Lue keskustelun säännöt.
Miten ihmeessä lapsen saa käyttäytymään hyvin koulussa?
09.11.2016 |
Viidesluokkalainen poika saa jatkuvasti merkintöjä huonosta käytöksestä ja opettajan viestejä, että keskustelkaa kotona vakavasti.
No onhan me keskusteltu koko alakoulun ajan. Ja luulin kyllä, että pienestä pitäen olemme kasvattaneet lapsemme hyväkäytöksisiksi.
Mikä neuvoksi?
Palkitsemista on yritetty, mutta kun koululta ei saada ollenkaan hyvää palautetta, niin ei ole oikein mitä palkita.
Kiitos etukäteen.
Kommentit (120)
Vierailija kirjoitti:
Jos kysymyksessä onkin adhd asperger tai aistiyliherkkyys, niin miten te sitten kehtaatte väittää kenenkään lasta huonostikasvatetuksi? Ilmeisesti vain omien lasten kohdalla se ei voi pitää paikkaansa? Muiden lapsista olette kyllä valmiita arvostelemaan, että ovat huonosti kasvatettuja, omanne eivät koskaan. Pistää vihaksi se, että julkeattekin sanoa ketään lasta sitten huonosti kasvatetuksi tai jotakuta äitiä huonoksi kasvattajaksi, vaikka itsenne kohdalla vedätte selityksen lapsen poikkeavuudesta sitten. Todella kaksinaamaista ja tekopyhää.
Ettekä ole myöskään vastanneet tähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli myös tuollainen vaihe. Fiksu ja hyvinkasvatettu (kyllä) poika oli 4-5 luokilla erittäin huonokäytöksinen. Oli väkivaltaa, tunnilla huutelua, läksyt jatkuvasti tekemättä... oli muuten raskasta aikaa, rampattiin koululla ties missä palavereissa, wilma lauloi pahimpina päivinä jopa kymmenen merkintää. Poikaa itseäkin harmitti, ja tuntui ettei oikein kukaan nähnyt hänessä mitään hyvää.
Aika auttoi, nyt seiskalla ja saa pelkkää positiivista kommenttia, kuinka on kiva ja osallistuva oppilas. Kotona ei ole missään vaiheessa ollut isoa ongelmaa käytöksen suhteen.
Miten voi olla hyvinkasvatettu, jos huutelee tunnilla (mikä oli selitys siihen pojalla?) ja on väkivaltaa? (Mikä selitys oli siihen?)
Niin katsos kun kaikki lapset eivät kehity samalla tavalla. Joillain se kypsyminen ryhmässä toimimiseen tulee myöhemmin kuin toisilla. Ja en ole tuo aiempi kommentoija, olen vaan omista lapsista huomannut vähän lievempänä tuon.
Kaikki ei myöskään ole kasvatuksesta kiinni, temperamentti vaikuttaa paljon.
Niin, mutta tartuinkin tuohon, että miten voi olla hyvin kasvatettu lapsi, jos on väkivaltainen tai huutelee? Onko se sinusta hyvin kasvatettu? Älä nyt kuseta itseäsi sellaista uskomaan. Aivan naurettavaa, vaan myönnä, että tuo äiti ei ole osannut kasvattaa. Kyseistä lasta. Hän oli huonosti kasvatettu. Koska missä muussa se näkyy, kuin siinä ymmärtääkö lapsi olla olematta PAHA toisille?
No mitenkään tapausta tuntematta, voihan lapsella olla vaikkapa jokin traumaattinen kokemus taustalla. Vaikkapa tärkeän isovanhemman kuolema, sisaruksen sairaus tai joku vastaava. Onko se huonoa kasvatusta, jos jossain kehityskaarensa vaiheessa jokin rankka kokemus saa oireilemaan huonona käytöksenä? Omillakin lapsilla on ollut vaikka mitä kuolemanpelkoa ja paniikkiajatuksia, mitä ovat kipuilleet, myös koulussa, vaikkei ole edes mitään isoja menetyksiä/traumoja taustalla.
Niin kuin mikä traumaattinen kokemus, voi jeesus. Joka tekee sen, että hyvinkasvatettu lapsi huutele tunnilla?
Kysyin ihan tosissani, voisitteko alapeukuttajat vastata, jos vastausta onkaan?
No siinähän niitä oli mainittu jo. Läheisen kuolema, sairaus? Vanhempien ero? Isovanhempien ero? Huoli kaverista (esim oman lapseni kaverin perheessä oli rahahuolia, joita oma lapseni murehti)? Oma terveys? Kiusaaminen?
Luuletko, että lapsi osaa irrottaa ajatuksensa tuollaisista ja koulussa vaan keskittyä opiskeluun?
Eihän nuo ole sellaisia asioita, miksi muita ajattelemaan kasvatettu lapsi yhtäkkiä haluaisi lyödä toisia tai huudella tehden itsestään idiootin.
Mikä sinä olet pätemään, miten joku lapsi asioihin reagoi?
Kasvatuksellahan se pitää nimenomaan opettaa, miten asioihin reagoidaan. Lapset ovat erilaisia, hyvä kasvattaja mukautuu niihin erilaisuuksiin. Huono ei sitten osaa. Siitäkin lapsi voi selvitä, mutta älä kutsu itseäsi hyväksi kasvattajaksi sitten.
