Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
On raskasta kadehtia puolta maailman ihmisistä
17.11.2016 |
Noin puolet maailman ihmisistä näyttää naisilta. Ärsyttää nähdä naisellisia naamoja joka paikassa. Haluaisin eristäytyä niin, ettei tarvitsisi kohdata sitä kamaluutta. Olen katkera, että niin moni saa olla naisen näköinen, vaikka he eivät ole ansainneet sitä yhtään minua enempää. He ovat vain onnekkaampia.
Tuntuu, että kehoni on täysin väärään suuntaan kehittynyt eikä mitään voi tehdä, jotta voisin muokata ulkonäköni naiselliseksi. Kun yritän laittaa meikkejä ja pukeutua naisellisemmin, koen näyttäväni transvestiitilta. Jos piilotan kehoni säkkimäisiin vaatteisiin, jotta voisin edes kuvitella kehoni naisellisemmaksi, näytänkin ulkomaailmalle vielä enemmän mieheltä, vaikka tuntisin itseni naisellisemmaksi siellä säkin sisällä, josta miehinen keho ei korostu yhtä paljon kuin naisellisemmissa ja tiukemmissa vaatteissa. Tämä on niin kokonaisvaltaista. Inhoan olla läsnä muiden silmissä, voin elää ainoastaan yksin, jotta ei tuntuisi niin kamalalta, mutta yksinkin tiedostan tämän koko ajan, vaikka kukaan ei olekaan näkemässä.
Ällöttää, että minut "tulkitaan" väärin. En allekirjoita ulkonäköäni. Muut näkevät mitä näkevät, enkä toi tehdä asialle yhtään mitään. Vaikka huutaisin kuinka että olen nainen, ulkonäköni huutaa vielä kovempaa, että en ole. Näyttäisin mieluummin vaikka noita-akalta tai muuten vain rumalta naiselta. En ehkä kuitenkaan niiltä maailman rumimmilta naisilta, koska vaikka näyttäisin naiselta, olisin silti liian oudon näköinen ja ruma eikä se tuijotus ja negatiivinen huomio olisi sen arvoista. Nyt minua ei onneksi huomata liikaa, yleensä. Voin tehdä kauppareissuni ja käydä vaikka kirjastossa suht rauhassa, mutta sen enempää en haluaisi itseäni näyttää. Inhottaa, että joudun edustamaan itseäni väärän kehon kautta ulkomaailmalle. Se on liikaa vaadittu. Jotkut luulevat ehkä vain laiskaksi, kun en voi mennä töihin, mutta oikeasti se on vain niin vastenmielistä, että vaikka olisin kuinka ahkera, niin en pystyisi (on muitakin syitä, kuten se että olen aika tyhmä käytännön asioissa, epävarma ja väsynyt).
En tiedä miten hyväksyisin sen, että minut nähdään aina teoistani tai itsestäni lähtöisin olevasta olemuksesta riippumatta jonain ihan toisena ihmisenä. En itsekään löydä itseäni täältä sisältä. Tiedän vain etten ole se peilissä oleva kuvotus, koska tunnen niin suurta ristiriitaa. Ihan hirveää, että muille tuo ulkonäköni on itsestäänselvyys eivätkä he tajua sitä ristiriitaiseksi vaan luulevat sen edustavan minua ihan oikein. Siksi muut eivät edes ymmärrä, että ulkonäköni on väärä ja ruma. Ihmiseksi en ehkä olisi niin hirveän ruma (vähän ruma, mutta siedettävän ruma), mutta naiseksi olen niin ruma, että en vain pysty hyväksymään tätä, vaikka kuinka yrittäisin, enkä vaan tiedä mitä tehdä ja miten voisin keskittyä elämässäni muihin asioihin antamatta tämän vaikuttaa kaikkeen.
Kommentit (50)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pahoillani kokemastasi. Koin joskus samankaltaisia tunteita, mutta varmasti paljon lievempinä ja vain muutaman vuoden jakson. Sekin oli jo kamalaa. Etkö voisi jollain tavalla käsitellä asiaa ammattilaisten kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani kokemastasi. Koin joskus samankaltaisia tunteita, mutta varmasti paljon lievempinä ja vain muutaman vuoden jakson. Sekin oli jo kamalaa. Etkö voisi jollain tavalla käsitellä asiaa ammattilaisten kanssa?
