Lue keskustelun säännöt.
"Turhia" asioita, jotka muistat vuosien takaa?
Onko teille sattunut sellaisia tavallisia tilanteita, jotka ovat tapahtuneet kauan sitten, kenties lapsuudessanne, mutta jostain syystä muistatte ne vieläkin yllättävän hyvin? Eli tilanne ei ole ollut mitenkään kummoinen, ei surullinen tai iloinen, vaan aika arkinen ja vähäpätöinen. Ei ollenkaan sellainen asia, jonka voisi kuvitella jäävän pysyvästi muistiin.
Itse muistan, kun lapsena utelin kodinhoitajalta hänen palkkaansa eikä se vastannut siihen mitään.
Muistan kun 4-vuotiaana yritin kiivetä vauvanvaunuun sillä tekosyyllä, että olen muka palannut takaisin 3-vuotiaaksi. (Sitä en muista, miksi tämä oli mielestäni hyvä perustelu.)
Tylsimmät muistonne?
Kommentit (2086)
Muistan kun ostettiin äitille siniset posliinikengät, joissa oli kukkia ja iskä sanoi: "Kaks poikaa tuli."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
60-luvulla perheessä olleen Citroenin kojelaudassa oli kaksi vedintä, jotka oli merkitty kirjaimilla D ja S. Lämmityslaitteen säädin oli merkitty teksteillä Degivrage ja Antibuee. Oli 2CV.
Tampereen kaupungin liikennelaitoksella oli muutamia erikoisen näköisiä busseja. Yhdessä oli perässä uloke, siis peräkontti, jossa moottori sijaitsi. Auton numero oli 106 ja rekkari HLO-6.
Vierailija kirjoitti:
Tampereen kaupungin liikennelaitoksella oli muutamia erikoisen näköisiä busseja. Yhdessä oli perässä uloke, siis peräkontti, jossa moottori sijaitsi. Auton numero oli 106 ja rekkari HLO-6.
Tämä siis 60-70-luvulla.
Olin ehkä 4-5v, kun olimme ulkoilemassa pihapiirissä äitini, 3 vuotta vanhemman veljeni ja hiljattain syntyneen vaunuissa olevan siskoni kanssa. Asumme hiljaisen hiekkatien varressa, jonka toisella puolen taloamme vastapäätä on parin hehtaarin pelto, jonka silloin omistimme. Olimme menossa pellolle katsomaan perunamaata. Veljeni työnsi rattaita ja olimme menossa pellolle päin, jonne on melko jyrkkä, pitkä alamäki. Veljeni työnsi rattaat mäen reunalle, ja päästi ne vierimään mäkeä alas. Muistan kun siskoni hytkyi vaunuissa mäkeä alas, ei ollut moksiskaan. Äiti taas raivostui ja antoi veljelle tukkapöllyä :D Taisinpa kerran potkaista samaisen siskon vintin portaita alas niin, että lennähti portaiden alapäässä olevasta ikkunasta läpi suoraan kuistille. Ei todellakaan muistella pahalla näitä, sovussa ollaan :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljon on turhia muistoja, mutta toisinaan myös mietin, miten joistakin asioista ei ole mitään mielikuvia, vaikka kaiken järjen mukaan pitäisi olla.
Yksi on se, että vietin isän luona usein melkein koko kesän (2–11-vuotiaana) enkä muista käyneeni isän luona ikinä suihkussa. En muista miltä koko suihkutila edes näyttää. Tottakai olen varmasti käynyt noina kesinä suihkussa, mutta silti mielikuvat ovat täysin kadonneet. Olen ihmetellyt tätä usein.
Inessä elasta illaan
adella ablalta allalle
komitana istruin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuonna 1983 kolmoskalja maksoi 3.30 mk. Ajattelin Juiscen biisin 3.30 saaneen nimensä siitä.
Tosin biisi taisi olla jo 70-luvulta...
