Uskotko että moni konmarittaja vielä katuu

Vierailija kirjoitti:

Sitähän tässä juuri yritin sanoa, että tulipa mun tehtyä tyhjennyshuumassa tyhmästi... ennen lapsia olin täysin eri ihminen. Yritin vaan vinkata ihmisille samasta seikasta :)

Vierailija kirjoitti:

Kuka sua on alunperin kehoittanut heittämään ne tarvitsemasi tavarat pois? Järjen käyttö sallittu!

Vierailija kirjoitti:

Siksi koska konmarissa kehotetaan ostamaan uutta heti tilalle, jos jokus jotain tarvitsee.

Konmarittaminen on selvästi markkinamiesten nerokas juoni saada ihmiset hävittmään kaiken vanhan, jotta on tilaa ostaa viiden vuoden päästä uutta tilalle. 

Vierailija kirjoitti:

Elämälle kirjoitti:

Uskon, omasta kokemuksesta. 

Tein itse muutamia vuosia sitten tavarattomuushuumassa reilulla kädellä poistoja kodistani. 

Nyt kahden lapsen äitinä ja kierrätys-teemaa rakastavana olen kaivannut hyvin monia asioita. Joko sellaisenaan käytettäväksi tai sitten luomalla vanhasta uutta. Säästää rahaa, on ekologista, hauskaa ja hyödyllistä tekemistä.

Jälkikäteen harmittaa vielä enemmän se, että vein tavaroita SPR:n Konttiin, nyt kun tiedän että SPR:ssä suurin osa rahoista menee kaikkeen muuhun kuin todelliseen auttamiseen. 

Mutta harmituksessa ei kannata elää, otin opikseni. Nykyään säilytän tavaroita tietyissä paikoissa pois arjen tieltä, ja haen sieltä jos ja kun ahaa-elämys tulee.  

Uuden ostaminen on aina tyhmin mahdollinen ratkaisu.

Miksi vastaat ketjuun, jolla ei ole mitään tekemistä tavarattomuushuuman kanssa?

Mutta tämän ketjun aihe on konmaritus, ei tyhjennyshuuma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ymmärtävät, että Konmari opettaa, että mielihyvää tuottavat esineet pitää säilyttää. Tunteet saattavat kuitenkin muuttua.

Jos lokakuussa harmittaa, kun ei tullut taaskaan tehtyä marjoista mehua, konmarittaja hankkiutuu eroon mehumaijasta. Entä kun kun seuraavana kesänä konmarittaja kuuntelee taas sisäistä marttaansa ja haluaisi keitellä mehuja. Uutta maijaa ostamaan?

Tammikuussa joulukoristeita pois palatessa miettii, miksi näitä piti taas ripustella näin paljon. Pois vaan ja seuraavan talven pimetessä kauppaan.

Kertoo vain miten yksinkertainen olet!

Tai sitten ihan vaan  sen,miten yksinkertaista kaikki on hävittää ja poistaa ihan mielensä oikuttelun mukaan ,kun taloudessa ja kotona mikään hankinta  ei tosiaankaan  ole koskaan, ainakaan  mistään  talousrahasta, kiinni...

Tulitko jakamaan suurta yksinkertaisuuttasi ihan mutu-tuntumalla vai oletko lukenut teoksen?

Olen kyllä silmäillyt sen lukuja kirjakaupassa käydessäni ja lukenut kirjasta käytyjä lukuisia palstakeskusteluja. Espanjalaisten,ranskalaisen,saksankielisten maiden ,brittien ja aussien ,jenkkien ja kanadalaisten palstoillaan käymiä keskusteluja...

Voi niistäkin päätellä jotain. Niissä on esim.  käsitelty varmasti  ko. tarkasteltavana olevan kirjan joka ainoaa lausetta ja sanavalintaa.

