Lue keskustelun säännöt.
Suutuinko turhasta?
Argh
14.11.2016 |
Mies oli lauantaina laittamassa kaverillaan jotain juttuja illasta. Soitti yhdeksän maissa, että vielä menee jonkin aikaa. No, hoidin lapset nukkumaan ja yritin vauvan kanssa myös saada nukuttua. Saunaa pidin lämpimänä yhteen yöllä, kunnes nukahdin. Torkuin koko yön ja odottelin miestä saapuvaksi. Viiden jälkeen yritin soittaa, ei vastausta. Panikoin jo kaikki liikenne onnettomuudet yms läpi, kunnes 8 jälkeen vastasi. En ollut kovin ystävällinen kun kyselin missä *piip* on. Lapset odottaa saavansa viedä lahjat sänkyyn ja tehdä aamupalan. Pettymys oli kova, kun ei isi ollutkaan kotona kun heräsivät. Kömpi sitten kotiin ja ihan vain lasten takia laitoin lasten kanssa aamupalan. Kävi syömässä ja sen jälkeen vain maannut sängyssä.
Olenko kohtuuton, kun odotan anteeksi pyyntöä? Tai jotain... Meillä sopimus, että saa juoda yms, mutta tultava yöksi kotiin. Nyt ei edes ilmoittanut a.juovansa b.olevansa yötä jossain. Enkä tosiaan kiinni saanut. Ei mun mielestä aikuinen perheellinen ihminen voi tehdä noin, ja sen hänelle sanoinkin. Ja miks se odottaa ilmeisesti mun tekevän aloitteen sopuun kun ei ole mulle mitään sanonut koko päivänä? En kai mä nyt oo tehnyt mitään väärin? Voi että ärsyttää. Ja edelleenkään ei ole puhunut mulle mitään. Miten saan arvostukseni suhteeseen takasin?
Kommentit (58)
Mies on selvästi käynyt hakemassa hoitoa jonkun naisen luona. Siksi ei pysty puhumaan mitään.
Nyt , ap, pysyt tiukkana äläkä anna periksi tekemällä aloitetta sovintoon. Tuollaista mulkkersonia pitää kouluttaa, ei opi muuten käyttäytymään kuten perheenisän kuuluisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja miehen mökötys jatkuu, tuli töistä eikä oo mitään puhunut. Eikös sen kuuluis kukkapuskan kanssa pyydellä anteeks eikä äkäillä mulle... 😕
Mikä tilanne on nyt? Luulen että miehellä on jotain nyt menossa, jota on vaikea saada puhutuksi. Halunnee, että sinä teet aloitteen. Eipä noista tiedä. Mulla vastaavanlainen tilanne oli yli 10 v sitten. Mun hommaksi sen selvittely jäi. No nyt ollaan onnellisesti erillään :)
Tuollainen mukamas-mökötys on henkistä vallankäyttöä.
Itse ottaisin välimatkaa kauaksi ja pitkään.
Niin takertuvainen en tosiaankaan ole että oikein anelemaan alkaisin.
*potku*
Tulosta avioeropaperit ja pyydä miestä joko allekirjoittamaan tai puhumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mä kirjoitti:
Mikä tilanne on nyt? Luulen että miehellä on jotain nyt menossa, jota on vaikea saada puhutuksi. Halunnee, että sinä teet aloitteen. Eipä noista tiedä. Mulla vastaavanlainen tilanne oli yli 10 v sitten. Mun hommaksi sen selvittely jäi. No nyt ollaan onnellisesti erillään :)
Laitto viestiä ja pyys anteeks päivällä. Sovittiin et jutellaan illalla ku rauhottuu tilanne. Katotaan miten käy.