Hyvä ja asioihin perehtyvä vanhempi huomaa aspergerin ja aistiyliherkkyyden oireet ja hommaa lapselleen niihin kuntoutusta ja tukea sekä tietysti diagnoosin.
Huono vanhempi vain voivottelee ja levittelee käsiään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli myös tuollainen vaihe. Fiksu ja hyvinkasvatettu (kyllä) poika oli 4-5 luokilla erittäin huonokäytöksinen. Oli väkivaltaa, tunnilla huutelua, läksyt jatkuvasti tekemättä... oli muuten raskasta aikaa, rampattiin koululla ties missä palavereissa, wilma lauloi pahimpina päivinä jopa kymmenen merkintää. Poikaa itseäkin harmitti, ja tuntui ettei oikein kukaan nähnyt hänessä mitään hyvää.
Aika auttoi, nyt seiskalla ja saa pelkkää positiivista kommenttia, kuinka on kiva ja osallistuva oppilas. Kotona ei ole missään vaiheessa ollut isoa ongelmaa käytöksen suhteen.
Miten voi olla hyvinkasvatettu, jos huutelee tunnilla (mikä oli selitys siihen pojalla?) ja on väkivaltaa? (Mikä selitys oli siihen?)
Niin katsos kun kaikki lapset eivät kehity samalla tavalla. Joillain se kypsyminen ryhmässä toimimiseen tulee myöhemmin kuin toisilla. Ja en ole tuo aiempi kommentoija, olen vaan omista lapsista huomannut vähän lievempänä tuon.
Kaikki ei myöskään ole kasvatuksesta kiinni, temperamentti vaikuttaa paljon.
Niin, mutta tartuinkin tuohon, että miten voi olla hyvin kasvatettu lapsi, jos on väkivaltainen tai huutelee? Onko se sinusta hyvin kasvatettu? Älä nyt kuseta itseäsi sellaista uskomaan. Aivan naurettavaa, vaan myönnä, että tuo äiti ei ole osannut kasvattaa. Kyseistä lasta. Hän oli huonosti kasvatettu. Koska missä muussa se näkyy, kuin siinä ymmärtääkö lapsi olla olematta PAHA toisille?
No mitenkään tapausta tuntematta, voihan lapsella olla vaikkapa jokin traumaattinen kokemus taustalla. Vaikkapa tärkeän isovanhemman kuolema, sisaruksen sairaus tai joku vastaava. Onko se huonoa kasvatusta, jos jossain kehityskaarensa vaiheessa jokin rankka kokemus saa oireilemaan huonona käytöksenä? Omillakin lapsilla on ollut vaikka mitä kuolemanpelkoa ja paniikkiajatuksia, mitä ovat kipuilleet, myös koulussa, vaikkei ole edes mitään isoja menetyksiä/traumoja taustalla.
Niin kuin mikä traumaattinen kokemus, voi jeesus. Joka tekee sen, että hyvinkasvatettu lapsi huutele tunnilla?
Kysyin ihan tosissani, voisitteko alapeukuttajat vastata, jos vastausta onkaan?
No siinähän niitä oli mainittu jo. Läheisen kuolema, sairaus? Vanhempien ero? Isovanhempien ero? Huoli kaverista (esim oman lapseni kaverin perheessä oli rahahuolia, joita oma lapseni murehti)? Oma terveys? Kiusaaminen?
Luuletko, että lapsi osaa irrottaa ajatuksensa tuollaisista ja koulussa vaan keskittyä opiskeluun?
Eihän nuo ole sellaisia asioita, miksi muita ajattelemaan kasvatettu lapsi yhtäkkiä haluaisi lyödä toisia tai huudella tehden itsestään idiootin.
Mikä sinä olet pätemään, miten joku lapsi asioihin reagoi?
Kasvatuksellahan se pitää nimenomaan opettaa, miten asioihin reagoidaan. Lapset ovat erilaisia, hyvä kasvattaja mukautuu niihin erilaisuuksiin. Huono ei sitten osaa. Siitäkin lapsi voi selvitä, mutta älä kutsu itseäsi hyväksi kasvattajaksi sitten.
Ja piti vielä lisäämäni; ja hauku sitten vielä toisia vanhempia, jos näät jotain, missä heidän lapsensa on sinusta huonosti kasvatettu.
Hyvä että olette tarttuneet asiaan niinkuin vanhemman kuuluu. Joskus huono käytös liittyy ikään ja menee aikanaan ohi. Lapsi on itse jotenkin kierteessä jossa käytös jatkaa samaa rataa. Myös ryhmädynamiikka voi ohjata käyttäytymään huonosti.Lapsen on tärkeää ymmärtää ettei ole huono tai paha vaan että hänen toimintansa on väärää ja tomintaa saa ja voi muuttaa.
Tuohon että koulu ei anna hyvää palautetta: sitä on joskus vaikea antaa jos oppilas sabotoi joka hetken. Ei voi keksiä hyvää palautetta ja oppilaskin kyllä tietää jos saa säälikannusta.
Koulu eli opettajat antaa niin mielellään hyvää palautetta kunhan siihen on syy.