Kuvan kirjasta ja sen sanomasta saa niidenkin perusteella jo aika nopeasti mieleensä hahmotettua.Kondon itsensä kirjoitustyyli sensijaan on mielestäni suorastaan infantiilia hössötystä ja tolkutusta tolkuttamastaan päästyä. Lue nyt esimerkiksi vaikka ne sivut jossa hän neuvoo sukkien säilytyksestä ja varastoinnista  . Opitko siitä jotain, mitä et oikeasti ennen tiennytkään ? Minä en.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitähän tässä juuri yritin sanoa, että tulipa mun tehtyä tyhjennyshuumassa tyhmästi... ennen lapsia olin täysin eri ihminen. Yritin vaan vinkata ihmisille samasta seikasta :)

Vierailija kirjoitti:

Kuka sua on alunperin kehoittanut heittämään ne tarvitsemasi tavarat pois? Järjen käyttö sallittu!

Vierailija kirjoitti:

Siksi koska konmarissa kehotetaan ostamaan uutta heti tilalle, jos jokus jotain tarvitsee.

Konmarittaminen on selvästi markkinamiesten nerokas juoni saada ihmiset hävittmään kaiken vanhan, jotta on tilaa ostaa viiden vuoden päästä uutta tilalle. 

Vierailija kirjoitti:

Elämälle kirjoitti:

Uskon, omasta kokemuksesta. 

Tein itse muutamia vuosia sitten tavarattomuushuumassa reilulla kädellä poistoja kodistani. 

Nyt kahden lapsen äitinä ja kierrätys-teemaa rakastavana olen kaivannut hyvin monia asioita. Joko sellaisenaan käytettäväksi tai sitten luomalla vanhasta uutta. Säästää rahaa, on ekologista, hauskaa ja hyödyllistä tekemistä.

Jälkikäteen harmittaa vielä enemmän se, että vein tavaroita SPR:n Konttiin, nyt kun tiedän että SPR:ssä suurin osa rahoista menee kaikkeen muuhun kuin todelliseen auttamiseen. 

Mutta harmituksessa ei kannata elää, otin opikseni. Nykyään säilytän tavaroita tietyissä paikoissa pois arjen tieltä, ja haen sieltä jos ja kun ahaa-elämys tulee.  

Uuden ostaminen on aina tyhmin mahdollinen ratkaisu.

Miksi vastaat ketjuun, jolla ei ole mitään tekemistä tavarattomuushuuman kanssa?

Mutta tämän ketjun aihe on konmaritus, ei tyhjennyshuuma.

Noh... Monelle se on sama asia...

Kaikki jotka sanovat jotain kriiittistä Konmari-metodista tällä palstalla saavat alapeukut,samoin ne,jotka eivät tajua liittyä tuon  oppaan kehujien kuoroon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et saa välttämättä sitä mihin liittyy muistoja

Tuskinpa komnarittajat on heittäneet pois mitään, mihin liittyy muistoja. Tuohan se koko homman juju onkin: heitä pois sellaista mikä ei herätä sinussa mitään muistoja tai tunteita.

Minä olen heittänyt pois vinon pinon tavaroita, joihin liittyi kaikenlaisia muistoja: Mm. läjän päiväkirjoja, jotka muistuttivat lasisesta lapsuudesta ja masennusajoista. Koriste-esineen, joka muistutti käytöshäiriöisestä sukulaisesta. Toisen koristeen, joka muistutti negatiivisesta eksästä jne. Jos esineisiin liittyvät muistot ovat negatiivisia, kannattaa ilman muuta heittää ne pois! Oikein tunsin miten energiaa vapautui, kun luovuin noista tavaroista. :)

Sama. Asiaa mietittyäni ymmärsin ettei ole mitään järkeä jemmata laatikollista lapsuuden päiväkirjoja, joita lukiessa tulee vain paha mieli ja joita ei halua kenenkään muun lukevan. Jotenkin puhdistavaa kun se tila vapautuu eikä tarvitse tulevissa muutoissa kuljettaa mukanaan laatikkoa, joka sisältää pahoja muistoja. Asioita, joihin liittyy hyviä ajatuksia, en taas missään nimessä heitä pois.

