Lue keskustelun säännöt.
Miten ihmeessä lapsen saa käyttäytymään hyvin koulussa?
09.11.2016 |
Viidesluokkalainen poika saa jatkuvasti merkintöjä huonosta käytöksestä ja opettajan viestejä, että keskustelkaa kotona vakavasti.
No onhan me keskusteltu koko alakoulun ajan. Ja luulin kyllä, että pienestä pitäen olemme kasvattaneet lapsemme hyväkäytöksisiksi.
Mikä neuvoksi?
Palkitsemista on yritetty, mutta kun koululta ei saada ollenkaan hyvää palautetta, niin ei ole oikein mitä palkita.
Kiitos etukäteen.
Kommentit (120)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli myös tuollainen vaihe. Fiksu ja hyvinkasvatettu (kyllä) poika oli 4-5 luokilla erittäin huonokäytöksinen. Oli väkivaltaa, tunnilla huutelua, läksyt jatkuvasti tekemättä... oli muuten raskasta aikaa, rampattiin koululla ties missä palavereissa, wilma lauloi pahimpina päivinä jopa kymmenen merkintää. Poikaa itseäkin harmitti, ja tuntui ettei oikein kukaan nähnyt hänessä mitään hyvää.
Aika auttoi, nyt seiskalla ja saa pelkkää positiivista kommenttia, kuinka on kiva ja osallistuva oppilas. Kotona ei ole missään vaiheessa ollut isoa ongelmaa käytöksen suhteen.
Miten voi olla hyvinkasvatettu, jos huutelee tunnilla (mikä oli selitys siihen pojalla?) ja on väkivaltaa? (Mikä selitys oli siihen?)
Niin katsos kun kaikki lapset eivät kehity samalla tavalla. Joillain se kypsyminen ryhmässä toimimiseen tulee myöhemmin kuin toisilla. Ja en ole tuo aiempi kommentoija, olen vaan omista lapsista huomannut vähän lievempänä tuon.
Kaikki ei myöskään ole kasvatuksesta kiinni, temperamentti vaikuttaa paljon.
Niin, mutta tartuinkin tuohon, että miten voi olla hyvin kasvatettu lapsi, jos on väkivaltainen tai huutelee? Onko se sinusta hyvin kasvatettu? Älä nyt kuseta itseäsi sellaista uskomaan. Aivan naurettavaa, vaan myönnä, että tuo äiti ei ole osannut kasvattaa. Kyseistä lasta. Hän oli huonosti kasvatettu. Koska missä muussa se näkyy, kuin siinä ymmärtääkö lapsi olla olematta PAHA toisille?
No mitenkään tapausta tuntematta, voihan lapsella olla vaikkapa jokin traumaattinen kokemus taustalla. Vaikkapa tärkeän isovanhemman kuolema, sisaruksen sairaus tai joku vastaava. Onko se huonoa kasvatusta, jos jossain kehityskaarensa vaiheessa jokin rankka kokemus saa oireilemaan huonona käytöksenä? Omillakin lapsilla on ollut vaikka mitä kuolemanpelkoa ja paniikkiajatuksia, mitä ovat kipuilleet, myös koulussa, vaikkei ole edes mitään isoja menetyksiä/traumoja taustalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tuollaisilla tuloksilla (lapsi huutelee ja on väkivaltainen) voi kutsua kasvatustaan hyväksi niin mikä sitten on sitä huonoa kasvatusta?
No miten olisi rauhallinen jutteluhetki kotona lapsen kanssa. Ei huutoa, syyttelyä je vaan ihan vaan rauhallisesti kyselet ja oikeasti kuuntelet lapsen vastaukset.
Kysyt mitä mieltä lapsi on itse koulunkäynnistään. Mikä koulussa hyvää ja mikä pahaa jne. Kysy lapsen omaa mielipidettä miten koulunkäynti voisi sujua jatkossa paremmin.
Kiusataanko lasta? Alkavaa murrosikää? Kaverit yllyttää eikä osaa kieltäytyä, levoton olo muuten vai mikä?
