Työpaikan negatiivinen ilmapiiri, miten jaksaa?

Ei mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Ei mitenkään.

No siltähän tuo tuntuu :(

ap

No onkos sielä jotain mistä valittaa? Eli onko jotain vialla? Mistä ne muut valittaa?

Perimmäiset valittamisen syyt ei oo selvillä.Huonot työlistat, mutta kun niitäkin kierrätetään niin aina joillekin tulee huonommat työajat ja lomat. Jokaiselle tulee hyviä ja huonoja vuoroja. Nämä valittajat kokee kärsivänsä enemmän kuin muut ja tekevänsä töitä enemmän kuin muut eikä näe että samalla lailla muutkin painaa duunia niska limassa ja kärsii välillä huonoista työajoista. Kun asiaan ei voi vaikuttaakaan, kuuluu työn luonteeseen nuo.

ap

No mut jos jotkut koittaa parantaa teidän työoloja niin ehkä kannattaa mennä porukkaan mukaan eikä ainakaan tyytyä kaikkeen paskaan ettei tunnelma laske..

Ei sekään nyt oikein ole. Naisten työolot ei parane eikä ole parantuneet koska porukka ei puhalla yhteen hiileen..

Työvuoroista valittaminen on ihan normaalia, sitä tehdään sielläkin missä olen kokenut että työilmapiiri on hyvä. Eli ensimmäiseksi sinun kannattaa varmaankin pohtia, että missä määrin valittaminen on normaalia. Ja kyllä, normaalia se on, ei voi olettaa ettei mitään nurkumista koskaan olis ja vaikka se huono työvuorolista oliskin normaalia, niin tottakai se silti harmittaa ja miksi koetaan niin raskaaksi jos harmituksen sanoo ääneen? Toisaalta, jos se on sinulle ongelma, niin mikset sanoisi ihan ääneen että "en halua nyt kuunnella valituksia työvuorolistan huonoudesta, ei millään pahalla, mutta koen sen todella raskaaksi".

Eli opettele aukaisemaan suusi. Ja muista, että sinä osaltasi luot myös sitä ilmapiiriä, kyllä yksikin ihminen voi vaikuttaa siihen mistä puhutaan ja millaisella mielialalla.

En tiedä. Jos sua ei henkilökohtaisesti kukaan kiusaa tai eristä, niin silloin kai huononkin ilmapiirin jotenkin kestää. Itseäni harmittaa oma irtisanoutumiseni siksi että melkein kaikki olivat kuitenkin todella mukavia. Heidän kanssaan olisin halunnut jatkaa. Mulla oli vain yksi esimies joka kiusasi, mutta hän saikin paljon tuhoa aikaan. Mä en tiedä olisiko tilanne pelastunut, jossa kollegat olisivat puuttuneet tähän. Heitäkään en voi syyttää, sillä eivät he välttämättä tienneet miten vaikea tilanne oli. Kaksi työkaveria ilmoitti kuitenkin johtajalle ja työsuojeluun, että mua kiusataan. Mä jouduin kuitenkin lopulta itse irtisanoutumaan.

Meillä on upea ja kannustava työyhteisö. Saavutuksia kehutaan ja juhlitaan yhteisesti. Omiakin saavutuksia voi esitellä ja kehuja satelee. Porukka on meillä erittäin ammattitaitoista ja sitoutunutta. Kannattaa vaihtaa työpaikkaa jos siellä ei ole kannustava ja toisiaan tukeva ilmapiiri. Eihän muuten voi menestyä omalla urallaan.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on upea ja kannustava työyhteisö. Saavutuksia kehutaan ja juhlitaan yhteisesti. Omiakin saavutuksia voi esitellä ja kehuja satelee. Porukka on meillä erittäin ammattitaitoista ja sitoutunutta. Kannattaa vaihtaa työpaikkaa jos siellä ei ole kannustava ja toisiaan tukeva ilmapiiri. Eihän muuten voi menestyä omalla urallaan.

Tämä nyt riippuu vähän alastakin (voiko edes hirveästi "menestyä") ja näinä päivinä ei ole välttämättä niin sanottua, että voisi vain vaihtaa työpaikkaa kun vähän ahdistaa.

hankala, mutta varmasti tosi yleinen tilanne. samantapaista on käynnissä omallakin työpaikalla ja oon miettinyt itse paria keinoa. 

1. yrittämällä vaikuttaa tilanteeseen siellä työpaikalla. voi olla vaikeaa ja monimutkaista jos syitä ei oo oikein selvillä tai joku tietty henkilö vaikuttaa vahvasti ilmapiiriin...

