Työpaikan negatiivinen ilmapiiri, miten jaksaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten jaksaa ahdistumatta, kun työporukka jakaantuu ja kaikesta valittaminen on vallannut työpaikan. Pitäisi taas mennä iltavuoroon ja olo on apea ja valmiiksi uupunut. Muutama kaikesta valittava on saanut töihin menemisen tuntumaan vastenmieliseltä. Miten säilyttää hyvä olo ite ja miten välttää ettei imeydy mukaan jännitteisiin ja pysyy puolueettomana?

Mä oon hoitanut hommat niin, että en vaan mene mukaan. Pidän omaa kivaa, nauran äänettömästi hymyilemättä omille vitseilleni, ja mietin vain omaa tulevaisuuttani. Nyt jäin työttömäksi, ja en koe menettäneeni muuta kuin rahaa. En vaan osannut käyttää kyynärpäitä enkä puukottaa työkavereita selkään. Olen siksi kait sitten huono työntekijä, vaikka tein tulosta. Tsemppasin myös tosi paljon muita, ja käskin olla välittämättä paskoista jutuista. Nyt niillä vasta onkin varmaan kivaa siellä keskenään?

Tästä oli joskus juttuakin jossain lehdessä, että nopeat tekijät jotka eivät osallistu ilkeilyyn saavat lähteä ensin. Suomalainen kateus? Se kuitenkin lohduttaa, että hukkuvat töihinsä ja puukottelevat sitten toisiaan.

Vierailija kirjoitti:

Väiti kirjoitti:

Siksi, aina yhteys pääluottamusmieheen joka pystyy puhumaan asiasta kuin asiasta ja sillä on irtisanomissuoja..

Oikeasti, koittakaa naiset pitää yhtä. Asiat ei parane esimiehen persettä nuolemalla ja olemalla hissuksiin..

Siinä työpaikassa luottamusmieheksi on taktisesti valittu munaton mies, jolla ei ole omia mielipiteitä mistään ja oli vahvempien persoonien vietävissä. :/

Ei asiat parane nuoleskelemalla, mutta nyt omalla alallani työpaikat ovat kiven alla, joten ei ole hirveästi liikkumavaraa.

t.18

Taktisesti valittu... Kuka oli valinnut? Te työntekijät. Eli te olitte valinneet sen jotta ette saa apua jos tarve vaatii?

Ei helvetti, pääluottamusmies nauttii irtisanomissuojaa jotta voi ottaa asiat esille ilman vaaraa.

Kannattaa kaikkien tutustua liiton toimintaan eikä vain maksaa liitonmaksuja tyhjästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten jaksaa ahdistumatta, kun työporukka jakaantuu ja kaikesta valittaminen on vallannut työpaikan. Pitäisi taas mennä iltavuoroon ja olo on apea ja valmiiksi uupunut. Muutama kaikesta valittava on saanut töihin menemisen tuntumaan vastenmieliseltä. Miten säilyttää hyvä olo ite ja miten välttää ettei imeydy mukaan jännitteisiin ja pysyy puolueettomana?

Mä oon hoitanut hommat niin, että en vaan mene mukaan. Pidän omaa kivaa, nauran äänettömästi hymyilemättä omille vitseilleni, ja mietin vain omaa tulevaisuuttani. Nyt jäin työttömäksi, ja en koe menettäneeni muuta kuin rahaa. En vaan osannut käyttää kyynärpäitä enkä puukottaa työkavereita selkään. Olen siksi kait sitten huono työntekijä, vaikka tein tulosta. Tsemppasin myös tosi paljon muita, ja käskin olla välittämättä paskoista jutuista. Nyt niillä vasta onkin varmaan kivaa siellä keskenään?

