Lue keskustelun säännöt.
Olenko syystä katkera, vai pitäisikö hyväskyä että mun osa oli tämä :
12.11.2016 |
Menin naimisiin miehen kanssa, jolla jo seurusteluaikoina alkoholi oli tärkeää. Ja vaikka meille lapsiakin tuli, niin avioliitossa oli meillä myös kolmas osapuoli: alkoholi. Se meni kaiken edelle, mitkään lupaukset tai sopimukset minulle tai lapsille ei pitäneet kun alkoholi määräsi että mitä meillä tehdään. Eli vapaat ja lomat oltiin kännissä.
Vuosia roikuin mukana, uhkasin, saarnasin, kannoin buranaa ja treoa apteekista. Hoidin huushollin, lapset ja yritin kannatella talouttamme vedenpinnan yläpuolella - nippa nappa-
Toistakymmentä vuotta kestäneen riitelyn jälkeen luovutin ja jätin herran sitä jumalaansa palvomaan, joka niin tärkeä oli.
Nyt on vuosia mennyt ja mies onkin raitistunut. Minnesotahoidot käyty läpi, kaikki lasten kanssa puhuttu, täydellisesti viinankirous mielestä siivottu. Hän raitis, hoikka, hyvässä kunnossa.
Perusti yrityksen joka menestyy hyvin ja mikäs sitä on pyörittäessä kun ei tarvi herätä muisti pois krapulassa autotallista omasta autosta, jota ei muista edes ajaneensa talliin ed. yönä. Joo.
Että nyt kun se on menossa uusiin naimisiin, freesin näköisenä uuden vaimonsa kanssa, niin tulee mieleen kyllä monenlaista.
Että oliko tosissaan tarkoitus ja oikeudenmukaista, että minulta meni toistakymmentä vuotta pelkästään jatkuvassa stressitilassa, sekä välillä enemmän tai sitten vähän vähemmän epätoivoisena. Tai ihan raivotilassa.
Ja että siitä palkaksi jäi pieni talous ja lasten toimittaminen maailmalle. Eikä senkään jälkeen talouteni kukoista, matalapalkkaisella alalla kun olen.
Lisäksi alan vanheta ja kropassa on kremppaa ja vaivaa.
Että eikö tosiaan mulle kuuluisi jokin kiitos tai kipuraha siitä, mitä kivirekeä minä vedin perässäni?
Eihän mulle mitään virallisesti kuulu, enkä mä mitään saa.
Mutta kyllä tulee mieleen, pakko myöntää. Olen kateellinen ja sitten katkera. (En katkera koko elämästäni, mutta tästä osasta kyllä.)
Kommentit (84)
Etkö ole yhtään iloinen ex-miehesi puolesta? Siis että hän on saanut muutettua elämänsä täysin, vaikka olikin alkoholisti, jonka vaimokin otti ja lähti. Vaatii aika paljon mieheltä, että noin suuren muutoksen kykenee tekemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän tuon tunteen. Ole sille lempeä, mutta älä anna sille liikaa valtaa vaan elä nykyistä elämääsi.
On sinulla ihan syytä olla katkera universumille siinä mielessä, että huonomminhan tuossa sinulle kävi. Mutta siihen ei kannata jäädä vellomaan, koska se ei muuta tilannetta enää mihinkään ja sinun pitää päästä asiasta yli. Itse päätit ruveta kimppaan ja perhettä perustamaan alkoholistin kanssa, joten et voi ketään muuta siitä syyttää että sellaisen elämän valitsit. Miehen vika taas ei ole se, että hän onnistui lopulta selättämään riippuvuutensa ja on sen jälkeen menestynyt elämässään. Elämä nyt vaan on. Voit miettiä sitä että jos sinulla olisi parempi mieli siitä että lastesi isä olisi edelleen sairas ja matkalla kohti ennenaikaista kuolemaa, niin haluaisitko oikeasti olla sellainen ihminen.
Kyllä pitäisi joku keino olla, millä saisi kupattua joitakin kymmeniä tuhansia korvausta jälkeenpäin. Harmi, ettei ole suomessa tuommoista avomielistä yhdysvaltojen tapaista oikeuslaitosta. Siellä saisi jollakin posttraumaattisella stressireaktiolla varmasti korvauksia niistä vuosista, kun valvoit ja jännitit juomisia ja perheen elantoa. Täällä ei auta kuin tyytyä osaasi.
Niin että sinulle kuuluisi miehen rahat? Etkö tarpeeksi paljon saanut alkoholistilta loisittua ja nyt kun mies sai enemmän rahaa, niin sinulle pitäisi maksaa suurempia lunnaita? Miksi ette ansaitse itse niitä rahoja? Perustakaa itse se yritys ja tienatkaa omat rahanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Etkö ole yhtään iloinen ex-miehesi puolesta? Siis että hän on saanut muutettua elämänsä täysin, vaikka olikin alkoholisti, jonka vaimokin otti ja lähti. Vaatii aika paljon mieheltä, että noin suuren muutoksen kykenee tekemään.
No voi olla että tuossa tilanteessa nyt ei riitä sitä iloa miehen hyväksi. Ei ihmisen ole pakko. Ei, vaikka se onkin positiivinen ja hyvä asia kaikkien kannalta, että mies tokeni.