2. opettelemalla sisäisiä keinoja pitää oma mieli kirkkaana ympäristöstä riippumatta. meditaatio, itsearvostus, mitä näitä nyt on millä sitä omaa sisäistä itseä ja mieltä voisi vahvistaa niin että ympäristö ei vaikuta niin paljon. välillä näkee sellaisia (yleensä kai joogaa tai muuta vastaavaa harrastavia tyyppejä) jotka näyttävät kulkevan ja levittävän ympärilleen sellaista zenmäistä auraa ja rauhallista olotilaa ja mietin aina että miten ihmeessä ne tekee sen ja millaisessa kuplassa (hyvällä tavalla) ne elää.  jos jollain muulla on tähän vinkkejä niin itsekin ottaisin niitä mielelläni vastaan :D

Joo siis aina kannattaa kai lähteä siitä että vaikuttaminen ja työn kritisoiminen olisi rakentavaa.. Mut ei voi tyytyä mihinkään siksi ettei ilmapiiri vaan kärsi! Kyllä nykyään tuntuu työpaikalla vaikuttaminen niin hankalalta että usein se menee sellaiseksi turhautuneeksi natinaksi.

Soittele pääluottamusmiehelle, liittoon ja käske niiden tulla selvittelemään..

Älä itse ole vastahankaan ja koe itseäsi paremmaksi kun suostut aivottomasti kaikkeen mitä työnantaja vaatii..

Vierailija kirjoitti:

hankala, mutta varmasti tosi yleinen tilanne. samantapaista on käynnissä omallakin työpaikalla ja oon miettinyt itse paria keinoa. 

1. yrittämällä vaikuttaa tilanteeseen siellä työpaikalla. voi olla vaikeaa ja monimutkaista jos syitä ei oo oikein selvillä tai joku tietty henkilö vaikuttaa vahvasti ilmapiiriin...

2. opettelemalla sisäisiä keinoja pitää oma mieli kirkkaana ympäristöstä riippumatta. meditaatio, itsearvostus, mitä näitä nyt on millä sitä omaa sisäistä itseä ja mieltä voisi vahvistaa niin että ympäristö ei vaikuta niin paljon. välillä näkee sellaisia (yleensä kai joogaa tai muuta vastaavaa harrastavia tyyppejä) jotka näyttävät kulkevan ja levittävän ympärilleen sellaista zenmäistä auraa ja rauhallista olotilaa ja mietin aina että miten ihmeessä ne tekee sen ja millaisessa kuplassa (hyvällä tavalla) ne elää.  jos jollain muulla on tähän vinkkejä niin itsekin ottaisin niitä mielelläni vastaan :D

Joo nähty!! :D Ne jää hermosaikulle....

Vierailija kirjoitti:

Meillä on upea ja kannustava työyhteisö. Saavutuksia kehutaan ja juhlitaan yhteisesti. Omiakin saavutuksia voi esitellä ja kehuja satelee. Porukka on meillä erittäin ammattitaitoista ja sitoutunutta. Kannattaa vaihtaa työpaikkaa jos siellä ei ole kannustava ja toisiaan tukeva ilmapiiri. Eihän muuten voi menestyä omalla urallaan.

Paikka on täynnä tyyppejä jotka elää työlleen ja elää kiitoksilla? Noh, saattaa olla että teitä myös kusetetaan. Joku muu käärii voitot ja teitä taputellaan päälaelle??

Tee työ ja mene kotiin, ole välittämättä.

Tuokin on ihan totta, että kun työyhteisössä on ihmisiä, jotka ei koskaan valita mistään ja suostuvat kaikkeen, niin menee ikäänkuin matto alta niiltä, jotka haluaisi muuttaa asioita.

Itse olen tehnyt niin, että puhun töissä aina vain omasta puolestani, pidän oman puoleni ja suostun jos suostun, en ihan kaikkeen suostu (esim. työvuoromuutoksia on paljon, kieltäydyn jos ei joskus satu huvittamaan), mutta en puhu kaikkien puolesta.

Itseäni eniten ärsyttääkin ihmiset jotka valittaa asioista, mutta sitten kun nostan kissan jossain palaverissa pöydälle niin kieli ruskeana nuoleskellaankin vain pomoa tai hyvin vaisusti sanotaan oma mielipide ja peräännytään heti jos pomo on vähänkin vastahankaan. Hyi mitä lapasia ja naisvaltaisella(hoito)alalla ei taaskaan mikään muutu.

Eniten oksettaa ne joilla ei ole yhtään omaa elämää, suostuvat mihin tahansa pompotteluun ja yli tai alitöihin ja lomillekkaan ei ole koskaan toiveita vaan "antaa työnantajan määrätä, mulle on ihan sama". Oikeastaan aika säälittäviäkin ihmisiä, joilla ei ole elämässään mitään muuta kuin työ.

Vierailija kirjoitti:

Tuokin on ihan totta, että kun työyhteisössä on ihmisiä, jotka ei koskaan valita mistään ja suostuvat kaikkeen, niin menee ikäänkuin matto alta niiltä, jotka haluaisi muuttaa asioita.

Itse olen tehnyt niin, että puhun töissä aina vain omasta puolestani, pidän oman puoleni ja suostun jos suostun, en ihan kaikkeen suostu (esim. työvuoromuutoksia on paljon, kieltäydyn jos ei joskus satu huvittamaan), mutta en puhu kaikkien puolesta.