Voisitteko vaikka laskea montako merkintää on viikossa tullut ja jos lukumääräisesti on vaikka yksi vähemmän kuin edellisellä viikolla niin kehua siitä? Asia voi lähteä muuttumaan pienestä. Lisäksi puhukaa ja kysykää lapselta mikä on hätänä kun käytös on sellaista kuin on.
Voimia ja kyllä se siitä paranee ajan mittaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ja asioihin perehtyvä vanhempi huomaa aspergerin ja aistiyliherkkyyden oireet ja hommaa lapselleen niihin kuntoutusta ja tukea sekä tietysti diagnoosin.
Huono vanhempi vain voivottelee ja levittelee käsiään.
Ai kamala, diagnoosithan vaan hommataan ja kuntoutus. Nuo ovat kohtuupitkiä prosesseja, useampi vuosi menee tutkimuksissa helposti. Ennen kuin edes sinne asti pääsee...
Tsemppiä! Tiedän mitä käyt läpi. Asia on otettava nyt kunnolla esille.
Käy lapsen ja opettajien kanssa keskusteluja. Onko mahdollista mennä tunnille mukaan seuraan että missä mennään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli myös tuollainen vaihe. Fiksu ja hyvinkasvatettu (kyllä) poika oli 4-5 luokilla erittäin huonokäytöksinen. Oli väkivaltaa, tunnilla huutelua, läksyt jatkuvasti tekemättä... oli muuten raskasta aikaa, rampattiin koululla ties missä palavereissa, wilma lauloi pahimpina päivinä jopa kymmenen merkintää. Poikaa itseäkin harmitti, ja tuntui ettei oikein kukaan nähnyt hänessä mitään hyvää.
Aika auttoi, nyt seiskalla ja saa pelkkää positiivista kommenttia, kuinka on kiva ja osallistuva oppilas. Kotona ei ole missään vaiheessa ollut isoa ongelmaa käytöksen suhteen.
Miten voi olla hyvinkasvatettu, jos huutelee tunnilla (mikä oli selitys siihen pojalla?) ja on väkivaltaa? (Mikä selitys oli siihen?)
Niin katsos kun kaikki lapset eivät kehity samalla tavalla. Joillain se kypsyminen ryhmässä toimimiseen tulee myöhemmin kuin toisilla. Ja en ole tuo aiempi kommentoija, olen vaan omista lapsista huomannut vähän lievempänä tuon.
Kaikki ei myöskään ole kasvatuksesta kiinni, temperamentti vaikuttaa paljon.
Niin, mutta tartuinkin tuohon, että miten voi olla hyvin kasvatettu lapsi, jos on väkivaltainen tai huutelee? Onko se sinusta hyvin kasvatettu? Älä nyt kuseta itseäsi sellaista uskomaan. Aivan naurettavaa, vaan myönnä, että tuo äiti ei ole osannut kasvattaa. Kyseistä lasta. Hän oli huonosti kasvatettu. Koska missä muussa se näkyy, kuin siinä ymmärtääkö lapsi olla olematta PAHA toisille?
No mitenkään tapausta tuntematta, voihan lapsella olla vaikkapa jokin traumaattinen kokemus taustalla. Vaikkapa tärkeän isovanhemman kuolema, sisaruksen sairaus tai joku vastaava. Onko se huonoa kasvatusta, jos jossain kehityskaarensa vaiheessa jokin rankka kokemus saa oireilemaan huonona käytöksenä? Omillakin lapsilla on ollut vaikka mitä kuolemanpelkoa ja paniikkiajatuksia, mitä ovat kipuilleet, myös koulussa, vaikkei ole edes mitään isoja menetyksiä/traumoja taustalla.
Niin kuin mikä traumaattinen kokemus, voi jeesus. Joka tekee sen, että hyvinkasvatettu lapsi huutele tunnilla?
Kysyin ihan tosissani, voisitteko alapeukuttajat vastata, jos vastausta onkaan?
No siinähän niitä oli mainittu jo. Läheisen kuolema, sairaus? Vanhempien ero? Isovanhempien ero? Huoli kaverista (esim oman lapseni kaverin perheessä oli rahahuolia, joita oma lapseni murehti)? Oma terveys? Kiusaaminen?
Luuletko, että lapsi osaa irrottaa ajatuksensa tuollaisista ja koulussa vaan keskittyä opiskeluun?
Eihän nuo ole sellaisia asioita, miksi muita ajattelemaan kasvatettu lapsi yhtäkkiä haluaisi lyödä toisia tai huudella tehden itsestään idiootin.
Mikä sinä olet pätemään, miten joku lapsi asioihin reagoi?
Kasvatuksellahan se pitää nimenomaan opettaa, miten asioihin reagoidaan. Lapset ovat erilaisia, hyvä kasvattaja mukautuu niihin erilaisuuksiin. Huono ei sitten osaa. Siitäkin lapsi voi selvitä, mutta älä kutsu itseäsi hyväksi kasvattajaksi sitten.
