"Joudutko pyytämään puolisolta taskurahaa?" - karmeita parisuhde-esimerkkejä

Meillä on kokonaan yhteiset rahat ja muulla tavalla en suostuisi elämään. Sain tämän mallin omilta vanhemmiltani - ovat olleet naimisissa 38 vuotta ja aina yhteiset rahat.

Ennen kuin joku huutaa lompakkoloisuutta niin minä tienaan enemmän kuin mies. Silti kaikki on yhteistä ja kumpikin ostaa yhteisistä rahoista mitä tarvitsee ja haluaa. Isommista hankinnoista toki pitää neuvotella, että miten on varaa jne. Mutta jos toinen tarvitsee uudet kengät niin ei niitä mistään "omista rahoista" makseta vaan yhteisistä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä pidetään aloituksen kaltaista kuittisirkusta, mutta siksi, että haluan seurata, minne rahat menevät. Yhteiset menot laitetaan kuun lopuksi puoliksi. Meillä on lähes samat tulot, joten sen suhteen ei ole ongelmia.

Kuluseurannan ja budjetoinnin myötä turhat rahanmenot on saatu kuriin. Kummallekin jää omaa rahaa, jonka voi käyttää miten huvittaa. Minulle on hirveän tärkeää, että minulla on rahaa, jonka käytöstä päätän itse. Yhteisen tilin kanssa olisin paljon tarkempi, mihin rahaa laitan ja aivan varmasti minua alkaisi harmittaa, kun mies kuitenkin käyttäisi harrastukseensa paljon enemmän mitä minä omaani.

Minusta olisi ihan painajaista soittaa miehelle, että löysin 200 euron talvitakin, voisinko ostaa sen.

Tarvitseeko kahden työssäkäyvän ihmisen soittaa toiselle 200 takin vuoksi? Eikö sitä vaan voi ostaa ja kertoa siitä miehelle illalla?

Itse olin kotona 5 vuotta, itse maksoin omilla tuloillani omat kulut. Mies maksoi kaikki muut.

Nyt mies on työttömänä. Itse maksan kaikki kulut ja mies maksaa vain ostokset, kun käy päivällä kaupassa.

Ei tarvitse miettiä enempää.

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä pidetään aloituksen kaltaista kuittisirkusta, mutta siksi, että haluan seurata, minne rahat menevät. Yhteiset menot laitetaan kuun lopuksi puoliksi. Meillä on lähes samat tulot, joten sen suhteen ei ole ongelmia.

Kuluseurannan ja budjetoinnin myötä turhat rahanmenot on saatu kuriin. Kummallekin jää omaa rahaa, jonka voi käyttää miten huvittaa. Minulle on hirveän tärkeää, että minulla on rahaa, jonka käytöstä päätän itse. Yhteisen tilin kanssa olisin paljon tarkempi, mihin rahaa laitan ja aivan varmasti minua alkaisi harmittaa, kun mies kuitenkin käyttäisi harrastukseensa paljon enemmän mitä minä omaani.

Minusta olisi ihan painajaista soittaa miehelle, että löysin 200 euron talvitakin, voisinko ostaa sen.

Tarvitseeko kahden työssäkäyvän ihmisen soittaa toiselle 200 takin vuoksi? Eikö sitä vaan voi ostaa ja kertoa siitä miehelle illalla?

Trollilandiassa toki kaikille jää kymppitonneittain ylimääräistä rahaa joka kuukausi, mutta kun puhutaan perheistä joissa tienataan alle mediaanin niin tilanne on vähän toinen. 

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä pidetään aloituksen kaltaista kuittisirkusta, mutta siksi, että haluan seurata, minne rahat menevät. Yhteiset menot laitetaan kuun lopuksi puoliksi. Meillä on lähes samat tulot, joten sen suhteen ei ole ongelmia.