Juttelisin lapsen kanssa. Sitten miettisin rauhassa mitä lapsi kertoo. Sen mukaan ratkaisuehdotuksia. Muutama esimerkki: Jos vahingoittaa muita niin siitä jatkossa kotiarestia koska en uskalla päästää muiden joukkoon valvomatta ennenkuin vahingoittaminen loppuu. Tunnilla häiritseminen taas selvittäisin johtuuko esim liian helpoista tehtävistä(järjestäisit tarvittaessa itse vaativampia lisätehtäviä) tai siitä ettei osaa (jatkossa iltaisin kotona lisäopetusta vanhempien toimesta kunnes tunnit rauhoittuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli myös tuollainen vaihe. Fiksu ja hyvinkasvatettu (kyllä) poika oli 4-5 luokilla erittäin huonokäytöksinen. Oli väkivaltaa, tunnilla huutelua, läksyt jatkuvasti tekemättä... oli muuten raskasta aikaa, rampattiin koululla ties missä palavereissa, wilma lauloi pahimpina päivinä jopa kymmenen merkintää. Poikaa itseäkin harmitti, ja tuntui ettei oikein kukaan nähnyt hänessä mitään hyvää.
Aika auttoi, nyt seiskalla ja saa pelkkää positiivista kommenttia, kuinka on kiva ja osallistuva oppilas. Kotona ei ole missään vaiheessa ollut isoa ongelmaa käytöksen suhteen.
Miten voi olla hyvinkasvatettu, jos huutelee tunnilla (mikä oli selitys siihen pojalla?) ja on väkivaltaa? (Mikä selitys oli siihen?)
Niin katsos kun kaikki lapset eivät kehity samalla tavalla. Joillain se kypsyminen ryhmässä toimimiseen tulee myöhemmin kuin toisilla. Ja en ole tuo aiempi kommentoija, olen vaan omista lapsista huomannut vähän lievempänä tuon.
Kaikki ei myöskään ole kasvatuksesta kiinni, temperamentti vaikuttaa paljon.
Niin, mutta tartuinkin tuohon, että miten voi olla hyvin kasvatettu lapsi, jos on väkivaltainen tai huutelee? Onko se sinusta hyvin kasvatettu? Älä nyt kuseta itseäsi sellaista uskomaan. Aivan naurettavaa, vaan myönnä, että tuo äiti ei ole osannut kasvattaa. Kyseistä lasta. Hän oli huonosti kasvatettu. Koska missä muussa se näkyy, kuin siinä ymmärtääkö lapsi olla olematta PAHA toisille?
No mitenkään tapausta tuntematta, voihan lapsella olla vaikkapa jokin traumaattinen kokemus taustalla. Vaikkapa tärkeän isovanhemman kuolema, sisaruksen sairaus tai joku vastaava. Onko se huonoa kasvatusta, jos jossain kehityskaarensa vaiheessa jokin rankka kokemus saa oireilemaan huonona käytöksenä? Omillakin lapsilla on ollut vaikka mitä kuolemanpelkoa ja paniikkiajatuksia, mitä ovat kipuilleet, myös koulussa, vaikkei ole edes mitään isoja menetyksiä/traumoja taustalla.
Niin kuin mikä traumaattinen kokemus, voi jeesus. Joka tekee sen, että hyvinkasvatettu lapsi huutele tunnilla?
Meillä auttoi vasta, kun päästiin lastenpsykiatriseen avohoitoyksikköön pitkien taisteluiden jälkeen. Apua ei meinattu saada mistään. Lopulta lapsen käytöksen taustalta löytyi aistiyliherkkyys ja aspergerpiirteisyys. Lapsi pääsi pienluokalle ja nyt tilanne on se, että terapia on auttanut niin paljon, että nykyään lapsi on yläkoulussa normaalissa yleisopetusluokassa.
Oppimisvaikeuksia ei ole ollut ollenkaan. Kaikki ongelmat olivat käytöspuolen ongelmia.