Mä olen miettinyt myös mitä entiselle työpaikalleni kuuluu. En pidä itseäni korvaamattomana, mutta tiedän tehneeni paljon töitä. Pomon huoneessa sen sijaan ravasi jatkuvasti pikkupomo pitämässä pikkupalavereja. Pikkupomon työt keskittyivät kyttäämiseen ja teeskentelyyn. Hän saattoi lähetellä päivittäin erilaisia sättiviä sähköposteja, joihin piti vastata heti. Jokaisesta rasahduksesta piti tehdä selonteko. Jos hän itse teki pahojakin virheitä, niin nämä virheet lakaistiin maton alle. Pikkupomo oli pomonsa nimittämä ja ansaitsi tämän luottamusta. Hän oli myös äärimmäisen puolueellinen ja kaveerasi vain tiettyjen kanssa ja mielisteli taas niitä joista hyötyi. Siksi kiusaamista ei välttämättä huomattu, koska sama ihminen saattoi olla tarpeen vaatiessa hyvin teennäisen yliystävällinen.

Mä olin itse hyvin erilainen ihminen kuin tämä pikkupomo. En osallistu hiekkalaatikkoleikkeihin ja osaan pitää omaa kivaa.

Ei luottamusmieheenkään voi ottaa yhteyttä, hänen on pakko sanoa kuka on ottanut yhteyttä jotta voisi asiaa hoitaa ja meillä tehdään kamala numero jos edes vihjaisee puolella sanallakaan mitään liitosta, esimiehet pelkää liiton kanssa asioimista kuin ruttoa, mutta silti eivät niin paljoa että lakkaisivat valehtelemasta ja sanomasta asioita mitä tessissä ei lue ja painostamasta toimimaan tessin vastaisesti (esim. syyllistetään jos ei vastata vapaa-ajalla tekstiviestiin jossa VAADITAAN työvuoron vaihdosta). Toisinsanoen, on oma perse taas vaarassa, eikä luottamusmieskään voi tehdä mitään jos muut kuin minä ei uskalla sanoa mitään negatiivista työnantajasta.

Minäkin olen oppinut etten ala muiden puolesta kampanjoidaan, tuli lähtö yhdestä työpaikasta kun otin palaverissa esiin asian, josta kaikki rutkutti selän takana JA en itse edes ollut samaa mieltä, mutta vaistosin muiden ahdistuksen ja ajattelin että asia helpottuisi kun siitä puhuttaisiin avoimesti.

Kannattaa vaihtaa duunipaikkaa jos siellä on joku/jotkut myrkynkeittäjä joka imee työntekemisen ilon muistakin. Se näkyy pian liittoutumina, turhina sairaus poissaoloina jne jotka leviää kulovalkean tavoin. Vähitellen kaikilta menee fiilis eikä muutkaan uskalla iloita onnistumisista ja hyvistä asioista kun se koetaan vittuiluna. Hakeudu terveeseen ja positiiviseen yhteisöön.

http://www.hs.fi/ura/a1409287936573

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa vaihtaa duunipaikkaa jos siellä on joku/jotkut myrkynkeittäjä joka imee työntekemisen ilon muistakin. Se näkyy pian liittoutumina, turhina sairaus poissaoloina jne jotka leviää kulovalkean tavoin. Vähitellen kaikilta menee fiilis eikä muutkaan uskalla iloita onnistumisista ja hyvistä asioista kun se koetaan vittuiluna. Hakeudu terveeseen ja positiiviseen yhteisöön.

http://www.hs.fi/ura/a1409287936573

Tuo artikkeli on täyttä asiaa. Valivalivali tyypit sais antaa paikkansa niille joilla on oikea motivaatio tehdä työnsä turhia rutisematta. Etuoikeutetut vakituiset kermaperseet joilla palkka juoksee kun itse levätään perse homeessa kotona. Ei kiinnosta työnteko valivali. Minulla kiinnostais. Pätkää ja pätkää vaan tarjolla kun nämä jolla ei työnteko maita pitää vakipaikan ja saikuttaa ketjussa. Me pätkäläiset saadaan jämiä. Syvä halveksunta. Menkööt Etelä-Afikan hiilikaivoksille tai Guatemalan mykkypelloille katsomaan mitä on huonot työolosuhteet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten jaksaa ahdistumatta, kun työporukka jakaantuu ja kaikesta valittaminen on vallannut työpaikan. Pitäisi taas mennä iltavuoroon ja olo on apea ja valmiiksi uupunut. Muutama kaikesta valittava on saanut töihin menemisen tuntumaan vastenmieliseltä. Miten säilyttää hyvä olo ite ja miten välttää ettei imeydy mukaan jännitteisiin ja pysyy puolueettomana?