Olen jo puhunut, muutaman vuoden, mutta nyt en ole pariin vuoteen käynyt juttelemassa. Ei siitä ollut paljon hyötyä, ja se oli epämukavaa ja kiusallista, ja häpesin ulkoista olemustani.
Aluksi kerroin ongelmani, mutta äkkiä kaikki oli sanottu, sitten vaan kyseltiin kuulumisia ja se oli hiton kiusallista eikä vienyt eteenpäin. En jotenkin vain osaa ottaa sinne yhteyttä, että mulla on taas tällasia ajatuksia ja haluaisin puhua (en halua), koska siitä puhumisesta ei edelleenkään ole hyötyä, kukaan ei tee mitään konkreettista tän eteen, esim. mitään hormonihoitoja ei tarjota, ongelmaani ei pidetä minään. Puhua vain pitäisi, mutta kun ei silloinkaan annettu mitään konkreettisia vinkkejä ja neuvoja asian hyväksymiseen, tuntui niin turhalta vain selittää tuntemuksensa, ja jossain vaiheessa kun ne oli selitetty, niin ei ollut mitään uutta kerrottavaa ja ne tapaamiset oli ihan turhia. Ja itse ongelma säilyi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani kokemastasi. Koin joskus samankaltaisia tunteita, mutta varmasti paljon lievempinä ja vain muutaman vuoden jakson. Sekin oli jo kamalaa. Etkö voisi jollain tavalla käsitellä asiaa ammattilaisten kanssa?
Olen jo puhunut, muutaman vuoden, mutta nyt en ole pariin vuoteen käynyt juttelemassa. Ei siitä ollut paljon hyötyä, ja se oli epämukavaa ja kiusallista, ja häpesin ulkoista olemustani.
Aluksi kerroin ongelmani, mutta äkkiä kaikki oli sanottu, sitten vaan kyseltiin kuulumisia ja se oli hiton kiusallista eikä vienyt eteenpäin. En jotenkin vain osaa ottaa sinne yhteyttä, että mulla on taas tällasia ajatuksia ja haluaisin puhua (en halua), koska siitä puhumisesta ei edelleenkään ole hyötyä, kukaan ei tee mitään konkreettista tän eteen, esim. mitään hormonihoitoja ei tarjota, ongelmaani ei pidetä minään. Puhua vain pitäisi, mutta kun ei silloinkaan annettu mitään konkreettisia vinkkejä ja neuvoja asian hyväksymiseen, tuntui niin turhalta vain selittää tuntemuksensa, ja jossain vaiheessa kun ne oli selitetty, niin ei ollut mitään uutta kerrottavaa ja ne tapaamiset oli ihan turhia. Ja itse ongelma säilyi.
Olen myös joutunut juttelemaan ongelmistani kaikenlaisille tyypeille ja osa on kieltämättä yhtä tyhjän kanssa. Silloin on vain luultavasti kyseessä vääränlainen ihminen tai ehkä jopa kokonaan väärä osoite.
Harmi vain kun en osaa neuvoa mistä olisi parasta aloittaa. Joku asiansa osaava ihminen pystyisi ohjaamaan oikeaan paikkaan vaikka lähetteellä, jos ymmärtäisi ongelman ytimen.
En tiedä olisiko tästä apua? http://transtukipiste.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohdituvatko nämä ajatukset lähinnä kehollisiin asioihin vai koetko, että naisen rooli ja tapa olla sopisi sinulle paremmin ja naisellinen keho sopisi yhteen noiden toiveiden kanssa? Olisiko parempi, jos ympäröivä yhteiskunta sallisi paremmin vapaammat sukupuoliroolit, jolloin omaa kehoa ei tarvitsisi vieroksua? Oletko kotoisin kovin ahdasmielisistä ja pienistä ympyröistä?
Kysyn ihan vaan mielenkiinnosta, koska olen törmännyt hieman samankaltaiseen ilmiöön: autismin kirjolla oma sukupuoli tuntuu usein vieraalta, mutta heidän kohdallaan sukupuolen vaihtaminen ei yleensä auta, koska uusikin sukupuoli tuntuu vieraalta. Olen keskustellut tästä kotona, siis perheenjäsen kyseessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani kokemastasi. Koin joskus samankaltaisia tunteita, mutta varmasti paljon lievempinä ja vain muutaman vuoden jakson. Sekin oli jo kamalaa. Etkö voisi jollain tavalla käsitellä asiaa ammattilaisten kanssa?
