Lue keskustelun säännöt.
Pienten lasten äidit, millä ajalla siivoatte?!
11.11.2016 |
Olen kahden alle 3v lapsen kotiäiti ja talon kokoaikainen kaaos alkaa ottaa päähän. Kaikki on koko ajan sekaisin. Hyvä että vaatteita löydän lapsille. Olen perustavoiltani siisti ja järjestelmällinen, mutta lasten kanssa kaikki vaan kaatuu päälle. Lasten isä tekee pitkää työpäivää/viikkoa ja lapset käyvät yöunille vasta klo 21. Sen jälkeen olen niin puhki, että saan tehtyä vain välttämättömimmät, kuten seuraavan päivän ruuan. Antakaa mulle vinkkejä!!!
Kommentit (73)
Mulle jää illalla sellainen tunteroinen siivous ja ruoanlaittoaikaa kun vauva on mennyt nukkumaan. Mies tulee kymmeneltä ja auttaa siivoamisessa tai ruoanlaitossa. Hyvin pysyy yllä perussiisteys. Pölyjä ja imurointia voin tehdä vauvan läsnäollessa. Keittiö ja vessat jää sitten yleensä illaksi kun niiden ovet oltava suljettuna päivisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen järjestänyt kaikille tavaroille omat toimivat paikat, esimerkiksi lapsilla on omat tilavat nimetyt korit eteisessä, missä pidetään pipot, hanskat, väliasut ym. Lastenhuoneessa leluille on omat korinsa, yhdessä legot, toisessa autot ym jne. Pyykkikaapissa on neljä koria, joihin pyykki lajitellaan jo valmiiksi. Teen paljon pieniä asioita "ohimennen" pitkin päivää, heittelen tavaroita joita ei käytetä paikoilleen. Samalla kun laitan ruokaa, tyhjään tiskikonetta, syönnin jälkeen nostelen astiat koneeseen. Käytän pyykkikonetta monesti ajastimella niin, että on valmis, kun tiedän että minulla on mahdollisesti aikaa ripustaa pyykit kuivumaan. Kun näyttää että lapsilla on hyvä hetki, pyöräytän äkkiä imurilla suurimmat roskat keittiöstä ja eteisestä. Teen isoja satseja ruokaa ja pakastan osan, että on hätävaraa. Otan lapset myös mukaan kotitöihin, teen itse sitä varsinaista hommaa ja lapsille annan jonkun "sivuhomman" että ne muka olisi tärkeänä apuna. Kunnolla siivotaan sitten kun miehelläkin on aikaa, se voi olla mikä vain viikonpäivä. Jaetaan hommat ja ollaan tehokkaita. En ikinä siivoa tai kokkaa tai tee mitään illalla sen jälkeen kun lapset on saatu nukkumaan. Jos jotain ei ehdi päivän aikana, niin sitten se odottaa seuraavaa päivää. Illat on pyhitetty sille omalle ajalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun lapseni ovat 1 v 6 kk ja 3 v. Olen täysiaikaisessa työssä, ja lisäksi opiskelen yliopistossa täysiaikaisesti.
Jos on totta, niin ihan hirveää lapsille.
Ja millähän perusteella? Äitien täytyy olla kotirouvia?
No jos on täyspäiväisesti töissä ja lisäksi opiskelee täyspäiväisesti, ei voi millään jäädä aikaa olla lasten kanssa. Kellään ei ole 24 tuntia pitempiä vuorokausia, ja tuolla työmäärällä on pakko joskus nukkuakin. Ymmärrät varmasti itsekin, että tuon vastakohta ei suinkaan ole kotirouvuus.
Lapset haetaan hoidosta joka päivä neljältä. Olen seminaareissa 2 h viikossa, luennoilla ei läsnäolopakkoa ole. Opiskelen omatoimisesti iltaisin lasten mentyä nukkumaan. Lisäksi intensiivisempää opiskelua ennen tenttejä. Ei ole juurikaan ollut pois lasten ajasta. Jotkut nyt vain ovat tehokkaampia, kuin toiset. Muistutanpa vielä siitäkin, että lapsillani on myös isä. ;)
Ei tuo kyllä täysipäiväiseltä opiskelulta kuulosta, paitsi jos nukut todella lyhyitä unia yöllä. Mä en kyllä ymmärrä muistuttelua siitä, että lapsilla on myös isä, jos äiti kertoo tekevänsä työtä ja opiskelevansa TÄYSIAIKAISESTI. Pienet lapset tarvitsevat tosi paljon läsnäoloa, sekä isältä että äidiltä.
Täysipäiväisellä/-aikaisella opiskelulla tarkoitetaan sitä, että opintoja suoritetaan normaalitahtia. Eli esim. maisterintutkintoa viiteen vuoteen jne. Eri ihmisiltä se tietenkin vaatii erilaisen panostuksen. Joku käyttää tuossa tapauksessa opintoihin 10 h päivässä, kun joku toinen taas 1 h päivässä.