Olen KonMarin lukenut, mutta en sitä varsinaisesti alkanut toteuttaa, joskin olen ylipäänsä viime vuosina tyhjentänyt kotia ja on myyty kaikenlaista kirpparilla. Mutta viimeinkin sain luvan heittää pois muistoesineitä, joihin liittyy pahoja muistoja! Heitin pois jotain lukion "naamakirjoja", en kaipaa pätkääkään niitä aikoja. Vintillä on jossain laatikossa angstisia päiväkirjoja ja ne lähtevät oikopäätä, kun niihin kerrostumiin pääsen käsiksi. Joskus luin noita kirjoja ja heti tuli kauhea ahdistus, miksi säilyttäisin niitä? Ja se mitä ei usein ajatella on, että joku jälkipolviin kuuluva saa ne kirjat aikanaan omakseen, en todellakaan haluaisi kenenkään niitä lukevan! Itse asiassa kirjoitan päiväkirjaa nyt, mutta aika maltillista, ei vain sellaista teinimeininkiä "Joppe katsoi mua EHKÄ tänään...". Ja siis näitä Joppeja oli kymmeniä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ymmärtävät, että Konmari opettaa, että mielihyvää tuottavat esineet pitää säilyttää. Tunteet saattavat kuitenkin muuttua.

Jos lokakuussa harmittaa, kun ei tullut taaskaan tehtyä marjoista mehua, konmarittaja hankkiutuu eroon mehumaijasta. Entä kun kun seuraavana kesänä konmarittaja kuuntelee taas sisäistä marttaansa ja haluaisi keitellä mehuja. Uutta maijaa ostamaan?

Tammikuussa joulukoristeita pois palatessa miettii, miksi näitä piti taas ripustella näin paljon. Pois vaan ja seuraavan talven pimetessä kauppaan.

Kertoo vain miten yksinkertainen olet!

Tai sitten ihan vaan  sen,miten yksinkertaista kaikki on hävittää ja poistaa ihan mielensä oikuttelun mukaan ,kun taloudessa ja kotona mikään hankinta  ei tosiaankaan  ole koskaan, ainakaan  mistään  talousrahasta, kiinni...

Tulitko jakamaan suurta yksinkertaisuuttasi ihan mutu-tuntumalla vai oletko lukenut teoksen?

Olen kyllä silmäillyt sen lukuja kirjakaupassa käydessäni ja lukenut kirjasta käytyjä lukuisia palstakeskusteluja. Espanjalaisten,ranskalaisen,saksankielisten maiden ,brittien ja aussien ,jenkkien ja kanadalaisten palstoillaan käymiä keskusteluja...

Voi niistäkin päätellä jotain. Niissä on esim.  käsitelty varmasti  ko. tarkasteltavana olevan kirjan joka ainoaa lausetta ja sanavalintaa.

Kuvan kirjasta ja sen sanomasta saa niidenkin perusteella jo aika nopeasti mieleensä hahmotettua.Kondon itsensä kirjoitustyyli sensijaan on mielestäni suorastaan infantiilia hössötystä ja tolkutusta tolkuttamastaan päästyä. Lue nyt esimerkiksi vaikka ne sivut jossa hän neuvoo sukkien säilytyksestä ja varastoinnista  . Opitko siitä jotain, mitä et oikeasti ennen tiennytkään ? Minä en.

Alkuperäinen lähde, tässä tapauksessa se on tuo parjaamasi kirja, on aina parempi lähde muodostaa mielipide kuin rikkinäinen puhelin, vaikka luurin toisessa päässä puhuttaisiin espanjaa tai saksaa. Ihmeen paljon olet jaksanut nähdä vaivaa, vaikka kirjan lukisi lyhyemmässä ajassa.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki jotka sanovat jotain kriiittistä Konmari-metodista tällä palstalla saavat alapeukut,samoin ne,jotka eivät tajua liittyä tuon  oppaan kehujien kuoroon.