Kuluseurannan ja budjetoinnin myötä turhat rahanmenot on saatu kuriin. Kummallekin jää omaa rahaa, jonka voi käyttää miten huvittaa. Minulle on hirveän tärkeää, että minulla on rahaa, jonka käytöstä päätän itse. Yhteisen tilin kanssa olisin paljon tarkempi, mihin rahaa laitan ja aivan varmasti minua alkaisi harmittaa, kun mies kuitenkin käyttäisi harrastukseensa paljon enemmän mitä minä omaani.

Minusta olisi ihan painajaista soittaa miehelle, että löysin 200 euron talvitakin, voisinko ostaa sen.

Tarvitseeko kahden työssäkäyvän ihmisen soittaa toiselle 200 takin vuoksi? Eikö sitä vaan voi ostaa ja kertoa siitä miehelle illalla?

Trollilandiassa toki kaikille jää kymppitonneittain ylimääräistä rahaa joka kuukausi, mutta kun puhutaan perheistä joissa tienataan alle mediaanin niin tilanne on vähän toinen. 

Ei tarvitse olla missään ihmeen trollilandiassa. Oletan, että kaikki kuitenkin tietää, että se talvitakki on ostettava ja siihen budjetoidaan etukäteen. Edelleen, miksei sitä voi sanoa illalla?

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä pidetään aloituksen kaltaista kuittisirkusta, mutta siksi, että haluan seurata, minne rahat menevät. Yhteiset menot laitetaan kuun lopuksi puoliksi. Meillä on lähes samat tulot, joten sen suhteen ei ole ongelmia.

Kuluseurannan ja budjetoinnin myötä turhat rahanmenot on saatu kuriin. Kummallekin jää omaa rahaa, jonka voi käyttää miten huvittaa. Minulle on hirveän tärkeää, että minulla on rahaa, jonka käytöstä päätän itse. Yhteisen tilin kanssa olisin paljon tarkempi, mihin rahaa laitan ja aivan varmasti minua alkaisi harmittaa, kun mies kuitenkin käyttäisi harrastukseensa paljon enemmän mitä minä omaani.

Minusta olisi ihan painajaista soittaa miehelle, että löysin 200 euron talvitakin, voisinko ostaa sen.

Tarvitseeko kahden työssäkäyvän ihmisen soittaa toiselle 200 takin vuoksi? Eikö sitä vaan voi ostaa ja kertoa siitä miehelle illalla?

Trollilandiassa toki kaikille jää kymppitonneittain ylimääräistä rahaa joka kuukausi, mutta kun puhutaan perheistä joissa tienataan alle mediaanin niin tilanne on vähän toinen. 

Ei tarvitse olla missään ihmeen trollilandiassa. Oletan, että kaikki kuitenkin tietää, että se talvitakki on ostettava ja siihen budjetoidaan etukäteen. Edelleen, miksei sitä voi sanoa illalla?

Aika paljon oletuksia, joista ei alkuperäisessä viestissä puhuttu mitään. Mistä päättelit, että oli tarpeellinen ja budjetoitu eikä heräteostos? Tai jos olikin budjetoitu vain satasen takki? Entä jos mies on samaan aikaan eletroniikkaliikkeessä ja ostaa kysymättä jonkin 200e härpättimen - siinä meni sitten samana iltana olemattoman kommunikoinnin takia jo 400e rahaa, johon ei välttämättä olisi ollut varaa vaikka kumpikin olettikin oman ostoksensa vielä mahtuvan budjettiin.

Meillä oli yhteiset rahat varmaan jo ennen kuin muutettiin yhteen! Aika nopeasti minulla oli myös rinnakkaiskortti miehen visaan ja tietysti käyttöoikeudet miehen tilille, hänellä oikeudet myös minun tililleni. Aluksi meillä oli suunnilleen samat tulot, mutta kolmen lapsen ja nyt lähes kahden vuoden työttömyyden jälkeen, mies on selvästi perheen elättäjä. Minä olen kuitenkin se joka vastaa talousasioista. Mies soittaa kaupasta, voiko ostaa 30€ hupparin, minä taas voin ostaa 50€ kengät kysymättä, jos mielestäni meillä on siihen varaa. Minä olen todella pihi ja pyrin ostamaan lähes kaiken kirpparilta. Kerran kun tilasin pojalle satasen merkkihaalarin (sekin oli siis hyvässä alessa) ja miehelle selostin, miksi ostin niin kalliin haalarin, niin mies totesi vain, että ei sun tarvi perustella ostoksia, varsinkaan lasten. Ei tässä mitenkään rahassa kylvetä, mutta ihan kivasti pärjätään. Me olemme perhe eikä perheessä voi olla eri elintasoja!

