Lue keskustelun säännöt.
Saat kutsun luokkakokoukseen. Ensireaktosi, menetko paikalle?
12.11.2016 |
Oli kyse sitten ylä-asteaikainen tai lukio/amis.
Menetkö paikalle tai skippaatko?
Kommentit (77)
En menis. Ei vain yksinkertaisesti kiinnostais. Ei mua jaksa kiinnostaa nykyisten tuttavienkaan elämä niin miksi sitten joidenki vuosikymmenien takaisten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ala-aste, en menisi. Kolme eri koulua eri puolilla maata. Viimeisin koulu en ole nähnyt/ kuullut heistä mitään viimeiseen neljäänkymmeneen vuoteen.
Ylä-aste en menisi. Sama en tiedä heistä mitään.
Lukio olin kerran ja se riitti. Ei meillä ole mitään yhteistä enään.
Kauppaopisto tältä istumalta. Pitäisi olla tosi painava syy, jos en pääsisi.
En menisi. Ei ollut kavereita ylä-asteella ja muutenkin meno silkkaa idiotismia meidän luokalla. Vanhat on vanhoja ja mitä niitä muistelemaan. Lukio taas muuten meni perseilemällä omalla kohdin, eikä kiinnosta yhtään nähdä niitä tuttavuuksia enää.
Järjestääkö kukaan enää edes luokkakokouksia? Ei meillä ainakaan ole ollut. Ei ketään kiinnosta niiden kuulumiset, jotka eivät kuulu lähipiiriin.
Voisin mennä luokkakokouksiin, vaikka olin vähän syrjitty ja ulkopuolinen. Ei mulla silti mitään hävettävää ole itselläni niistä ajoista. Ja nyt on asiat hyvin elämässä.
Ensireaktio kutsusta ala-asteen luokkakokoukseen oli että ei kiitos. Menin silti, koska ajattelin ihmisten kasvaneen ja olevan vähän fiksumpia näin aikuisena. Väärässä olin. En mene enää toiste.
Yläasteen luokkakokouksen jos joku järjestäisi, olisin lähinnä yllättynyt. Voisin lähteäkin.
Myöhemmissä opiskeluissa on ollut niin kivaa, että pomppisin ilosta ja lähtisin erittäin mielelläni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua kiusattiin sekä ala- että yläasteella. Olen kuullut, että luokkakokouksissa ihmiset taantuvat kouluvuosiensa tasolle.
Eli ei kiitos.
No en todellakaan menisi. Kutsu lentäisi epäuskoisen naurun saattelemana roskiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisi kysytty <10v koulun päättymisen jälkeen, vastaus olisi ollut ehdoton ei. Nyt yli 20 vuoden jälkeen voisin vähän käydä hieromassa naamaan muutamalle tyypille, että mitä tässä vuosien aikana on saatu aikaan.
Kävin juuri ala-asteen luokkakokouksessa. Reilu puolet tuli paikalle ja ihan kiva ilta meillä oli.
Yläkoulun luokkakokoukseen en menisi mistään hinnasta. Siellä minua kiusattiin rajusti. Korkeintaan menisin näyttämään, että menestyinpä kuitenkin, mutta en jaksaisi vaivautua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea sanoa. En ole tekemisissä niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa kävin peruskoulun. Eikä mua kiinnosta mitä niille kuuluu, mutta ehkä haluaisin näyttää niille miten mulla menee. :D
Amiksen luokkakokoukseen menisin vaikka heti, siellä oli hyviä tyyppejä, vaikka en heidänkään kanssa tekemisissä enää aktiivisesti olekaan.
En todellakaan menis, olin aina luokan hissukka ja ulkopuolinen enkä kaipaa niiden ihmisten näkemistä tai mitään kouluaikojen muistelua. Ehkä ne pari kaveria jotka mulla oli olis kiva joskus nähdä mut ei muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on ollut lukion tapaamisia useampia ja olen mennyt. Aika moni muukin on ollut paikalla. Harmitti kovasti kun viimeksi en päässyt. Oma ryhmäkn on FB:ssä. Ja meillä järjestäjät ovat yllättäen miehiä. :)
Tapasin vanhoja luokkavereita luokkakokouksessa pari vuotta sitten, kun ylioppilaskirjoituksista tuli kuluneeksi jo 50 vuotta. Aluksi oli vaikea edes tunnistaa monia, mutta nopeasti vanhat tutut piirteet tulivat jokaisessa näkyviin. Meillä oli aikoinaan ihan mukava luokka, ja mukava oli tavata näin pitkän ajan jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En menisi. Vaihtelin kouluja aika tiuhaan. Olisi kiva kyllä tietää mitä kiusanhengille kuuluu. Ehkä löytyisi feissistä :)
Lukion kokoukseen en menisi. Ihan kivoja ihmisiä kyseisellä luokalla, mutta ei mulla siellä kavereita ollut. Ylä- tai alakoulun kokoukseen voisin mennäkin.
Peruskoulun luokkakokoukseen en menis, ei mtn mielenkiintoa. Muiden koululaitosten joo.
Mielelläni menisin ja olen mennytkin. Yläasteen kokous oli vähän turhan pian koulun päättymisen jälkeen eikä silloin ihmiset olleet vielä oikein edenneet mihinkään. Lukion luokkakokous järjestettiin 20v kirjoituksista ja se oli jopa eheyttävä kokemus. Oli hurjan kiva nähdä ihmisiä ja todeta, että kaikkia oli elämä muuttanut ja silottanut. Ammattiin valmistumisesta tulee kohta 20v täyteen ja mietin, pitäisikö itse ryhtyä puuhaamaan tapaamista.
Yläasteen luokkakokoukseen saattaisin mennä, sillä meillä oli ihan mukava, pieni luokka.
Sen sijaan ala-asteen tai lukion luokkakokoukseen en menisi, sillä olin silloin pahasti koulukiusattu. Sen aikaiset luokkalaiseni ovat minulle yhdentekeviä ja he tuskin toivovat minulle mitään hyvää, joten en antaisi heille enää mitään itsestäni.
Mulla menee ihan tavallisen mukavasti, on kaikkea keskiluokkaista keskituloineen. Ei mitään erikoista, ei mitään huonoa. Mutta en jaksa olla kiinnostunut luokkakokouksista. En oikeastaan minkään kouluni. Peruskoulussa kiusattiin, muualla ei. Kiusaajat olivat lähinnä niitä, joista ei tullut mitään, yksi pahimmista on tappanut itsensä ja yksi linnakundi, joten heitä ei siellä olisi. Mutta luokkakokous ei vain kuulosta sellaiselta, mihin jaksaisin uhrata aikaani. Kyllä minä käyn vähän vaikka missä ja harrastuksia on paljon, mutta uusi elämä ja uudet ihmiset kiinnostavat enemmän. Mun vanhaa kouluakaan ei enää ole, vaan se on ihan vasta purettu pois ja uutta rakennetaan tilalle. Oppilaat ovat nyt tilapäis"majoituksessa". Terkkuja tutuille, tästä varmasti tunnistaa tuon linnakundin ja itsensä tappaneen sekä koulun purkamisen.
En mennyt, kun tuli kutsu. Luokkakokouksethan on menneitten muistelua, miksi niitä pitäisi kaivella? Miksi pitäisi kertoa lähes ventovieraille ihmisille omasta elämästään? Niin ja ryyppääminen ei kiinnosta, ei varsinkaan puolituttujen kanssa. Ei mennyt mieskään, ei kertakaikkiaan keksinyt syytä, miksi sellaiseen kokoontumiseen menisi mukaan.