Suurin osa kriitikoista ei ole lukenut kirjaa ja eivät siten ole päteviä esittämään kritiikkiä asiasta.

Vierailija kirjoitti:

alkuhuuman jälkeen mitä on hävittänyt?

En ole uhrannut ajatustakaan konmarittajille. Ihmiset tekevät itse omat ratkaisunsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ymmärtävät, että Konmari opettaa, että mielihyvää tuottavat esineet pitää säilyttää. Tunteet saattavat kuitenkin muuttua.

Jos lokakuussa harmittaa, kun ei tullut taaskaan tehtyä marjoista mehua, konmarittaja hankkiutuu eroon mehumaijasta. Entä kun kun seuraavana kesänä konmarittaja kuuntelee taas sisäistä marttaansa ja haluaisi keitellä mehuja. Uutta maijaa ostamaan?

Tammikuussa joulukoristeita pois palatessa miettii, miksi näitä piti taas ripustella näin paljon. Pois vaan ja seuraavan talven pimetessä kauppaan.

Kertoo vain miten yksinkertainen olet!

Tai sitten ihan vaan  sen,miten yksinkertaista kaikki on hävittää ja poistaa ihan mielensä oikuttelun mukaan ,kun taloudessa ja kotona mikään hankinta  ei tosiaankaan  ole koskaan, ainakaan  mistään  talousrahasta, kiinni...

Tulitko jakamaan suurta yksinkertaisuuttasi ihan mutu-tuntumalla vai oletko lukenut teoksen?

Olen kyllä silmäillyt sen lukuja kirjakaupassa käydessäni ja lukenut kirjasta käytyjä lukuisia palstakeskusteluja. Espanjalaisten,ranskalaisen,saksankielisten maiden ,brittien ja aussien ,jenkkien ja kanadalaisten palstoillaan käymiä keskusteluja...

Voi niistäkin päätellä jotain. Niissä on esim.  käsitelty varmasti  ko. tarkasteltavana olevan kirjan joka ainoaa lausetta ja sanavalintaa.

Kuvan kirjasta ja sen sanomasta saa niidenkin perusteella jo aika nopeasti mieleensä hahmotettua.Kondon itsensä kirjoitustyyli sensijaan on mielestäni suorastaan infantiilia hössötystä ja tolkutusta tolkuttamastaan päästyä. Lue nyt esimerkiksi vaikka ne sivut jossa hän neuvoo sukkien säilytyksestä ja varastoinnista  . Opitko siitä jotain, mitä et oikeasti ennen tiennytkään ? Minä en.

Alkuperäinen lähde, tässä tapauksessa se on tuo parjaamasi kirja, on aina parempi lähde muodostaa mielipide kuin rikkinäinen puhelin, vaikka luurin toisessa päässä puhuttaisiin espanjaa tai saksaa. Ihmeen paljon olet jaksanut nähdä vaivaa, vaikka kirjan lukisi lyhyemmässä ajassa.

No mä en ole äskeinen, mutta olen myös lukenut Konmarin, enkä ymmärrä miksi sen lukemisesta jauhetaan joka puolella. Netistä löytyvät kaikki pääkohdat, koko kirja on huonosti kirjoitettua toistoa ja "kohta sun elämä muuttuu"-höpönlöpöä.

Olen aina ihmetellyt näitä kriitikkoja, jotka teilaavat kirjan / näyttelyn / musiikkiteoksen / elokuvan jne näkemättä ja kokematta sitä. He vaan mystisesti tietävät miten asiat ovat.

Ps. skippaan sellaiset "arviot" armotta, enkä anna niille mitään arvoa

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ihmetellyt näitä kriitikkoja, jotka teilaavat kirjan / näyttelyn / musiikkiteoksen / elokuvan jne näkemättä ja kokematta sitä. He vaan mystisesti tietävät miten asiat ovat.

