Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
"Joudutko pyytämään puolisolta taskurahaa?" - karmeita parisuhde-esimerkkejä
09.11.2016 |
http://www.vauva.fi/artikkeli/perhe/arki/joudutko_pyytamaan_puolisolta_…
”Keräämme kaikki perheen yhteisistä ostoksista syntyneet kuitit talteen ja käymme ne läpi kerran kuussa. Laskemme kuiteista ja verkkopankista, kuinka paljon kummallakin on mennyt rahaa perheen yhteisiin ja lasten kuluihin. Sitten tasaamme kulut. Olemme laskeneet tietyn prosenttiosuuden molemmille omien tulojen mukaan. Jos itse tarvitsen jotain isompaa, johon minulla ei ole rahaa, mieheni lainaa minulle rahaa ja päinvastoin. Maksamme velat takaisin sitten kun pystymme, ja pidämme veloista kirjaa.”
”En tiedä miehen rahoista oikeastaan juuri mitään eikä hän kerro. Välillä ärsyttää etten saa lainaan muutamaa kymppiä, jos minulle on tulossa rahaa vaikka viikon päästä. Hän on myös tarkka, että maksan päivälleen takaisin.”
”Joudun lainaamaan mieheltäni kun jään vanhempainpäivärahalle, mutta maksan kaikki omiin menoihin lainaamani takaisin. En siksi, että mieheni haluaa vaan koska minä koen vääränä ottaa rahaa toiselta kun olen vain kotona lasten kanssa.”
Kommentit (42)
Perheen merkitys on hämärtynyt, nyt ollaan itsenäisiä työntekijöitä Oy Perhe AB:ssä omien oikeuksien ja vaatimusten kanssa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Melkoisen järkyttävää. Lasten vuoksi nainen tosiaan menettää palkkaa, eläkettä sekä urakehitystä, jolloin miehen kuuluu minusta sitä taloudellisesti tasoittaa jos ei itse jää hoitovapaalle puoliksi. Toki itse myös uskon yhteisiin rahoihin parisuhteessa.
Exän asenne oli juuri tuo:"Minun armollani sinä elät."
Noh, enpä ole ollut kymmeneen vuoteen kenenkään "armolla". Kiitos lääkkeille, terapialle ja Suomen valtiolle.
Ensimmäinen viesti on mitä ilmeisimmin minun kaverini. Heillä on juuri näin. En ole koskaan ymmärtänyt miksi kaverini alistuu tuohon. Mies on hirvittävän pihi. Ei mitään myötätuntoa edes silloin kun kaveri ollut hoitovapailla tai äitiyslomalla pienillä tuloilla kotona.
Vierailija kirjoitti:
Perheen merkitys on hämärtynyt, nyt ollaan itsenäisiä työntekijöitä Oy Perhe AB:ssä omien oikeuksien ja vaatimusten kanssa
Sinisilmäinen ei kuitenkaan kannata olla, vaikka perhe-elämää elääkin. Voi nimittäin vähäsen ns. vituttaa, kun mies jättää 45-vuotiaana kuin nallin kalliolle lähteäkseen nuoren naisen kanssa "toiselle kierrokselle" ja itse on antanut lapsille ja perheelle koko elämänsä ja uhrannut niiden vuoksi myös taloudellisen itsenäisyyden. Yhteiseen pussiin pitää pelata molempien, myös sen kulloisenkin elättäjän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen viesti on mitä ilmeisimmin minun kaverini. Heillä on juuri näin. En ole koskaan ymmärtänyt miksi kaverini alistuu tuohon. Mies on hirvittävän pihi. Ei mitään myötätuntoa edes silloin kun kaveri ollut hoitovapailla tai äitiyslomalla pienillä tuloilla kotona.
No, ekassa sentään tasoitukset on laskettu tulojen mukaan ja myös lasten menot tasataan. Ei ideaalitilanne, mutta on niitäkin perheitä, joissa 2000 e/kk tienaava käyttää perheen yhteisiin menoihin 2000 e/kk ja 6000 e/kk tienaava sen saman 2000 e/kk, jotta olisi reilu peli :D Ja sitä on paljon myös, että lapsen menot = naisen menoja.
Ja tuollaisista suhteista puhutaan sitten parisuhteina???
Vähän itsekunnioitusta peliin mukaan.
Meillä on omat rahat, mutta ei niitä lasketa satasen päälle, ei välttämättä edes tonnin tarkkuudella. Omaisuus on osin yhteistä, osin omaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä tuota lainailua perheessä! Eikö se ole plusmiinusnolla jos on kuitenkin yhteset menot? Täh?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen viesti on mitä ilmeisimmin minun kaverini. Heillä on juuri näin. En ole koskaan ymmärtänyt miksi kaverini alistuu tuohon. Mies on hirvittävän pihi. Ei mitään myötätuntoa edes silloin kun kaveri ollut hoitovapailla tai äitiyslomalla pienillä tuloilla kotona.