Olisit tehnyt lopun aiemmin ja jättänyt ne lapset tekemättä, ei sua kukaan pakottanut vaan itse sinne jäit
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin että sinulle kuuluisi miehen rahat? Etkö tarpeeksi paljon saanut alkoholistilta loisittua ja nyt kun mies sai enemmän rahaa, niin sinulle pitäisi maksaa suurempia lunnaita? Miksi ette ansaitse itse niitä rahoja? Perustakaa itse se yritys ja tienatkaa omat rahanne.
Näähän nyt on tätä palstaidiotismia, mutta pakko on kysyä, mitä alkoholistilta saa "loisittua"? Pullopantteja?
Mä en tajua, miksi sä hyysäsit sitä koskaan sekuntiakaan? Miksi? Ei pidä hyysätä ketään. Mieskö sut pakotti siihen? Nih.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä on niin epäreilu. Itelläki saatavia ois. Miksi kusipäillä on satumainen tuuri. On niin vaikea ymmärtää meidän kohtaloita. Kääntyykö onni vielä joskus.
Yritä pitää suhteet asiallisina ja pyytää päästä miehen kesämökille ja lainata autoa, työkaluja, pyydä muutto- ja remppa-avuksi. Varmaan lastenne häät järjestyvät miehen varoilla. Eli voit kyllä hyötyä ha kupata exää, kun pysyt kaverina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän hyvin, jos tuntuu tuolta. Jälkiviisaasti voisi sanoa, että sun olisi pitänyt lähteä kävelemään jo paljon aiemmin.
Miten se mieskn voi katsoa itseään peiliin oltuaan sika aloittajalle jos ei nyt vuorostaan auta aloittajaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on mennyttä elämää, keskity itse hankkimaan omat rahat ja oma elämä.
On aihetta katkeruuteen mutta ole iloinen ja helpottunut että on ohi. Jos olisit jäänyt olisi vaikeampi unohtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö ole yhtään iloinen ex-miehesi puolesta? Siis että hän on saanut muutettua elämänsä täysin, vaikka olikin alkoholisti, jonka vaimokin otti ja lähti. Vaatii aika paljon mieheltä, että noin suuren muutoksen kykenee tekemään.
Miksi sä sitä miestä kehut? Perkele ap auttoi ja hyysäsi häntä vuosia. Missä on miehen kiitos siitä?? Samanlainen man matonen se mies on tänäänkin kuin ennen raitistumistaan, ellei hyvitä aloittajalle. Sairas sika.
Auttoiko ap tosiaan? Minä kun sain sen kuvan, että ap jätti alkoholistimiehen, joka raitistui ap:n jo lähdettyä, ja tämä kismittää kovasti ap.ta, joka vähättelee raitistuneen miehensä yritysmenestystä ("mikäs sitä on pyörittäessä kun ei tarvi herätä muisti pois krapulassa autotallista omasta autosta, jota ei muista edes ajaneensa talliin ed. yönä"), vaikka itse työskentelee matalapalkka-alalla. Luulisi, että ap:lla jää nyt hemmetisti rahaakin säästöön, kun lapset ovat muuttaneet omilleen ja ei tarvitse enää alkoholistimiestäkään elättää - hänhän väitti vuosia kannatelleensa heidän talouttaan vedenpinnan yläpuolella.
Ja muisti ap toki itkeä vielä omaa vanhenemistaan ja terveysongelmiaan, vaikka nämä tuskin ovat ex-miehen syytä. Tämä aloitus on oikein malliesimerkki palstanaisen kertomuksesta, jossa kaikki mahdollinen esitetään itselle edullisessa valossa ja omat virheetkin muiden virheinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on mennyttä elämää, keskity itse hankkimaan omat rahat ja oma elämä.
Eihän tässä siitä ole kyse vaan siitä, että tuollaiset siat ottavat kaiken avun vastaan alkoholisteina mutta kun oma elämä paranee, niin missä on kiitos heidän vierellään pysyneelle silloin kun he rasittivat tätä enemmän kuin laki sallii? MIssä? Tappaa pitäis tuollainen raitistuja.
Varmasti olisi ap oman osansa saanut, jos tosiaan olisi vielä ollut miehensä rinnalla, kun tämä raitistui. Antaisitko itse rahaa exälle, joka on jättänyt sinut silloin kun sinä olisit apua kaikkein eniten tarvinnut?
Ymmärrettävää, että ottaa pannuun. Mutta jos yrität hyväksyä sen faktan, että elämä ei ole reilu eikä tasapuolinen, eikä missään vaiheessa puntit mee tasan, eikä ole mitään karman lakeja. Niin sitten ei enää ota niin raskaasti päähän tuollaiset. Minä olen itse soveltanut tuota ajattelutapaa kun minulle kerran tapahtui karmeita. Ja ainakin minulla se toimii, en ole katkera niille, joilla on ollut parempi tuuri.
Vierailija kirjoitti:
Tappaa pitäis tuollainen raitistuja.
:O
Olet syystä katkera mutta sun pitäisi silti hyväksyä osasi ja keskittyä nauttimaan omasta elämästäsi niin hyvin kuin pystyt.