Miten ihmeessä lapsen saa käyttäytymään hyvin koulussa?

Olennaista lienee kysyä miksi.

Onko liian vaativaa/helppoa?

Onko mahdollisesti jotain neurologista?

Kiusaamista?

Masennusta?

Tietääkö lapsi mikä on oikein?

Kokeeko lapsi hyötyvänsä oikeasta käytöksestä?

Jne.

Kun löytää syyn tai syyt, voi alkaa miettiä onko ongelma ratkottavissa. Pelkkä puhuminen harvoin auttaa.

Tsemppiä ap:n perheelle tilanteeseen!

(ja tälle jankkaajalle toivon löytyvän jotain muuta tekemistä tämän ketjun täyttämisen sijaan.)

Kyse on mielestäni tärkeästä asiasta, ja tuo negatiivisuuden kierre pitäisi saada katkaistua. Ehkä se katkeaa, kun lapsi pääsee yläasteelle. Ala-asteella ollaan sen yhden opettajan armoilla, ja jos homma ei toimi, niin lopputulos voi olla oireileva lapsi.

Tässä on jo tullut hyviä vinkkejä, mitä voisi selvittää.

Minä olen itse ollut hyvinkasvatettu ja kiitettävä oppilas. Kuitenkin se koulussa istuminen vaati kohtuullisen paljon ponnisteluja. Aina ei vain jaksanut tsempata, etteikö olisi silmiään pyöritellyt. Taso voi olla oppilaalle liian helppoa tai vaikeaa, opetustapa voi olla väärä. Ylipäänsä offline-nappula olisi monesti ollut tarpeen, jotta olisi jaksanut istua aloillaan koko päivän. Lasten koulupäiväthän on käytännössä samaa, kuin istuisi itse 6 h jossain palaverissa. Kahviakaan ei saa lapsoset juoda, joten siinäpä onkin sopeutumista, että ei vaan ole häiriöksi.

Meidänkin lapsemme viidennellä luokalla on lauma häiriöitä aiheuttavia poikia. Muut kärsivät metelistä ja sama lauma riehuu muidenkin opettajien tunneilla. Ongelma alkoi jo ensimmäisellä luokalla. Pojat ovat sinänsä ihan mukavia, mutta ryhmässä kai tyhmyys tiivistyy. Kun yksi aloittaa, muut seuraavat. Muuta luokkaa halutaan naurattaa tai hingutaan huomiota. Ehkä joku oireilee vanhempiensa eroa.

Tähän laittaisin aikuisena stopin siten, että alkaisin kotona aiheesta vakavan keskustelun.

Sopiva rangaistus olisi pelit pois tietyksi ajaksi. Eli konkreettisesti ottaisin tietokoneen piuhat/padin aamulla töihin mukaani. Pojan kännykästä lähtisi nettiyhteys (yhteyttä liittymämyyjään). Kavereille ei koulun jälkeen mentäisi (koska siellä pelataan).

Vähitellen käytöksen ja koulun palautteen parannuttua poika saisi takaisin menettämiään etuja.

Jokainen älykäs vanhempi tajuaa, että jos ei saa mitään rajoja lapseensa pienenä, niin TEININÄ se vasta hankalaa onkin! Tuskin kukaan haluaa, että sen rajan tulee vetämään poliisi?

Eli luulot pois ja tiukasti, traumoja ei siitä synny. Tarkkailuluokkalaistenkin kanssa tarvittiin 80-luvulla armeijakuria, mutta sen jälkeen he kunnioittivat ohjaajiaan ja tunsivat olevansa hyvän johtajan alaisia.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli myös tuollainen vaihe. Fiksu ja hyvinkasvatettu (kyllä) poika oli 4-5 luokilla erittäin huonokäytöksinen. Oli väkivaltaa, tunnilla huutelua, läksyt jatkuvasti tekemättä... oli muuten raskasta aikaa, rampattiin koululla ties missä palavereissa, wilma lauloi pahimpina päivinä jopa kymmenen merkintää. Poikaa itseäkin harmitti, ja tuntui ettei oikein kukaan nähnyt hänessä mitään hyvää.

