Muistelepa. Millaisissa kamppeissa ulkoilit lapsena? Ja milloin se oli?
Muistan talviset, pimenevät pakkasillat, milloin aina hinguttiin ulos. Takki päälle, hattu päähän ja villakintaat käteen. Ulkohousuja ei ollut ainakaan meillä. Kenkiä en muista muutoin, kun että lumi meni nilkkoihin.
Housut ihan märät ja kintut jäässä, samoin kintaat märät ja pieniä lumipalloja täynnä ja ranteet punaisina. =)
Tämä siis 80- luvun alussa.
Kommentit (80)
olen atoopikko ja muistan miten se perhanan villahaalari kutitti ! sen päälle puettiin toppahaalari, päähän hännällinen karvahattu ja käsiin äidin tekemät lapaset jotka kastuivat hetkessä märiksi ! ei se tosin silloin lapsena haitannut, vaikka kädet olivat läpimärät ja sormet tunnottomat... minulla oli pieni punainen liukuri ja sininen potkukelkka, rakensimme lumilyhtyjä ja työnsimme toisiamme potkurissa nenät vuotaen ja vaatteet alushousuja myöten märkinä! tämä 80-luvun puoltaväliä kun olin päiväkodissa/eskarissa...
90-luvun alussa taas hikoiltiin koulussa toppahousut jalassa ja poolot päällä! moni koulupäivä alkoi sillä, että ripustettiin käsineitä kuivumaan luokan patterille. etenkin märkä nuoskalumi tarkoitti tulipunaisia poskia ja märkiä vaatteita!
60-luvulla. Toppatakkeja oli, ei toppahousuja. Hiihtohousut villaiset, joissa lenkki kenkien alla, lahkeet kapeat. Jalat palelivat usein.
Hieno tunne keväällä kun ilmat lämpenivät ja vaatetusta saattoi keventää.
muistan palelun. palelun ja läpimärät vaatteet, mutta kuitenkin ilon ja sen ettei se kastuminen haitannut yhtään ! kenkiä en pysty muistamaan, mutta muistan eläinhännällisen hatun joka napsautettiin kiinni leuan alta .. ja ja toppahaalarin. punaisen. asuimme kerrostalon ensimmäisessä kerroksessa ja viikonloppuisin oli vielä ihan pimeää, kun livahdin ulos ja kiipeilin parvekkeen vieressä olevassa valtavassa lumikasassa, hyppien välillä parvekkeelle. parvekkeella oli iso kurkku tms-purkki, johon äiti tumppasi tupakat ja olohuoneen ikkunassa verhot, jossa oli isoja räikeitä kukkia.
Muistan nahkarukkasia myös 60-luvulta, isä teki itse pikilankaa jolla niitä ommeltiin.
Lapseni ovat syntyneet 70-luvulla, ja heillä oli tuolloin monet Easy-Beasy-haalarit. Siis sellaiset käännettävät, joissa toinen puoli oli musta ja toinen puoli punainen tai sininen. Mielestäni oli kätevä, helposti päälle puettava vaate. Jalkineet olivat nahkaiset talvikengät tai huopikkaat.
Olen 60-luvun alussa syntynyt eikä minulla ole mitään mielikuvaa 'arki'ulkovaatteistani :(. Sen muistan, että pyhätakkina minulla oli ihana, turkoosinvärinen, A-linjainen takki, missä oli valkoiset turkiskaulukset. Päässä valkoinen turkislakki.
Villavaatteita käytettiin paljon, ja ne periytyivät sisarukselta toiselle. Veljilläni esim. oli sama villapaita koulukuvissa päällä kolmannella luokalla, ikäeroa heillä kuitenkin nelisen vuotta :D. Ihania olivat mummusten kutomat tillukkaat ja vanttuut. Niitä oli aina talvisin kuivumassa patterin päällä.
70-luvun puolivälissä syntyneenä tunnistan monet vaatteet keskustelusta. Itsellänikin oli pienempänä lapikkaat tai huopikkaat jalassa ja se karvalakki. Voi että olin kateellinen kaverin karvalakista, jossa oli pitkä häntä, mulla kun oli vain pyöreä tupsu lakissa. Haalareita ei käytetty kuin ennen kouluikää ja sitten uudestaan yläasteella, kun ne tulivat hetkeksi muotiin. Toppahousut ja -takki ala-asteella, yläasteella paleltiin farkuissa ja ilman pipoa. Isotupsupipot olivat muotia jossain vaiheessa. Ne talvilenkkaritkin muistan. Toppahaalarimuodin kanssa yhtä aikaa taisi olla muotia moonbootsit, olin kyllä kade heille, jotka sellaiset saivat. Ja Bula-hatut oli tosiaan jossain vaiheessa muotia myös, yhtä aikaa neonvärien kanssa.
