Lue keskustelun säännöt.
On raskasta kadehtia puolta maailman ihmisistä
17.11.2016 |
Noin puolet maailman ihmisistä näyttää naisilta. Ärsyttää nähdä naisellisia naamoja joka paikassa. Haluaisin eristäytyä niin, ettei tarvitsisi kohdata sitä kamaluutta. Olen katkera, että niin moni saa olla naisen näköinen, vaikka he eivät ole ansainneet sitä yhtään minua enempää. He ovat vain onnekkaampia.
Tuntuu, että kehoni on täysin väärään suuntaan kehittynyt eikä mitään voi tehdä, jotta voisin muokata ulkonäköni naiselliseksi. Kun yritän laittaa meikkejä ja pukeutua naisellisemmin, koen näyttäväni transvestiitilta. Jos piilotan kehoni säkkimäisiin vaatteisiin, jotta voisin edes kuvitella kehoni naisellisemmaksi, näytänkin ulkomaailmalle vielä enemmän mieheltä, vaikka tuntisin itseni naisellisemmaksi siellä säkin sisällä, josta miehinen keho ei korostu yhtä paljon kuin naisellisemmissa ja tiukemmissa vaatteissa. Tämä on niin kokonaisvaltaista. Inhoan olla läsnä muiden silmissä, voin elää ainoastaan yksin, jotta ei tuntuisi niin kamalalta, mutta yksinkin tiedostan tämän koko ajan, vaikka kukaan ei olekaan näkemässä.
Ällöttää, että minut "tulkitaan" väärin. En allekirjoita ulkonäköäni. Muut näkevät mitä näkevät, enkä toi tehdä asialle yhtään mitään. Vaikka huutaisin kuinka että olen nainen, ulkonäköni huutaa vielä kovempaa, että en ole. Näyttäisin mieluummin vaikka noita-akalta tai muuten vain rumalta naiselta. En ehkä kuitenkaan niiltä maailman rumimmilta naisilta, koska vaikka näyttäisin naiselta, olisin silti liian oudon näköinen ja ruma eikä se tuijotus ja negatiivinen huomio olisi sen arvoista. Nyt minua ei onneksi huomata liikaa, yleensä. Voin tehdä kauppareissuni ja käydä vaikka kirjastossa suht rauhassa, mutta sen enempää en haluaisi itseäni näyttää. Inhottaa, että joudun edustamaan itseäni väärän kehon kautta ulkomaailmalle. Se on liikaa vaadittu. Jotkut luulevat ehkä vain laiskaksi, kun en voi mennä töihin, mutta oikeasti se on vain niin vastenmielistä, että vaikka olisin kuinka ahkera, niin en pystyisi (on muitakin syitä, kuten se että olen aika tyhmä käytännön asioissa, epävarma ja väsynyt).
En tiedä miten hyväksyisin sen, että minut nähdään aina teoistani tai itsestäni lähtöisin olevasta olemuksesta riippumatta jonain ihan toisena ihmisenä. En itsekään löydä itseäni täältä sisältä. Tiedän vain etten ole se peilissä oleva kuvotus, koska tunnen niin suurta ristiriitaa. Ihan hirveää, että muille tuo ulkonäköni on itsestäänselvyys eivätkä he tajua sitä ristiriitaiseksi vaan luulevat sen edustavan minua ihan oikein. Siksi muut eivät edes ymmärrä, että ulkonäköni on väärä ja ruma. Ihmiseksi en ehkä olisi niin hirveän ruma (vähän ruma, mutta siedettävän ruma), mutta naiseksi olen niin ruma, että en vain pysty hyväksymään tätä, vaikka kuinka yrittäisin, enkä vaan tiedä mitä tehdä ja miten voisin keskittyä elämässäni muihin asioihin antamatta tämän vaikuttaa kaikkeen.
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene kauneusleikkaukseen?
Tällainen olisi tietysti toiveissa, ulkonäköni on niin kokonaisvaltaisesti pielessä, että en tiedä mistä aloittaisin, ehkä leuasta, koska sillä on kai suurin vaikutus koko kasvojenmuotoon.