Mä oon hoitanut hommat niin, että en vaan mene mukaan. Pidän omaa kivaa, nauran äänettömästi hymyilemättä omille vitseilleni, ja mietin vain omaa tulevaisuuttani. Nyt jäin työttömäksi, ja en koe menettäneeni muuta kuin rahaa. En vaan osannut käyttää kyynärpäitä enkä puukottaa työkavereita selkään. Olen siksi kait sitten huono työntekijä, vaikka tein tulosta. Tsemppasin myös tosi paljon muita, ja käskin olla välittämättä paskoista jutuista. Nyt niillä vasta onkin varmaan kivaa siellä keskenään?

Tästä oli joskus juttuakin jossain lehdessä, että nopeat tekijät jotka eivät osallistu ilkeilyyn saavat lähteä ensin. Suomalainen kateus? Se kuitenkin lohduttaa, että hukkuvat töihinsä ja puukottelevat sitten toisiaan.

Kiitos tästä lohdutuksesta.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten jaksaa ahdistumatta, kun työporukka jakaantuu ja kaikesta valittaminen on vallannut työpaikan. Pitäisi taas mennä iltavuoroon ja olo on apea ja valmiiksi uupunut. Muutama kaikesta valittava on saanut töihin menemisen tuntumaan vastenmieliseltä. Miten säilyttää hyvä olo ite ja miten välttää ettei imeydy mukaan jännitteisiin ja pysyy puolueettomana?

Mä oon hoitanut hommat niin, että en vaan mene mukaan. Pidän omaa kivaa, nauran äänettömästi hymyilemättä omille vitseilleni, ja mietin vain omaa tulevaisuuttani. Nyt jäin työttömäksi, ja en koe menettäneeni muuta kuin rahaa. En vaan osannut käyttää kyynärpäitä enkä puukottaa työkavereita selkään. Olen siksi kait sitten huono työntekijä, vaikka tein tulosta. Tsemppasin myös tosi paljon muita, ja käskin olla välittämättä paskoista jutuista. Nyt niillä vasta onkin varmaan kivaa siellä keskenään?

Mä olen miettinyt myös mitä entiselle työpaikalleni kuuluu. En pidä itseäni korvaamattomana, mutta tiedän tehneeni paljon töitä. Pomon huoneessa sen sijaan ravasi jatkuvasti pikkupomo pitämässä pikkupalavereja. Pikkupomon työt keskittyivät kyttäämiseen ja teeskentelyyn. Hän saattoi lähetellä päivittäin erilaisia sättiviä sähköposteja, joihin piti vastata heti. Jokaisesta rasahduksesta piti tehdä selonteko. Jos hän itse teki pahojakin virheitä, niin nämä virheet lakaistiin maton alle. Pikkupomo oli pomonsa nimittämä ja ansaitsi tämän luottamusta. Hän oli myös äärimmäisen puolueellinen ja kaveerasi vain tiettyjen kanssa ja mielisteli taas niitä joista hyötyi. Siksi kiusaamista ei välttämättä huomattu, koska sama ihminen saattoi olla tarpeen vaatiessa hyvin teennäisen yliystävällinen.

Mä olin itse hyvin erilainen ihminen kuin tämä pikkupomo. En osallistu hiekkalaatikkoleikkeihin ja osaan pitää omaa kivaa.