Olen jo puhunut, muutaman vuoden, mutta nyt en ole pariin vuoteen käynyt juttelemassa. Ei siitä ollut paljon hyötyä, ja se oli epämukavaa ja kiusallista, ja häpesin ulkoista olemustani.
Aluksi kerroin ongelmani, mutta äkkiä kaikki oli sanottu, sitten vaan kyseltiin kuulumisia ja se oli hiton kiusallista eikä vienyt eteenpäin. En jotenkin vain osaa ottaa sinne yhteyttä, että mulla on taas tällasia ajatuksia ja haluaisin puhua (en halua), koska siitä puhumisesta ei edelleenkään ole hyötyä, kukaan ei tee mitään konkreettista tän eteen, esim. mitään hormonihoitoja ei tarjota, ongelmaani ei pidetä minään. Puhua vain pitäisi, mutta kun ei silloinkaan annettu mitään konkreettisia vinkkejä ja neuvoja asian hyväksymiseen, tuntui niin turhalta vain selittää tuntemuksensa, ja jossain vaiheessa kun ne oli selitetty, niin ei ollut mitään uutta kerrottavaa ja ne tapaamiset oli ihan turhia. Ja itse ongelma säilyi.
Olen myös joutunut juttelemaan ongelmistani kaikenlaisille tyypeille ja osa on kieltämättä yhtä tyhjän kanssa. Silloin on vain luultavasti kyseessä vääränlainen ihminen tai ehkä jopa kokonaan väärä osoite.
Harmi vain kun en osaa neuvoa mistä olisi parasta aloittaa. Joku asiansa osaava ihminen pystyisi ohjaamaan oikeaan paikkaan vaikka lähetteellä, jos ymmärtäisi ongelman ytimen.En tiedä olisiko tästä apua? http://transtukipiste.fi/
Kiitos yrityksestä auttaa. Oletan että tämä Transtukipiste on ihmisille, joiden "virallinen" sukupuoli on väärä? Minun virallinen sukupuoleni on oikea: löytyy naisen sukupuolielimet ja pienet rinnatkin, mutta vaikka näitä pidetään usein naiseuden merkkinä, on se naiseus (ulkonäöltä) niin paljon muutakin, oikeastaan jopa enemmän muuta kuin nämä kaksi asiaa, vaikka jostain syystä näihin aina keskitytään. Ne muut seikat (vartalon muoto ja kasvot) ovat sellaisia itsestään selviä asioita, joihin kiinnitetään oikeasti se suurin huomio sitä itsekään välttämättä tajuamatta. Jos tavalliselle miehelle laitettaisiin naisen sukupuolielimet ja rinnat (hassu ajatus joo), niin hän olisi silti ulkoisesti melkein yhtä mies kuin aiemminkin. Jos tavalliselta naiselta poistettaisiin nämä kaksi, hän olisi silti ulkonäöltään enemmän nainen kuin mies (siis että hänen oletettaisiin olevan nainen myös mieleltään). Pointtini oli siis se, että vaikka haluan olla nainen, niin en osaa olla kovin kiitollinen siitä, että minulla "sentään" on virallisena ulkoisena sukupuolenanikin nainen.
Tietysti olisi vielä pahempi (kai?), jos olisin syntynyt kokonaisuudessaan miehen kehoon, mutta nämä tuntemukseni varmaan otettaisiin silloin vakavammin. Silloin minulle tarjottaisiin konkreettista hoitoa (eikä joutuisi pelkästään juttelemaan) ja voisin muuttaa ulkonäköni naisellisemmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voitko ap meille tyhmille vielä lyhyesti ja selkeästi kertoa, että mikä sinun ongelma siis on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis mikä on biologinen sukupuolesi ap? Mitkä kromosomit sinulla on? Onko sinulla ollut syntymästäsi lähtien vagina yms? Aloitus on sekava. Sorry.