Aapeelle sanoisin, että turha "kiduttaa" lasta (ilmeisesti) yleisopetusluokassa. Ne jatkuvat negatiiviset palautteet tekevät hallaa lapsen itsetunnolle ja tulevaisuudelle. Lopulta lapsi uskoo itsekin siihen, ettei hänessä ole mitään hyvää. Hakekaa apua ja vaatikaa saada kaikki teille kuuluva apu. En usko että teillä on mennyt mikään kasvatuksessa pieleen, kuten täällä herkästi tykätään huudella, vaan taustalla voi olla jokin aistipuolen ongelma tai tuo asperger tai adhd. Noi piirteet eivät tee lapsestasi huonoa tai vähemmän tärkeää ihmistä, mutta apua niihin on saatavilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kysymyksessä onkin adhd asperger tai aistiyliherkkyys, niin miten te sitten kehtaatte väittää kenenkään lasta huonostikasvatetuksi? Ilmeisesti vain omien lasten kohdalla se ei voi pitää paikkaansa? Muiden lapsista olette kyllä valmiita arvostelemaan, että ovat huonosti kasvatettuja, omanne eivät koskaan. Pistää vihaksi se, että julkeattekin sanoa ketään lasta sitten huonosti kasvatetuksi tai jotakuta äitiä huonoksi kasvattajaksi, vaikka itsenne kohdalla vedätte selityksen lapsen poikkeavuudesta sitten. Todella kaksinaamaista ja tekopyhää.
Vierailija kirjoitti:
Sinä väkivaltaisen huutelijan äiti voit rakastaa lastasi jos haluat ja puolustaa, mutta pliis älä pidä itseäsi hyvänä kasvattajana okei?
Todellakin pidän. Kuten jo sanoin, se oli yksi vaihe ja vaikka rankemman kautta mentiin, nyt pojalla ei enää käytösongelmia koulussa ole. Olisi sinunkin hyvä ymmärtää, että koulussa helpointa on tasaisilla, asioita liikaa ajattelemattomilla luonteilla. Kun on fiksu, ja haluaa kyseenalaistaa, ei ole kaikista helpoin tie. Silti se, ettei ole auktoriteettiuskovainen ei ole pelkästään huono piirre lapsessa, se pitää vaan valjastaa positiiviseen käytösmalliin.
Onneksi lapsen opettaja kuudennella vaihtui ja ymmärsi tämän. Myös yläasteella opiskelun tapa selkeästi sopii tälle kaverille . Kokeista tulee kymppejä, on koulun urheilujoukkueessa, kavereita riittää...
Mutta turha tällaista on yrittää selittää sellaiselle, jonka mielestä kaikki huono käytös on seurausta pahuudesta ja/tai huonosta kasvatuksesta. Voihan sitä hokea loputtomiin, että ei saa sitä ja tätä ja keksiä rangaistusta rangaistuksen perään. Se tie on aika nopeasti kuljettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli myös tuollainen vaihe. Fiksu ja hyvinkasvatettu (kyllä) poika oli 4-5 luokilla erittäin huonokäytöksinen. Oli väkivaltaa, tunnilla huutelua, läksyt jatkuvasti tekemättä... oli muuten raskasta aikaa, rampattiin koululla ties missä palavereissa, wilma lauloi pahimpina päivinä jopa kymmenen merkintää. Poikaa itseäkin harmitti, ja tuntui ettei oikein kukaan nähnyt hänessä mitään hyvää.
Aika auttoi, nyt seiskalla ja saa pelkkää positiivista kommenttia, kuinka on kiva ja osallistuva oppilas. Kotona ei ole missään vaiheessa ollut isoa ongelmaa käytöksen suhteen.
Miten voi olla hyvinkasvatettu, jos huutelee tunnilla (mikä oli selitys siihen pojalla?) ja on väkivaltaa? (Mikä selitys oli siihen?)
Niin katsos kun kaikki lapset eivät kehity samalla tavalla. Joillain se kypsyminen ryhmässä toimimiseen tulee myöhemmin kuin toisilla. Ja en ole tuo aiempi kommentoija, olen vaan omista lapsista huomannut vähän lievempänä tuon.