Aika auttoi, nyt seiskalla ja saa pelkkää positiivista kommenttia, kuinka on kiva ja osallistuva oppilas. Kotona ei ole missään vaiheessa ollut isoa ongelmaa käytöksen suhteen.

Selviskö mistä johtui? Kai se jollain tavalla liittyi siihen vanhaan luokkaan, jos seiskalla tilanne muuttui. Minä teinä vähän selvittelisin onko ollut kiusaamista tms. Opettajatkin saattavat muuten kiusata.

Syy lapsen huonoon käytökseen on vanhemmissa. Lopeta netissä roikkuminen ja käytä kerrankin aikaa lapseesi, äläkä vaan koko ajan keskity itseesi.

Yläkoulu harvoin katkaisee kierrettä vaan negatiivista palautetta tulee yhden sijaan päivässä kuusi.

Hyvä huoltaja kasvattaa lapsensa käyttäytymään ja hankkii ( vaikka yksityiseltä) tarvittaessa apua ja tukea käyttäytymisen syihin. Käytösongelmista pääsee sitä helpommin eroon, mitä nuorempana niihin puututaan. Yläkoulussa on usein myöhäistä.

Vierailija kirjoitti:

Opettaja tekee paljon. Meidän tyttären opettaja vaihtui ja iloisesta, kiltistä oppilaasta kuoriutui itkuinen, ilkeä ja haluton oppilas. En aluksi tajunnut tätä yhteyttä, ennen kuin muutaman kaverin vanhempi kertoi samanlaista. Syitä on vaikea eritellä, mutta ilmeisesti tällä opettajalla oli tapana vain niuhota kaikesta, koskaan ei kehunut lapsia aiheestakaan ja luokan henki tipahti nopeasti. Kun saivat onneksi taas uuden opettajan, tyttö muuttui normaaliksi.

Tämmöiset on minusta suorastaan pelottavia tapahtumia. Mitä, jos se sama ope opettaa vaikka koko alakoulun ajan..miten se vaikuttaa lapseen ja lapsen tulevaisuuteen? Mitä tällaisessa tilanteessa ylipäätään voi tehdä? Opettajallehan on turha valittaa..entä reksille..hui! Oikeasti! Kamalaa!

Hmh, oletteko te vanhemmat samassa veneessä, mitä tulee kasvattamiseen? 

Usein näkee sellaista "kasvattamista", että toinen vanhempi on tiukka ja pitää kiinni säännöistä ja toinen taas lepsuilee ja joustaa, eikä toimi johdonmukaisesti.

Syitä tähän voi olla vaikka mitä; lepsu vanhempi pelkää että lapsi saa traumoja tai on muuten vain helpompaa antaa periksi, niin saa kivan vanhemman maineen/ei oikeastaan kiinnosta muu kuin lapsen aiheuttaman häiriön poistaminen oman mukavuuden tieltä.

Samat lepsu-vanhemmat sitten puolustelevat henkeen ja vereen loukkaantuneina lapsensa huonoa käytöstä, mikäli saavat negatiivista palautetta ulkopuolisilta. "Meidänkö lapsi muka huonosti kasvatettu?!" Syytös iskee vanhemman itsetuntoon kasvattajana.

Oikeasti lapsi on aivan pihalla siitä mitä tulee selkeisiin, johdonmukaisiin käyttäytymissääntöihin, koska hän on tottunut siihen että mikään sääntö ei pidä/se on tehty joustamaan tilanteen mukaan.

> Oletko sanonut pojallesi, että ei pyörittele sitten silmiään kyseisen

> open tunneilla tai kohauttele olkiaan? Nehän eivät olekaan hyvää

> käytöstä, mutta jos joku ne sallii, niin ok, mutta tuo opettaja kärsii

> niistä, niin voisiko lapsi lopettaa?

Joo, olemme keskustelleet asiasta kotona ja vanhempainvartissa koululla.

