Kerrostaloasujat! Varmistatko aina, että rappukäytävässä hiljaista ennenkuin astut huoneistosta ulos?
Kommentit (39)
En tietoisesti erikseen "varmista", mutta jos ei ole kiire, niin jos satun kuulemaan jotain ääntä, niin odotan vielä hetken ennen ulos astumista.
Johonkuhun törmääminen ei siis yleensä ole minulle ihan hirveä asia, vaikka mieluummin en kehenkään törmäisi, etenkin jos olen rumissa kotivaatteissani käymässä esim. pyykkituvassa.
Ah, rakastan tän takia Suomea ja suomalaisia :D
Kyllä, silloinkin kun on kiire olen valmis odottamaan vähän aikaa.
En. Alakerran naapuri sen sijaan ilmeisesti varmistaa, koska silloin tällöin ohi mennessä ovi raottuu hiukan ja painuu takaisin kiinni.
Päinvastoin. Odotan aina niin pitkään eteisessä, että joku muu tulee yhtä aikaa rappuun ja alan kyselemään muiden naapureiden asioista.
En. Olen ilmeisesti epäsuomalainen.
Pamautan ihan pokalla sinne rappuun enempiä empimättä. Jos joku sattuu kulkemaan rapussa samaan aikaan, sitten meitä on siellä kaksi. En koskaan edes ajattele asiaa. No, sen verran että joskus on hauskaa seurata noita naapureiden hämmentyneitä, pelokkaita katseita kun joku tulee vastaan...jos se vaikka puhuu mulle..
Siis mitä mä oikein luin?
Ihanko oikeasti aikuiset ihmiset välittävät siitä onko rappukäytävässä joku ja jäävät odottamaan että muut ovat menneet....
Voisiko joku edes yrittää selittää, miksi?
Krapulassa kyllä, muuten en. Mulla on mukavat naapurit.
Vain, ettei yläkerran naapurini ole samaan aikaan rapussa sillä hän on inhottava. Muuten tykkään kun naapurin mummojen kanssa törmätään rapussa. Jäädään juttelemaankin usein.
N22
En varmista mutta silloin kun siellä on ihmisiä niin näytän varmaan peuralta ajovaloissa. Aina kun tulen hissistä tai tulen hissiin niin pelästyn ihmisistä..
Kuuntelen kyllä pienen hetken, kuuluuko rapusta ääniä ennen ku avaan oven. En millään jaksais törmätä keneenkään naapuriin ja jäädä kuuntelemaan tyhjänpäiväistä jaarittelua varsinkaan jos on kiire.
No öö en todellakaan. Miksi pitäisi?
Täällä meidän kerrostalossa asuu yksi omituinen poikamies. Jos joudutaan rappuun samaan aikaan, tää ei koskaan tervehdi tai uskalla katsoa silmiin. Päästää kyllä pienen koiransa hyppimään mun päälle ja samalla sössöttää sille koiralle kuin ihmisvauvalle.
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä mä oikein luin?
Ihanko oikeasti aikuiset ihmiset välittävät siitä onko rappukäytävässä joku ja jäävät odottamaan että muut ovat menneet....
Voisiko joku edes yrittää selittää, miksi?
Ihan sama reaktio täällä. Miten tästäkin voi tehdä ongelman? Ainahan voi leikkiä kiireistä jos ei huvita puhua mitään, moikkaaminen ohimennen ja täts it. Ei mun elämä ookaan niin hankalaa, kuin välillä tuntuu. :)
Vierailija kirjoitti:
En. Olen ilmeisesti epäsuomalainen.
Pamautan ihan pokalla sinne rappuun enempiä empimättä. Jos joku sattuu kulkemaan rapussa samaan aikaan, sitten meitä on siellä kaksi. En koskaan edes ajattele asiaa. No, sen verran että joskus on hauskaa seurata noita naapureiden hämmentyneitä, pelokkaita katseita kun joku tulee vastaan...jos se vaikka puhuu mulle..
Ei kai ne puhumista pelkää. Yrittävät väistellä kaikenlaisia käytökseltään arvaamattomiä hörhöjä (koti- ja ulkomaisia), ryöstelijöitä ja raiskailijoita, pedofiileja yms. yms muita jotka uhkaavat tavallisten ihmisten turvallisuutta ja fyyistä koskemattomuutta.
Silloin kun rappukäytävässä ei ole ketään, niin silloin voi olla myös melko varma siitä, ettei siellä ole näitä kyseisiäkään. Lisäksi mikäli on, kuten meillä liiketunnistimella syttyvät valot, niin tietää ettei kukaan lymyile missään nurkissakaan ja odottele salakavalasti seuraavaa uhriaan kun näkee ovisilmästä, että valot on sammuksissa ennenkuin sinne rappukäytävään menee.
HAH tää on hyvä keskustelu. Lisää!
Täällä yksi joka ei kehtaa törmätä naapuriin tai naapureihin. Joskus myös varmistan ovisilmästå ettei käytävällä ole ketään.
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä mä oikein luin?
Ihanko oikeasti aikuiset ihmiset välittävät siitä onko rappukäytävässä joku ja jäävät odottamaan että muut ovat menneet....
Voisiko joku edes yrittää selittää, miksi?
Voisin vaikka yrittää selittää. :D
Jos menet kotikuteissasi haisevana pyykkituvalle, sinua saattaa hävettää, jos naapurisi huomaa hajusi tai sotkuisen olemuksesi. (En sano, että hävetä tarvitsisi!)
Jos koet joskus sosiaaliset tilanteet vaikeiksi, niin saatat vältellä naapuriin törmäämistä. Onhan se ainakin minusta vähän awkward, jos näkee naapurin, katseetkohtaa eikä kumpikaan päädy sanomaan ensin päivää ja sitten kumpikaan ei sano, koska jos tuokaan ei sano, niin en halua ahdistella ja olla liian vaativa sanomalla itse, koska sitten senkin pitäisi sanoa, vaikka ei oikeasti haluaisi. Tuntuu hassulta olla sanomatta mitään, kun toisen selvästi huomaa ja "tunnustaa" tämän olemassaolon, joten se hiljaisuus häiritsee, tiedäthän senkin tunteen, kun seisot jonkun toisen kanssa ahtaassa hississä hiljaa? Se on kiusallista varmaan siksi, että kumpikin on toisesta erittäin tietoinen mutta ei tuo sitä ilmi.
Tällaisia liika-ajatuksia meidän sosiaalisesti kiusaantuneiden mielessä saattaa oikeasti pyöriä! Tai ehkä olen vain ainoa. Ehkä tässä vähän liioittelin... mutta jotain tämän tapaista kiusallisten tilanteiden välttelyä siinä saattaa olla.
Meillä on rapussa automaattisesti tietyn ajan kuluttua sammuvat valot ja minun oven tiivisteen reunasta näkee hieman rapun valon kajastavan kun sammuttaa eteisestä muut valot. Etenkin pimeän aikaan katson aina ettei rapussa ole valoa ja kuulostelen ettei kuulu ääniä ennen kuin menen sinne. Jos on kiire niin odotan maksimissaan pari minuuttia mutta jos ei niin saatan lykätä lähtöä jopa esim. 10-20 minuutilla.
Jos olen mennyt pyykkitupaan niin kuulostelen myös kellarikerroksesta rappuun johtavan oven takana ettei rapussa ole liikettä.
EN. Mutta yritän olla "yllättämättä" ketään juuri oven seudulla liikkuvaa.