Ps. skippaan sellaiset "arviot" armotta, enkä anna niille mitään arvoa

No tässä sinulle kirjan lukeneen mielipide: täyttä tuubaa.

Ihan vain vinkkinä, sen sijaan että heitätte kamaa suoraan roskiin tai viette kirppikselle, pistäkää ne pahvilaatikkoon ja viekää varastoon. Jos vuoden tai parin kuluttua ei mitään niistä kaipaa, sitten vasta luopuu niistä.

En ole konmarittaja, mutta aika ajoin saan raivausinnostuksia. Yksi ajatus tavaran pois heittämistä harkitessani on, voinko saada jostain vastaavan tavaran, jos yllättäen huomaan tarvitsevani sellaista. Jos vastaus on ei, en luovu. Jos vastaus kyllä, voin laittaa tavaran kirpparille myyntiin. Kaappiin tulee tilaa tavaroille, joita tarvitse juuri nyt.

Vierailija kirjoitti:

Vaatteitahan  voi esim. säilyttää matonkuteiksi. (M. Kondolle varmaan tuntematon ajatus.)

Niin voi. Mutta jos tietää, ettei ikinä niitä mattoja kudo, niin miksi säilytellä vaatteita  kuteeksi?

Muuten, nyt kun asia tuli puheeksi: haluaisitteko te mattojen kutojat enemmän kudetta? Täältä lähtisi muutama vanha lakana ja puhkikulahtaneita farkkuja.

Vierailija kirjoitti:

Mitä iloa on vuosikausien kalenterikertymästä, luetko itse useinkin vanhoja kalentereitasi? Tai niistä päiväkirjoista, jos ne sisältävät oikeasti vain tosi ikäviä muistoja? Ei ne ikävät muistot siitä parane, vaikka kuinka uskollisesti säilyttäisi päiväkirjoja odottaen muistojen kultaamista. 

Sehän on ihan itse kunkin oma asia, päättääkö tuollaisia säilyttää. Et sinä ole mikään siinä asiassa muita mestaroimaan. (Näin siis KonMarin mukaan.)

Vierailija kirjoitti:

Ihan vain vinkkinä, sen sijaan että heitätte kamaa suoraan roskiin tai viette kirppikselle, pistäkää ne pahvilaatikkoon ja viekää varastoon. Jos vuoden tai parin kuluttua ei mitään niistä kaipaa, sitten vasta luopuu niistä.

Minun varastooni ei mahdu enää mitään, enkä halua vuokrata varastotilaa tuota vinkkiä toteuttaakseni.

Vierailija kirjoitti:

Työttömien vaatetalous on kuitenkin joka suhteessa ihan eri juttu kuin sellaisen,jonka yksityistilillä on esim. 20000000

(lue: kaksikymmentämiljoonaaeuroa)...

Minua ei edes työttömyys ole saanut pakotettua siihen, että säilyttäisin hirveitä kulahtaneita rytkyjä varmuuden vuoksi.

Sen verran eroa on, ettei minulla ole varaa teettää ompelijalla vaatteitani, kuten haluaisin, mutta eipä arkivaatteitaan moni vauraskaan ihminen teetä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon.

Moni tohon ryhtyy vaan koska se on nyt tä hetken muoti.

Jaksetaan sitten kohkata tosta kunnolla 1-2v, sitten pikkuhiljaa alkaa buumi unohtumaan ja lopulta siinä vaiheessa harmittaa, jos on liikaa asioita mennyt heittämään pois ajattelemattomuuksissaan.. Konmarituksessahan se suosituskin oli että heitetään pois vaan, ei liikoja harkita tai mietitä - jos ei tunnu sil hetkel iloa tavarasta niin se on siinä.  

Vaikka toisessa tilanteessa voisikin tuntua... ja sitten harmitaan.