Poika saattaa tehtäviä saadessaan kommentoida myös, että 'tylsää'.  Ymmärrän, että opettajalle ei ole motivoivaa, jos lapsi kokee opetuksen tylsäksi. Eikä opetuksen tarvisekaan olla mikään huippujännittävä ja hauska juttu.

Mutta missä määrin lapsi saa kertoa opettajalle, että kokee opetuksen tylsäksi?

  terveisin,

    nro x

p.s. luulen, että meidän ongelmat on vähäisemmät kuin ap:n. Mutta olen ollut tänä syksynä ihmeissäni uudelta opettajalta lapsesta tulevasta palautteesta. Pelkkää kielteistä. (Ainoa positiivinen on ollut, että ei ole luokan pahin oppilas.) Olen alkanut tuntea suurta myötätuntoa erityislasten vanhempia kohtaan, jotka pienestä lapsesta alkaen tottuvat saamaan lapsestaan lähinnä kielteistä palautetta.

Vierailija kirjoitti:

> Oletko sanonut pojallesi, että ei pyörittele sitten silmiään kyseisen

> open tunneilla tai kohauttele olkiaan? Nehän eivät olekaan hyvää

> käytöstä, mutta jos joku ne sallii, niin ok, mutta tuo opettaja kärsii

> niistä, niin voisiko lapsi lopettaa?

Joo, olemme keskustelleet asiasta kotona ja vanhempainvartissa koululla.

Poika saattaa tehtäviä saadessaan kommentoida myös, että 'tylsää'.  Ymmärrän, että opettajalle ei ole motivoivaa, jos lapsi kokee opetuksen tylsäksi. Eikä opetuksen tarvisekaan olla mikään huippujännittävä ja hauska juttu.

Mutta missä määrin lapsi saa kertoa opettajalle, että kokee opetuksen tylsäksi?

  terveisin,

    nro x

p.s. luulen, että meidän ongelmat on vähäisemmät kuin ap:n. Mutta olen ollut tänä syksynä ihmeissäni uudelta opettajalta lapsesta tulevasta palautteesta. Pelkkää kielteistä. (Ainoa positiivinen on ollut, että ei ole luokan pahin oppilas.) Olen alkanut tuntea suurta myötätuntoa erityislasten vanhempia kohtaan, jotka pienestä lapsesta alkaen tottuvat saamaan lapsestaan lähinnä kielteistä palautetta.

No taitaa johtua siitä uudesta opesta? Sinuna ottaisin opeen yhteyttä ja kyselisin että mikähän on kun ei aikaisemmin ole tällaista ollut? Aika vaikea tilanne. Itse mietin välillä vastaavia, kun meillä lapsen liikunnan ope on vaihtunut ja nyt liikunta on lapsesta ihan kamalaa ja ope kuulemma koko ajan valittaa kaikesta. Hankala tilanne.

Vierailija kirjoitti:

palkitsemista mistä?? hyvä käytös on normaalia, ei siitä palkita. se opitaan kotona esimerkillä. huonosta käytöksestä saa sensijaan rangaistuksen.

Oppimisen kannalta noin yleensä on parempi menetelmä palkita onnistuneesta suorituksesta kuin rangaista epäonnistuneesta.

Tässä tapauksessa jos huonosta käytöksestä saa jatkuvasti palautetta, sitä voi jo pitää normaalina, ja siitä poisoppimiseksi pitäisi palkita juurikin hyvästä käytöksestä. 

- On olemassa sisäinen ja ulkoinen motivaatio. Ideaalisinta on jos lapsella on sisäinen motivaatio toimia oikein ja hyvin. Jos tätä ei ole, ei voi kuin rakentaa ulkoista motivaatiota, jonka keinoja ovat esimerkiksi kehut ja rangaistukset.

- Rangaistuksen pitää olla sellainen, mikä oikeasti tuntuu rangaistukselta. Usein aikuiset oikeasti pelkäävät antaa rangaistuksia ja siksi antavatkin vain sellaisia näennäisiä rangaistuksia, jotka eivät tunnu riittävän pahoilta, jotta ne ennaltaehkäisisivät huonoa käytöstä.