Sinua ei ainakaan empaattiseksi ja katsomaan asioita laajemmin kasvatettu. Tuomitseminen onkin todella hyvää käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ja asioihin perehtyvä vanhempi huomaa aspergerin ja aistiyliherkkyyden oireet ja hommaa lapselleen niihin kuntoutusta ja tukea sekä tietysti diagnoosin.
Huono vanhempi vain voivottelee ja levittelee käsiään.
Juuri näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli myös tuollainen vaihe. Fiksu ja hyvinkasvatettu (kyllä) poika oli 4-5 luokilla erittäin huonokäytöksinen. Oli väkivaltaa, tunnilla huutelua, läksyt jatkuvasti tekemättä... oli muuten raskasta aikaa, rampattiin koululla ties missä palavereissa, wilma lauloi pahimpina päivinä jopa kymmenen merkintää. Poikaa itseäkin harmitti, ja tuntui ettei oikein kukaan nähnyt hänessä mitään hyvää.
Aika auttoi, nyt seiskalla ja saa pelkkää positiivista kommenttia, kuinka on kiva ja osallistuva oppilas. Kotona ei ole missään vaiheessa ollut isoa ongelmaa käytöksen suhteen.
Miten voi olla hyvinkasvatettu, jos huutelee tunnilla (mikä oli selitys siihen pojalla?) ja on väkivaltaa? (Mikä selitys oli siihen?)
Niin katsos kun kaikki lapset eivät kehity samalla tavalla. Joillain se kypsyminen ryhmässä toimimiseen tulee myöhemmin kuin toisilla. Ja en ole tuo aiempi kommentoija, olen vaan omista lapsista huomannut vähän lievempänä tuon.
Kaikki ei myöskään ole kasvatuksesta kiinni, temperamentti vaikuttaa paljon.
Niin, mutta tartuinkin tuohon, että miten voi olla hyvin kasvatettu lapsi, jos on väkivaltainen tai huutelee? Onko se sinusta hyvin kasvatettu? Älä nyt kuseta itseäsi sellaista uskomaan. Aivan naurettavaa, vaan myönnä, että tuo äiti ei ole osannut kasvattaa. Kyseistä lasta. Hän oli huonosti kasvatettu. Koska missä muussa se näkyy, kuin siinä ymmärtääkö lapsi olla olematta PAHA toisille?
No mitenkään tapausta tuntematta, voihan lapsella olla vaikkapa jokin traumaattinen kokemus taustalla. Vaikkapa tärkeän isovanhemman kuolema, sisaruksen sairaus tai joku vastaava. Onko se huonoa kasvatusta, jos jossain kehityskaarensa vaiheessa jokin rankka kokemus saa oireilemaan huonona käytöksenä? Omillakin lapsilla on ollut vaikka mitä kuolemanpelkoa ja paniikkiajatuksia, mitä ovat kipuilleet, myös koulussa, vaikkei ole edes mitään isoja menetyksiä/traumoja taustalla.
Niin kuin mikä traumaattinen kokemus, voi jeesus. Joka tekee sen, että hyvinkasvatettu lapsi huutele tunnilla?
Kysyin ihan tosissani, voisitteko alapeukuttajat vastata, jos vastausta onkaan?
No siinähän niitä oli mainittu jo. Läheisen kuolema, sairaus? Vanhempien ero? Isovanhempien ero? Huoli kaverista (esim oman lapseni kaverin perheessä oli rahahuolia, joita oma lapseni murehti)? Oma terveys? Kiusaaminen?
Luuletko, että lapsi osaa irrottaa ajatuksensa tuollaisista ja koulussa vaan keskittyä opiskeluun?
Eihän nuo ole sellaisia asioita, miksi muita ajattelemaan kasvatettu lapsi yhtäkkiä haluaisi lyödä toisia tai huudella tehden itsestään idiootin.
Mikä sinä olet pätemään, miten joku lapsi asioihin reagoi?
Kasvatuksellahan se pitää nimenomaan opettaa, miten asioihin reagoidaan. Lapset ovat erilaisia, hyvä kasvattaja mukautuu niihin erilaisuuksiin. Huono ei sitten osaa. Siitäkin lapsi voi selvitä, mutta älä kutsu itseäsi hyväksi kasvattajaksi sitten.
Kokemusasiantuntijat kuten sinä on tärkeitä. Osaat niin kauniisti kertoa mikä aloittajan tapauksessa menee mönkään kun itselläsi on omista vanhemmista sama kokemus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli myös tuollainen vaihe. Fiksu ja hyvinkasvatettu (kyllä) poika oli 4-5 luokilla erittäin huonokäytöksinen. Oli väkivaltaa, tunnilla huutelua, läksyt jatkuvasti tekemättä... oli muuten raskasta aikaa, rampattiin koululla ties missä palavereissa, wilma lauloi pahimpina päivinä jopa kymmenen merkintää. Poikaa itseäkin harmitti, ja tuntui ettei oikein kukaan nähnyt hänessä mitään hyvää.
Aika auttoi, nyt seiskalla ja saa pelkkää positiivista kommenttia, kuinka on kiva ja osallistuva oppilas. Kotona ei ole missään vaiheessa ollut isoa ongelmaa käytöksen suhteen.
Miten voi olla hyvinkasvatettu, jos huutelee tunnilla (mikä oli selitys siihen pojalla?) ja on väkivaltaa? (Mikä selitys oli siihen?)