Pitää olla myös ne omat rahat koska:

-muuten vaimo valittaisi minulle aina kun ostaisin jotain "typerää"

-muuten minä valittaisin vaimolle aina kun tämä ostaisi jotain "typerää"

T. Mies

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen viesti on mitä ilmeisimmin minun kaverini. Heillä on juuri näin. En ole koskaan ymmärtänyt miksi kaverini alistuu tuohon. Mies on hirvittävän pihi. Ei mitään myötätuntoa edes silloin kun kaveri ollut hoitovapailla tai äitiyslomalla pienillä tuloilla kotona.

No, ekassa sentään tasoitukset on laskettu tulojen mukaan ja myös lasten menot tasataan. Ei ideaalitilanne, mutta on niitäkin perheitä, joissa 2000 e/kk tienaava käyttää perheen yhteisiin menoihin 2000 e/kk ja 6000 e/kk tienaava sen saman 2000 e/kk, jotta olisi reilu peli :D Ja sitä on paljon myös, että lapsen menot = naisen menoja. 

Olisiko kuitenkin  olemassa helpompiakin keinoja kuin kuittien kanssa puljaaminen kuukausittain, esim. yhteinen tili, jonne molemmat tuon prosenttiosuutensa laittavat ja josta yhteiset menot maksetaan, esim. käyttämällä visaa vain ruokaostoksiin tai lasten vaatteisiin, ja visa-lasku sitten maksetaan tuolta yhteiseltä tililtä. Omat ostokset sitten käteisellä tai debitillä. 

Mitä omia ostoksia teillä oikein on, jos ne pitää salata puolisolta? Miksei voi olla yhteiset rahat ja ostaa sieltä tililtä ihan normaalisti mitä tarvitsee ja haluaa?

Mun miehellä on perintömetsää. Minä en tarvitse moottorisahaa enkä metsävakuutusta, joten metsänomistaja maksaa sellaiset kulut ihan itse omista rahoistaan. Ei niitä salailla tarvitse, teen änen verotuksen ja saatanpa ohikulkiessani ostaa tarvittavan 2-tahtiöljynkin.

Mies ei pienempituloisena, mutta koko ikänsä koneiden kanssa pelanneenna tuntenut tarvetta hankkia uudehkoa autoa. Minä taas ajoin pitkää työmatkaa ja lähes kaikki perheen asiointimatkat. Joten ei tarvinnut vääntää asioita yhteisymmärrykseen asti vaan kumpikin ylläpitää omaa menopeliä ihan niistä omista rahoista. Ja ajelen sillä miehen romulla nurkka-ajot jos mies tekee joskus pitkän reissun mun autolla.

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä pidetään aloituksen kaltaista kuittisirkusta, mutta siksi, että haluan seurata, minne rahat menevät. Yhteiset menot laitetaan kuun lopuksi puoliksi. Meillä on lähes samat tulot, joten sen suhteen ei ole ongelmia.

Kuluseurannan ja budjetoinnin myötä turhat rahanmenot on saatu kuriin. Kummallekin jää omaa rahaa, jonka voi käyttää miten huvittaa. Minulle on hirveän tärkeää, että minulla on rahaa, jonka käytöstä päätän itse. Yhteisen tilin kanssa olisin paljon tarkempi, mihin rahaa laitan ja aivan varmasti minua alkaisi harmittaa, kun mies kuitenkin käyttäisi harrastukseensa paljon enemmän mitä minä omaani.