Tietenkään marittajat ei tätä tule koskaan myöntämään :) sitten kun se vitutus iskee niin sitä peitellään kaikin keinoin naama vinossa, että ei, ei varmana harmita...

Olet ymmärtänyt väärin. Konmarituksessa tavarat nimeomaan käydään huolella ja ajankanssa läpi, pidellään kädessä ja harkitaan tarkkaan että että millaisia ajatuksia ja tunteita tavara sinussa herättää. Jos herättää, niin tavara säilytetään, jos ei mitään, niin heitätään pois. Idea on säilyttää vain tavaroita jotka tuottavat sinulle iloa.

Minäkin kommaroin viime muutossa, mutta säästin työhousut ja paidan joita vihaan. Kyllä nyt ottaisi pattiin, jos niissä auton korjauksissa olisi sotkenut parhaat vaatteensa.

Sinkkumies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anti-kondo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan noita jo konmaristi-katujia:D Miksi ihmiset uskovat johonkin mitä eivät koskaan ole nähneet? Marie Kondon koti ei ole ollut julkisuudelle avoinna koskaan.

Miksi ihmisten pitäisi nähdä Marien koti jotta tajuaisivat kirjan pointin? Ainakin minusta kirjassa oli ihan hyvää pohdintaa suhteesta tavaraan ja tavaran säilyttämiseen. Ei minun tarvitse nähdä Marien kotia osatakseni ammentaa hänen ajatuksiaan omaan toimintaani.

Jos näkisit ms. Kondon pankkitilisaldon opusten myynnistä ja hänen, New Yorkin  Manhattanilla sijaitsevan mediayhtiönsä kirjanpidon ja tilit, niin vieläköhän uskoisit sellaisten omistajan ja johtajan  kaiken päivää  viikkailevan paitojaan ja sukkiaan kotonaan ?

Vähän ironiaa jos meikäläinen työtön ottaisi nuo hänen manipulointinsa elämänohjeekseen ja "uskonnokseen"....

En tarvitse kenenkään  humpuukimiljonäärien 'hyvää tarkoittavia elämänohjeita' ja osaan kyllä itsekin järjestää asuntoni paikat itseä tyydyttävään järjestykseen (kuten olen aina tähänkin asti tehnyt)

Lukiko jossain, että Kondo viikkailee päivät pitkät vaatteita nykyään? Hän on kehittänyt konseptin, jota myy ja ei mulla henkilökohtaisesti ole mitään kuvitelmia, että hän viikkailee päivät pitkät vaatteita. Eiköhän hän hoida yritystään, kuten siinä asemassa olevat tekevät.

Aivan niin.Juuri niinkuin sanoit : on tällä hetkellä keskittynyt konseptinsa myymiseen.

Idea siinä on siis :tehkää niin kuin sanon ja se taas  mitä minä teen on oma yksityisasiani,eikä kuulu teille.

Eli se vanha tuttu "älkää  tehkö niinkuin minä teen vaan niinkuin minä teitä kehotan tekemään ".

Häh, eihän konmari-kirja kehota viikkailemaan vaatteita päivät pitkät! On sinulla kuvitelmat. Millä tavoin oman konseptin myymiseen keskittyminen olisi vastoin konmarin ajatuksia? Ja sillä, miltä Marie Kondon koti näyttää, taas ei ole mitään tekemistä sen kanssa, miltä minä haluan kotini näyttävän.

Vierailija kirjoitti:

Eli miten noin itsestäänselvien asioiden kirjoittamisella  on nykyään  noinkin suuri kysyntä ?

Niin että sinusta on itsestään selvää kiittää tavaroitaan siitä, että ne ovat taas palvelleet sinua? Tai pitää puhe tavaralle, josta olet luopumassa?

Usko vain, monelle tässä länsimaisessa laajalti levinneessä uusavuttomuuden kulttuurissamme todellakaan ei ole.