Lue keskustelun säännöt.
"Turhia" asioita, jotka muistat vuosien takaa?
Onko teille sattunut sellaisia tavallisia tilanteita, jotka ovat tapahtuneet kauan sitten, kenties lapsuudessanne, mutta jostain syystä muistatte ne vieläkin yllättävän hyvin? Eli tilanne ei ole ollut mitenkään kummoinen, ei surullinen tai iloinen, vaan aika arkinen ja vähäpätöinen. Ei ollenkaan sellainen asia, jonka voisi kuvitella jäävän pysyvästi muistiin.
Itse muistan, kun lapsena utelin kodinhoitajalta hänen palkkaansa eikä se vastannut siihen mitään.
Muistan kun 4-vuotiaana yritin kiivetä vauvanvaunuun sillä tekosyyllä, että olen muka palannut takaisin 3-vuotiaaksi. (Sitä en muista, miksi tämä oli mielestäni hyvä perustelu.)
Tylsimmät muistonne?
Kommentit (2086)
Poljettiin kaverin kanssa pyörätiellä, ilman käsiä. Kaveri keskitti huomionsa toisaalle kuin eteensä, pyörä kiisi ojaan ja kaveri lensi kuin liito-orava sarvien yli X-asennossa. Tuntui kuin lento olisi kestänyt useita sekunteja, sillä näen sen vieläkin päässäni.
Lennon jälkeen kaveri makasi X-asennossa mahallaan tovin.
Sitten alettiin molemmat nauraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli 60luvulla Ergo merkkinen länsisaksalainen puukuorinen televisio
muistan kuinka hienot kullanväriset Ergo metallikirjaimet olivat
lähes pyöreän kuvaputken alapuolella.
Kuvaputki peitettiin aina television katselun jälkeen liinalla koska
se olisi mennyt rikki jos siihen olisi pitkään paistanut
auringonvalo ikkunasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan myös 7. luokan ruotsin kirjan När går nästa buss till slussen-tarinan, mutta en muista mikä oli kirjasarjan nimi! Muistaako joku?
Vi ses igen. "...och tunnelbana till Bagarmussen."
Toi vi ses igen ei soittele kelloja ja kun nyt tarkemmin mietin, taisi se avauskappaleen tarina olla enemmänkin "Vad kostar bussen till Slussen? Ingenting, det är gratis". Samasta kirjasta jäänyt myös mieleen jonkun suomalaisen tytsän kujalla olo ruotsalaisessa kaveriporukassa, "Vad är 'fika'? jag förstår inte" ja siihen joku bättre folk sit vastasi häpeillen, suomeksi "mennään kahvilaan".
Mikä kirjasarja tämä sit oli? Kansi oli sininen.
Ehdottomasti tuttu ruotsinkirja 7. luokalta.. Siinä seikkailivat varmaan Olle ja Gunnel. Mietin tässä hetken ja luulisin että kirjasarja oli "Hej på dej". Mielestäni toinen kirjasarja niihin aikoihin oli "Medvind", mutta oisko se ollut joskus myöhemmin käytössä?
Kirjan nimi oli nya vindar :)
Alkukappaleissa otsikko "lägerskola i hango"
Meillä oli Nya vindar yläasteella ja kaverin kanssa naureskeltiin niitä karseita kuvia, joissa tyypeillä rasvaiset tukat yms. Mieleen on jäänyt Hasse & Het Potatis, jonka biisi kuunneltiin.
Muistan myös tämän! Se oli joku koulubändi het potatis...hirveä renkutus
Het potatis löytyy youtubesta
Tuli teininä perjantai-iltana kyliltä kotiin, koska halusin nähdä Dallasin.
Uunissa tuoksui ranskalaiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yläasteen ruotsinkirjassa esiintyi bändi Het Potatis.
