Lue keskustelun säännöt.
Voinko ostaa vanhapiika-tyttärellemme lahjaksi kissan/koiran?
16.11.2016 |
Tyttäremme täyttää joulun alla 34 eikä kumppania näy eikä kuulu, vaikka nuoremmilla sisaruksillaan on jo perheenlisäystäkin tullut. Pohdittiin tuossa miehen kanssa josko hankkisimme yllärilahjaksi kissan tai koiran, toisi turvaa, seuraa ja sitouttaisi vähän. Onko teistä väärin hankkia kysymättä? Allergioita hänellä ei ole ja voisimme tarvittaessa ottaa lemmikin hoitoon.
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Ei missään nimessä yllätyslahjaksi lemmikkiä!
Voit tietysti kysyä tyttäreltäsi, josko haluaisi lemmikin ja tarjoutua kustantamaan sen sekä lupautua luottohoitajaksi, mutta ei yllätyksenä.Joululahjaksi tyttärelle hankkisin lahjakortin jonnekin, esim. Kansallisteatteriin, kausikortti museoihin, elämyslahja, matkalahjakortti ymv.
Mistä tyttäresi pitää, mitkä ovat hänen mielenkiinnonkohteet tai harrastukset?Minä muuten kutsun itseäni leikkisästi vanhaksipiiaksi, en koe sitä terminä loukkaavaksi.
Ulkopuoliset eivät tosin ole suhdeasioistani udelleet, ei ole epäilty lesboksi tai puhuttu ivalliseen sävyyn.
Olen saanut olla ihan rauhassa vanhapiika, kenenkään siihen puuttumatta.
Osaan rakastaa ja haluan kyllä sitoutua, mutta en ole kohdannut sopivaa miestä.N25 (enkä ikinä ole seurustellut)
Kiitos ideoista, mutta tytär ei ole mikään kulttuurinnälkäinen eikä jouda juuri työkiireidensä vuoksi matkustelemaan. Joku ehdotti kissan adoptointia, eikö löytyökissat voi olla aika hankalia tapauksia..?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asenteesi on täyttä paskaa suoraan sanottuna. Eiköhän tyttäresi olisi hankkinut jo sen lemmikin, jos hän kokisi sille tai "arjen jakamiselle" jotain tarvetta. 😂
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tytär ainakin vaikuttaa vähän vaikealta kun sukujuhlissa kysytään parisuhdetilannetta, että uskoisin että yksinäisyys on hänelle jonkinlainen rasite. Ja ihan hänen parastaan vanhempina ajatellaan, asiattomia vastauksia en tarvitse.
Ap
Tällainen parisuhteesta utelu kaikissa sukujuhlissa on muuten ihan helvetin rasittavaa. Olen 26 ja erosin eksästäni 6 vuotta sitten ja osalla sukulaisistani ensimmäinen kysymys minulle aina on, onko minulla jo mies. Ihan kuin elämäni tärkein päämäärä tulisi olla se, että löydän miehen. Juttu vain on niin, että nykyään en edes halua parisuhdetta tai lapsia, haluan elää juuri omannäköistäni elämää itsekseni. Mutta ilmeisesti se voi monille vielä nykypäivänäkin olla olla liian vaikea asia ymmärettäväksi, että kaikkien päämäärä elämässä ei ole parisuhde.
Ette voi. Ei ketään voi kysymättä sitouttaa eläimen hoitoon. Vai olisitteko valmiit tarvittaessa hoitamaan eläintä, kun tyttärellä menoja? Ja eiköhän hän lemmikin olisi jo sellaisen halutessaan hankkinut.
35v yksineläjänainen.
Ei missään nimessä yllätyslahjaksi lemmikkiä!
Voit tietysti kysyä tyttäreltäsi, josko haluaisi lemmikin ja tarjoutua kustantamaan sen sekä lupautua luottohoitajaksi, mutta ei yllätyksenä.
Joululahjaksi tyttärelle hankkisin lahjakortin jonnekin, esim. Kansallisteatteriin, kausikortti museoihin, elämyslahja, matkalahjakortti ymv.
Mistä tyttäresi pitää, mitkä ovat hänen mielenkiinnonkohteet tai harrastukset?
Minä muuten kutsun itseäni leikkisästi vanhaksipiiaksi, en koe sitä terminä loukkaavaksi.
Ulkopuoliset eivät tosin ole suhdeasioistani udelleet, ei ole epäilty lesboksi tai puhuttu ivalliseen sävyyn.
Olen saanut olla ihan rauhassa vanhapiika, kenenkään siihen puuttumatta.
Osaan rakastaa ja haluan kyllä sitoutua, mutta en ole kohdannut sopivaa miestä.
N25 (enkä ikinä ole seurustellut)