Ok, hyvä että pääsette keskustelemaan. Laitapa taas tietoa sitten siitä, miten asia on edennyt, eli juttelitteko illalla? Meillä tällainen johti aikanaan hyvään keskusteluun, tarkkaan pohdintaan mitä elämältä halusimme, ja lopulta ihan hyvään eroon. Mutta hidas prosessi se oli. Toivotan tsemppiä ja jaksamista, ja toivottavasti teillä menee asiat hyvin ja pysytte yhdessä, jos sitä kumpikin haluatte :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap, miksi sinä pelkäät suuttumista? Siis miksi ainoa vaihtoehto keskustelun aloitukselle on mielestäsi se, että sinä _alat lepytellä_?? Unohdat täysin sen vaihtoehdon, jossa aloitat keskustelun miehen kusipäisyydestä ja vastuuttomuudesta, ts. jonkun ihmeen sovittelun sijaan näytät äijälle suuttumuksesi ja laitat hänen kunnolla vastuuseen teoistaan. Kuulostaa että olet kunnon kuramatto, kun et edes näe sitä mahdollisuutta, että nostat asiasta metelin! Ja sori vaan, mutta tuollaista ihmistä on kumppaninkin hyvin vaikea kunnioittaa pidemmän päälle, kun itse käyttäydyt nöyristellen ja vain luimistellen odotat että "pyytäisi nyt edes anteeksi ja toisi kukkia". Wtf nainen, suutu sille paskalle ja kunnolla!
Ps: kyllä se mies taas pettää, olet todella naiivi jos se ei sulla käy edes mielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mä kirjoitti:
Ok, hyvä että pääsette keskustelemaan. Laitapa taas tietoa sitten siitä, miten asia on edennyt, eli juttelitteko illalla? Meillä tällainen johti aikanaan hyvään keskusteluun, tarkkaan pohdintaan mitä elämältä halusimme, ja lopulta ihan hyvään eroon. Mutta hidas prosessi se oli. Toivotan tsemppiä ja jaksamista, ja toivottavasti teillä menee asiat hyvin ja pysytte yhdessä, jos sitä kumpikin haluatte :)
Keskusteltu on. Tällä hetkellä tilanne ok, täytyy vielä syvemmin keskustella meidän parisuhteesta ja siitä mitä mies tästä haluaa. On ollut lasten kanssa niin hektiset illat, että en oo jaksanut kaikkea alkaa avaamaan vielä. Mutta tuo lauantai on käsitelty ja mies kyllä ymmärsi hyvin miksi olin suuttunut. Ja pyysi kunnolla anteeksi.
Vierailija kirjoitti:
ap, miksi sinä pelkäät suuttumista? Siis miksi ainoa vaihtoehto keskustelun aloitukselle on mielestäsi se, että sinä _alat lepytellä_?? Unohdat täysin sen vaihtoehdon, jossa aloitat keskustelun miehen kusipäisyydestä ja vastuuttomuudesta, ts. jonkun ihmeen sovittelun sijaan näytät äijälle suuttumuksesi ja laitat hänen kunnolla vastuuseen teoistaan. Kuulostaa että olet kunnon kuramatto, kun et edes näe sitä mahdollisuutta, että nostat asiasta metelin! Ja sori vaan, mutta tuollaista ihmistä on kumppaninkin hyvin vaikea kunnioittaa pidemmän päälle, kun itse käyttäydyt nöyristellen ja vain luimistellen odotat että "pyytäisi nyt edes anteeksi ja toisi kukkia". Wtf nainen, suutu sille paskalle ja kunnolla!
Ps: kyllä se mies taas pettää, olet todella naiivi jos se ei sulla käy edes mielessä.
Mä oon jotenkin niin hukannut itseni ja omat haluni ja oikeuteni jonnekkin. Mä oon aina ollut luonteeltani sellainen hyysääjä, juontaen juurensa jo lapsuudesta. Pitäisi taas löytää se sisu jostain tuolta sisältä ja vaatia kunnioitusta suhteessa eikä vain tyytyä siihen mitä saa. Tiedän. Mutta helpommin sanottu kuin tehty. Miten? Vinkkejä otan mieluusti vastaan... Ja ei se nyt ainakaan pettänyt. Tiedän missä oli ja sieltäkin aamulla ilmoittivat siellä nukkuneen. En usko että muutenkaan on pettänyt, kun ei ikinä juurikaan missään ole. Muuta kuin töissä ja omissa hommissa pihan perällä. Varmahan en voi tietenkään olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten teillä muutoin on nuo arkihommat jaettu, eli osallistuuko mies lasten ja kodin hoitamiseen? Kannattaa jatkaa keskustelua ja miettiä myös itse, mitä suhteelta ja koko elämältä haluat. Ei vain sitä, mitä mies haluaa...