Töihin kun vain pystyisi menemään sitä rahaa tienaamaan, mutta kuvottaa liikaa (plus muut luonneviat, jotka estää, en ole yhtä vahva ja jaksava kuin normaalit ihmiset). Kunpa en olisi muiden ongelmien lisäksi niin ujo ja negatiivinen. En ole sellainen taistelijaluonne. Sellainen ihminen selviäisi tästä tilanteesta jotenkin ja taistelisi tiensä kohti päämäärää (kauneusleikkauksia).
Täytyy myöntää, että pelottaa että minusta tulisi vain epäluonnollisen ja oudon näköinen, joten ei nuo leikkauksetkaan ole mikään täydellinen pelastus, joka itsestäänselvästi korjaisi kaiken. Voi käydä vain päinvastoin, ja se huolettaa. Siksi tämä tuntuu niin toivottomalta, kun mitään takuuvarmaa ratkaisua ei ole.
ap.
Käy vaikka konsultaatiossa,ne ovat kai ilmaisia/halpoja ja sieltä saa jonkunlaisen kokonaiskuvan lopputuloksesta ja mitä sinulle tehtäisiin. Sitten voit ainakin tietää onko tavoite realistinen ja kannattaako siihen pyrkiä vai ei. Ja introverteillekin on olemassa töitä.
Toisaalta luulen, että ongelma on vain pääsi sisällä.. esimerkiksi isäsuhteesi kuulostaa vähän siltä että tarvitset psykiatrin apua ennemmin kuin plastiikkakirurgin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap kirjoittaa hyvin naisellisesti joten pidämme sinua supernaisena ilmaiset niin hyvin tarkasti ja älykkäästi asioitasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
32 lisää vielä, kun tuli mieleen: Googleta kuvahaulla Tracey Thorn ja Sarah Connolly (brittilaulajia). Heillä on tosi kivat tyylit.
Ja suloisen naiselliset kasvot. Tracey on söpö, hänellä on siro leuka. Sarah aika tavallisen näköinen, häntä voisi ehkä sanoa komeaksi naiseksi, muttei missään tapauksessa miehen näköiseksi, vaikka hänellä on vähän jykevyyttä. Kun kuitenkin esim. iho on tuollaista (vähän ryppyistä) "silkkiä", jotenkin se naiseus vaan huokuu tuosta ulkonäöstä, se pieni jykevyys on vain lisämauste, joka ei muuta kokonaisuutta liikaa pois naisen ulkonäöstä. Nuo molemmat painii ihan eri sarjassa kuin minä. Traceystä tulevat miehekkyysvibat johtuvat enemmän hänen tyylistään kuin kasvoista/kehosta, ei tulisi mieleenkään epäillä, että hän olisikin oikeasti mies (ja vihjailla, että onko hänellä munat). Hän näyttää selvästi naiselta, vaikka hiukset ovat lyhyet, minun naamallani se ei onnistuisi.
ap.
No, se kyllä täytyy myöntää, että nuo mainitsemani ovat sikäli naisellisia, ettei ole miesmäistä, isohuokosista ihoa eikä karvoja väärissä paikoissa, tms. Olen pahoillani, etten osannut auttaa. PCOS voi kyllä laittaa ihon hurjaan kuntoon, toivon että saisit apua iho-ongelmiin, jos sinulla on niitä. Huono iho vetää jo ihan yksinäänkin mielen matalaksi. -sama-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ok kävelet miehekkäästi ja näytät toisten palautteen mukaan mieheltä mikä on niinkuin vahvin pelkosikin?
Niin onkin sillä sinussa oleva nainen kapinoin juuri tuota vastaan jota isä sinulle syötti: Minä EN OLE POIKA!!!
Tiedostamattomalla tasolla sinä imit poikamaisia otteita koska ne miellyttivät kyllä sitä isääsi - muttei aivan oikein sinua itseäsi!
Näin tuleekin olla! Kapinoi vain näytä jumalauta että ole nainen ja SINÄ ITSE MÄÄRITTELET SEN KUKA OLET !