Minusta olisi ihan painajaista soittaa miehelle, että löysin 200 euron talvitakin, voisinko ostaa sen.

Tarvitseeko kahden työssäkäyvän ihmisen soittaa toiselle 200 takin vuoksi? Eikö sitä vaan voi ostaa ja kertoa siitä miehelle illalla?

Kahden pienipalkkaisen täytyy :)

Ja toisekseen, enhän minä tiedä, mitä mies on päivän aikana ostanut. Meillä oli yhteinen tili vuonna kivi ja kirves, mutta siihen aikaan korttiostot näkyi niin viipeellä tilillä, että tili meni joskus miinukselle. Silloin saldokin piti käydä katsomassa automaatilta. Yhteinen tili ei ole meidän juttu.

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä pidetään aloituksen kaltaista kuittisirkusta, mutta siksi, että haluan seurata, minne rahat menevät. Yhteiset menot laitetaan kuun lopuksi puoliksi. Meillä on lähes samat tulot, joten sen suhteen ei ole ongelmia.

Kuluseurannan ja budjetoinnin myötä turhat rahanmenot on saatu kuriin. Kummallekin jää omaa rahaa, jonka voi käyttää miten huvittaa. Minulle on hirveän tärkeää, että minulla on rahaa, jonka käytöstä päätän itse. Yhteisen tilin kanssa olisin paljon tarkempi, mihin rahaa laitan ja aivan varmasti minua alkaisi harmittaa, kun mies kuitenkin käyttäisi harrastukseensa paljon enemmän mitä minä omaani.

Minusta olisi ihan painajaista soittaa miehelle, että löysin 200 euron talvitakin, voisinko ostaa sen.

Tarvitseeko kahden työssäkäyvän ihmisen soittaa toiselle 200 takin vuoksi? Eikö sitä vaan voi ostaa ja kertoa siitä miehelle illalla?

Trollilandiassa toki kaikille jää kymppitonneittain ylimääräistä rahaa joka kuukausi, mutta kun puhutaan perheistä joissa tienataan alle mediaanin niin tilanne on vähän toinen. 

Ei tarvitse olla missään ihmeen trollilandiassa. Oletan, että kaikki kuitenkin tietää, että se talvitakki on ostettava ja siihen budjetoidaan etukäteen. Edelleen, miksei sitä voi sanoa illalla?

Mulle pienituloisena pointti omissa rahoissa on nimenomaan se, että voin budjetoimatta ostaa itselleni liian kalliin takin eikä kukaan muu joudu sen vuoksi kärsimään. Meillä on yhteistili, josta maksetaan asuminen, laskut, lasten menot, ruoka ja hygieniatuotteet ja sitten molemmilla omat, joiden suhteen saadaan välillä olla jopa vähän vastuuttomiakin. 

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä pidetään aloituksen kaltaista kuittisirkusta, mutta siksi, että haluan seurata, minne rahat menevät. Yhteiset menot laitetaan kuun lopuksi puoliksi. Meillä on lähes samat tulot, joten sen suhteen ei ole ongelmia.

Kuluseurannan ja budjetoinnin myötä turhat rahanmenot on saatu kuriin. Kummallekin jää omaa rahaa, jonka voi käyttää miten huvittaa. Minulle on hirveän tärkeää, että minulla on rahaa, jonka käytöstä päätän itse. Yhteisen tilin kanssa olisin paljon tarkempi, mihin rahaa laitan ja aivan varmasti minua alkaisi harmittaa, kun mies kuitenkin käyttäisi harrastukseensa paljon enemmän mitä minä omaani.

Minusta olisi ihan painajaista soittaa miehelle, että löysin 200 euron talvitakin, voisinko ostaa sen.

Tarvitseeko kahden työssäkäyvän ihmisen soittaa toiselle 200 takin vuoksi? Eikö sitä vaan voi ostaa ja kertoa siitä miehelle illalla?