mä kirjoitti:
Miten teillä muutoin on nuo arkihommat jaettu, eli osallistuuko mies lasten ja kodin hoitamiseen? Kannattaa jatkaa keskustelua ja miettiä myös itse, mitä suhteelta ja koko elämältä haluat. Ei vain sitä, mitä mies haluaa...
No eipä oikeastaan. Jos erikseen pyydän saattaa jelpata. Mä oon kotona lasten kanssa nyt, ni kyllä koen, että mulle ne kotihommat "kuuluukin". Ja mä tykkään kyllä kotona hommailla. Eipä sitä paljon kotona edes näy, on omissa hommissaan pihapiirissä töiden jälkeen. Mut semmonen on ollut aina. Ite oon muuten tyytyväinen meidän suhteeseen, mut läheisyyttä ei oo ollenkaan. Ei haleja, suukkoja, kosketuksia, ei mitään. Seksiä kyllä, siihen nuo kuuluu, ei muulloin. Siitä oon sanonut monesti, mut ei oo muuttunut tilanne. Kaipaisin kuitenkin sitä, että joku ottaa kainaloon, antaa suukon ohi mennessään tai muuten hipasee...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitenkä tilanne on edennyt?
No kyllä mä tänään jo tosissaan mietin, et jos ei ois niin paljon "kiinni" tässä suhteessa niin lähtisin. Ei meillä taida olla mitään yhteistä. Eikä miestä kiinnosta viettää aikaansa mun tai lasten kanssa. Viis minuuttia piti vauvaa, kun kävin iltapesulla, ni siitä oli jo ihan *piip* otassa. Pelottavaa ajatella tällälailla näin monen vuoden jälkeen, mut kyllä toi isänpäivä vkl laitto miettimään asioita...
Muuten ei oo puhuttu asioista, mies ollu iltavuorossa ja tullu vasta ku nukun. Eikä päivällä näiden lasten kuullen voi mistään puhua.
Minusta olisi nyt tärkeää, että ottaisitte jostain välistä aikaa yhteiselle keskustelulle, jotenkin edes. Kertoisit miehellesi siitä mitä sinä kaipaisit, ja mitä perhe tarvitsisi. Ja purkaisitte auki sitä, miten miehesi miehenä ja isänä voisi olla läsnä, kuten sinä äitinä ja vaimona varmasti olet läsnä, siis oikeasti läsnä ja että miettisitte miten ja missä asioissa hän voisi tulla mukaan osalliseksi. Mikä teidät yhdessä tekisi perheestä onnellisen, onnelliseksi. Mitä nopeammin saatte asioita käsittelyyn, niin sitä enemmän on tehtävissä ettei tilanne menisi pahemmaksi ainakaan. Myös se on hyvä tiedostaa, että elätte nyt haastavaa aikaa, pienten lasten kanssa.
Hei,
oletteko saaneet puhutuksi asioita? Voisi olla hyvä varata aika johonkin perheneuvolaankin tai parisuhdeterapiaan... jotta tuosta pääsisi eteenpäin.
No niin kuin aiempaan kommentoin, en jaksanut olla se fiksu aikuinen joka rupeaa selvittämään asiaa, kun ei mies puhua pukahtanut koko eilis iltana mitään ja oli naama kuin norsun *. Ärsytti sen verran meikäläistäkin. Huoh. Kun tietäisi miten taas toimia. Jos teen aloitteen sopuun, mies sen ajattelee niin että mussa ollut vika, kun haluan sopia. Ei mene mun ajatusmaailmaan se, mistä *piip* se mulle äkäilee...