Voin sanoa että kovin moni muukin kokee painetta ettei häntä kohdata hönenä tidellisena itsenään , et vain sinä! Sinä olet isäsi takia herkistynyt peilaamaan nyt muita tätä nimenomaista asiaasi - joku muu jotain asiaa josta vaikka sisar jatkuvasti huomautteli!
Ota vaan identiteettisi kokonaan haltuusi ! Se on sinun ja vain sinun!!!
Arvioisin että sinä imit niinkuin poikamaisen suojakuoren sillä jokainen haluaa isältä hyväksyntää!
mutta nyt on aika sinun hyväksyä itsesi eikä sitä kysellä enää isältä!
Isäsi vaikuttaa vahvalta ja siksi ehkä olet niinkuin alakynnessä yhä etkä mikään taistelija!
Oikeastaan et muuten vieläkään tiedä kuka ja millainen olet eikä tiedä isäsikään! Isälle asia ei vaan nyt enää kuulu eli sinun taytyy voimistua haluamaan asioita ihan itse!
Se on eteenpäinmenon paikka! Vähennäpä isän ajattelua ja hakeudu seuraan jotenkin jossa tämä sukupuolikysymys on täysin toisarvoinen!
Nikähän sellainen voisi olla? Jokin harraste jossa on sikasama miten liikut tai oletko tyttö tai poika!
Sitten kun se lakkaa vaikuttamasta vahvista vaan naisellisia kujeitasi! Yllätä se ukko:)!
Isäni on kuollut vuosia sitten, joten ei se ainakaan enää minuun vaikuta (enkä usko että vaikutus tässä asiassa muutenkaan on ollut merkityksellinen). Vaikka hän olisi jotenkin asenteellaan vaikuttanut minuun, ei kai ulkonäköni oli sen takia muokkautunut, ja esim. tuo kävelytyyli ei lähtenyt minusta, vaan ilmeisesti kehoni on sellainen, että jos kävelen omasta mielestäni normaalisti, niin ulospäin se näyttää miehekkäältä.
Voihan olla, että tietyissä tilanteissa keho erittää enemmän testosteronia, mutta vaikea uskoa että nuoruuden ympäristön vaikutus olisi näin suuri, että muuttuisin sen takia kokonaan niin miehen näköiseksi, että sukupuoltani ei meinata kunnolla "uskoa".
Olet vähän hassu, mutta kiitos kannustavasta asenteestasi! <3
ap.
Arvelen noin kuin kuvasin koska se on aika sama se habituspuoli jos vaan on sinut naiseutensa kanssa niin vaikka minkänäköinen on naisellinen. Mutta kokonaan toinen asia on nämä stereotypiat joita meille muka siitä naisellisesta syötetään: maksiimihan on se Kardashian - Marilyn. Kukaan ei siis kukaan tuohonkaan yllä täällä mielestään vaikka voi olla tosielämässä paljonkin naisellisempi, jopa.
Nuo ovat kuvia. Tavallaan keinotodellisuutta ja kaikki vertaavat ja tuntevat itsensä väärällä tavalla oleviksi kuin noihin vertaa.
Mutta tiedän lähipiiristäni naisia jotka ovat sitten toisesta ääripäästä kävelevät rennon miehisesti jalkaterätkin ulospäin, on niskaa ja leukaa ja habaa. Ja tiedätkös mitä he ovat ihan yhtä lailla asemissa ja naisia kuin nuokin muka naisellisemmat! Homman juju on se ettei kaikki miehetkään tykkää pätkääkään sirputtelijoista lirpuista honeytyypeistä vaan Honey G tyyppisistä:)! Tiedän monia miehiä jotka ihan etsivät tyyppistäsi naista nimenomaan kaverikseen ja kumppanikseen!
Nämä asiat ovat niinkuin elävä jatkumo ja koko elämä on sellainen kaleidoskooppi kaikenlaisia ihmisiä . Se on tavaton rikkaus , niin myös sinä! Tuo vaan itsesi esiin juuri sellaisena kuin olet.