Niin katsos kun kaikki lapset eivät kehity samalla tavalla. Joillain se kypsyminen ryhmässä toimimiseen tulee myöhemmin kuin toisilla. Ja en ole tuo aiempi kommentoija, olen vaan omista lapsista huomannut vähän lievempänä tuon.
Kaikki ei myöskään ole kasvatuksesta kiinni, temperamentti vaikuttaa paljon.
Niin, mutta tartuinkin tuohon, että miten voi olla hyvin kasvatettu lapsi, jos on väkivaltainen tai huutelee? Onko se sinusta hyvin kasvatettu? Älä nyt kuseta itseäsi sellaista uskomaan. Aivan naurettavaa, vaan myönnä, että tuo äiti ei ole osannut kasvattaa. Kyseistä lasta. Hän oli huonosti kasvatettu. Koska missä muussa se näkyy, kuin siinä ymmärtääkö lapsi olla olematta PAHA toisille?
No mitenkään tapausta tuntematta, voihan lapsella olla vaikkapa jokin traumaattinen kokemus taustalla. Vaikkapa tärkeän isovanhemman kuolema, sisaruksen sairaus tai joku vastaava. Onko se huonoa kasvatusta, jos jossain kehityskaarensa vaiheessa jokin rankka kokemus saa oireilemaan huonona käytöksenä? Omillakin lapsilla on ollut vaikka mitä kuolemanpelkoa ja paniikkiajatuksia, mitä ovat kipuilleet, myös koulussa, vaikkei ole edes mitään isoja menetyksiä/traumoja taustalla.
Niin kuin mikä traumaattinen kokemus, voi jeesus. Joka tekee sen, että hyvinkasvatettu lapsi huutele tunnilla?
Kysyin ihan tosissani, voisitteko alapeukuttajat vastata, jos vastausta onkaan?
No siinähän niitä oli mainittu jo. Läheisen kuolema, sairaus? Vanhempien ero? Isovanhempien ero? Huoli kaverista (esim oman lapseni kaverin perheessä oli rahahuolia, joita oma lapseni murehti)? Oma terveys? Kiusaaminen?
Luuletko, että lapsi osaa irrottaa ajatuksensa tuollaisista ja koulussa vaan keskittyä opiskeluun?
Eihän nuo ole sellaisia asioita, miksi muita ajattelemaan kasvatettu lapsi yhtäkkiä haluaisi lyödä toisia tai huudella tehden itsestään idiootin.
Mikä sinä olet pätemään, miten joku lapsi asioihin reagoi?
Kasvatuksellahan se pitää nimenomaan opettaa, miten asioihin reagoidaan. Lapset ovat erilaisia, hyvä kasvattaja mukautuu niihin erilaisuuksiin. Huono ei sitten osaa. Siitäkin lapsi voi selvitä, mutta älä kutsu itseäsi hyväksi kasvattajaksi sitten.
Sinua ei ainakaan empaattiseksi ja katsomaan asioita laajemmin kasvatettu. Tuomitseminen onkin todella hyvää käytöstä.
No en ole niin väittänytkään, etä olisin jotenkin hyvin kasvatettu. Toisekseen, tuomitsemista sekin on, jos kenen tahansa lapsen äitiä moititaan huonoksi kasvattajaksi, mutta sitten samaan aikaan itsestä sanotaan, että olen hyvä kasvattaja, ja lapseltani vain kuoli läheinen, kun se on väkivaltainen koulussa ja häiritsee opetusta huutelemalla. Se ei ole hvin kasvatettu lapsi, kylläkään. Oli syy taustalla mikä hyvänsä. Mutta mikä oikeus sitten on sanoa muita huonoiksi kasvattajiksi, jos ei itseään sano?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että olette tarttuneet asiaan niinkuin vanhemman kuuluu. Joskus huono käytös liittyy ikään ja menee aikanaan ohi. Lapsi on itse jotenkin kierteessä jossa käytös jatkaa samaa rataa. Myös ryhmädynamiikka voi ohjata käyttäytymään huonosti.Lapsen on tärkeää ymmärtää ettei ole huono tai paha vaan että hänen toimintansa on väärää ja tomintaa saa ja voi muuttaa.
Tuohon että koulu ei anna hyvää palautetta: sitä on joskus vaikea antaa jos oppilas sabotoi joka hetken. Ei voi keksiä hyvää palautetta ja oppilaskin kyllä tietää jos saa säälikannusta.
Koulu eli opettajat antaa niin mielellään hyvää palautetta kunhan siihen on syy.
Voisitteko vaikka laskea montako merkintää on viikossa tullut ja jos lukumääräisesti on vaikka yksi vähemmän kuin edellisellä viikolla niin kehua siitä? Asia voi lähteä muuttumaan pienestä. Lisäksi puhukaa ja kysykää lapselta mikä on hätänä kun käytös on sellaista kuin on.
Voimia ja kyllä se siitä paranee ajan mittaan.
Ei aina tarvitse jostakin syystä olla antamassa positiivista palautetta ja tarvitse huomata jokaista huonoa käytöstä.