Kaikki ei myöskään ole kasvatuksesta kiinni, temperamentti vaikuttaa paljon.
Niin, mutta tartuinkin tuohon, että miten voi olla hyvin kasvatettu lapsi, jos on väkivaltainen tai huutelee? Onko se sinusta hyvin kasvatettu? Älä nyt kuseta itseäsi sellaista uskomaan. Aivan naurettavaa, vaan myönnä, että tuo äiti ei ole osannut kasvattaa. Kyseistä lasta. Hän oli huonosti kasvatettu. Koska missä muussa se näkyy, kuin siinä ymmärtääkö lapsi olla olematta PAHA toisille?
No mitenkään tapausta tuntematta, voihan lapsella olla vaikkapa jokin traumaattinen kokemus taustalla. Vaikkapa tärkeän isovanhemman kuolema, sisaruksen sairaus tai joku vastaava. Onko se huonoa kasvatusta, jos jossain kehityskaarensa vaiheessa jokin rankka kokemus saa oireilemaan huonona käytöksenä? Omillakin lapsilla on ollut vaikka mitä kuolemanpelkoa ja paniikkiajatuksia, mitä ovat kipuilleet, myös koulussa, vaikkei ole edes mitään isoja menetyksiä/traumoja taustalla.
Niin kuin mikä traumaattinen kokemus, voi jeesus. Joka tekee sen, että hyvinkasvatettu lapsi huutele tunnilla?
Kysyin ihan tosissani, voisitteko alapeukuttajat vastata, jos vastausta onkaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli myös tuollainen vaihe. Fiksu ja hyvinkasvatettu (kyllä) poika oli 4-5 luokilla erittäin huonokäytöksinen. Oli väkivaltaa, tunnilla huutelua, läksyt jatkuvasti tekemättä... oli muuten raskasta aikaa, rampattiin koululla ties missä palavereissa, wilma lauloi pahimpina päivinä jopa kymmenen merkintää. Poikaa itseäkin harmitti, ja tuntui ettei oikein kukaan nähnyt hänessä mitään hyvää.
Aika auttoi, nyt seiskalla ja saa pelkkää positiivista kommenttia, kuinka on kiva ja osallistuva oppilas. Kotona ei ole missään vaiheessa ollut isoa ongelmaa käytöksen suhteen.
Poikanne on tyhmä juntti ja sä vielä kehut, miten on hyvin kasvatettu :DDDD
Jännää, että kutosella keskiarvo oli 9.5, tyhmä todellakin. Ja sai myös “hyvä kaveri“-stipendin. Tosin täällähän ollaan sitä mieltä, että stipendit saa kiusaajat, vaikka luokka ne äänestää.
Tyhmä ja huonosti kasvatettu, koska on paha muille. Ja kyllä, kiusaajat saavat nuo stipendit, sehän riittää, että paska lapsesi kiusaa vaikka vain 1-2 oppilasta, jotka eivät häntä äänestä. Ja pahasti, tekee heidän elämästään ikävää.
Voih, eikö oma piiperosi saanut stipendiä? Surullista, jaxuhaleja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen käytös ei aina riipu siitä miten on kasvatettu. Alkava puberteetti voi myös vaikuttaaa lapsen käytökseen. Onko koulussa psykologia tai kuraattoria, jos on yhteys näihin. Keskustelu jonkun ulkopuolisen kanssa saattaa auttaa. Jostain syystä peruskoulussa tätä ei kovinkaan innokkaasti tarjota. Oma poika oli yläkoulussa huono käytöksinen ja syy selvisi vasta amiksen terveydenhoitajan avulla. Diagnoosi masennus jota nyt hoidetaan ja pojan käytös hoidon myötä myös parantunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä väkivaltaisen huutelijan äiti voit rakastaa lastasi jos haluat ja puolustaa, mutta pliis älä pidä itseäsi hyvänä kasvattajana okei?