Trollilandiassa toki kaikille jää kymppitonneittain ylimääräistä rahaa joka kuukausi, mutta kun puhutaan perheistä joissa tienataan alle mediaanin niin tilanne on vähän toinen. 

Helnycin satuja en usko pätkääkään, mutta tässä asiassa olen kyllä sama mieltä hänen kanssaan.

Jos puolisoiden rahankäyttötaidot ja -tavat ovat sen verran yhteneväiset, että he ylipäätään pystyvät käyttämään yhteistä tiliä, pystyvät he varmasti myös hankkimaan talvitakin lupaa toiselta kysymättä. 200 euron takin, tai sitten 2000 euron takin tai sitten 20 euron takin kirppikseltä, riippuen siitä paljonko sitä rahaa reaalisesti on käytettävissä.

Minä en ainakaan haluaisi yhteistä tiliä ihmisen kanssa, joka tulee minulta kysymään, paljonko meillä on varaa hänen talvitakkiinsa. Toki on kohteliasta kysyä, onko toisellakin jotain ylimääräisiä menoja, jos rahasta on tiukkaa.

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä pidetään aloituksen kaltaista kuittisirkusta, mutta siksi, että haluan seurata, minne rahat menevät. Yhteiset menot laitetaan kuun lopuksi puoliksi. Meillä on lähes samat tulot, joten sen suhteen ei ole ongelmia.

Kuluseurannan ja budjetoinnin myötä turhat rahanmenot on saatu kuriin. Kummallekin jää omaa rahaa, jonka voi käyttää miten huvittaa. Minulle on hirveän tärkeää, että minulla on rahaa, jonka käytöstä päätän itse. Yhteisen tilin kanssa olisin paljon tarkempi, mihin rahaa laitan ja aivan varmasti minua alkaisi harmittaa, kun mies kuitenkin käyttäisi harrastukseensa paljon enemmän mitä minä omaani.

Minusta olisi ihan painajaista soittaa miehelle, että löysin 200 euron talvitakin, voisinko ostaa sen.

Tarvitseeko kahden työssäkäyvän ihmisen soittaa toiselle 200 takin vuoksi? Eikö sitä vaan voi ostaa ja kertoa siitä miehelle illalla?

Trollilandiassa toki kaikille jää kymppitonneittain ylimääräistä rahaa joka kuukausi, mutta kun puhutaan perheistä joissa tienataan alle mediaanin niin tilanne on vähän toinen. 

Ei tarvitse olla missään ihmeen trollilandiassa. Oletan, että kaikki kuitenkin tietää, että se talvitakki on ostettava ja siihen budjetoidaan etukäteen. Edelleen, miksei sitä voi sanoa illalla?

Aika paljon oletuksia, joista ei alkuperäisessä viestissä puhuttu mitään. Mistä päättelit, että oli tarpeellinen ja budjetoitu eikä heräteostos? Tai jos olikin budjetoitu vain satasen takki? Entä jos mies on samaan aikaan eletroniikkaliikkeessä ja ostaa kysymättä jonkin 200e härpättimen - siinä meni sitten samana iltana olemattoman kommunikoinnin takia jo 400e rahaa, johon ei välttämättä olisi ollut varaa vaikka kumpikin olettikin oman ostoksensa vielä mahtuvan budjettiin.

Olet oikeassa, pienituloisella voi yhtäkkinen 400e kaataa koko talouden, soittaminen on siis tärkeää. Mutta kuinka usein pienituloiset tekevät 200e heräteostoksia muutenkaan? 

Mutta joo, tuo on ihan looginen syy pitää omat tilit. Tosin minusta on epäreilua, jos toinen tienaa 7.500 ja toinen 2.100, niin toinen voisi käyttää vaikka 3.000 joka kuukausi mihin haluaa ja toinen vain 500. Reiluinta olisi minusta tässä tilanteessa jakaa tilit 50/50 molempien omalle tilille tai vaikka 30/30 ja 20/20 taloustilille. Alkukuusta (siis seuraavan tilin tultua) voisi siirtää loput vaikka 40/40 omille säästötileille ja 10/10 vaikka matkatilille?