Löytäisin tästä ketjusta monta kivaa työkaveria, jos saisin itse valita.  :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten jaksaa ahdistumatta, kun työporukka jakaantuu ja kaikesta valittaminen on vallannut työpaikan. Pitäisi taas mennä iltavuoroon ja olo on apea ja valmiiksi uupunut. Muutama kaikesta valittava on saanut töihin menemisen tuntumaan vastenmieliseltä. Miten säilyttää hyvä olo ite ja miten välttää ettei imeydy mukaan jännitteisiin ja pysyy puolueettomana?

Mä oon hoitanut hommat niin, että en vaan mene mukaan. Pidän omaa kivaa, nauran äänettömästi hymyilemättä omille vitseilleni, ja mietin vain omaa tulevaisuuttani. Nyt jäin työttömäksi, ja en koe menettäneeni muuta kuin rahaa. En vaan osannut käyttää kyynärpäitä enkä puukottaa työkavereita selkään. Olen siksi kait sitten huono työntekijä, vaikka tein tulosta. Tsemppasin myös tosi paljon muita, ja käskin olla välittämättä paskoista jutuista. Nyt niillä vasta onkin varmaan kivaa siellä keskenään?

Mä olen miettinyt myös mitä entiselle työpaikalleni kuuluu. En pidä itseäni korvaamattomana, mutta tiedän tehneeni paljon töitä. Pomon huoneessa sen sijaan ravasi jatkuvasti pikkupomo pitämässä pikkupalavereja. Pikkupomon työt keskittyivät kyttäämiseen ja teeskentelyyn. Hän saattoi lähetellä päivittäin erilaisia sättiviä sähköposteja, joihin piti vastata heti. Jokaisesta rasahduksesta piti tehdä selonteko. Jos hän itse teki pahojakin virheitä, niin nämä virheet lakaistiin maton alle. Pikkupomo oli pomonsa nimittämä ja ansaitsi tämän luottamusta. Hän oli myös äärimmäisen puolueellinen ja kaveerasi vain tiettyjen kanssa ja mielisteli taas niitä joista hyötyi. Siksi kiusaamista ei välttämättä huomattu, koska sama ihminen saattoi olla tarpeen vaatiessa hyvin teennäisen yliystävällinen.

Mä olin itse hyvin erilainen ihminen kuin tämä pikkupomo. En osallistu hiekkalaatikkoleikkeihin ja osaan pitää omaa kivaa.

Löytäisin tästä ketjusta monta kivaa työkaveria, jos saisin itse valita.  :)

Oliko tämä liian paljastava viesti? ;-) Tai samankaltaisia tarinoita voi muillakin olla? Minäkin löytäisin hyviä työkavereita ja sellaisia mulla on myös ollut. :-)1

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten jaksaa ahdistumatta, kun työporukka jakaantuu ja kaikesta valittaminen on vallannut työpaikan. Pitäisi taas mennä iltavuoroon ja olo on apea ja valmiiksi uupunut. Muutama kaikesta valittava on saanut töihin menemisen tuntumaan vastenmieliseltä. Miten säilyttää hyvä olo ite ja miten välttää ettei imeydy mukaan jännitteisiin ja pysyy puolueettomana?

Mä oon hoitanut hommat niin, että en vaan mene mukaan. Pidän omaa kivaa, nauran äänettömästi hymyilemättä omille vitseilleni, ja mietin vain omaa tulevaisuuttani. Nyt jäin työttömäksi, ja en koe menettäneeni muuta kuin rahaa. En vaan osannut käyttää kyynärpäitä enkä puukottaa työkavereita selkään. Olen siksi kait sitten huono työntekijä, vaikka tein tulosta. Tsemppasin myös tosi paljon muita, ja käskin olla välittämättä paskoista jutuista. Nyt niillä vasta onkin varmaan kivaa siellä keskenään?