Todellakin pidän. Kuten jo sanoin, se oli yksi vaihe ja vaikka rankemman kautta mentiin, nyt pojalla ei enää käytösongelmia koulussa ole. Olisi sinunkin hyvä ymmärtää, että koulussa helpointa on tasaisilla, asioita liikaa ajattelemattomilla luonteilla. Kun on fiksu, ja haluaa kyseenalaistaa, ei ole kaikista helpoin tie. Silti se, ettei ole auktoriteettiuskovainen ei ole pelkästään huono piirre lapsessa, se pitää vaan valjastaa positiiviseen käytösmalliin.
Onneksi lapsen opettaja kuudennella vaihtui ja ymmärsi tämän. Myös yläasteella opiskelun tapa selkeästi sopii tälle kaverille . Kokeista tulee kymppejä, on koulun urheilujoukkueessa, kavereita riittää...
Mutta turha tällaista on yrittää selittää sellaiselle, jonka mielestä kaikki huono käytös on seurausta pahuudesta ja/tai huonosta kasvatuksesta. Voihan sitä hokea loputtomiin, että ei saa sitä ja tätä ja keksiä rangaistusta rangaistuksen perään. Se tie on aika nopeasti kuljettu.
En minä rangaistuksia ole vaatimassa, vaan hyvää kasvatusta. Sitä ei ole se, että lapsesi on paha muille. Sinä et pidä sitä minään epäonnistumisena kasvatuksessa, vaikka et ole hyvä kasvattaja, koska lapsesi oli, lue nyt itse; väkivaltainen! Kauheaa. Kympit ei meinaa mitään, kun lapsesi oli paha muita kohtaan. Ymmärtämätön ja typerä siis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli myös tuollainen vaihe. Fiksu ja hyvinkasvatettu (kyllä) poika oli 4-5 luokilla erittäin huonokäytöksinen. Oli väkivaltaa, tunnilla huutelua, läksyt jatkuvasti tekemättä... oli muuten raskasta aikaa, rampattiin koululla ties missä palavereissa, wilma lauloi pahimpina päivinä jopa kymmenen merkintää. Poikaa itseäkin harmitti, ja tuntui ettei oikein kukaan nähnyt hänessä mitään hyvää.
Aika auttoi, nyt seiskalla ja saa pelkkää positiivista kommenttia, kuinka on kiva ja osallistuva oppilas. Kotona ei ole missään vaiheessa ollut isoa ongelmaa käytöksen suhteen.
Poikanne on tyhmä juntti ja sä vielä kehut, miten on hyvin kasvatettu :DDDD
Jännää, että kutosella keskiarvo oli 9.5, tyhmä todellakin. Ja sai myös “hyvä kaveri“-stipendin. Tosin täällähän ollaan sitä mieltä, että stipendit saa kiusaajat, vaikka luokka ne äänestää.
Tyhmä ja huonosti kasvatettu, koska on paha muille. Ja kyllä, kiusaajat saavat nuo stipendit, sehän riittää, että paska lapsesi kiusaa vaikka vain 1-2 oppilasta, jotka eivät häntä äänestä. Ja pahasti, tekee heidän elämästään ikävää.
Voih, eikö oma piiperosi saanut stipendiä? Surullista, jaxuhaleja.
Minä itse sen aikoinaan olisin ansainnut. EI tuollaiset väkivaltaiset huutelijat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli myös tuollainen vaihe. Fiksu ja hyvinkasvatettu (kyllä) poika oli 4-5 luokilla erittäin huonokäytöksinen. Oli väkivaltaa, tunnilla huutelua, läksyt jatkuvasti tekemättä... oli muuten raskasta aikaa, rampattiin koululla ties missä palavereissa, wilma lauloi pahimpina päivinä jopa kymmenen merkintää. Poikaa itseäkin harmitti, ja tuntui ettei oikein kukaan nähnyt hänessä mitään hyvää.
Aika auttoi, nyt seiskalla ja saa pelkkää positiivista kommenttia, kuinka on kiva ja osallistuva oppilas. Kotona ei ole missään vaiheessa ollut isoa ongelmaa käytöksen suhteen.