Minä yritän aina laittaa tavarat heti käytön jälkeen paikalleen, ei tosin onnistu aina kiireessä. Iltaisin kun mies nukuttaa lapsia, kerään sitten kaikki levälleen jääneet tavarat että aamu alkaa siistissä kodissa.
Perjantaina teen sitten kunnon siivouksen, pyyhin pinnat, siivoan vessat ym samalla kun lapsi ja vauva puuhailevat jotain, usein menee koko päivä kun siivous keskeytyy koko ajan. Imurointi ja luuttuaminen jää usein miehelle illalle.
Olen siis kotona vielä, sitä en tiedä miten homma hoituu kun palaan töihin. Palkataan varmaan siivooja, olen mielummin lasten kanssa kun jynssään kaappeja.
Siivoilen yleensä kotona ollessa pitkin päivää. Varsinaista pelkälle siivoukselle tarkoitettua aikaa on pari kertaa viikossa, kun imuroidaan ja pyyhitään pölyt. Vien tavaroita paikalleen ohimennessäni ja pyyhkäisen rätillä silloin, kun se on kädessä, muualtakin kuin siitä, missä on pahin sotku. Minusta koti säilyy hyvin näin perussiistinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun lapseni ovat 1 v 6 kk ja 3 v. Olen täysiaikaisessa työssä, ja lisäksi opiskelen yliopistossa täysiaikaisesti.
Jos on totta, niin ihan hirveää lapsille.
Ja millähän perusteella? Äitien täytyy olla kotirouvia?
No jos on täyspäiväisesti töissä ja lisäksi opiskelee täyspäiväisesti, ei voi millään jäädä aikaa olla lasten kanssa. Kellään ei ole 24 tuntia pitempiä vuorokausia, ja tuolla työmäärällä on pakko joskus nukkuakin. Ymmärrät varmasti itsekin, että tuon vastakohta ei suinkaan ole kotirouvuus.
Lapset haetaan hoidosta joka päivä neljältä. Olen seminaareissa 2 h viikossa, luennoilla ei läsnäolopakkoa ole. Opiskelen omatoimisesti iltaisin lasten mentyä nukkumaan. Lisäksi intensiivisempää opiskelua ennen tenttejä. Ei ole juurikaan ollut pois lasten ajasta. Jotkut nyt vain ovat tehokkaampia, kuin toiset. Muistutanpa vielä siitäkin, että lapsillani on myös isä. ;)
Ei tuo kyllä täysipäiväiseltä opiskelulta kuulosta, paitsi jos nukut todella lyhyitä unia yöllä. Mä en kyllä ymmärrä muistuttelua siitä, että lapsilla on myös isä, jos äiti kertoo tekevänsä työtä ja opiskelevansa TÄYSIAIKAISESTI. Pienet lapset tarvitsevat tosi paljon läsnäoloa, sekä isältä että äidiltä.
Täysipäiväisellä/-aikaisella opiskelulla tarkoitetaan sitä, että opintoja suoritetaan normaalitahtia. Eli esim. maisterintutkintoa viiteen vuoteen jne. Eri ihmisiltä se tietenkin vaatii erilaisen panostuksen. Joku käyttää tuossa tapauksessa opintoihin 10 h päivässä, kun joku toinen taas 1 h päivässä.
Millähän alalla tuollainen opiskelu mahtaa riittää, jos haluaa saada suorituksia?
Meillä ei todellakaan ole tip top siistiä, mutta se mitä siivotaan, siivotaan mieluiten lasten kanssa. 2-vuotiaskin osaa laittaa eteisessä vaatteensa paikalleen ja illalla siivota omat lelunsa koreihin. On myös todella innokas apuri kaikissa kotitöissä, tyhjentää tiskikoneen, auttaa pyykkien kanssa ja siivoaa omalla liinallaan. Illalla menen joko lasten kanssa yhtäaikaa nukkumaan, tai sitten katsotaan miehen kanssa leffa tms. Viikonloppuisin toinen vanhemmista (=isä) lähtee lasten kanssa ulos ja toinen saa siivota rauhassa ns. sotkuisemmat hommat, mihin ei haluta lapsia mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Esikoisen ollessa vauva tein aikoinaan kauppakorkeaan graduni kotona ollessa ja muutenkin kaikki kotityöt. Nyt kolmen lapsen kanssa opiskelut ei enää onnistuisikaan mutta kotityöt teen ilman suurempia ongelmia. 11 vuotias on jo omatoiminen ja siivoaa oman huoneensa, vaihtaa omat lakanansa,auttaa muutenkin järjestämään tavaroita paikoilleen ja viikkaa pyykkejä, pyyhkii pölyjä, laittaa astiat koneeseen, imuroi jne. 2 vuotias pyyhkii omalla rätillä pölyjä, siivoaa tavarat paikoilleen, vie pyykkejä paikoilleen jne. Vauva pötköttelee lattialla,sitterissä tai repussa. Ihan päiväsaikaan olen aina kaikki kotityöt tehnyt äitiysvapaalla/hoitovapaalla ollessani. Lapset osallistuu omaan ikäänsä sopivilla tavoilla. Vauvana ovat mukana repussa edessä tai selässä, lattialla, syöttötuolissa ja ulkohommissa rattaissa tai leikkimässä. Kaikilla tavaroilla on omat paikkansa, en jätä mitään lojumaan vaan vien heti paikoilleen, lapset laittavat tavaransa paikoilleen, aina iltaisin ennen nukkumaan menoa lelut laitetaan omille paikoilleen. Tiskejä tai mitään rojua ei kasata pöydille, sotkut siivotaan heti niiden syntyessä,pyykkiä ei seisoteta likakorissa tai puhtaan pyykin korissa. Ei ole mitään tukiverkkoja lähellä minne lapset voisi sysätä kotitöiden ajaksi. Isovanhemmat asuvat kaukana ja ovat työelämässä vielä. Mies tekee 70-100h työviikkoa ja on paljon ulkomailla viikkoja. Kaikki pysyy kasassa, kun pitää kiinni rutiineista nukkumisen,syömisen ja perusjuttujen kanssa. Ruohonleikkaaminen ja lumityöt saattavat välillä aiheuttaa järjestelyjä ettei kukaan juokse alle.Odotan töihin paluuta, kun kaikki ovat päivät poissa kotoa niin siivottavaa jää taas vähemmän, kun ei ole kukaan sotkemassakaan. Välillä on käynyt mielessä ottaa siivooja mutta en ole sitten ottanut, kun on tuntunut jotenkin tyhmältä. Ei tämä nyt mitenkään ylitsepääsemätöntä ole vielä ollut.