Psykoosi? Sukupuoli-identiteetin häiriö? Mene lääkärille ja pyydä lähete kromosomitutkimukseen. Niin saat tietää varmasti oletko nainen vai mies. Miehellä y-kromosomi, naisella ei y:tä. Kromosomitutkimuksesta selviää sekin, jos olet intersukupuolinen (se on harvinaista, mutta mahdollista).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kohdituvatko nämä ajatukset lähinnä kehollisiin asioihin vai koetko, että naisen rooli ja tapa olla sopisi sinulle paremmin ja naisellinen keho sopisi yhteen noiden toiveiden kanssa? Olisiko parempi, jos ympäröivä yhteiskunta sallisi paremmin vapaammat sukupuoliroolit, jolloin omaa kehoa ei tarvitsisi vieroksua? Oletko kotoisin kovin ahdasmielisistä ja pienistä ympyröistä?
Kysyn ihan vaan mielenkiinnosta, koska olen törmännyt hieman samankaltaiseen ilmiöön: autismin kirjolla oma sukupuoli tuntuu usein vieraalta, mutta heidän kohdallaan sukupuolen vaihtaminen ei yleensä auta, koska uusikin sukupuoli tuntuu vieraalta. Olen keskustellut tästä kotona, siis perheenjäsen kyseessä.
Tässä naisasiassa ei ole minulle kysymys niinkään roolista, vaan siitä pidetäänkö minua ulkonäöllisesti naisena. En siis ole luonteeltani kovinkaan naisellinen enkä ajattele, että pitäisi olla. Mutta ajattelen, että minun "pitäisi" näyttää naiselta, koska haluan että minua pidetään naisena.
On naisia, jotka ovat luonteeltaan aika "miehekkäitä" tai sukupuolettomia ja jotka saattavat pitää aika epänaisellisia vaatteitakin, mutta silti heitä selkeästi pidetään naisena ihan pelkästään heidän ulkonäkönsä (ja äänen) vuoksi. He eivät siis itse mitenkään "lunasta" tätä naiseuttaan eikä heidän tarvitsekaan, koska heidän ulkonäkönsä riittää. En tiedä onko heillä edes oikeaa halua olla nainen, kuten minulla on, mutta haluaisin että voisin heidän tapaansa olla nainen ilman omia "ansioitani", eli niin että se tulisi vain ulkonäöstä, niin ettei minun pitäisi joutua todistelemaan naiseuttani muille vaan voisin olla vain oma itseni (tavallaan ehkä vain sukupuoleton olento jossain mielessä) ja se naiseus vain tulisi siinä mukana ja olisi niin itsestään selvää, etten voisi sitä piilottaa tai hävittää, vaikka käytökseni olisi sukupuoletonta tai jopa "miehekästä" joidenkin mielestä.
Sukupuoli on jotenkin mielestäni kai irrallaan rooleista ja luonteesta. Se että on sisäisesti nainen, tarkoittaa minulle sitä, että tuntee itsensä kodikkaaksi naisellisissa kehossa ja vieraaksi miehekkäässä kehossa. Eli se että vaikka sukupuoliroolit aikojen saatossa muuttuisivat tai katoaisivatkin, ei se tähän vaikuttaisi juurikaan.
En osaa sanoa olenko kotoisin ahdasmielisistä tai pienistä ympyröistä, tai en ehkä tiedä millaisia ympyröitä tarkoitat tällä. Ehkä jotenkin "tuomitsevista" ja epäkannustavista oloista olen, mutta tuo tuomitseminen ei liittynyt lapsuudessani sukupuoliasioihin. Isäni kyllä oli sellainen, että suosi poikalapsia enemmän ja minua ehkä vähän "hävetti" olla tyttö, mutta se ei varmastikaan liity tähän, koska jos liittyisi, niin luulisi vaikutuksen olevan päinvastainen (eli että mieluiten en haluaisi olla nainen).
Vierailija kirjoitti:
Psykoosi? Sukupuoli-identiteetin häiriö? Mene lääkärille ja pyydä lähete kromosomitutkimukseen. Niin saat tietää varmasti oletko nainen vai mies. Miehellä y-kromosomi, naisella ei y:tä. Kromosomitutkimuksesta selviää sekin, jos olet intersukupuolinen (se on harvinaista, mutta mahdollista).