Miten voi olla hyvinkasvatettu, jos huutelee tunnilla (mikä oli selitys siihen pojalla?) ja on väkivaltaa? (Mikä selitys oli siihen?)
Niin katsos kun kaikki lapset eivät kehity samalla tavalla. Joillain se kypsyminen ryhmässä toimimiseen tulee myöhemmin kuin toisilla. Ja en ole tuo aiempi kommentoija, olen vaan omista lapsista huomannut vähän lievempänä tuon.
Kaikki ei myöskään ole kasvatuksesta kiinni, temperamentti vaikuttaa paljon.
Niin, mutta tartuinkin tuohon, että miten voi olla hyvin kasvatettu lapsi, jos on väkivaltainen tai huutelee? Onko se sinusta hyvin kasvatettu? Älä nyt kuseta itseäsi sellaista uskomaan. Aivan naurettavaa, vaan myönnä, että tuo äiti ei ole osannut kasvattaa. Kyseistä lasta. Hän oli huonosti kasvatettu. Koska missä muussa se näkyy, kuin siinä ymmärtääkö lapsi olla olematta PAHA toisille?
No mitenkään tapausta tuntematta, voihan lapsella olla vaikkapa jokin traumaattinen kokemus taustalla. Vaikkapa tärkeän isovanhemman kuolema, sisaruksen sairaus tai joku vastaava. Onko se huonoa kasvatusta, jos jossain kehityskaarensa vaiheessa jokin rankka kokemus saa oireilemaan huonona käytöksenä? Omillakin lapsilla on ollut vaikka mitä kuolemanpelkoa ja paniikkiajatuksia, mitä ovat kipuilleet, myös koulussa, vaikkei ole edes mitään isoja menetyksiä/traumoja taustalla.
Niin kuin mikä traumaattinen kokemus, voi jeesus. Joka tekee sen, että hyvinkasvatettu lapsi huutele tunnilla?
Kysyin ihan tosissani, voisitteko alapeukuttajat vastata, jos vastausta onkaan?
No siinähän niitä oli mainittu jo. Läheisen kuolema, sairaus? Vanhempien ero? Isovanhempien ero? Huoli kaverista (esim oman lapseni kaverin perheessä oli rahahuolia, joita oma lapseni murehti)? Oma terveys? Kiusaaminen?
Luuletko, että lapsi osaa irrottaa ajatuksensa tuollaisista ja koulussa vaan keskittyä opiskeluun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvää kasvatusta on se, että kasvattaa lapsensa hyväksi muita kohtaan. Siihen ei kuulu ymmärtämätön ja typerä huutelu oppitunnilla, eikä väkivalta ketään kohtaan. Jos näitä esiintyy, kasvatus on mennyt pieleen.
Vierailija kirjoitti:
Hyvää kasvatusta on se, että kasvattaa lapsensa hyväksi muita kohtaan. Siihen ei kuulu ymmärtämätön ja typerä huutelu oppitunnilla, eikä väkivalta ketään kohtaan. Jos näitä esiintyy, kasvatus on mennyt pieleen.
Jankuti jankuti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli myös tuollainen vaihe. Fiksu ja hyvinkasvatettu (kyllä) poika oli 4-5 luokilla erittäin huonokäytöksinen. Oli väkivaltaa, tunnilla huutelua, läksyt jatkuvasti tekemättä... oli muuten raskasta aikaa, rampattiin koululla ties missä palavereissa, wilma lauloi pahimpina päivinä jopa kymmenen merkintää. Poikaa itseäkin harmitti, ja tuntui ettei oikein kukaan nähnyt hänessä mitään hyvää.
Aika auttoi, nyt seiskalla ja saa pelkkää positiivista kommenttia, kuinka on kiva ja osallistuva oppilas. Kotona ei ole missään vaiheessa ollut isoa ongelmaa käytöksen suhteen.
Miten voi olla hyvinkasvatettu, jos huutelee tunnilla (mikä oli selitys siihen pojalla?) ja on väkivaltaa? (Mikä selitys oli siihen?)