Peukkua kaikelle muulle paitsi kolmen lapsen isän 70-100h työviikoille. Onko se joku USAn presidentti vai muuten korvaamaton kaveri? Kotona ilmeisen paljon helpommin korvattavissa kuin töissä... Miks tollaset tekee lapsia? Statussymboliksi? Miks nainen tekee tollasen miehen kanssa lapsia? Ei voi ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun lapseni ovat 1 v 6 kk ja 3 v. Olen täysiaikaisessa työssä, ja lisäksi opiskelen yliopistossa täysiaikaisesti.
Jos on totta, niin ihan hirveää lapsille.
Ja millähän perusteella? Äitien täytyy olla kotirouvia?
No jos on täyspäiväisesti töissä ja lisäksi opiskelee täyspäiväisesti, ei voi millään jäädä aikaa olla lasten kanssa. Kellään ei ole 24 tuntia pitempiä vuorokausia, ja tuolla työmäärällä on pakko joskus nukkuakin. Ymmärrät varmasti itsekin, että tuon vastakohta ei suinkaan ole kotirouvuus.
Lapset haetaan hoidosta joka päivä neljältä. Olen seminaareissa 2 h viikossa, luennoilla ei läsnäolopakkoa ole. Opiskelen omatoimisesti iltaisin lasten mentyä nukkumaan. Lisäksi intensiivisempää opiskelua ennen tenttejä. Ei ole juurikaan ollut pois lasten ajasta. Jotkut nyt vain ovat tehokkaampia, kuin toiset. Muistutanpa vielä siitäkin, että lapsillani on myös isä. ;)
Ei tuo kyllä täysipäiväiseltä opiskelulta kuulosta, paitsi jos nukut todella lyhyitä unia yöllä. Mä en kyllä ymmärrä muistuttelua siitä, että lapsilla on myös isä, jos äiti kertoo tekevänsä työtä ja opiskelevansa TÄYSIAIKAISESTI. Pienet lapset tarvitsevat tosi paljon läsnäoloa, sekä isältä että äidiltä.
Täysipäiväisellä/-aikaisella opiskelulla tarkoitetaan sitä, että opintoja suoritetaan normaalitahtia. Eli esim. maisterintutkintoa viiteen vuoteen jne. Eri ihmisiltä se tietenkin vaatii erilaisen panostuksen. Joku käyttää tuossa tapauksessa opintoihin 10 h päivässä, kun joku toinen taas 1 h päivässä.
Millähän alalla tuollainen opiskelu mahtaa riittää, jos haluaa saada suorituksia?
En mäkään kyllä ymmärrä. Jos korvaa luennot kirjatenteillä ja samalla käy seminaarissa, jonka aikana pitää lukea kirjallisuutta ja lukea sekä kommentoida toisten töitä, niin miten tämän pystyy tekemään tunnin tai kahden työllä päivässä? Olen itse todella tehokas ja nopea lukija, mutta en vain käsitä. Tämän lisäksi esseiden kirjoittaminen ja muu. Täytyy kyllä olla joku todella poikkeuksellinen ala, jos on mahdollista valmistua tavoiteajassa täysipäiväisen työn ja perhe-elämän ohella, puhumattakaan siitä, että pitää ison talon tip top -kunnossa, ja varmasti jää aikaa vielä parisuhteelle ja säännöliselle liikuntaharrastukselle. Onkohan Porvoon yliopistossa tuollaista oppiainetta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun lapseni ovat 1 v 6 kk ja 3 v. Olen täysiaikaisessa työssä, ja lisäksi opiskelen yliopistossa täysiaikaisesti.
Jos on totta, niin ihan hirveää lapsille.