Tämä on tyhmä neuvo. Kyse on aivoista ja sukupuolikokemuksesta, ei kromosomeista. Parempi kun otat yhteyttä vaikka Transtukipisteelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli ymmärsinkö oikein, olet ruma nainen, ap? Ja haluaisit olla kaunis nainen. Siitäkö tässä on kyse?
Vierailija kirjoitti:
Siis mikä on biologinen sukupuolesi ap? Mitkä kromosomit sinulla on? Onko sinulla ollut syntymästäsi lähtien vagina yms? Aloitus on sekava. Sorry.
Biologinen sukupuoleni on nainen, mutta se ei valitettavasti riitä, koska ihmiset eivät tulkitse naiseuttani sen perusteella, mitä minulla on piilossa housuissani. Kehon muoto ja kasvot ratkaisevat.
On jopa vihjailtu, että minulla olisi miehen sukupuolielin... eli näytän ilmeisesti niin miehekkäältä, että minulle on vaikea kuvitella naisen elintä.
Vierailija kirjoitti:
Eli ymmärsinkö oikein, olet ruma nainen, ap? Ja haluaisit olla kaunis nainen. Siitäkö tässä on kyse?
Sanoinhan, että mieluummin olisin ruma nainen, joka edes näyttää naiselta, kuin miehen näköinen nainen, koska mieheltä näyttäminen on pahempaa kuin pelkkä rumuus. Rumuus on ehkä pahempaa silloin, jos on niin ruma, että saa sillä maailmanlaajuista huomiota.
Olisihan se kiva olla kaunis (kukapa ei sitä haluaisi?), mutta ongelmani ei ole se, että en ole kaunis, vaan että en ole naiseksi edes siedettävän näköinen. En voisi toivoakaan suurempaa kuin että näyttäisin edes perusrumalta naiselta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohdituvatko nämä ajatukset lähinnä kehollisiin asioihin vai koetko, että naisen rooli ja tapa olla sopisi sinulle paremmin ja naisellinen keho sopisi yhteen noiden toiveiden kanssa? Olisiko parempi, jos ympäröivä yhteiskunta sallisi paremmin vapaammat sukupuoliroolit, jolloin omaa kehoa ei tarvitsisi vieroksua? Oletko kotoisin kovin ahdasmielisistä ja pienistä ympyröistä?
Kysyn ihan vaan mielenkiinnosta, koska olen törmännyt hieman samankaltaiseen ilmiöön: autismin kirjolla oma sukupuoli tuntuu usein vieraalta, mutta heidän kohdallaan sukupuolen vaihtaminen ei yleensä auta, koska uusikin sukupuoli tuntuu vieraalta. Olen keskustellut tästä kotona, siis perheenjäsen kyseessä.
Tässä naisasiassa ei ole minulle kysymys niinkään roolista, vaan siitä pidetäänkö minua ulkonäöllisesti naisena. En siis ole luonteeltani kovinkaan naisellinen enkä ajattele, että pitäisi olla. Mutta ajattelen, että minun "pitäisi" näyttää naiselta, koska haluan että minua pidetään naisena.
On naisia, jotka ovat luonteeltaan aika "miehekkäitä" tai sukupuolettomia ja jotka saattavat pitää aika epänaisellisia vaatteitakin, mutta silti heitä selkeästi pidetään naisena ihan pelkästään heidän ulkonäkönsä (ja äänen) vuoksi. He eivät siis itse mitenkään "lunasta" tätä naiseuttaan eikä heidän tarvitsekaan, koska heidän ulkonäkönsä riittää. En tiedä onko heillä edes oikeaa halua olla nainen, kuten minulla on, mutta haluaisin että voisin heidän tapaansa olla nainen ilman omia "ansioitani", eli niin että se tulisi vain ulkonäöstä, niin ettei minun pitäisi joutua todistelemaan naiseuttani muille vaan voisin olla vain oma itseni (tavallaan ehkä vain sukupuoleton olento jossain mielessä) ja se naiseus vain tulisi siinä mukana ja olisi niin itsestään selvää, etten voisi sitä piilottaa tai hävittää, vaikka käytökseni olisi sukupuoletonta tai jopa "miehekästä" joidenkin mielestä.