Jos joku kettuilee muka poikamaisuudellasi sano heti suoraan: kuule mua vähön loukkaa nuo puheeet nuo eivät ole minua niin että kunnioittaisitko etkä enää huomauttelisi!
Kauneimmatkin naiset saavat erittäin ilkeääkin kritiikkiä muka liian isosta päästään isosta nenästään isosta pehvastaan isoista jaloistaan tms . Elämä on semmosta .
Mutta sinä valitset itse kuka haluat olla ei kukaan muu !!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ok kävelet miehekkäästi ja näytät toisten palautteen mukaan mieheltä mikä on niinkuin vahvin pelkosikin?
Niin onkin sillä sinussa oleva nainen kapinoin juuri tuota vastaan jota isä sinulle syötti: Minä EN OLE POIKA!!!
Tiedostamattomalla tasolla sinä imit poikamaisia otteita koska ne miellyttivät kyllä sitä isääsi - muttei aivan oikein sinua itseäsi!
Näin tuleekin olla! Kapinoi vain näytä jumalauta että ole nainen ja SINÄ ITSE MÄÄRITTELET SEN KUKA OLET !
Voin sanoa että kovin moni muukin kokee painetta ettei häntä kohdata hönenä tidellisena itsenään , et vain sinä! Sinä olet isäsi takia herkistynyt peilaamaan nyt muita tätä nimenomaista asiaasi - joku muu jotain asiaa josta vaikka sisar jatkuvasti huomautteli!
Ota vaan identiteettisi kokonaan haltuusi ! Se on sinun ja vain sinun!!!
Arvioisin että sinä imit niinkuin poikamaisen suojakuoren sillä jokainen haluaa isältä hyväksyntää!
mutta nyt on aika sinun hyväksyä itsesi eikä sitä kysellä enää isältä!
Isäsi vaikuttaa vahvalta ja siksi ehkä olet niinkuin alakynnessä yhä etkä mikään taistelija!
Oikeastaan et muuten vieläkään tiedä kuka ja millainen olet eikä tiedä isäsikään! Isälle asia ei vaan nyt enää kuulu eli sinun taytyy voimistua haluamaan asioita ihan itse!
Se on eteenpäinmenon paikka! Vähennäpä isän ajattelua ja hakeudu seuraan jotenkin jossa tämä sukupuolikysymys on täysin toisarvoinen!
Nikähän sellainen voisi olla? Jokin harraste jossa on sikasama miten liikut tai oletko tyttö tai poika!
Sitten kun se lakkaa vaikuttamasta vahvista vaan naisellisia kujeitasi! Yllätä se ukko:)!
Isäni on kuollut vuosia sitten, joten ei se ainakaan enää minuun vaikuta (enkä usko että vaikutus tässä asiassa muutenkaan on ollut merkityksellinen). Vaikka hän olisi jotenkin asenteellaan vaikuttanut minuun, ei kai ulkonäköni oli sen takia muokkautunut, ja esim. tuo kävelytyyli ei lähtenyt minusta, vaan ilmeisesti kehoni on sellainen, että jos kävelen omasta mielestäni normaalisti, niin ulospäin se näyttää miehekkäältä.
Voihan olla, että tietyissä tilanteissa keho erittää enemmän testosteronia, mutta vaikea uskoa että nuoruuden ympäristön vaikutus olisi näin suuri, että muuttuisin sen takia kokonaan niin miehen näköiseksi, että sukupuoltani ei meinata kunnolla "uskoa".
Olet vähän hassu, mutta kiitos kannustavasta asenteestasi! <3
ap.
Arvelen noin kuin kuvasin koska se on aika sama se habituspuoli jos vaan on sinut naiseutensa kanssa niin vaikka minkänäköinen on naisellinen. Mutta kokonaan toinen asia on nämä stereotypiat joita meille muka siitä naisellisesta syötetään: maksiimihan on se Kardashian - Marilyn. Kukaan ei siis kukaan tuohonkaan yllä täällä mielestään vaikka voi olla tosielämässä paljonkin naisellisempi, jopa.