Minä, sinä, hän, me, te, he, tämä, tuo, se, nämä, nuo, ne, kuka, ken, mikä, kumpi, kumpainen, joka, mikä, joka, jokainen, joku, jompikumpi, jokin, kukin, mikin, kumpikin, kumpainenkin, kukaan, kenkään, mikään, kumpikaan, kumpainenkaan, eräs, muuan, itse, kaikki, molemmat, moni, muu, muutama, toinen, sama, samainen, ainoa, usea, harva, itse, toinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan elävästi tilanteen jossa kiroilin ensimmäistä kertaa elämässäni ja opin ettei se ole soveliasta. Olimme juuri astuneet ulos autosta isoäitini pihalla ja otin mukana tuomani lasten muovisen leikkiruohonleikkurin esiin. Pyöritin sitä ilmassa kuin moukarinheittäjä ja kiljuin "nyt leikkaa ihan -lvetin hyvin!". Oli varsin aurinkoinen päivä. Sain torut törkeästä kielenkäytöstä.
Vuonna -99 näkemäni norjalaisen laskettelu-/pöljäilyvideon erään esiintyjän nimi oli Jannis Harkiolakis. Ko. porukka ei noussut mihinkään maineeseen enkä edes tiedä kuka heistä oli Jannis, mutta nimi jäi ehkä rytminsä takia ilmeisesti ikuisesti mieleen. Ehkä soperran kuolinvuoteellani vanhana kääkkänä tuota nimeä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
90-luvun lopulla luokka-avustajani kertoi, että hänen autostaan oli pari vuotta aiemmin pudonnut pakoputki pihatielle, kun hän oli ollut lähdössä jonnekin. Auto oli sitten sen seurauksena pitänyt normaalia kovempaa ääntä. Kysyin, että millaista ääntä se piti, ja hän vastasi: Ööööööööö! Bäm bämm bäm bämm!
Voitto kotiin -ohjelmassa oli kerran Ässä-kierroksella kysymys: Jotain mintun makuista. Jälkimmäinen kilpailija oli joku, jonka oikea nimi oli jokin pitempi, mutta kutsuttiin Mintuksi. Kun kysymyksiä käytiin läpi, Nicke Lignell sanoi, että kas kun et sanonut, että minä. Arvasin, että noin tapahtuisi, kun kysymykset esitettiin ensimmäiselle kilpailijalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollessani isän vanhemmilla hoidossa 3vuotiaana vaari meinasi antaa muuten vain minulle 50markkaa. Isä sanoi vaarille ettei saa antaa, oppii vielä, että raha tulee helpolla. Olen nyt 31v. Ei tuo sinänsä turha muisto ollu, mutta veikkaan että isä ei todellakaan ajatellut, että itse edes tajuan mistä hän puhuu vaarille. Saatika että muistaisin sitä tilannetta enään.
Muistan ainakin kolme eri Radio Keski-Suomen tunnusmelodiaa 90-luvulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten saastuttamista pidettiin vaan tyyliin kalavesien likaantumisena tais inä, että roskia kertyy liikaa. Mitään ei tajuttu siitä, että mihin se lopulta johtaa.
Muistan hämärästi Frank Pappa Shown 90-luvun alusta ja kun se olisi eräänä iltana ollut tulossa televisiosta, niin mummo sanoi, että se on hirvee se ukko.
Vuosien takaa ajalta, kun en vielä osannut lukea vaan minulle luettiin:
"Lampaan vuona karitsa, pehmoinen ja villava.
Kun se kasvaa, siitä saat lapaset ja huopikkaat."
Vierailija kirjoitti:
Vuosien takaa ajalta, kun en vielä osannut lukea vaan minulle luettiin:
"Lampaan vuona karitsa, pehmoinen ja villava.
Kun se kasvaa, siitä saat lapaset ja huopikkaat."
Lisään eli en kyllä pidä mitenkään turhana muistamisena tätä, mutta vasta aikuisena siihen tuli mukaan ymmärrys. Tottahan tuo on noin muuten.
Muistan odottaneeni punaisten valojen vaihtumista vihreiksi äitini kanssa. Olimme ylittämässä katua aurinkoisena kevätpäivänä ja minulla oli hehkeänsininen uusi takki päälläni. Muistan olleeni onnellinen kolmevuotias.
Muistan, kun joskus esikoulussa opettaja sanoi, että kun esimerkiksi s-kirjaimen nimi kuuluu suomeksi äs, niin emme me kuitenkaan sano esim. että "äsoutaa".
Niitä hiiri laulelee!