Niin katsos kun kaikki lapset eivät kehity samalla tavalla. Joillain se kypsyminen ryhmässä toimimiseen tulee myöhemmin kuin toisilla. Ja en ole tuo aiempi kommentoija, olen vaan omista lapsista huomannut vähän lievempänä tuon.
Kaikki ei myöskään ole kasvatuksesta kiinni, temperamentti vaikuttaa paljon.
Niin, mutta tartuinkin tuohon, että miten voi olla hyvin kasvatettu lapsi, jos on väkivaltainen tai huutelee? Onko se sinusta hyvin kasvatettu? Älä nyt kuseta itseäsi sellaista uskomaan. Aivan naurettavaa, vaan myönnä, että tuo äiti ei ole osannut kasvattaa. Kyseistä lasta. Hän oli huonosti kasvatettu. Koska missä muussa se näkyy, kuin siinä ymmärtääkö lapsi olla olematta PAHA toisille?
No mitenkään tapausta tuntematta, voihan lapsella olla vaikkapa jokin traumaattinen kokemus taustalla. Vaikkapa tärkeän isovanhemman kuolema, sisaruksen sairaus tai joku vastaava. Onko se huonoa kasvatusta, jos jossain kehityskaarensa vaiheessa jokin rankka kokemus saa oireilemaan huonona käytöksenä? Omillakin lapsilla on ollut vaikka mitä kuolemanpelkoa ja paniikkiajatuksia, mitä ovat kipuilleet, myös koulussa, vaikkei ole edes mitään isoja menetyksiä/traumoja taustalla.
Niin kuin mikä traumaattinen kokemus, voi jeesus. Joka tekee sen, että hyvinkasvatettu lapsi huutele tunnilla?
Kysyin ihan tosissani, voisitteko alapeukuttajat vastata, jos vastausta onkaan?
No siinähän niitä oli mainittu jo. Läheisen kuolema, sairaus? Vanhempien ero? Isovanhempien ero? Huoli kaverista (esim oman lapseni kaverin perheessä oli rahahuolia, joita oma lapseni murehti)? Oma terveys? Kiusaaminen?
Luuletko, että lapsi osaa irrottaa ajatuksensa tuollaisista ja koulussa vaan keskittyä opiskeluun?
Eihän nuo ole sellaisia asioita, miksi muita ajattelemaan kasvatettu lapsi yhtäkkiä haluaisi lyödä toisia tai huudella tehden itsestään idiootin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvää kasvatusta on se, että kasvattaa lapsensa hyväksi muita kohtaan. Siihen ei kuulu ymmärtämätön ja typerä huutelu oppitunnilla, eikä väkivalta ketään kohtaan. Jos näitä esiintyy, kasvatus on mennyt pieleen.
Jankuti jankuti.
No ei näköjään mene perille.
Meillä on lievää aistiyliherkkyyttä ja lapsi itse sanoo käytöksen johtuvan siitä kun ei kestä sitä melua luokassa. Poikia luokassa on enemmistö ja tiedättehän mikä kukkoilu sielä voi pahimmillaan olla.
Toinen juttu on se että tuossa iässä lapsi alkaa selvästi kyseenalaistaa auktoriteetteja. Kuuluu usein kehitykseen.
Positiivinen kierre kannattaa vaikka oksentaa nyt käytöksen suhteen, läheisyyttä kannustusta ja välitöntä huomiota lapselle paljon.
Wilman kautta opettajalle viestiä että ei ihan jokaisesta tilanteesta laittaisi viestiä ja että positiivistakin viestiä kaipaa ja toivotaan että lapsi sitä saa koulussa!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli myös tuollainen vaihe. Fiksu ja hyvinkasvatettu (kyllä) poika oli 4-5 luokilla erittäin huonokäytöksinen. Oli väkivaltaa, tunnilla huutelua, läksyt jatkuvasti tekemättä... oli muuten raskasta aikaa, rampattiin koululla ties missä palavereissa, wilma lauloi pahimpina päivinä jopa kymmenen merkintää. Poikaa itseäkin harmitti, ja tuntui ettei oikein kukaan nähnyt hänessä mitään hyvää.