Lapsi kaipaa HYVÄKSYNTÄÄ opettajalta varsinkin ja sitä voi osoittaa ihan vain vaikka niin että kysyt mitä kuuluu ja kosketat hartioille.
Opettajatkin ovat usein negatiivisessa kierteessä eivätkä huomaa mistä on kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli myös tuollainen vaihe. Fiksu ja hyvinkasvatettu (kyllä) poika oli 4-5 luokilla erittäin huonokäytöksinen. Oli väkivaltaa, tunnilla huutelua, läksyt jatkuvasti tekemättä... oli muuten raskasta aikaa, rampattiin koululla ties missä palavereissa, wilma lauloi pahimpina päivinä jopa kymmenen merkintää. Poikaa itseäkin harmitti, ja tuntui ettei oikein kukaan nähnyt hänessä mitään hyvää.
Aika auttoi, nyt seiskalla ja saa pelkkää positiivista kommenttia, kuinka on kiva ja osallistuva oppilas. Kotona ei ole missään vaiheessa ollut isoa ongelmaa käytöksen suhteen.
Miten voi olla hyvinkasvatettu, jos huutelee tunnilla (mikä oli selitys siihen pojalla?) ja on väkivaltaa? (Mikä selitys oli siihen?)
Niin katsos kun kaikki lapset eivät kehity samalla tavalla. Joillain se kypsyminen ryhmässä toimimiseen tulee myöhemmin kuin toisilla. Ja en ole tuo aiempi kommentoija, olen vaan omista lapsista huomannut vähän lievempänä tuon.
Kaikki ei myöskään ole kasvatuksesta kiinni, temperamentti vaikuttaa paljon.
Niin, mutta tartuinkin tuohon, että miten voi olla hyvin kasvatettu lapsi, jos on väkivaltainen tai huutelee? Onko se sinusta hyvin kasvatettu? Älä nyt kuseta itseäsi sellaista uskomaan. Aivan naurettavaa, vaan myönnä, että tuo äiti ei ole osannut kasvattaa. Kyseistä lasta. Hän oli huonosti kasvatettu. Koska missä muussa se näkyy, kuin siinä ymmärtääkö lapsi olla olematta PAHA toisille?
No mitenkään tapausta tuntematta, voihan lapsella olla vaikkapa jokin traumaattinen kokemus taustalla. Vaikkapa tärkeän isovanhemman kuolema, sisaruksen sairaus tai joku vastaava. Onko se huonoa kasvatusta, jos jossain kehityskaarensa vaiheessa jokin rankka kokemus saa oireilemaan huonona käytöksenä? Omillakin lapsilla on ollut vaikka mitä kuolemanpelkoa ja paniikkiajatuksia, mitä ovat kipuilleet, myös koulussa, vaikkei ole edes mitään isoja menetyksiä/traumoja taustalla.
Niin kuin mikä traumaattinen kokemus, voi jeesus. Joka tekee sen, että hyvinkasvatettu lapsi huutele tunnilla?
Kysyin ihan tosissani, voisitteko alapeukuttajat vastata, jos vastausta onkaan?
No siinähän niitä oli mainittu jo. Läheisen kuolema, sairaus? Vanhempien ero? Isovanhempien ero? Huoli kaverista (esim oman lapseni kaverin perheessä oli rahahuolia, joita oma lapseni murehti)? Oma terveys? Kiusaaminen?
Luuletko, että lapsi osaa irrottaa ajatuksensa tuollaisista ja koulussa vaan keskittyä opiskeluun?
Eihän nuo ole sellaisia asioita, miksi muita ajattelemaan kasvatettu lapsi yhtäkkiä haluaisi lyödä toisia tai huudella tehden itsestään idiootin.
Mikä sinä olet pätemään, miten joku lapsi asioihin reagoi?
Kasvatuksellahan se pitää nimenomaan opettaa, miten asioihin reagoidaan. Lapset ovat erilaisia, hyvä kasvattaja mukautuu niihin erilaisuuksiin. Huono ei sitten osaa. Siitäkin lapsi voi selvitä, mutta älä kutsu itseäsi hyväksi kasvattajaksi sitten.
Kokemusasiantuntijat kuten sinä on tärkeitä. Osaat niin kauniisti kertoa mikä aloittajan tapauksessa menee mönkään kun itselläsi on omista vanhemmista sama kokemus?
No mitä sen vanhemman sitten täytyy tehdä, ellei opettaa, miten asioihin reagoidaan??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai siis, että reagoida voi niin ja näin, mutta valitaan sille aika ja paikka jne ja keneen kohdistetaan mitkäkin tunteet.
Opettaja tekee paljon. Meidän tyttären opettaja vaihtui ja iloisesta, kiltistä oppilaasta kuoriutui itkuinen, ilkeä ja haluton oppilas. En aluksi tajunnut tätä yhteyttä, ennen kuin muutaman kaverin vanhempi kertoi samanlaista. Syitä on vaikea eritellä, mutta ilmeisesti tällä opettajalla oli tapana vain niuhota kaikesta, koskaan ei kehunut lapsia aiheestakaan ja luokan henki tipahti nopeasti. Kun saivat onneksi taas uuden opettajan, tyttö muuttui normaaliksi.