Vaatteista puuttui kosteussuoja, joten ihan litimärkänä aina tultiin pihalta sisälle. Lapasia ja villasukkia kuivateltiin patterin päällä. Kaulassa oli tietysti kauluri, joka oli joko ostettu kaupasta tai neulottu jostain kutittavasta langasta.
Vierailija kirjoitti:
Äitini elää edelleen siinä ajassa ja kutoo lapsille kutomasta päästyään villavaatteita vaikka kuinka topputtelen. Niille ei ole juurikaan käyttöä. Nykyisin on hanskat ym. sellaisia, ettei niiden lisäksi tarvitse villatumppuja, haalarin alle menee fleece-asu tai lämmin alusasu. Löytyy lämpimiä villasekoitesukkia kenkiin, jolloin ei villasukkia tarvitse jne. Villamyssyjä ei tarvita vaan niitäkin korvaa nykyaikaisemmat päähineet. Silti meille kertyy väkisin niitä villavaatteita, koska villaa sen olla pitää...
Itse asiassa villa todellakin on parempi, se on ekologisempaa ja kestävämpää. Fleeceä ei kannata ostaa, siitä irtoaa joka pesussa tuhansia mikromuovihiukkasia joita vedenpuhdistamo ei suodata, ja ne kulkeutuvat luontoon ja lopulta ihmisten elimistöön. On siis oikeasti aika kamala aine, vaikka niin kätevä olisikin...
Täällä 70-luvun vaatteita, aitoja mainoskuvia 70-luvun lapsista, joilla on noi ketunhäntähatut ja enstex puvut:
Vierailija kirjoitti:
Lapseni ovat syntyneet 70-luvulla, ja heillä oli tuolloin monet Easy-Beasy-haalarit. Siis sellaiset käännettävät, joissa toinen puoli oli musta ja toinen puoli punainen tai sininen. Mielestäni oli kätevä, helposti päälle puettava vaate. Jalkineet olivat nahkaiset talvikengät tai huopikkaat.
Mun siskolla oli tuollainen Easy-Beasy, se oli sen ajan Molo :) Se oli sellaista vähän kiiltävää kangasta.
Mulla oli punainen Enstex -haalari. Aina punainen. Kaupassa oli kaksi vaihtoehtoa, tummansininen ja punainen. Pojat otti tummansinisen ja tytöt punaisen.
Kettuhattu, eli karvahattu jossa oli ketunhäntä. Mulla oli aitoa turkista mutta kadehdin kaverin tekutturkishattua :)
Lapaset käsissä, toiset alla ja niistä syötiin kiinni tarttuneita lumipaakkuja, jotka maistuivat villalle. Huopikkaat oli pakkasella jaloissa, muita talvikenkiä en minäkään muista. Koulussa pidettiin nahkaisia talvisaappaita.
Näin 70-luvun lopulla.
Vähän ohis, mutta nuo villavaatteet ja kurahousut olivat päällä aivan hirveän tuntuisia. Mietin, että mitenhän nykyajan ns. yliherkät lapset, joilta pitää laputkin vaatteista leikata olisivat noita kestäneet??! Vai sieltäkö ne traumat kantautuvat...?
Vierailija kirjoitti:
Vähän ohis, mutta nuo villavaatteet ja kurahousut olivat päällä aivan hirveän tuntuisia. Mietin, että mitenhän nykyajan ns. yliherkät lapset, joilta pitää laputkin vaatteista leikata olisivat noita kestäneet??! Vai sieltäkö ne traumat kantautuvat...?
Ehkä yliherkkyys on osin henkistä? "En halua kurahousuja kun ei nicojessicallaakaan ole..." Silloin, kun ei ollut mitään muita vedenpitäviä vaatteita, kurahousujen pukemiselle ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin sisälle jääminen. En ainakaan muista, että ne meillä olisi olleet mitenkään poikenneet muista vaatteista siinä mielessä, että jos oli märkää, niin sitten ne vaan laitettiin ilman mitään draamaa, vastaavasti kuin vaikka pakkasella laitettiin pipo päähän. Eihän ne mukavat olleet, mutta toisaalta eihän toppavaatteetkaan mukavat ole kesävaatteisiin verrattuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No olihan niitä nyt toppavaatteita jo 70-ja 80 luvuilla. Omilla lapsillani ainakin oli ja valokuvat sen todistavat, tarkistin juuri. Alle kouluikäisillä oli talvihaalarit ja isommillakin toppatakki ja toppahousut.