Nuo ovat kuvia. Tavallaan keinotodellisuutta ja kaikki vertaavat ja tuntevat itsensä väärällä tavalla oleviksi kuin noihin vertaa.
Mutta tiedän lähipiiristäni naisia jotka ovat sitten toisesta ääripäästä kävelevät rennon miehisesti jalkaterätkin ulospäin, on niskaa ja leukaa ja habaa. Ja tiedätkös mitä he ovat ihan yhtä lailla asemissa ja naisia kuin nuokin muka naisellisemmat! Homman juju on se ettei kaikki miehetkään tykkää pätkääkään sirputtelijoista lirpuista honeytyypeistä vaan Honey G tyyppisistä:)! Tiedän monia miehiä jotka ihan etsivät tyyppistäsi naista nimenomaan kaverikseen ja kumppanikseen!
Nämä asiat ovat niinkuin elävä jatkumo ja koko elämä on sellainen kaleidoskooppi kaikenlaisia ihmisiä . Se on tavaton rikkaus , niin myös sinä! Tuo vaan itsesi esiin juuri sellaisena kuin olet.
Jos joku kettuilee muka poikamaisuudellasi sano heti suoraan: kuule mua vähön loukkaa nuo puheeet nuo eivät ole minua niin että kunnioittaisitko etkä enää huomauttelisi!
Kauneimmatkin naiset saavat erittäin ilkeääkin kritiikkiä muka liian isosta päästään isosta nenästään isosta pehvastaan isoista jaloistaan tms . Elämä on semmosta .
Mutta sinä valitset itse kuka haluat olla ei kukaan muu !!!
Hei ja niin: sillä ei ole merkitystä koska isäsi kuoli mutta usko pois ne asiat jöövät juuri jurnimaan koska isiä on vain yksi! Se henkinen sidos ja hyväksyntä voi jäädä päälle aikuisellekin vaikka isä olisi menehtynytkin! Sinun täytyy miettiä tätä:)! Edelleenkin kannustan näytä sillä iskälle sinne tuonpuoleiseen että nainen se porskuttaa mennä helmat keikkuen ihan omaa eloansa. Nyt on SINUN VUOROSI elää. Ei toisten!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pahoillani puolestasi. Oletko hakenut ammattiapua päivittäisen olosi helpottamiseksi?
Oletko koskaan miettinyt muita tapoja ilmaista naisellisuuttasi kuin pukeutuminen? Laulu, tanssi, taide? Ajattele vaikka Susan Boylea joka ei tosiaan ole mikään kedon kaunein kukkanen ja menisi miesten vaatteissa ihan miehestä mutta kun hän avaa suunsa, ei kenellekään ole hänen naiseutensa epäselvää. Laulaa voi myös kuorossa jossa ei tarvitse olla mikään maailmanluokan solisti pärjätäkseen
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani puolestasi. Oletko hakenut ammattiapua päivittäisen olosi helpottamiseksi?
Oletko koskaan miettinyt muita tapoja ilmaista naisellisuuttasi kuin pukeutuminen? Laulu, tanssi, taide? Ajattele vaikka Susan Boylea joka ei tosiaan ole mikään kedon kaunein kukkanen ja menisi miesten vaatteissa ihan miehestä mutta kun hän avaa suunsa, ei kenellekään ole hänen naiseutensa epäselvää. Laulaa voi myös kuorossa jossa ei tarvitse olla mikään maailmanluokan solisti pärjätäkseen
Minä en ole pahoillani puolestasi sillä näen jo avauksestasi että siellä on paljon vahvempi ihminen kuin itse hoksaakaan vaellellessaan nyt hiukan murheitten alhoissa.
Mutta tuo Susan Boyle näytti tosiaan mistä kana pissiii että tämän kirjoittajalle kiitoksia:)!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani puolestasi. Oletko hakenut ammattiapua päivittäisen olosi helpottamiseksi?