Koska syy voi olla myös opettajassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli myös tuollainen vaihe. Fiksu ja hyvinkasvatettu (kyllä) poika oli 4-5 luokilla erittäin huonokäytöksinen. Oli väkivaltaa, tunnilla huutelua, läksyt jatkuvasti tekemättä... oli muuten raskasta aikaa, rampattiin koululla ties missä palavereissa, wilma lauloi pahimpina päivinä jopa kymmenen merkintää. Poikaa itseäkin harmitti, ja tuntui ettei oikein kukaan nähnyt hänessä mitään hyvää.
Aika auttoi, nyt seiskalla ja saa pelkkää positiivista kommenttia, kuinka on kiva ja osallistuva oppilas. Kotona ei ole missään vaiheessa ollut isoa ongelmaa käytöksen suhteen.
Miten voi olla hyvinkasvatettu, jos huutelee tunnilla (mikä oli selitys siihen pojalla?) ja on väkivaltaa? (Mikä selitys oli siihen?)
Niin katsos kun kaikki lapset eivät kehity samalla tavalla. Joillain se kypsyminen ryhmässä toimimiseen tulee myöhemmin kuin toisilla. Ja en ole tuo aiempi kommentoija, olen vaan omista lapsista huomannut vähän lievempänä tuon.
Kaikki ei myöskään ole kasvatuksesta kiinni, temperamentti vaikuttaa paljon.
Niin, mutta tartuinkin tuohon, että miten voi olla hyvin kasvatettu lapsi, jos on väkivaltainen tai huutelee? Onko se sinusta hyvin kasvatettu? Älä nyt kuseta itseäsi sellaista uskomaan. Aivan naurettavaa, vaan myönnä, että tuo äiti ei ole osannut kasvattaa. Kyseistä lasta. Hän oli huonosti kasvatettu. Koska missä muussa se näkyy, kuin siinä ymmärtääkö lapsi olla olematta PAHA toisille?
No mitenkään tapausta tuntematta, voihan lapsella olla vaikkapa jokin traumaattinen kokemus taustalla. Vaikkapa tärkeän isovanhemman kuolema, sisaruksen sairaus tai joku vastaava. Onko se huonoa kasvatusta, jos jossain kehityskaarensa vaiheessa jokin rankka kokemus saa oireilemaan huonona käytöksenä? Omillakin lapsilla on ollut vaikka mitä kuolemanpelkoa ja paniikkiajatuksia, mitä ovat kipuilleet, myös koulussa, vaikkei ole edes mitään isoja menetyksiä/traumoja taustalla.
Niin kuin mikä traumaattinen kokemus, voi jeesus. Joka tekee sen, että hyvinkasvatettu lapsi huutele tunnilla?
Kysyin ihan tosissani, voisitteko alapeukuttajat vastata, jos vastausta onkaan?
No siinähän niitä oli mainittu jo. Läheisen kuolema, sairaus? Vanhempien ero? Isovanhempien ero? Huoli kaverista (esim oman lapseni kaverin perheessä oli rahahuolia, joita oma lapseni murehti)? Oma terveys? Kiusaaminen?
Luuletko, että lapsi osaa irrottaa ajatuksensa tuollaisista ja koulussa vaan keskittyä opiskeluun?
Eihän nuo ole sellaisia asioita, miksi muita ajattelemaan kasvatettu lapsi yhtäkkiä haluaisi lyödä toisia tai huudella tehden itsestään idiootin.
Mikä sinä olet pätemään, miten joku lapsi asioihin reagoi?
Kasvatuksellahan se pitää nimenomaan opettaa, miten asioihin reagoidaan. Lapset ovat erilaisia, hyvä kasvattaja mukautuu niihin erilaisuuksiin. Huono ei sitten osaa. Siitäkin lapsi voi selvitä, mutta älä kutsu itseäsi hyväksi kasvattajaksi sitten.
Sinua ei ainakaan empaattiseksi ja katsomaan asioita laajemmin kasvatettu. Tuomitseminen onkin todella hyvää käytöstä.
Ja mitä asioiden laajempaa katsomista se on, että haukkuu muita kyllä, muttei koskaan itseään huonoiksi kasvattajiksi??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli myös tuollainen vaihe. Fiksu ja hyvinkasvatettu (kyllä) poika oli 4-5 luokilla erittäin huonokäytöksinen. Oli väkivaltaa, tunnilla huutelua, läksyt jatkuvasti tekemättä... oli muuten raskasta aikaa, rampattiin koululla ties missä palavereissa, wilma lauloi pahimpina päivinä jopa kymmenen merkintää. Poikaa itseäkin harmitti, ja tuntui ettei oikein kukaan nähnyt hänessä mitään hyvää.
Aika auttoi, nyt seiskalla ja saa pelkkää positiivista kommenttia, kuinka on kiva ja osallistuva oppilas. Kotona ei ole missään vaiheessa ollut isoa ongelmaa käytöksen suhteen.
Miten voi olla hyvinkasvatettu, jos huutelee tunnilla (mikä oli selitys siihen pojalla?) ja on väkivaltaa? (Mikä selitys oli siihen?)