Ja millähän perusteella? Äitien täytyy olla kotirouvia?
No jos on täyspäiväisesti töissä ja lisäksi opiskelee täyspäiväisesti, ei voi millään jäädä aikaa olla lasten kanssa. Kellään ei ole 24 tuntia pitempiä vuorokausia, ja tuolla työmäärällä on pakko joskus nukkuakin. Ymmärrät varmasti itsekin, että tuon vastakohta ei suinkaan ole kotirouvuus.
Lapset haetaan hoidosta joka päivä neljältä. Olen seminaareissa 2 h viikossa, luennoilla ei läsnäolopakkoa ole. Opiskelen omatoimisesti iltaisin lasten mentyä nukkumaan. Lisäksi intensiivisempää opiskelua ennen tenttejä. Ei ole juurikaan ollut pois lasten ajasta. Jotkut nyt vain ovat tehokkaampia, kuin toiset. Muistutanpa vielä siitäkin, että lapsillani on myös isä. ;)
Ei tuo kyllä täysipäiväiseltä opiskelulta kuulosta, paitsi jos nukut todella lyhyitä unia yöllä. Mä en kyllä ymmärrä muistuttelua siitä, että lapsilla on myös isä, jos äiti kertoo tekevänsä työtä ja opiskelevansa TÄYSIAIKAISESTI. Pienet lapset tarvitsevat tosi paljon läsnäoloa, sekä isältä että äidiltä.
Täysipäiväisellä/-aikaisella opiskelulla tarkoitetaan sitä, että opintoja suoritetaan normaalitahtia. Eli esim. maisterintutkintoa viiteen vuoteen jne. Eri ihmisiltä se tietenkin vaatii erilaisen panostuksen. Joku käyttää tuossa tapauksessa opintoihin 10 h päivässä, kun joku toinen taas 1 h päivässä.
Riippuu myös siitä, missä opiskelee. Lääkiksessä tai kauppasurkeassa, vähän eri meininki. Jälkimmäisessä onkin niin helppoa, että onnistuu parin tunnin opiskelulla per päivä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun lapseni ovat 1 v 6 kk ja 3 v. Olen täysiaikaisessa työssä, ja lisäksi opiskelen yliopistossa täysiaikaisesti.
Jos on totta, niin ihan hirveää lapsille.
Ja millähän perusteella? Äitien täytyy olla kotirouvia?
No jos on täyspäiväisesti töissä ja lisäksi opiskelee täyspäiväisesti, ei voi millään jäädä aikaa olla lasten kanssa. Kellään ei ole 24 tuntia pitempiä vuorokausia, ja tuolla työmäärällä on pakko joskus nukkuakin. Ymmärrät varmasti itsekin, että tuon vastakohta ei suinkaan ole kotirouvuus.
Lapset haetaan hoidosta joka päivä neljältä. Olen seminaareissa 2 h viikossa, luennoilla ei läsnäolopakkoa ole. Opiskelen omatoimisesti iltaisin lasten mentyä nukkumaan. Lisäksi intensiivisempää opiskelua ennen tenttejä. Ei ole juurikaan ollut pois lasten ajasta. Jotkut nyt vain ovat tehokkaampia, kuin toiset. Muistutanpa vielä siitäkin, että lapsillani on myös isä. ;)
Ei tuo kyllä täysipäiväiseltä opiskelulta kuulosta, paitsi jos nukut todella lyhyitä unia yöllä. Mä en kyllä ymmärrä muistuttelua siitä, että lapsilla on myös isä, jos äiti kertoo tekevänsä työtä ja opiskelevansa TÄYSIAIKAISESTI. Pienet lapset tarvitsevat tosi paljon läsnäoloa, sekä isältä että äidiltä.
Täysipäiväisellä/-aikaisella opiskelulla tarkoitetaan sitä, että opintoja suoritetaan normaalitahtia. Eli esim. maisterintutkintoa viiteen vuoteen jne. Eri ihmisiltä se tietenkin vaatii erilaisen panostuksen. Joku käyttää tuossa tapauksessa opintoihin 10 h päivässä, kun joku toinen taas 1 h päivässä.
Millähän alalla tuollainen opiskelu mahtaa riittää, jos haluaa saada suorituksia?
Aika monellakin alalla, jos on erittäin vahva yleissivistys, kiinnostunut asioista tai nopea oppimaan ja omaksumaan asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En juurikaan siivoa, tiskejä ja pyykkejä laitan lapsen kanssa. Mies siivoaa, tekee usein etätöitä, itse olen töissä kodin ulkopuolella. Jatkuva kotityösuma vituttaa kyllä kumpaakin mutta helpottaahan se kun lapset eivät jossain kohtaa enää sotke eikä nuorempaa tarvitse koko ajan vahtia.