Lapsuuden naapurin kaikkien kerrostalojen nimet. Niillä siis oli nimet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mainosjingle ehkäpä noin kymmenen vuoden takaa:
"No kuinkas ne onkaan Alkot auki, Alkot auki, Alkot auki? Kuinkas ne onkaan Alkot auki joulun alla, alla? Maanantaista perjantaihin iltakahdeksaan tietenkin - mutta lauantaiaamuna on Alkot kiinni aattona"
Pähkinäsaaren rauha 1323
En ole tarvinnut sitä tietoa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eka malluaski, jonka sain (vitosluokalla) maksoi tasan 6 markkaa...sitten hinta nousi 6,80 olikohan sitte 7,20 vai 7,25..piti kauan aina säästää rahaa tai pölliä pikku hiljaa äidin lompakosta..pulloja etsin ojan pientareilta ja vein kauppaan...
Lukion psykologian kurssilla testattiin ulkoaoppimista...kavut olivat: kas, par, nat, mol, kan, mis, toi, lap, ten ja son. Ikinä opi mitään enkä muista, mitta tuo hyödyllinen rimpsu on taottuna mun päähän.
Ruotsin tunnilta: Och kanaria fåglarna sade piip piip.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jälleen ruotsin tunnilla: Stackars lilla barn, flugsvamparna är so farliga.
Meillä oli sellanen keltanen ns.miljoonamersu 90-luvulla. Muistan sen sisäkaton, joka oli valkoinen missä pieniä mustia ympyröitä. Katselin sitä aikani ja yhtäkkiä tuntui, että silmät meni kieroon ja kaikki kuviot hyppäsivät kasvoille.
Muistan myös meidän suvun yhteisen vanhan mersun, joka oli tummanruskea,ei ihan musta, ja jossa ei ollut vöitä, vaan pidettiin kiinni ikkunan edessä roikkuvista köysistä. Muistan sen tuoksun ja sen miltä sametin ja mokan sekaiset penkit tuntuivat.
Muistan olleeni saappaan korkuisena äidin kanssa kaupassa hevi-osastolla. Jollain naisella oli samanlainen takki kuin äidilläni, enkä siitä perspektiivistä nähnyt naamaa, niin menin vahingossa nykimään sitä takinhelmasta, että "saanko punnita?" Se vaa'an nappulan painaminen oli siis kova juttu. Nainen vastasi vaan tympeästi jotain, että "No jos nyt ei kuitenkaan."
Tuo jotenkin hävetti ihan tolkuttomasti. Olin varmaan maksimissaan neljä.
Isomummoni kuoli, kun olin n. 4-vuotias. Hautajaisissa poltettiin suitsukkeita ja kesken rukouksen otin nenästäni kiinni ja kovaan äänen totesin, että täällä haisee pahalta. Isäni katsoi pahalla, mikä tarkoitti että pitäisi olla hiljaa. Tympäännyin ja muistan elävästi, kuinka leikin mielikuvitus-seikkailuleikkiä Kontaten kirkkosalin penkkien alla ja "etsien aarteita". Myös vanhempani muistavat tämän.
Alakouluikäisenä lapsena olin ystävän luona ja pelasimme pihalla porukalla palloa. Kutsuin hänen pelissä mukana ollutta isoveljeään lempinimellä, jota vain kyseisen perheen jäsenet käyttivät - itse en ollut tätä hoksannut. Kaveri nauroi minulle ja ihmetteli, miksi sanoin veljeä sillä nimellä.
Tapahtuneesta on ainakin 20 vuotta aikaa ja se palaa mieleen monesti. Silloin se nolotti paljon, mutta sittemmin seon vain asia, joka jostain syystä putkahtaa mieleen mitä ihmeellisimmissä tilanteissa.
Lähdimme kaksoisveljeni kanssa iltapäiväkerhosta hieman aikaisemmin kotiin. Menimme usein sisälle kotiimme takaoven kautta ja kun tulimme takapihalle, äitimme oli terassilla tupakalla. Olin tosi pettynyt, sillä en tiennyt äitini tupakoivan.
Muistan että Nummelan ponitalli kirjojen yhden tytön koiran nimi oli "Fidelene Josefine FLapparette santnkyr" eli vaan "Fifu". En muista kirjoitettiinko just noin tarkalleen. Tärkeä tieto tämäkin...