Niin katsos kun kaikki lapset eivät kehity samalla tavalla. Joillain se kypsyminen ryhmässä toimimiseen tulee myöhemmin kuin toisilla. Ja en ole tuo aiempi kommentoija, olen vaan omista lapsista huomannut vähän lievempänä tuon.
Kaikki ei myöskään ole kasvatuksesta kiinni, temperamentti vaikuttaa paljon.
Niin, mutta tartuinkin tuohon, että miten voi olla hyvin kasvatettu lapsi, jos on väkivaltainen tai huutelee? Onko se sinusta hyvin kasvatettu? Älä nyt kuseta itseäsi sellaista uskomaan. Aivan naurettavaa, vaan myönnä, että tuo äiti ei ole osannut kasvattaa. Kyseistä lasta. Hän oli huonosti kasvatettu. Koska missä muussa se näkyy, kuin siinä ymmärtääkö lapsi olla olematta PAHA toisille?
No mitenkään tapausta tuntematta, voihan lapsella olla vaikkapa jokin traumaattinen kokemus taustalla. Vaikkapa tärkeän isovanhemman kuolema, sisaruksen sairaus tai joku vastaava. Onko se huonoa kasvatusta, jos jossain kehityskaarensa vaiheessa jokin rankka kokemus saa oireilemaan huonona käytöksenä? Omillakin lapsilla on ollut vaikka mitä kuolemanpelkoa ja paniikkiajatuksia, mitä ovat kipuilleet, myös koulussa, vaikkei ole edes mitään isoja menetyksiä/traumoja taustalla.
Niin kuin mikä traumaattinen kokemus, voi jeesus. Joka tekee sen, että hyvinkasvatettu lapsi huutele tunnilla?
Kysyin ihan tosissani, voisitteko alapeukuttajat vastata, jos vastausta onkaan?
No siinähän niitä oli mainittu jo. Läheisen kuolema, sairaus? Vanhempien ero? Isovanhempien ero? Huoli kaverista (esim oman lapseni kaverin perheessä oli rahahuolia, joita oma lapseni murehti)? Oma terveys? Kiusaaminen?
Luuletko, että lapsi osaa irrottaa ajatuksensa tuollaisista ja koulussa vaan keskittyä opiskeluun?
Eihän nuo ole sellaisia asioita, miksi muita ajattelemaan kasvatettu lapsi yhtäkkiä haluaisi lyödä toisia tai huudella tehden itsestään idiootin.
Mikä sinä olet pätemään, miten joku lapsi asioihin reagoi?
Kasvatuksellahan se pitää nimenomaan opettaa, miten asioihin reagoidaan. Lapset ovat erilaisia, hyvä kasvattaja mukautuu niihin erilaisuuksiin. Huono ei sitten osaa. Siitäkin lapsi voi selvitä, mutta älä kutsu itseäsi hyväksi kasvattajaksi sitten.
Sinua ei ainakaan empaattiseksi ja katsomaan asioita laajemmin kasvatettu. Tuomitseminen onkin todella hyvää käytöstä.
No en ole niin väittänytkään, etä olisin jotenkin hyvin kasvatettu. Toisekseen, tuomitsemista sekin on, jos kenen tahansa lapsen äitiä moititaan huonoksi kasvattajaksi, mutta sitten samaan aikaan itsestä sanotaan, että olen hyvä kasvattaja, ja lapseltani vain kuoli läheinen, kun se on väkivaltainen koulussa ja häiritsee opetusta huutelemalla. Se ei ole hvin kasvatettu lapsi, kylläkään. Oli syy taustalla mikä hyvänsä. Mutta mikä oikeus sitten on sanoa muita huonoiksi kasvattajiksi, jos ei itseään sano?
Täh, mitä oikein hourailet? Olet kaiketi aikuinen? Jolta voi jo olettaa aikuista käytöstä ja ymmärrystä, toisin kuin lapselta?
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että olette tarttuneet asiaan niinkuin vanhemman kuuluu. Joskus huono käytös liittyy ikään ja menee aikanaan ohi. Lapsi on itse jotenkin kierteessä jossa käytös jatkaa samaa rataa. Myös ryhmädynamiikka voi ohjata käyttäytymään huonosti.Lapsen on tärkeää ymmärtää ettei ole huono tai paha vaan että hänen toimintansa on väärää ja tomintaa saa ja voi muuttaa.
Tuohon että koulu ei anna hyvää palautetta: sitä on joskus vaikea antaa jos oppilas sabotoi joka hetken. Ei voi keksiä hyvää palautetta ja oppilaskin kyllä tietää jos saa säälikannusta.
Koulu eli opettajat antaa niin mielellään hyvää palautetta kunhan siihen on syy.
Voisitteko vaikka laskea montako merkintää on viikossa tullut ja jos lukumääräisesti on vaikka yksi vähemmän kuin edellisellä viikolla niin kehua siitä? Asia voi lähteä muuttumaan pienestä. Lisäksi puhukaa ja kysykää lapselta mikä on hätänä kun käytös on sellaista kuin on.
Voimia ja kyllä se siitä paranee ajan mittaan.
Toivottavasti et ole opettaja! Nyt on mennyt jokin oleellinen asia kasvatuksesta ohi.
Mikä sinä olet pätemään, miten joku lapsi asioihin reagoi?