Aika auttoi, nyt seiskalla ja saa pelkkää positiivista kommenttia, kuinka on kiva ja osallistuva oppilas. Kotona ei ole missään vaiheessa ollut isoa ongelmaa käytöksen suhteen.
Miten voi olla hyvinkasvatettu, jos huutelee tunnilla (mikä oli selitys siihen pojalla?) ja on väkivaltaa? (Mikä selitys oli siihen?)
Niin katsos kun kaikki lapset eivät kehity samalla tavalla. Joillain se kypsyminen ryhmässä toimimiseen tulee myöhemmin kuin toisilla. Ja en ole tuo aiempi kommentoija, olen vaan omista lapsista huomannut vähän lievempänä tuon.
Kaikki ei myöskään ole kasvatuksesta kiinni, temperamentti vaikuttaa paljon.
Niin, mutta tartuinkin tuohon, että miten voi olla hyvin kasvatettu lapsi, jos on väkivaltainen tai huutelee? Onko se sinusta hyvin kasvatettu? Älä nyt kuseta itseäsi sellaista uskomaan. Aivan naurettavaa, vaan myönnä, että tuo äiti ei ole osannut kasvattaa. Kyseistä lasta. Hän oli huonosti kasvatettu. Koska missä muussa se näkyy, kuin siinä ymmärtääkö lapsi olla olematta PAHA toisille?
No mitenkään tapausta tuntematta, voihan lapsella olla vaikkapa jokin traumaattinen kokemus taustalla. Vaikkapa tärkeän isovanhemman kuolema, sisaruksen sairaus tai joku vastaava. Onko se huonoa kasvatusta, jos jossain kehityskaarensa vaiheessa jokin rankka kokemus saa oireilemaan huonona käytöksenä? Omillakin lapsilla on ollut vaikka mitä kuolemanpelkoa ja paniikkiajatuksia, mitä ovat kipuilleet, myös koulussa, vaikkei ole edes mitään isoja menetyksiä/traumoja taustalla.
Niin kuin mikä traumaattinen kokemus, voi jeesus. Joka tekee sen, että hyvinkasvatettu lapsi huutele tunnilla?
Kysyin ihan tosissani, voisitteko alapeukuttajat vastata, jos vastausta onkaan?
Oman lapseni kohdalla traumaperäinen stressihäiriö, joka on tosin nyt terapioitu ja lapsesta ei tänä päivänä uskoisi, että on ollut tuollainen kaikkien av-mammojen vihaama häirikköoppilas. Ei sillä, että lapsella olisi ollut minkäänlaista oikeutta häiritä muita oppilaita ja opetusta, mutta kun ei sinne avun piiriin pääse niin nopeasti, kun tarve olisi. Pienluokalle ei pääse sormia napsauttamalla ja terapiapalveluihin on pitkät jonot sekä muutenkin hankala päästä. Pitkään katsotaan kuraattorien ja koulupsykologien tahdosta, että "jos ei vuoden päästä tapahdu muutosta parempaan, MIETITÄÄN jatkoja". Ja sitä jatkoa ja toimenpiteitä miettiessä kuluu nopeasti toinenkin vuosi, kun vedotaan resurssipulaan ja ties mihin. Tämä järjestelmä ei kyllä palvele ketään apua tarvitsevaa tällaisenaan, vähiten sitä häirikkölasta ja tämän perhettä, unohtamatta niitä muita oppilaita jotka ansaitsevat häiriöttömän luokkatilan.
Näin olen uhannut omille lapsilleni. Olen sanonut tulevani kouluun jos tarve vaatii seuraamaan käytöstä oppitunneilla. Yhtään merkintää ei ole tullut kolmelta lapselta häiritsevästä käytöksestä. Meillä on aina ollut selvät säännöt, kotona saa ja pitää riekkua, missään muualla ei ikinä.