Sukupuoli on jotenkin mielestäni kai irrallaan rooleista ja luonteesta. Se että on sisäisesti nainen, tarkoittaa minulle sitä, että tuntee itsensä kodikkaaksi naisellisissa kehossa ja vieraaksi miehekkäässä kehossa. Eli se että vaikka sukupuoliroolit aikojen saatossa muuttuisivat tai katoaisivatkin, ei se tähän vaikuttaisi juurikaan.
En osaa sanoa olenko kotoisin ahdasmielisistä tai pienistä ympyröistä, tai en ehkä tiedä millaisia ympyröitä tarkoitat tällä. Ehkä jotenkin "tuomitsevista" ja epäkannustavista oloista olen, mutta tuo tuomitseminen ei liittynyt lapsuudessani sukupuoliasioihin. Isäni kyllä oli sellainen, että suosi poikalapsia enemmän ja minua ehkä vähän "hävetti" olla tyttö, mutta se ei varmastikaan liity tähän, koska jos liittyisi, niin luulisi vaikutuksen olevan päinvastainen (eli että mieluiten en haluaisi olla nainen).
Tuohon isän venkoamiseen poikuutta suosien asia kyllä voi liittyäkin! Se nainen sinussa on kapinassa isällesi : ei kuule ukko minä olen tyttö? Puhu tästä luitettavassa seurassa ja räjähdä ääneen ihan! Sinä olet tyttö ja se on ok! Sitä ei tarvitse isältä aikuisena kysyä saako olla nainen !
Kyllä saa! Huuda se vaikka metsässä! Isäsi teki haljusti että suosi poikia se on totta !
En tiedä kromosomejani, voiko ne vain pyytää selvittämään, vai nauretaanko minut ulos? Ei ole tähänkään asti ketään kiinnostanut auttaa konkreettisesti. Testosteroniarvot on normaalirajoissa. En kyllä ymmärrä miten. Onko se "normaali" vain asetettu niin korkealle?
Minulla on monirakkulaisuutta, ehkä se on tehnyt minusta näin miehisen näköisen?
Ehkä vähän vainoharhaista, mutta olen ajatellut, että ehkä sukupuoleni oli lapsena epäselvä ja minulle tehtiin joku leikkaus, mutta tätä ei vain ole kerrottu minulle. Tuskin kuitenkaan...
ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mikä on biologinen sukupuolesi ap? Mitkä kromosomit sinulla on? Onko sinulla ollut syntymästäsi lähtien vagina yms? Aloitus on sekava. Sorry.
Biologinen sukupuoleni on nainen, mutta se ei valitettavasti riitä, koska ihmiset eivät tulkitse naiseuttani sen perusteella, mitä minulla on piilossa housuissani. Kehon muoto ja kasvot ratkaisevat.
On jopa vihjailtu, että minulla olisi miehen sukupuolielin... eli näytän ilmeisesti niin miehekkäältä, että minulle on vaikea kuvitella naisen elintä.
Okei, eli olet nainen, joka näyttää mieheltä. Aloituksen monimutkaisuus on minun mielestäni osoitus siitä, että tämä nykymaailman gender-ajattelu on sekoittanut käsitystäsi sukupuolesta. Olet nainen, sinulla ei ole y-kromosomia ja sillä siisti. Jätä muiden mahdolliset spekuloinnit sikseen. Kyllä minäkin näen harva se päivä ihmisiä, joista en osaa sanoa, ovatko naiseksi pukeutuneita miehiä tai päinvastoin, mutta en jää sitä miettimään. En usko että sinustakaan sitä jäädään miettimään sen kummemmin. Se on melko yleistä. Tee lapsi-testi! jos lapsi pitää sinua naisena, näytät oikeasti naiselta. :-)
Alue: Aihe vapaa
shoulders too broad for a girl
keeps you reminded
helps you to remember where you come from
you want them to notice
the ragged ends of your summer dress
you want them to see like they see every other girl
they just see a faggot
they hold their breath not to catch the sick
rough surf on the coast
I wish I could have spent the whole day alone
with you
you've got no cunt in your strut
you've got no hips to shake
and you know it's obvious
but we can't choose how we are made
you want them to notice
the ragged ends of your summer dress
you want them to see like they see every other girl
they just see a faggot