Itseäni eniten ärsyttääkin ihmiset jotka valittaa asioista, mutta sitten kun nostan kissan jossain palaverissa pöydälle niin kieli ruskeana nuoleskellaankin vain pomoa tai hyvin vaisusti sanotaan oma mielipide ja peräännytään heti jos pomo on vähänkin vastahankaan. Hyi mitä lapasia ja naisvaltaisella(hoito)alalla ei taaskaan mikään muutu.

Eniten oksettaa ne joilla ei ole yhtään omaa elämää, suostuvat mihin tahansa pompotteluun ja yli tai alitöihin ja lomillekkaan ei ole koskaan toiveita vaan "antaa työnantajan määrätä, mulle on ihan sama". Oikeastaan aika säälittäviäkin ihmisiä, joilla ei ole elämässään mitään muuta kuin työ.

Kyllä tämä on yleistä naisvaltaisella alalla kuin alalla. Parhaita tilanteita on nämä kun yhdessä ollaan sovittu et tilanteesta keskustellaan vaikka palaverissa, ja kun yksi on aukaissut suunsa on muut pyöritelleet silmiään ja kaataneet pomolle lisää kahvia..:D

Siksi, aina yhteys pääluottamusmieheen joka pystyy puhumaan asiasta kuin asiasta ja sillä on irtisanomissuoja..

Oikeasti, koittakaa naiset pitää yhtä. Asiat ei parane esimiehen persettä nuolemalla ja olemalla hissuksiin..

Onko kenenkään työpaikalla ollut tilanne, jossa hyvä työntekijä on savustettu ulos kiusaamalla? Tämähän voi tapahtua niin että vaikka joku pikkupomo ottaa silmätikuksi suht herkän ihmisen. Hänellä saatetaan teettää enemmän työtehtäviä kuin muilla ja kontrolloimalla ja eristämällä saadaan ihminen ahdistuneeseen tilaan.

Miten tällainen toiminta palvelee mitään yritystä? Miten se motivoi työntekijää? Miten tämä palvelee pienten lasten yksinhuoltajan jaksamista jos päiväkodin vasunkin takia saa syytöksen myöhästymisestä, vaikka asiasta on jopa lastentarhan opettajan todistus? Miten me tuemme äitien työssäkäyntiä?

Vierailija kirjoitti:

Itseäni eniten ärsyttääkin ihmiset jotka valittaa asioista, mutta sitten kun nostan kissan jossain palaverissa pöydälle niin kieli ruskeana nuoleskellaankin vain pomoa tai hyvin vaisusti sanotaan oma mielipide ja peräännytään heti jos pomo on vähänkin vastahankaan. Hyi mitä lapasia ja naisvaltaisella(hoito)alalla ei taaskaan mikään muutu.

En ole hoitoalalla, mutta meillä oli sama meno. Se oli minä, joka otti hankalat asiat pyödälle, vaikka muita vaivasi sama ongelma (huono johtaminen ja työn organisointiongelmat). Lopulta sain lähteä hankalana työntekijänä. Lisäpalkinnoksi 6kk työttömyys. Jos tulee vastaava tilanne eteen, enää en tuohon rooliin suostu vaan huolehdin ainoastaan oman tehtäväkentän epäkohdista. Jep, opin pelin hengen.

Vierailija kirjoitti:

Miten jaksaa ahdistumatta, kun työporukka jakaantuu ja kaikesta valittaminen on vallannut työpaikan. Pitäisi taas mennä iltavuoroon ja olo on apea ja valmiiksi uupunut. Muutama kaikesta valittava on saanut töihin menemisen tuntumaan vastenmieliseltä. Miten säilyttää hyvä olo ite ja miten välttää ettei imeydy mukaan jännitteisiin ja pysyy puolueettomana?

Mä oon hoitanut hommat niin, että en vaan mene mukaan. Pidän omaa kivaa, nauran äänettömästi hymyilemättä omille vitseilleni, ja mietin vain omaa tulevaisuuttani. Nyt jäin työttömäksi, ja en koe menettäneeni muuta kuin rahaa. En vaan osannut käyttää kyynärpäitä enkä puukottaa työkavereita selkään. Olen siksi kait sitten huono työntekijä, vaikka tein tulosta. Tsemppasin myös tosi paljon muita, ja käskin olla välittämättä paskoista jutuista. Nyt niillä vasta onkin varmaan kivaa siellä keskenään?

Väiti kirjoitti:

Siksi, aina yhteys pääluottamusmieheen joka pystyy puhumaan asiasta kuin asiasta ja sillä on irtisanomissuoja..

Oikeasti, koittakaa naiset pitää yhtä. Asiat ei parane esimiehen persettä nuolemalla ja olemalla hissuksiin..

Siinä työpaikassa luottamusmieheksi on taktisesti valittu munaton mies, jolla ei ole omia mielipiteitä mistään ja oli vahvempien persoonien vietävissä. :/

Ei asiat parane nuoleskelemalla, mutta nyt omalla alallani työpaikat ovat kiven alla, joten ei ole hirveästi liikkumavaraa.

t.18