Toki jokainen pariskunta on erilainen ja toisella voi olla esim. edellisestä suhteesta lapsia jne. 

Luojan kiitos on täysin omat rahat kummallakin. Suunnilleen puoliksi maksellaan ruoat, sähköt sun muut. Kuitteja ei tarvitse vertailla, ei olla niin muutamasta kympistä tarkkoja. Mies lyhentää asuntolainaa, minä en, talo on miehen, jos ero tulee niin minä muutan pois, ihan itsestään selvä asia. Ihan kamalaa olisi jos joutuisi yhdessä budjetoimaan jotain helvetin talvitakkeja yhteiseltä käyttötililtä. Lapsia ei ole, joten eipä tarvitse niidenkään kulujen jakamista mietiskellä.

Jaa, minun vaimoni on niin onneton rahan kanssa että käytännössä annan hänelle "kuukausirahaa". Ei ole koskaan oppinut käyttämään rahaa kun vanhemmat ovat aina maksaneet mitä hän on keksinytkään pyytää. Sitten kun tämä 400€ kuukausiraha loppuu jo viikossa taas soitetaan äidille miten on rahat loppu... Ei ole lapsia.

Riippuu siitä mikä on tilanne erossa eli ollaanko naimisissa vai ei. Naimisissa on vain yhteinen talous ja avoliitossa on kaksi taloutta, jotka elävät yhdessä. Kuittisirkusta en kannata, mutta jos nyt ajatellaan vaikkapa osakesäästämistä, niin onhan se ihan eri asia onko kasvattanut 20 vuotta omaisuutta avo- vai avioliitossa.

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä pidetään aloituksen kaltaista kuittisirkusta, mutta siksi, että haluan seurata, minne rahat menevät. Yhteiset menot laitetaan kuun lopuksi puoliksi. Meillä on lähes samat tulot, joten sen suhteen ei ole ongelmia.

Kuluseurannan ja budjetoinnin myötä turhat rahanmenot on saatu kuriin. Kummallekin jää omaa rahaa, jonka voi käyttää miten huvittaa. Minulle on hirveän tärkeää, että minulla on rahaa, jonka käytöstä päätän itse. Yhteisen tilin kanssa olisin paljon tarkempi, mihin rahaa laitan ja aivan varmasti minua alkaisi harmittaa, kun mies kuitenkin käyttäisi harrastukseensa paljon enemmän mitä minä omaani.

Minusta olisi ihan painajaista soittaa miehelle, että löysin 200 euron talvitakin, voisinko ostaa sen.

Tarvitseeko kahden työssäkäyvän ihmisen soittaa toiselle 200 takin vuoksi? Eikö sitä vaan voi ostaa ja kertoa siitä miehelle illalla?

Trollilandiassa toki kaikille jää kymppitonneittain ylimääräistä rahaa joka kuukausi, mutta kun puhutaan perheistä joissa tienataan alle mediaanin niin tilanne on vähän toinen. 

Ei tarvitse olla missään ihmeen trollilandiassa. Oletan, että kaikki kuitenkin tietää, että se talvitakki on ostettava ja siihen budjetoidaan etukäteen. Edelleen, miksei sitä voi sanoa illalla?

Aika paljon oletuksia, joista ei alkuperäisessä viestissä puhuttu mitään. Mistä päättelit, että oli tarpeellinen ja budjetoitu eikä heräteostos? Tai jos olikin budjetoitu vain satasen takki? Entä jos mies on samaan aikaan eletroniikkaliikkeessä ja ostaa kysymättä jonkin 200e härpättimen - siinä meni sitten samana iltana olemattoman kommunikoinnin takia jo 400e rahaa, johon ei välttämättä olisi ollut varaa vaikka kumpikin olettikin oman ostoksensa vielä mahtuvan budjettiin.

Olet oikeassa, pienituloisella voi yhtäkkinen 400e kaataa koko talouden, soittaminen on siis tärkeää. Mutta kuinka usein pienituloiset tekevät 200e heräteostoksia muutenkaan? 