- Kehu kun on kehuttavaa, rankaise kun on rangaistavaa. Keskustele. Älä pelkää pahoittaa lapsesi mieltä.

- Nykyisin lapsia kehutaan aika paljon ihan sellaisista perusasioista, joita jo paljon nuoremman pitäisi osata. Kehu kun on aihetta, mutta muista olla realisti ja kertoa se myös lapsellesi (mitä oikeasti pitäisi jo osata ja mikä oikeasti on hyvää tai huonoa toimintaa sen ikäiselle).

- Selvitä onko lapsellasi joku oikea neurologinen kehityshäiriö (asperger, ADD, ADHD, häiriötä oman toiminnan tai tunteiden säätelyssä).

- Hae apua. Kerro lapsellesi, että jos ette yhdessä saa asiaa nyt ratkeamaan niin sitten haetaan ulkopuolista apua.

Vierailija kirjoitti:

Absurdi keskustelu. Eiköhän se ole aivan itsestäänselvää, että kaikki huono käytös ei johdu siitä, etteikö lasta olisi kasvatettu hyvin. Meidän koululaitos jo itsessään tukee tietynlaista ihmistyyppiä (tasainen, ei kyseenalaistava, aika keskiverto). Hyvät ja huonot oppilaat tasapäistetään samaan muottiin. Erilaiset oppimistyylit jäävät huomiotta. Hyvä opettaja pystyy jonkin verran huomioimaan näitä, mutta kaikkeen eivät opettajatkaan veny. Uusi ops pyrkii taas hieman ratkomaan näitä ongelmia, mutta se on pitkä tie.

Tämä ei tarkoita, että häiriköintiä pitäisi sietää vaan lapset etenkin alakoulussa tulisi kohdata yksilöinä ja tukea heidän yksilöllisiä vahvuuksiaan ja heikkouksiaan. Siitä hyötyisivät kaikki, ne tasaiset saisivat opiskelurauhan ja ne temperamenttiset eivät tulisi jatkuvasti lytätyiksi.

Ei työelämässäkään kaikkien tarvitse olla harmaata massaa. Enkä sano tätä pahalla taviksia kohtaan ollenkaan, työyhteisöt hyötyvät siitä, että löytyy monipuolista temperamenttia.

Millon olit viimeksi koulun seinien sisäpuolella oikeasti näkemässä, millaista siellä on?

Vierailija kirjoitti:

Yleensä lapset tietävät kyllä, miten pitäisi käyttäytyä. Erilaiset syyt (kehitysvaihe, temperamentti, elämäntilanne, ryhmädynamiikka...) vaan vaikuttavat siihen, että aina lapsi ei osaa säädellä käytöstään kuten aikuinen. Siksi aikuisten tulee auttaa lapsia löytämään keinoja hillitä impulsiivista, lapselle tyypillistä käytöstä. Se ei riitä, että tuomitaan ja syytellään.

Sitä kutsutaan kasvamiseksi kohti aikuisuutta ja joillekin se on helpompaa kuin toisille. Useimmat kuitenkin oppivat, vaikka niitä henkisesti 13-vuotiaitakin aikuisia välillä vastaan tulee.

Jos vanhempi on itse ollut tasainen luonne, voi muuten olla erittäin vaikeaa ymmärtää temperamenttista lasta ja kuinka hyvää käytöstä voi ruokkia. Ei se ole huonoa kasvatusta, että vanhempi itsekin kipuilee ja hakee keinoja. Kunhan yrittää parhaansa.

Näinkin, mutta koulu tietää myös. Ei sieltä jatkuvaa huonoa palautetta tule, ellei lapsi ole oikeasti muita luokkalaisiaan selkeästi huonompi käytökseltään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Absurdi keskustelu. Eiköhän se ole aivan itsestäänselvää, että kaikki huono käytös ei johdu siitä, etteikö lasta olisi kasvatettu hyvin. Meidän koululaitos jo itsessään tukee tietynlaista ihmistyyppiä (tasainen, ei kyseenalaistava, aika keskiverto). Hyvät ja huonot oppilaat tasapäistetään samaan muottiin. Erilaiset oppimistyylit jäävät huomiotta. Hyvä opettaja pystyy jonkin verran huomioimaan näitä, mutta kaikkeen eivät opettajatkaan veny. Uusi ops pyrkii taas hieman ratkomaan näitä ongelmia, mutta se on pitkä tie.