Mä olen miettinyt myös mitä entiselle työpaikalleni kuuluu. En pidä itseäni korvaamattomana, mutta tiedän tehneeni paljon töitä. Pomon huoneessa sen sijaan ravasi jatkuvasti pikkupomo pitämässä pikkupalavereja. Pikkupomon työt keskittyivät kyttäämiseen ja teeskentelyyn. Hän saattoi lähetellä päivittäin erilaisia sättiviä sähköposteja, joihin piti vastata heti. Jokaisesta rasahduksesta piti tehdä selonteko. Jos hän itse teki pahojakin virheitä, niin nämä virheet lakaistiin maton alle. Pikkupomo oli pomonsa nimittämä ja ansaitsi tämän luottamusta. Hän oli myös äärimmäisen puolueellinen ja kaveerasi vain tiettyjen kanssa ja mielisteli taas niitä joista hyötyi. Siksi kiusaamista ei välttämättä huomattu, koska sama ihminen saattoi olla tarpeen vaatiessa hyvin teennäisen yliystävällinen.

Mä olin itse hyvin erilainen ihminen kuin tämä pikkupomo. En osallistu hiekkalaatikkoleikkeihin ja osaan pitää omaa kivaa.

Löytäisin tästä ketjusta monta kivaa työkaveria, jos saisin itse valita.  :)

Oliko tämä liian paljastava viesti? ;-) Tai samankaltaisia tarinoita voi muillakin olla? Minäkin löytäisin hyviä työkavereita ja sellaisia mulla on myös ollut. :-)1

Mistä tuo 1 tuohon tuli? Se ei tarkoita mitään sillä kivoja työkavereita on ollut lukuisia. -:)

Sosiaalinen elämä muualla kuin töissä jossa vaan hoidetaan hommat mahdollisimman hyvin. Kiertää kaukaa ilmapiirin rikkojat, juoruämmät ja muista eristyjät, siinä keino jaksamiseen.

Tätä mietin itsekin parhaillaan! Työstä kadonnut kaikki ilo ( juu hoitoalalla olen ) ja kaikki se, minkä takia aikoinaan hakeuduin alalle ja koin olevani etuoikeutettu tehdessäni näin mukavaa työtä!!! Nykyisellään teemme työtä huonon johdon alaisuudessa kuin hullut ja siitä kiitokseksi saamme vain haukkuja joka suunnasta. En edes muista, koska olisi ollut edes pienesti mukavaa mennä töihin! Työilmapiiristä en ole kuullut puhuttavan sanaakaan koskaan. Ikävää tässä on se, että myös muissa hoitoalan paikoissa seudullamme ihan samanlaiseksi mennyt toiminta ja mitään muuta en osaa ( kaipa olen lahjaton ja tylsä tyyppikin ) eikä ole edes niitä harrastuksia mistä sujuvasti tekisi ammatin. Nyt tunnen kuinka elämäni valuu hukkaan tässä elämässä ja tässä työssä. Ennen vielä arvostin itseäni hoitajana ja ihmisenäkin, mutta nyt tunnen olevani huonoin kaikista, kun en sopeudu nykysysteemiin lainkaan.

Vaihda duunia.

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalinen elämä muualla kuin töissä jossa vaan hoidetaan hommat mahdollisimman hyvin. Kiertää kaukaa ilmapiirin rikkojat, juoruämmät ja muista eristyjät, siinä keino jaksamiseen.

Ei se aina ole noin yksinkertaista. Kuvittele tilannetta jossa olet lähiesimiehesi kiusaama. Silloin et voi vältellä häntä ja omien töiden hoitaminen saattaa jopa häiriintyä. Jatkuva painostus, kyttäys, pomon sähköposteihin vastaaminen ja hänen jatkuvat palaverit vievät valtavasti energiaa. Sitten kun hoitaa työnsä erityisen hyvin, niin vikaa yritetään keksiä vaikka mistä.

Töissäolo on masentavaa ja kyseistä henkilöä alkaa jopa vältellä, koska yrittää vältellä pahaa oloa. Silloin kun henkilö on lomalla, on ainoa aika kun töissä on kivaa. Silloin pystyy suhtautumaan työhön rennommalla otteella.