Mutta joo, tuo on ihan looginen syy pitää omat tilit. Tosin minusta on epäreilua, jos toinen tienaa 7.500 ja toinen 2.100, niin toinen voisi käyttää vaikka 3.000 joka kuukausi mihin haluaa ja toinen vain 500. Reiluinta olisi minusta tässä tilanteessa jakaa tilit 50/50 molempien omalle tilille tai vaikka 30/30 ja 20/20 taloustilille. Alkukuusta (siis seuraavan tilin tultua) voisi siirtää loput vaikka 40/40 omille säästötileille ja 10/10 vaikka matkatilille?

Toki jokainen pariskunta on erilainen ja toisella voi olla esim. edellisestä suhteesta lapsia jne. 

Minä teen, koska minulla on omat rahat, niin tiedän, miten paljon tilillä on rahaa. Oikeastaan en ymmärrä, mikset ymmärrä. Sekä mies että minä laitamme rahastoihin rahaa, kummallakin on omansa. Itse laitan vielä tavalliselle säästötilille jonkin verran. Ruokaostotili on eri pankissa ja siihen on omat pankkikortit. Jos meillä olisi yhteinen tili, josta kaikki em. siirrot tehdään, ei siellä kuun lopussa olisi sitä 200 tai 400 auroa.

Sinulla on aika erikoinen käsitys pienituloisuudesta. 7500 euroa tienaava ei ole pienituloinen eikä 2100 euroa tienaava, jos summa on netto. Kai se rikkaus tekee sen, että ei enää hahmota rahan arvoa.

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä pidetään aloituksen kaltaista kuittisirkusta, mutta siksi, että haluan seurata, minne rahat menevät. Yhteiset menot laitetaan kuun lopuksi puoliksi. Meillä on lähes samat tulot, joten sen suhteen ei ole ongelmia.

Kuluseurannan ja budjetoinnin myötä turhat rahanmenot on saatu kuriin. Kummallekin jää omaa rahaa, jonka voi käyttää miten huvittaa. Minulle on hirveän tärkeää, että minulla on rahaa, jonka käytöstä päätän itse. Yhteisen tilin kanssa olisin paljon tarkempi, mihin rahaa laitan ja aivan varmasti minua alkaisi harmittaa, kun mies kuitenkin käyttäisi harrastukseensa paljon enemmän mitä minä omaani.

Minusta olisi ihan painajaista soittaa miehelle, että löysin 200 euron talvitakin, voisinko ostaa sen.

Tarvitseeko kahden työssäkäyvän ihmisen soittaa toiselle 200 takin vuoksi? Eikö sitä vaan voi ostaa ja kertoa siitä miehelle illalla?

Trollilandiassa toki kaikille jää kymppitonneittain ylimääräistä rahaa joka kuukausi, mutta kun puhutaan perheistä joissa tienataan alle mediaanin niin tilanne on vähän toinen. 

Ei tarvitse olla missään ihmeen trollilandiassa. Oletan, että kaikki kuitenkin tietää, että se talvitakki on ostettava ja siihen budjetoidaan etukäteen. Edelleen, miksei sitä voi sanoa illalla?

Aika paljon oletuksia, joista ei alkuperäisessä viestissä puhuttu mitään. Mistä päättelit, että oli tarpeellinen ja budjetoitu eikä heräteostos? Tai jos olikin budjetoitu vain satasen takki? Entä jos mies on samaan aikaan eletroniikkaliikkeessä ja ostaa kysymättä jonkin 200e härpättimen - siinä meni sitten samana iltana olemattoman kommunikoinnin takia jo 400e rahaa, johon ei välttämättä olisi ollut varaa vaikka kumpikin olettikin oman ostoksensa vielä mahtuvan budjettiin.

Olet oikeassa, pienituloisella voi yhtäkkinen 400e kaataa koko talouden, soittaminen on siis tärkeää. Mutta kuinka usein pienituloiset tekevät 200e heräteostoksia muutenkaan? 