Tämä ei tarkoita, että häiriköintiä pitäisi sietää vaan lapset etenkin alakoulussa tulisi kohdata yksilöinä ja tukea heidän yksilöllisiä vahvuuksiaan ja heikkouksiaan. Siitä hyötyisivät kaikki, ne tasaiset saisivat opiskelurauhan ja ne temperamenttiset eivät tulisi jatkuvasti lytätyiksi.

Ei työelämässäkään kaikkien tarvitse olla harmaata massaa. Enkä sano tätä pahalla taviksia kohtaan ollenkaan, työyhteisöt hyötyvät siitä, että löytyy monipuolista temperamenttia.

Millon olit viimeksi koulun seinien sisäpuolella oikeasti näkemässä, millaista siellä on?

Päivittäin :)

Paljon on edistytty meidän nuoruudesta, mutta edelleen koulussa pärjäävät parhaiten ne tasaiset luonteet, jotka eivät liikaa kysele. Ja sehän ei oikeasti palvele kokonaisuutta.

Hyvillekin kasvattajille sattuu 'huonoja' lapsia ja huonoillekin kasvattajille 'hyviä'. Toki kasvatuksesta on paljon kiinni, mutta ei aina ihan niin paljon kun sivusta huutelijat uskovat.

Paljon asioita kuuluu tiettyyn ikään, mutta kouluilla on onneksi nykyisin aika hyvä käsitys ikätasoon liittyvistä ongelmista, joten he kyllä osaavat puuttua siihen, mikä puuttumista vaatiikin. Kyllä siellä koulussa on jo osattu miettiä, että tämän ikäisistä tässä tilanteessa tämä käytös on jo niin pahaa, että kotiin pitää kertoa. Tietysti joukkoon mahtuu pari huonoa opettajaa, joilta niitä ylilyöntejä tapahtuu, mutta yrittäkää muistaa, ettei meidän tarvitse omia kouluaikaisia traumojamme purkaa haukkumalla nykykoulua. Toki jos omalla lapsellamme on siellä vaikeaa, on helpompi sanoa, että paska koulu ja paskat opettajat kuin että omasta lapsesta pitäisi huolestua. Joskus siitä pitää.

Kaikki ongelmat eivät mene ohi itsestään. Jotkut syrjäytyvät ja jopa joka viiden nuori omaa psyykkisiä ongelmia. Eli kyllä puuttua pitää.

Tsemppiä kaikille. Ja tukemista arvostelun sijaan.

Vierailija kirjoitti:

Hyvää kasvatusta on se, että kasvattaa lapsensa hyväksi muita kohtaan. Siihen ei kuulu ymmärtämätön ja typerä huutelu oppitunnilla, eikä väkivalta ketään kohtaan. Jos näitä esiintyy, kasvatus on mennyt pieleen.

Näitä riittää... voin kertoa että täällä on äiti, joka ei ole oikeastaan ollenkaan kasvattanut lapsiaan. Rakastaa oon yrittänyt niin paljon kuin oon jaksanut, paljon en jaksa kun oon tosi introvertti enkä jaksa muita ihmisiä. Ns. perusasiat ei oo meillä koskaan toimineet (ruokahuolto, siisteys, hygienia...). Jokainen on kasvanut villisti oman luonteensa mukaan.

- Eka hakkasi, kiusasi ja häiritsi lapsuutensa kaikkia. Rauhoittui yläkoulussa. Älyä riittää mutta rupesi käyttämään sitä vasta amiksen jälkeen. Nyt on amk-opiskelija.

- Toka pelkäsi pienenä kaikkea eikä uskaltanut yrittää mitään. Oli ihan epäsosiaalinen, ei kavereita. Vaikutti tyhmältä. Nyt on erittäin sosiaalinen, tyyni, pystyvä ja itseään haastava nuori mies. Pääsi heti sinne opiskelemaan, minne halusi.

