Voinko ostaa vanhapiika-tyttärellemme lahjaksi kissan/koiran?
Tyttäremme täyttää joulun alla 34 eikä kumppania näy eikä kuulu, vaikka nuoremmilla sisaruksillaan on jo perheenlisäystäkin tullut. Pohdittiin tuossa miehen kanssa josko hankkisimme yllärilahjaksi kissan tai koiran, toisi turvaa, seuraa ja sitouttaisi vähän. Onko teistä väärin hankkia kysymättä? Allergioita hänellä ei ole ja voisimme tarvittaessa ottaa lemmikin hoitoon.
Kommentit (65)
Tuohon ikään mennessä hän olisi varmaan osannut hankkia lemmikin itsekin, jos sitä haluaisi?
Lemmikkiä ei osteta yllätyslahjaksi, ei ikinä.
Kasvanut meillä koirien keskellä ja pitää kyllä eläimistä, viettää niiden kanssa paljon aikaa aina kun on lapsuudenkotona käymässä. Jos ei itse ymmärrä että kaipaa kotiin jonkun jonka kanssa jakaa arki?
Ap
Et voi. Lemmikki ei ole tavara, siihen pitää olla halu sitoutua.
Vanhapiikatytär on yhdyssana. Lisäksi nykyään käytetään sanaa sinkku. Jos hän olisi halunnut miehen / naisen / perheenlisäystä / lemmikin, hän olisi varmasti jonkin niistä tai kaikki hankkinut.
Lahjaksi voitte antaa sen, että pidätte nokkanne erossa hänen asioistaan. Ei lemmikkiä. Mutta provohan tämäkin on. 0/5
Et osta eläintä yllätyslahjaksi, mutta yhdessä tyttären kanssa voitte ostaa epäyllätyslahjaksi, jos tytär niin haluaa. Eläimestä on niin suuri vastuu, ettei sitä voi vain toisen käteen tyrkätä, että tossa on, otappa ja huolehdi. Koirista ja kissoista on oma vaivansa ja rasittavuutensa + itse ainakin haluan valita itse sen yksilön jonka 15+ vuodeksi itselleni otan.
Älä osta kysymättä tyttäreltäsi ensin. Mitä aiot tehdä eläimelle jos lapsesi ei sitä tahdokaan?
Osta vaan. Joulupukki tuo sulle liukuvoidetta ja tekohampaat. Iskä saa viagraa ja tupeen 😄 Hyvää joulua.
T: Tyttäresi
Älä osta!
Ja tuli muuten tästä mieleen semmonen hauska juttu nuoruudestani, kun olin 20v ja sinkku niin mun äiti sanoi et "miks sä olet tuollanen vanhapiika? Oletko sä lesbo? Etkö kehtaa tulla kaapista ulos?" Ja siihen loppuun kysy että voiko hän ostaa mulle kissan että opin rakastamaan.
Ei muuten tuntunu kovin kivalle vaikka aika paljon huvitti samalla se sanominen.
Kyllä tytär ainakin vaikuttaa vähän vaikealta kun sukujuhlissa kysytään parisuhdetilannetta, että uskoisin että yksinäisyys on hänelle jonkinlainen rasite. Ja ihan hänen parastaan vanhempina ajatellaan, asiattomia vastauksia en tarvitse.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Älä osta!
Ja tuli muuten tästä mieleen semmonen hauska juttu nuoruudestani, kun olin 20v ja sinkku niin mun äiti sanoi et "miks sä olet tuollanen vanhapiika? Oletko sä lesbo? Etkö kehtaa tulla kaapista ulos?" Ja siihen loppuun kysy että voiko hän ostaa mulle kissan että opin rakastamaan.
Ei muuten tuntunu kovin kivalle vaikka aika paljon huvitti samalla se sanominen.
Olen pahoillani että sulla on tuollainen kokemus! Emme me häntä päin naamaa vanhapiiattele tai utele seksuaalista suuntautumista (jolla ei meille mitään väliä ole). Rakkautta on saanut ja osaa sitä myös osoittaa, en usko että siitä on kyse.