Mutta joo, tuo on ihan looginen syy pitää omat tilit. Tosin minusta on epäreilua, jos toinen tienaa 7.500 ja toinen 2.100, niin toinen voisi käyttää vaikka 3.000 joka kuukausi mihin haluaa ja toinen vain 500. Reiluinta olisi minusta tässä tilanteessa jakaa tilit 50/50 molempien omalle tilille tai vaikka 30/30 ja 20/20 taloustilille. Alkukuusta (siis seuraavan tilin tultua) voisi siirtää loput vaikka 40/40 omille säästötileille ja 10/10 vaikka matkatilille?

Toki jokainen pariskunta on erilainen ja toisella voi olla esim. edellisestä suhteesta lapsia jne. 

Meillä on bruttotulot luokkaa 8000e vs 2000e mutta verotus tasaa niitä aika reilusti. Sama prosentti molemmilta yhteistilille josta menee aina edelliskuun ylijäämä yhteiselle säästötilille. Matkakassa on erillinen ja laskettu siihen prosenttiin mukaan.

Jäähän mulle toki paljon vähemmän kuussa huvittelurahaa kuin miehelle, mutta en koe sitä mitenkään epäreiluksi. Elintasoni (se yhdessä maksettu) on jokatapauksessa paljon korkeampi kuin voisin yksinäni edes haaveilla, samoin kuin menojen jälkeen käteen jäänyt huvittelurahakin. Miehen rahat näkyy lähinnä jossain sen harrastusjutuissa ja toisaalta usein omaehtoisesti maksaa jotain yhteistä extraa. Se oma tili on kiva jos tulee jtn isompia omia juttuja, vaikka ulkomaanreissu ystävien kanssa tms. Ei tarvitse miettiä, miten se sopii yhteiseen budjettiin kun yhteinen budjetti on erillään ja jo yhdessä huolehdittu. 

Exän kanssa meillä oli tarkka kuittisirkus, koska silloinen avovaimo sitä vaati. Nykyisen kanssa taasen täysin päinvastainen systeeemi, eli täysin yhteinen talous. Pidän jälkimmäistä mielekkäämpänä, vaikka olenkin nykyisin se hieman enemmän tienaava.

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen viesti on mitä ilmeisimmin minun kaverini. Heillä on juuri näin. En ole koskaan ymmärtänyt miksi kaverini alistuu tuohon. Mies on hirvittävän pihi. Ei mitään myötätuntoa edes silloin kun kaveri ollut hoitovapailla tai äitiyslomalla pienillä tuloilla kotona.

No, ekassa sentään tasoitukset on laskettu tulojen mukaan ja myös lasten menot tasataan. Ei ideaalitilanne, mutta on niitäkin perheitä, joissa 2000 e/kk tienaava käyttää perheen yhteisiin menoihin 2000 e/kk ja 6000 e/kk tienaava sen saman 2000 e/kk, jotta olisi reilu peli :D Ja sitä on paljon myös, että lapsen menot = naisen menoja. 

Olisiko kuitenkin  olemassa helpompiakin keinoja kuin kuittien kanssa puljaaminen kuukausittain, esim. yhteinen tili, jonne molemmat tuon prosenttiosuutensa laittavat ja josta yhteiset menot maksetaan, esim. käyttämällä visaa vain ruokaostoksiin tai lasten vaatteisiin, ja visa-lasku sitten maksetaan tuolta yhteiseltä tililtä. Omat ostokset sitten käteisellä tai debitillä. 

Mitä omia ostoksia teillä oikein on, jos ne pitää salata puolisolta? Miksei voi olla yhteiset rahat ja ostaa sieltä tililtä ihan normaalisti mitä tarvitsee ja haluaa?

Ihan vaan esimerkkinä puolison joululahja, isänpäivälahja, synttärilahja. Toki joskus haluan ostaa vähän kalliimpia vaatteita, joista en viitsi hintalapun hintaa miehelle kertoa.