Muksut 2v ja 11kk keväällä syntyy kolmas. Esikoinen mukana esim. tiskikoneen tyhjentämiseen, tavaroiden keräämiseen oikeille paikoille, pyykkien laittoon. Yritetään hallita kaaosta esim. Kun tullaan pihalta laitetaan heti kaikki vaatteet oikeille paikoille. Lasten lelut eivät ole kaikki aina saatavilla vaan vuorottelen leluja. Jolloin niistä ei saa ihan holtitonta sotkua, vaikka kaikki kippaisi lattialle. Illalla kerätään porukalla kaikki omalle paikoilleen. La tai Su mies lähtee lasten kanssa ulos heti aamusta ennen kuin tavaroita on levitetty, pääsen suoraan imuroimaan. Jos lapset nukkuu yhtäaikaa päiväunia viikolla imuroin toisen kerran. On meillä silti sotkua, mutta tän parempaan en juuri nyt pysty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä lasten leikkiessä, tutkiessa ympäristöään.
Avainjuttu on lapsiturvallisuus. Meillä ei jääräpäisesti pidetä Aaltovaaseja alahyllyillä ja laatikostoja ilman lapsilukkoja. Kun koti on tehty lapsiturvalliseksi, ei tarvitse hysteerisesti vahtia 10 sentin päästä lapsia. Toki minä läsnä olen samassa tilassa, mutta voin välillä pyyhkiä pölyjä tai imuroida hetken.
Lisäksi vähän kyllä nyt ihmettelen ekaa kommentoijaa. Miten niin muka lasta ei voi hetkeksi laittaa tutkimaan lelujaan?!! Totta kai voi, ja se on jopa suotavaa, että lapsi saa touhuta hetken omiaan ilman äidin jatkuvaa ohjausta.
On, on se siivoaminen toki noin vähän katkonaista ja kursorista. Ei meillä ole ihan yhtä siistiä kuin ennen lapsia, varsinkin tavarasekamelska on yleistä, koska en rajoita lasten leikkejä lastenhuoneeseen. He saavat leikkiä kaikkialla ja rakennella majoja olohuoneen sohvatyynyistä - välillä aina vähän raivataan kamoja paikoilleen, että taas tulee tilaa. Likaista meillä ei kuitenkaan ole, ja koska olen kotona, ehdin kyllä mainiosti imuroida muutaman kerran viikossa. Töissä ollessa teen vuorotyötä ja siivoaminen on varmasti harvinaisempaa.
Ylipäätään - anteeksi nyt - hiukan oudoksun joidenkin tässä ketjussa esittämää ajatusmaailmaa, jossa lasten hereillä ollessa ei voi muka tehdä mitään, ja kaikki työt pitää tehdä lasten nukkuessa. Haloo! Nyt on korkea aika opetella touhuamaan lasten hereillä ollessa, koska ne päiväunet jäävät pois kyllä ennen pitkää.
Lapset eivät estä normaalia elämää, vaikka sitä muuttavatkin pätkittäisemmäksi.
Ps. Ruuanlaittokin kyllä meillä on aina sujunut lastenhoidon lomassa. Minä kategorisesti kieltäydyn käytämästä illan omaa aikaani (sitä, kun lapset nukahtaneet) kodinhoitoon!! Silloin katson elokuvia televisiosta, luen, seurustelen mieheni kanssa ja nukun.
T. 1v2kk ja 3v lasten rento mutsi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun lapseni ovat 1 v 6 kk ja 3 v. Olen täysiaikaisessa työssä, ja lisäksi opiskelen yliopistossa täysiaikaisesti.
Jos on totta, niin ihan hirveää lapsille.
Ja millähän perusteella? Äitien täytyy olla kotirouvia?
No jos on täyspäiväisesti töissä ja lisäksi opiskelee täyspäiväisesti, ei voi millään jäädä aikaa olla lasten kanssa. Kellään ei ole 24 tuntia pitempiä vuorokausia, ja tuolla työmäärällä on pakko joskus nukkuakin. Ymmärrät varmasti itsekin, että tuon vastakohta ei suinkaan ole kotirouvuus.
Lapset haetaan hoidosta joka päivä neljältä. Olen seminaareissa 2 h viikossa, luennoilla ei läsnäolopakkoa ole. Opiskelen omatoimisesti iltaisin lasten mentyä nukkumaan. Lisäksi intensiivisempää opiskelua ennen tenttejä. Ei ole juurikaan ollut pois lasten ajasta. Jotkut nyt vain ovat tehokkaampia, kuin toiset. Muistutanpa vielä siitäkin, että lapsillani on myös isä. ;)
Ei tuo kyllä täysipäiväiseltä opiskelulta kuulosta, paitsi jos nukut todella lyhyitä unia yöllä. Mä en kyllä ymmärrä muistuttelua siitä, että lapsilla on myös isä, jos äiti kertoo tekevänsä työtä ja opiskelevansa TÄYSIAIKAISESTI. Pienet lapset tarvitsevat tosi paljon läsnäoloa, sekä isältä että äidiltä.
Täysipäiväisellä/-aikaisella opiskelulla tarkoitetaan sitä, että opintoja suoritetaan normaalitahtia. Eli esim. maisterintutkintoa viiteen vuoteen jne. Eri ihmisiltä se tietenkin vaatii erilaisen panostuksen. Joku käyttää tuossa tapauksessa opintoihin 10 h päivässä, kun joku toinen taas 1 h päivässä.