Ap
Miksi et kysy? Vaikka tämä on provoilua, olisin iloinen, jos vanhempani ostaisivat minulle koiran ja maksaisivat sen eläinlääkärikulut. Itse jotenkin jää jahkailemaan eikä saa repäistyä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tytär ainakin vaikuttaa vähän vaikealta kun sukujuhlissa kysytään parisuhdetilannetta, että uskoisin että yksinäisyys on hänelle jonkinlainen rasite. Ja ihan hänen parastaan vanhempina ajatellaan, asiattomia vastauksia en tarvitse.
Ap
Todennäköisesti tytärtäsi rasittaa vain vastailla juhlasta toiseen samoihin typeriin kysymyksiin jotka koskevat hänen yksityiselämäänsä ja vihjailevat että siitä puuttuisi jotakin olennaista.
Vastaavassa tilanteessa olen toisinaan itsekkin ja kyllä siinä vituttaa nimenomaan ne kyselyt, eikä se että elämäni olisi jotenkin yksinäistä.
Siis ei en sanonut tota pahalla ja oikeastaan ei ollu tarkoitus sinänsä viitata tähän sun juttuun. Tuli vaan tästä mieleen tää mun oma kokemus. Ja siis ei mullakaan ollu kyse siitä että en osaisi rakastaa, enkä myöskään ollut lesbo. Olin vaan nuori joka ei osannut sitoutua :o
Vierailija kirjoitti:
Miksi et kysy? Vaikka tämä on provoilua, olisin iloinen, jos vanhempani ostaisivat minulle koiran ja maksaisivat sen eläinlääkärikulut. Itse jotenkin jää jahkailemaan eikä saa repäistyä.
Ai kysy etukäteen? Se on toki periaatteessa vaihtoehto, mutta siinä menisi idea yllätyksestä, ja kuten itsekin kuvailit jos saa sen lahjaksi kysymättä ei jää tilaa jahkailuille. En usko että tytär haluaisi meitä maksamaan kuluja, on aikuinen ja _itsenäinen_ (kuten itse aina painottaa) töissäkäyvä ihminen.
Just se vituttaa jos tullaan kysy tyyliin "eikö sulla vieläkään ole miestä?" Tai "oletko tavannut ketään sopivia kumppani ehdokkaita?"
Ihan vaan sen takia jos itse on päättänyt esim. Olla yksin niin kyllästyttää että muut odottavat että se fuckin kumppani olisi jo. Se on sitten kun on ja kyllä voin sen sitten mukaan juhliin raahata.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tytär ainakin vaikuttaa vähän vaikealta kun sukujuhlissa kysytään parisuhdetilannetta, että uskoisin että yksinäisyys on hänelle jonkinlainen rasite. Ja ihan hänen parastaan vanhempina ajatellaan, asiattomia vastauksia en tarvitse.
Ap
Mitä jos tyttäresi tapaakin tammikuussa elämänsä miehen joka haluaa perustaa perheen mutta onkin allerginen koirille?
Älä osta selän takana. Eläimen valinnassa kemioiden pitää kohdata, kummankin puolelta. On ihanaa, kun koiranpentu tulee itse esittäytymään. Siitä se kumppanuus alkaa. Voithan kertoa tyttärelle, että jos hän haluaa lemmikin, voitte kustantaa hankinnan ja olla varahoitajina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tytär ainakin vaikuttaa vähän vaikealta kun sukujuhlissa kysytään parisuhdetilannetta, että uskoisin että yksinäisyys on hänelle jonkinlainen rasite. Ja ihan hänen parastaan vanhempina ajatellaan, asiattomia vastauksia en tarvitse.
Ap
Mitä jos tyttäresi tapaakin tammikuussa elämänsä miehen joka haluaa perustaa perheen mutta onkin allerginen koirille?
Apua, tuotapa en tullutkaan ajatelleeksi :D Siinä tapauksessa kyllä voisimme ottaa koiran meille, kyllä tänne aina yksi karvaturri lisää mahtuu...
Et voi.