Käsineinä ehkä 70-luvulla lapasia, mutta jo nuorimmilla oli 80-luvun alussa rukkasia.
Omassa lapsuudessani lapsilla ei ollut kunnon talvivaatteita. Tytöt hiihti hameissa ja kun sukkahousujakaan ei vielä ollut. Oli vain pitkät sukat ja sukkanauhaliivit, millä sukat pysy ylhäällä. Reidet oli aina punasena, kun lunta tuppas menemään sukan suusta sisään. Takki oli jostain aikuisen vaatteesta pienennetty vaate, ei kovin lämmin ollut sekään. Toppatakki tuli muotiin joskus 60-luvulla ja sitä pidettiin kesälläkin, oli niin hieno.
Kuinka vanha sää oot??!
64 -vuotias, synt 1952 :). 50-luvulla oli vielä kaikesta puutetta, lapsille ei ollut myynnissä vaatteita ( ainakaan maaseudulla). Äidit ompelivat ja pienentelivät vaatteita aikuisten vaatteista. Välillä ulkoiltiinkin vuorotellen, kun perheessä oli vain yhdet lasten kengät.
Olin perheen eka lapsi ja oli uudet vaatteet. Maaseudulla asuin ja synnyin 50vluvulla.
Mitä ihmettä. En mä muista, mitä mulla oli päällä pikkulapsena. Miten joku voi tuollaista muistaa? Mitä superruokaa te ootte syöneet, kun on noin tarkka muisti?
Itse muistan ainostaan sukkahousut. Ne oli sellaista kovaa karheaa neulosta, mikä raapi ja kutitti. Muuten olin kiltti lapsi, mutta ne kun piti päälle vetää, vedin aina kunnon itkupotkuraivarit. Nykyään käytän paljon sukkahousuja, mutta pehmeitä, lämpimiä ja miellyttäviä. Lapsuuden vietin 90-luvulla ja vuosituhannen taitteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistaako joku, milloin kurahousut tuli lasten "vakiovarusteeksi"? Ainakin 80-luvulla oli kurahousut minulla usein käytössä. Oliko ne tuolloin uusi keksintö?
Niin ja tuolloin oli myös se villalapanen + kankea kurarukkanen yhdistelmä käytössä.
Oli jo 70-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Olin perheen eka lapsi ja oli uudet vaatteet. Maaseudulla asuin ja synnyin 50vluvulla.
Olit ehkä hyväosainen :)
Toppahousut ja toppatakki, pipo, talvikengät ( tuli puoleen sääreen) ja lapset tai kahdet päällekkäin. Lapsia oli paljon, että kun yhdet kastui ne vietiin patterille kuivumaan ja otettiin uudet. Joskus oli myös rukkaset, mutta yleensä lapasia (äidin neulomisen, hyviä olivat). Tämä -70 luvulla ja 80- luvullakin olin vielä alakoululainen. Tavallinen työläisperhe oltiin. En muista yhtään kaveria, joilla ei olisi ollut toppahousut talvella.
Synnyin 81. Enstex-haalarit olivat. Kerran muistan saaneeni kaksiosaisen talvisetin tavallista kangasta ja se kastui heti lumileikeissä. Olin järkyttynyt, peppu märkä! Kerroin isälle, eikä tarvinnut sitä enää käyttää, kun kastui kotipihassa jo noin nopeasti. En muista erityisesti kylmää tai kastumisia. Kurahousut olivat ikävän kireitä vyötäröltä ja paksuja. Niitä piti vielä eskarissakin käyttää.
Haalarit tai kuravaatteet, Ruka on jäänyt mieleen merkkinä ainakin kurahanskoissa. Muistan sekä farkkuhaalarit (syksy) että ns. vedenkestävät haalarit (talvi) joiden vedenkestävyys oli vähän niin ja näin. Niiden kanssa kumisaappaat tai talvipopot, joiden alle pujotettiin lahkeen alta löytyvä kumilenkki.
Joskus päässä sellainen "balaklava", peitti pään ja kaulan muttei naamaa. Myöhemmin sen korvasi kauluri ja usein siihen päälle kaulaliina.
Tupsupipo tai sitten ns. lumikonhäntäpipo. Hanskat heitin vanhemmiten aina taskuun kun sormia hiosti.
Välikeleillä oli ihanat neonkirjavat tuulipuvut ja niiden kanssa tarralenkkarit.
-87