Millähän alalla tuollainen opiskelu mahtaa riittää, jos haluaa saada suorituksia?
Aika monellakin alalla, jos on erittäin vahva yleissivistys, kiinnostunut asioista tai nopea oppimaan ja omaksumaan asioita.
Oppiminen ja omaksuminen ovatkin varmasti tehokkaimmillaan, kun on ensin tehnyt 8 tunnin työpäivän ja sen jälkeen tehnyt kotityöt ja ollut lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun lapseni ovat 1 v 6 kk ja 3 v. Olen täysiaikaisessa työssä, ja lisäksi opiskelen yliopistossa täysiaikaisesti.
Jos on totta, niin ihan hirveää lapsille.
Ja millähän perusteella? Äitien täytyy olla kotirouvia?
No jos on täyspäiväisesti töissä ja lisäksi opiskelee täyspäiväisesti, ei voi millään jäädä aikaa olla lasten kanssa. Kellään ei ole 24 tuntia pitempiä vuorokausia, ja tuolla työmäärällä on pakko joskus nukkuakin. Ymmärrät varmasti itsekin, että tuon vastakohta ei suinkaan ole kotirouvuus.
Lapset haetaan hoidosta joka päivä neljältä. Olen seminaareissa 2 h viikossa, luennoilla ei läsnäolopakkoa ole. Opiskelen omatoimisesti iltaisin lasten mentyä nukkumaan. Lisäksi intensiivisempää opiskelua ennen tenttejä. Ei ole juurikaan ollut pois lasten ajasta. Jotkut nyt vain ovat tehokkaampia, kuin toiset. Muistutanpa vielä siitäkin, että lapsillani on myös isä. ;)
Ei tuo kyllä täysipäiväiseltä opiskelulta kuulosta, paitsi jos nukut todella lyhyitä unia yöllä. Mä en kyllä ymmärrä muistuttelua siitä, että lapsilla on myös isä, jos äiti kertoo tekevänsä työtä ja opiskelevansa TÄYSIAIKAISESTI. Pienet lapset tarvitsevat tosi paljon läsnäoloa, sekä isältä että äidiltä.
Täysipäiväisellä/-aikaisella opiskelulla tarkoitetaan sitä, että opintoja suoritetaan normaalitahtia. Eli esim. maisterintutkintoa viiteen vuoteen jne. Eri ihmisiltä se tietenkin vaatii erilaisen panostuksen. Joku käyttää tuossa tapauksessa opintoihin 10 h päivässä, kun joku toinen taas 1 h päivässä.
Millähän alalla tuollainen opiskelu mahtaa riittää, jos haluaa saada suorituksia?
En mäkään kyllä ymmärrä. Jos korvaa luennot kirjatenteillä ja samalla käy seminaarissa, jonka aikana pitää lukea kirjallisuutta ja lukea sekä kommentoida toisten töitä, niin miten tämän pystyy tekemään tunnin tai kahden työllä päivässä? Olen itse todella tehokas ja nopea lukija, mutta en vain käsitä. Tämän lisäksi esseiden kirjoittaminen ja muu. Täytyy kyllä olla joku todella poikkeuksellinen ala, jos on mahdollista valmistua tavoiteajassa täysipäiväisen työn ja perhe-elämän ohella, puhumattakaan siitä, että pitää ison talon tip top -kunnossa, ja varmasti jää aikaa vielä parisuhteelle ja säännöliselle liikuntaharrastukselle. Onkohan Porvoon yliopistossa tuollaista oppiainetta?
Minä en "korvaa" luentoja kirjatenteillä, vaan suoritan kursseja samalla tavalla, kuin muutkin opiskelijat. Kurssit koostuvat luennoista, seminaareista, pakollisista töistä ja lopuksi tentistä. Luennoilla ei läsnäolopakkoa - en siis osallistu. Seminaareissa on läsnäolopakko - osallistun kerran viikossa, kun seminaari on. Pakolliset työt teen ajallansa, ja tenttiin menen, suoritan kaikki pakolliset. Seminaareihin en toki ole melkein ikinä hyvin valmistautunut, mutta eihän se mikään pakko olekaan. Doing the best I can with the time I have. As simple as that. ;)
Eikä ole mistään poikkeuksellisesta alasta kyse, vaan eräästä hyvin yleisestä alasta itse asiassa. En lähde kuitenkaan tämän enempää avaamaan asiaa, koska tämä on jo nyt mennyt enemmän kuin tarpeeksi off-topic. Kyllähän pointti tuli jo selväksi - sehän oli, että jos äiti tekee töitä ja opintoja samaan aikaan, ja onnistuu vielä pitämään talonkin siistinä, niin on automaattisesti paska äiti lapsillensa. Hyvä äiti taas on kotona, ei käy töissä, ja on niin kiireinen lasten kanssa leikkimisen ja ruoanlaiton kanssa, ettei ehdi edes siivota kotiansa. Selväksi tuli myös, että isän olemassaolo ei ole mitenkään tärkeää, sen voi vaikka unohtaa. Ah. Äitimyytti. <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun lapseni ovat 1 v 6 kk ja 3 v. Olen täysiaikaisessa työssä, ja lisäksi opiskelen yliopistossa täysiaikaisesti.
