halua ahdistella ja olla liian vaativa sanomalla itse, koska sitten senkin pitäisi sanoa, vaikka ei oikeasti haluaisi. Tuntuu hassulta olla sanomatta mitään, kun toisen selvästi huomaa ja "tunnustaa" tämän olemassaolon, joten se hiljaisuus häiritsee, tiedäthän senkin tunteen, kun seisot jonkun toisen kanssa ahtaassa hississä hiljaa? Se on kiusallista varmaan siksi, että kumpikin on toisesta erittäin tietoinen mutta ei tuo sitä ilmi.
Tällaisia liika-ajatuksia meidän sosiaalisesti kiusaantuneiden mielessä saattaa oikeasti pyöriä! Tai ehkä olen vain ainoa. Ehkä tässä vähän liioittelin... mutta jotain tämän tapaista kiusallisten tilanteiden välttelyä siinä saattaa olla.
.
Kantsii kokeilla sitä, ettei ota ollenkaan katsekontaktia siellä rappukäytävässä, niin ei tule mitään kiusallista tilannetta että tervehtiikö vai eikö tervehdi. Kummallekaan.
Toinen myös tietää, ettei ole kovin juttutuulella kun eipä sitä tuntemattoman naapurin kanssa ole kovin paljon yhteisiä keskustelunaiheita.
Etenkin mikäli vielä ajelee autollansa pitkin pihapolkuja tarpeettomasti, säilyttää autoaan rappukäytävän oven edessä läpi yön, tömistelee jaloillaan lattiaa ja paiskoo ovia, oman musiikkimakunsa mukaisen musiikin estottomasta luukuttamisesta puhumattakaan mihin vuorokauden aikaan tahansa. Milloin miltäkin haisemisesta puhumattakaan.
.
Tuollaisella käytöksellä susta jää niin outo kuva muille, että lopeta heti. Ei ole vaikea sanoa moi ja jatkaa matkaansa.
Ihan yx hailee mitä ajattelevat. Alkuaikona moikkailin vielä, mutta ajan myötä kertyneiden negatiivisten kokemusten perusteella katsoin paremmaksi kun ei olla missään tekemisissä keskenämme. Jokainen saa olla mun puolesta juuri sellainen kuin on. Ihan ihonväristä lähtien, sillä olen suvaisevainen ihminen. Ei se silti edellytä mitään yltiösosiaalista käyttäytymistä.
:D
Introvertit ja sosiaalisesti kömpelöt on ihan jees, mutta oikeasti repesin tohon. Jos rapussa ohimennen vaikka nyökkää tai jopa sanoo moi, on yltiösosiaalista käyttäytymistä? Ja kaikella ystävyydellä, en pyri pilkkaamaan nyt ketään.
Kyllä! En siedä virolaisia enkä kurdeja. Slaaveista puhumattakaan
Jos olen koiran kanssa menossa silloin varmistan, koska koira on rapussa hyvin epävarma itsestään ja en halua aiheuttaa lisää hämminkiä vastaan tulevilla ihmisillä. Yksin jos menen en todellakaan jää odottelemaan että rapussa on valot taas pimeenä :D
.
Kantsii kokeilla sitä, ettei ota ollenkaan katsekontaktia siellä rappukäytävässä, niin ei tule mitään kiusallista tilannetta että tervehtiikö vai eikö tervehdi. Kummallekaan.
Toinen myös tietää, ettei ole kovin juttutuulella kun eipä sitä tuntemattoman naapurin kanssa ole kovin paljon yhteisiä keskustelunaiheita.
Etenkin mikäli vielä ajelee autollansa pitkin pihapolkuja tarpeettomasti, säilyttää autoaan rappukäytävän oven edessä läpi yön, tömistelee jaloillaan lattiaa ja paiskoo ovia, oman musiikkimakunsa mukaisen musiikin estottomasta luukuttamisesta puhumattakaan mihin vuorokauden aikaan tahansa. Milloin miltäkin haisemisesta puhumattakaan.
.