- Kolmas koki kai vähän tulleensa hylätyksi. Siitä tuli kotona kiukkuinen teini, joka haukkui vanhempiaan eikä halunnut mitään yhteyttä. Kodin ulkopuolella on aina ollut mallikelpoinen.

- Neljäs on selvästi vähän tyhmä, mutta liikunnallinen ja erittäin kiltti. Kaikki pitävät hänestä ja ihastelevat hänen käytöstään. Todellisuudessa tuo on kyllä vaan epävarma, myötäilee aina kaikkia. Mutta tosiaan huomioi myös kaikki, jopa jonkun koulun keittäjän kuulen mutkan takaa hehkuttaneen miten ihana tyttö siellä on...

- Viides on nero oppimiskyvyltään. Sosiaalisesti ei ehkä niin. Retostelee osaamisellaan luokkakavereille ja pitää koulua naurettavana paikkana, turhautuu eikä aina jaksa olla kunnolla. Se pitäisi varmaan siirtää pari luokkaa ylemmäs että olisi haasteita.

Kysymys kuuluu: Miksi ja miten mun olis pitänyt näitä kasvattaa? En vaan ymmärrä. Jokainen on ihan hyvä noin, kukaan ei oo täydellinen.

Näin opettajan näkökulmasta sanoisin, että yksi iso ongelma on juurikin rangaistusten puute. Minullakin on oppilaita, jotka häiriköivät todella pahasti ja/tai eivät tee yhtään mitään, mutta heidän kohdallaan yritetään aina vain hyvällä, aina vain keskustelemalla. Opettajille vanhemmat lähinnä selittelevät asioita. Nämä lapset häiriköivät, koska heille ei ole kotona koskaan laitettu sääntöjä ja kuria. Heille tekisi hyvää, kun heillä olisi myös sanktioita, mutta nyt heidän käytöksestään ei tule mitään muuta "rangaistusta" kuin puhuttelu kotona, vaikka he olisivat tehneet mitä. Esim. känny tai pelit lapselta pois, niin todennäköisesti alkaisi tapahtua jotain, mutta kun moni ei henno pahoittaa lapsen mieltä näin.

PS. Juu, positiivista palautetta annan aina kun vähänkään aihetta, mutta vaikeissa tapauksissa sen vaikutus ei yksin kykene muuttamaan oppilasta, se on nähty monet kerrat. Ja jos lapsi tunnista toiseen lusmuaa pulpetissa ja häiriköi muita ja minua, niin mistä syystä se positiinen palaute tulisi antaa? 

Meillä oli juuri samanlaista, kun poika oli tokaluokalla. Pitkien tutkimusten päätteeksi löytyi ADHD aspergerpiirtein. Nyt on saanut tukea ja tilanne helpottanut. Mahdollisesti siirtyy pienryhmään ensi vuonna.

Ihan kauhistuttaa, miten paljon kielteistä palautetta lapsi sai päiväkodista ja koulusta. Kun kaikki laitettiin "ilkeyden piikkiin". Joten hakekaa vanhemmat ajoissa apua!

Rajattomia, apinan lailla riekkuvia huutajia on lähes joka luokalla nykään. Ovat äärimmäisen raskaita kaikille kestää. Turhia keskusteluja on lukemattomia eri kokoonpanoilla mutta meno jatkuu. Erottaminen on tehty vaikeaksi eikä mikää muu taho ole edes olemassa, joka ottaisi niitä vastaan. Erityisluokkia hävitetään ja mikään psykiatri ja koulupsykologi ei mahda mitään. Joskus tule mieleen,että milloin jollain hiljaisemmalla palaa käämit ja tekee jotain radikaalia eläintarhamenon takia.... Lahden tapaus ei ole mitenkään harvinaista nykyään koulussa ja vielä pahempaakin on monin paikoin. Ap:n lapsi ei ehkä ole tällainen tai mistä sen tietää!? t. yläkoulun ope