Jos on totta, niin ihan hirveää lapsille.
Ja millähän perusteella? Äitien täytyy olla kotirouvia?
No jos on täyspäiväisesti töissä ja lisäksi opiskelee täyspäiväisesti, ei voi millään jäädä aikaa olla lasten kanssa. Kellään ei ole 24 tuntia pitempiä vuorokausia, ja tuolla työmäärällä on pakko joskus nukkuakin. Ymmärrät varmasti itsekin, että tuon vastakohta ei suinkaan ole kotirouvuus.
Lapset haetaan hoidosta joka päivä neljältä. Olen seminaareissa 2 h viikossa, luennoilla ei läsnäolopakkoa ole. Opiskelen omatoimisesti iltaisin lasten mentyä nukkumaan. Lisäksi intensiivisempää opiskelua ennen tenttejä. Ei ole juurikaan ollut pois lasten ajasta. Jotkut nyt vain ovat tehokkaampia, kuin toiset. Muistutanpa vielä siitäkin, että lapsillani on myös isä. ;)
Ei tuo kyllä täysipäiväiseltä opiskelulta kuulosta, paitsi jos nukut todella lyhyitä unia yöllä. Mä en kyllä ymmärrä muistuttelua siitä, että lapsilla on myös isä, jos äiti kertoo tekevänsä työtä ja opiskelevansa TÄYSIAIKAISESTI. Pienet lapset tarvitsevat tosi paljon läsnäoloa, sekä isältä että äidiltä.
Täysipäiväisellä/-aikaisella opiskelulla tarkoitetaan sitä, että opintoja suoritetaan normaalitahtia. Eli esim. maisterintutkintoa viiteen vuoteen jne. Eri ihmisiltä se tietenkin vaatii erilaisen panostuksen. Joku käyttää tuossa tapauksessa opintoihin 10 h päivässä, kun joku toinen taas 1 h päivässä.
Millähän alalla tuollainen opiskelu mahtaa riittää, jos haluaa saada suorituksia?
En mäkään kyllä ymmärrä. Jos korvaa luennot kirjatenteillä ja samalla käy seminaarissa, jonka aikana pitää lukea kirjallisuutta ja lukea sekä kommentoida toisten töitä, niin miten tämän pystyy tekemään tunnin tai kahden työllä päivässä? Olen itse todella tehokas ja nopea lukija, mutta en vain käsitä. Tämän lisäksi esseiden kirjoittaminen ja muu. Täytyy kyllä olla joku todella poikkeuksellinen ala, jos on mahdollista valmistua tavoiteajassa täysipäiväisen työn ja perhe-elämän ohella, puhumattakaan siitä, että pitää ison talon tip top -kunnossa, ja varmasti jää aikaa vielä parisuhteelle ja säännöliselle liikuntaharrastukselle. Onkohan Porvoon yliopistossa tuollaista oppiainetta?
Minä en "korvaa" luentoja kirjatenteillä, vaan suoritan kursseja samalla tavalla, kuin muutkin opiskelijat. Kurssit koostuvat luennoista, seminaareista, pakollisista töistä ja lopuksi tentistä. Luennoilla ei läsnäolopakkoa - en siis osallistu. Seminaareissa on läsnäolopakko - osallistun kerran viikossa, kun seminaari on. Pakolliset työt teen ajallansa, ja tenttiin menen, suoritan kaikki pakolliset. Seminaareihin en toki ole melkein ikinä hyvin valmistautunut, mutta eihän se mikään pakko olekaan. Doing the best I can with the time I have. As simple as that. ;)
Eikä ole mistään poikkeuksellisesta alasta kyse, vaan eräästä hyvin yleisestä alasta itse asiassa. En lähde kuitenkaan tämän enempää avaamaan asiaa, koska tämä on jo nyt mennyt enemmän kuin tarpeeksi off-topic. Kyllähän pointti tuli jo selväksi - sehän oli, että jos äiti tekee töitä ja opintoja samaan aikaan, ja onnistuu vielä pitämään talonkin siistinä, niin on automaattisesti paska äiti lapsillensa. Hyvä äiti taas on kotona, ei käy töissä, ja on niin kiireinen lasten kanssa leikkimisen ja ruoanlaiton kanssa, ettei ehdi edes siivota kotiansa. Selväksi tuli myös, että isän olemassaolo ei ole mitenkään tärkeää, sen voi vaikka unohtaa. Ah. Äitimyytti. <3
Eikö niillä luennoilla opeteta mitään, jos ne vaan voi jättää väliin korvaamatta niitä millään? Ja on tosi halpamaista muita opiskelijoita olla se seminaarin vapaamatkustaja.
