Olen köyhän lapsi ja ahdistaa

Äitini on köyhä ja surkea ja isäni on juoppo. Ahdistaa tämä fyysinen ja henkinen köyhyys, luulen että olen vaihtunut sairaalassa. Sisareni ovat henkisesti yhtä köyhiä. Isä ja äiti eivät ole käyneet mitään kouluja vaan jättäneet kaiken kesken. Täältä olen lukenut olevani wt, vanhempani edustavat kaikkea sitä roskaa mitä ihmiset halveksuu, ja ihan aiheesta. Joudun elämään tässä luukussa vielä kolme vuotta ja yritän edes auttaa veljeäni jota ei koulu kiinnosta. Siskoni seuraa äitini esimerkkiä, eikä aio tehdä mitään elämässään. Hän on 18 ja jo nyt luottotiedoton koska maksoi luotolla koulun jota ei käynyt loppuun.

Vihaan äitiäni ja hänen kavereitaan, vaikka äitini on ihan hyvä ja kiltti ihminen, mutta uskoo kaiken ja panee kaikkia eikä tiedä mitään maailman menosta. Rukoilen joka päivä että pääsisin oikeiden vanhempieni luokse. En vaan kuulu tänne. En voi edes lainata kirjastosta kirjoja koska kaikki perheemme kirjastokortit ovat lukittu. Noista kukaan ei koskaan palauta kirjoja tms, eikä äitini mielestä ne maksut ole tärkeimpiä. Ahdistaa... miten jaksan nämä vuodet tätä?? Sossu ei auta, koska äitimme ei ole juoppo tai väkivaltainen.... En halua mennä kouluun, koska siskoni möi kirjani ja opettaja valittaa jos ei sitä ole.. Haluaisin pois.