Oletko koskaan miettinyt muita tapoja ilmaista naisellisuuttasi kuin pukeutuminen? Laulu, tanssi, taide? Ajattele vaikka Susan Boylea joka ei tosiaan ole mikään kedon kaunein kukkanen ja menisi miesten vaatteissa ihan miehestä mutta kun hän avaa suunsa, ei kenellekään ole hänen naiseutensa epäselvää. Laulaa voi myös kuorossa jossa ei tarvitse olla mikään maailmanluokan solisti pärjätäkseen
Susan Boylehan näyttää selkeästi naiselta, hänellä on vain vähän miehekkäät kulmakarvat (joissakin kuvissa), mikä on vain yksi pieni yksityiskohta kokonaisuudessa. Kyllä minä mielelläni häneltä näyttäisin, jos saman ikäisiä oltaisiin.
Tää on vähän sama juttu kuin jos mainitsen olevani ruma, niin sitten joku sanoo, että kyllä Tuksullakin hyvin pyyhkii. Jaaha, jos Johanna on jonkun mielestä ruma, niin ei sitten ole todellakaan tajunnut mitä minä tarkoitan rumalla. Sori tämä katkeruus, mutta ärsyttää kun ei ymmärretä, vaan luullaan että puhun jostain ihan pikkuasioista. Ja pikkuasiahan tällainen voisi jollekulle ollakin, mutta ei niin pieni kuin tässä keskustelussa mainituilla julkisuuden henkilöillä.
ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani puolestasi. Oletko hakenut ammattiapua päivittäisen olosi helpottamiseksi?
Oletko koskaan miettinyt muita tapoja ilmaista naisellisuuttasi kuin pukeutuminen? Laulu, tanssi, taide? Ajattele vaikka Susan Boylea joka ei tosiaan ole mikään kedon kaunein kukkanen ja menisi miesten vaatteissa ihan miehestä mutta kun hän avaa suunsa, ei kenellekään ole hänen naiseutensa epäselvää. Laulaa voi myös kuorossa jossa ei tarvitse olla mikään maailmanluokan solisti pärjätäkseen
Susan Boylehan näyttää selkeästi naiselta, hänellä on vain vähän miehekkäät kulmakarvat (joissakin kuvissa), mikä on vain yksi pieni yksityiskohta kokonaisuudessa. Kyllä minä mielelläni häneltä näyttäisin, jos saman ikäisiä oltaisiin.
Tää on vähän sama juttu kuin jos mainitsen olevani ruma, niin sitten joku sanoo, että kyllä Tuksullakin hyvin pyyhkii. Jaaha, jos Johanna on jonkun mielestä ruma, niin ei sitten ole todellakaan tajunnut mitä minä tarkoitan rumalla. Sori tämä katkeruus, mutta ärsyttää kun ei ymmärretä, vaan luullaan että puhun jostain ihan pikkuasioista. Ja pikkuasiahan tällainen voisi jollekulle ollakin, mutta ei niin pieni kuin tässä keskustelussa mainituilla julkisuuden henkilöillä.
ap.
Onko sinulla sitten joku paise naamassa tai nenäsi leikattu pois? Olet varmasti omaan silmääsi rumempi kuin muiden.
Isäni on kuollut vuosia sitten, joten ei se ainakaan enää minuun vaikuta (enkä usko että vaikutus tässä asiassa muutenkaan on ollut merkityksellinen). Vaikka hän olisi jotenkin asenteellaan vaikuttanut minuun, ei kai ulkonäköni oli sen takia muokkautunut, ja esim. tuo kävelytyyli ei lähtenyt minusta, vaan ilmeisesti kehoni on sellainen, että jos kävelen omasta mielestäni normaalisti, niin ulospäin se näyttää miehekkäältä.
Voihan olla, että tietyissä tilanteissa keho erittää enemmän testosteronia, mutta vaikea uskoa että nuoruuden ympäristön vaikutus olisi näin suuri, että muuttuisin sen takia kokonaan niin miehen näköiseksi, että sukupuoltani ei meinata kunnolla "uskoa".
Olet vähän hassu, mutta kiitos kannustavasta asenteestasi! <3
ap.