Sä halusit ihan itse tulkita, että hyvän äidin pitää olla kotona ja isällä ei ole mitään väliä. Minä en sanonut niin, sinä sanoit. Jos olisit isä, sanoisin sinulle ihan saman asian Sinulla on käytettävänä se sama tuntimäärä vuorokaudessa kuin muillakin ihmisillä, ja jos teet todellakin kaiken sen, mitä sanot, ei sinulla ihan perusmatematiikan mukaan voi olla kauheasti aikaa pienille lapsillesi. En kyllä ymmärrä, miksi pitää täyttää elämänsä ihan kaikella just siihen aikaan, kun lapset ovat pieniä. Koskee sekä äitejä että isiä.
Meillä ei ole ikinä ollut mitään kaaosta...ei edes silloin kun lapset oli pieniä.
Meillä päti vanhat viisaudet: tuo tullessa ja vie mennässä ja kaikella on paikkansa. Pyykkikone pesi pyykit ja tiskikone tiskasi. Lasten kanssa sitten yhdessä ripustettiin pyykit kuivumaan ja tyhjättiin tiskari ym.
Suurin osa leluista oli lastenhuoneessa ja jo 1v. opetettiin iltaisin keräämään lelut lelukoreihin.
Kesken eräinen leikki olohuoneen pöydällä tai lattialla ei ole sotku vaan saa olla rauhassa seuraavaan päivään/leikkikertaan.
Kerran viikossa kunnon viikkosiivous. Silloin yleensä pistin miehen ulos lasten kanssa ja nautinnolla siivosin yksin tehokkaasti ja huudatin musaa :)
Muutenkin sain tehtyä aina kotihommia ihan hyvin pitkin päivää kun lapset eivät odottaneet että äiti on 24/7 viihdyttäjä ja leikkitäti. Eli lapset on opetettu pienestä pitäen leikkimään myös yksin tai keskenään välillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun lapseni ovat 1 v 6 kk ja 3 v. Olen täysiaikaisessa työssä, ja lisäksi opiskelen yliopistossa täysiaikaisesti.
Jos on totta, niin ihan hirveää lapsille.
Ja millähän perusteella? Äitien täytyy olla kotirouvia?
No jos on täyspäiväisesti töissä ja lisäksi opiskelee täyspäiväisesti, ei voi millään jäädä aikaa olla lasten kanssa. Kellään ei ole 24 tuntia pitempiä vuorokausia, ja tuolla työmäärällä on pakko joskus nukkuakin. Ymmärrät varmasti itsekin, että tuon vastakohta ei suinkaan ole kotirouvuus.
Lapset haetaan hoidosta joka päivä neljältä. Olen seminaareissa 2 h viikossa, luennoilla ei läsnäolopakkoa ole. Opiskelen omatoimisesti iltaisin lasten mentyä nukkumaan. Lisäksi intensiivisempää opiskelua ennen tenttejä. Ei ole juurikaan ollut pois lasten ajasta. Jotkut nyt vain ovat tehokkaampia, kuin toiset. Muistutanpa vielä siitäkin, että lapsillani on myös isä. ;)
Ei tuo kyllä täysipäiväiseltä opiskelulta kuulosta, paitsi jos nukut todella lyhyitä unia yöllä. Mä en kyllä ymmärrä muistuttelua siitä, että lapsilla on myös isä, jos äiti kertoo tekevänsä työtä ja opiskelevansa TÄYSIAIKAISESTI. Pienet lapset tarvitsevat tosi paljon läsnäoloa, sekä isältä että äidiltä.
Täysipäiväisellä/-aikaisella opiskelulla tarkoitetaan sitä, että opintoja suoritetaan normaalitahtia. Eli esim. maisterintutkintoa viiteen vuoteen jne. Eri ihmisiltä se tietenkin vaatii erilaisen panostuksen. Joku käyttää tuossa tapauksessa opintoihin 10 h päivässä, kun joku toinen taas 1 h päivässä.
Millähän alalla tuollainen opiskelu mahtaa riittää, jos haluaa saada suorituksia?
Aika monellakin alalla, jos on erittäin vahva yleissivistys, kiinnostunut asioista tai nopea oppimaan ja omaksumaan asioita.
Oppiminen ja omaksuminen ovatkin varmasti tehokkaimmillaan, kun on ensin tehnyt 8 tunnin työpäivän ja sen jälkeen tehnyt kotityöt ja ollut lasten kanssa.
Ikävää, jos sinä et siihen pysty. Mutta positiivisena puolena sanoisin, että harvanpa täytyykään siihen pystyä. Itse olen vain sen verran kunnianhimoinen, että tykkään haasteista elämässäni, ja tykkään pitää itseni kiireisenä. Nautin siitä. Jos sinä et, niin ei tarvitse tulla silti minulle nälvimään. Tee sinä sitä, mistä sinä nautit, ja minä teen sitä, mistä minä nautin. Jooko?
Ei tuo kyllä täysipäiväiseltä opiskelulta kuulosta, paitsi jos nukut todella lyhyitä unia yöllä. Mä en kyllä ymmärrä muistuttelua siitä, että lapsilla on myös isä, jos äiti kertoo tekevänsä työtä ja opiskelevansa TÄYSIAIKAISESTI. Pienet lapset tarvitsevat tosi paljon läsnäoloa, sekä isältä että äidiltä.