No, ekassa sentään tasoitukset on laskettu tulojen mukaan ja myös lasten menot tasataan. Ei ideaalitilanne, mutta on niitäkin perheitä, joissa 2000 e/kk tienaava käyttää perheen yhteisiin menoihin 2000 e/kk ja 6000 e/kk tienaava sen saman 2000 e/kk, jotta olisi reilu peli :D Ja sitä on paljon myös, että lapsen menot = naisen menoja.
Olisiko kuitenkin olemassa helpompiakin keinoja kuin kuittien kanssa puljaaminen kuukausittain, esim. yhteinen tili, jonne molemmat tuon prosenttiosuutensa laittavat ja josta yhteiset menot maksetaan, esim. käyttämällä visaa vain ruokaostoksiin tai lasten vaatteisiin, ja visa-lasku sitten maksetaan tuolta yhteiseltä tililtä. Omat ostokset sitten käteisellä tai debitillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tuota lainailua perheessä! Eikö se ole plusmiinusnolla jos on kuitenkin yhteset menot? Täh?
No en minäkään tuota lainailua ymmärrä, mutta muuten siinä ekassa esimerkissä jaettiin perheen menot tasan suhteessa tuloihin, ja sehän on pelkästään järkevää. Samoin kuin ylipäätään se, että seurataan säännöllisesti mihin ne rahat oikein kuluvat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen viesti on mitä ilmeisimmin minun kaverini. Heillä on juuri näin. En ole koskaan ymmärtänyt miksi kaverini alistuu tuohon. Mies on hirvittävän pihi. Ei mitään myötätuntoa edes silloin kun kaveri ollut hoitovapailla tai äitiyslomalla pienillä tuloilla kotona.
No, ekassa sentään tasoitukset on laskettu tulojen mukaan ja myös lasten menot tasataan. Ei ideaalitilanne, mutta on niitäkin perheitä, joissa 2000 e/kk tienaava käyttää perheen yhteisiin menoihin 2000 e/kk ja 6000 e/kk tienaava sen saman 2000 e/kk, jotta olisi reilu peli :D Ja sitä on paljon myös, että lapsen menot = naisen menoja.
Olisiko kuitenkin olemassa helpompiakin keinoja kuin kuittien kanssa puljaaminen kuukausittain, esim. yhteinen tili, jonne molemmat tuon prosenttiosuutensa laittavat ja josta yhteiset menot maksetaan, esim. käyttämällä visaa vain ruokaostoksiin tai lasten vaatteisiin, ja visa-lasku sitten maksetaan tuolta yhteiseltä tililtä. Omat ostokset sitten käteisellä tai debitillä.
Mitä omia ostoksia teillä oikein on, jos ne pitää salata puolisolta? Miksei voi olla yhteiset rahat ja ostaa sieltä tililtä ihan normaalisti mitä tarvitsee ja haluaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen viesti on mitä ilmeisimmin minun kaverini. Heillä on juuri näin. En ole koskaan ymmärtänyt miksi kaverini alistuu tuohon. Mies on hirvittävän pihi. Ei mitään myötätuntoa edes silloin kun kaveri ollut hoitovapailla tai äitiyslomalla pienillä tuloilla kotona.
No, ekassa sentään tasoitukset on laskettu tulojen mukaan ja myös lasten menot tasataan. Ei ideaalitilanne, mutta on niitäkin perheitä, joissa 2000 e/kk tienaava käyttää perheen yhteisiin menoihin 2000 e/kk ja 6000 e/kk tienaava sen saman 2000 e/kk, jotta olisi reilu peli :D Ja sitä on paljon myös, että lapsen menot = naisen menoja.
Olisiko kuitenkin olemassa helpompiakin keinoja kuin kuittien kanssa puljaaminen kuukausittain, esim. yhteinen tili, jonne molemmat tuon prosenttiosuutensa laittavat ja josta yhteiset menot maksetaan, esim. käyttämällä visaa vain ruokaostoksiin tai lasten vaatteisiin, ja visa-lasku sitten maksetaan tuolta yhteiseltä tililtä. Omat ostokset sitten käteisellä tai debitillä.
Tämäkin on hyvä systeemi, jos molemmat laittavat tilille rahaa sen sovitun osuuden mukaan ja myös hankkivat siltä tililtä vain yhteisiä juttuja. Kuittien kanssa puljaamista ymmärrän siltä kantilta, että moni haluaa seurata perheen menoja. Itse aloitin muutama vuosi sitten tarkan kk-kuluseurannan, säästelin kuitteja ja pistin jokaisen ostoksen Exceliin ylös. On ollut ihan hyödyllistä havaita, millaisista itse mitättöminä pikkuostoksina pitämistä jutuista kasvaa yllättäen iso summa kuussa.
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen viesti on mitä ilmeisimmin minun kaverini. Heillä on juuri näin. En ole koskaan ymmärtänyt miksi kaverini alistuu tuohon. Mies on hirvittävän pihi. Ei mitään myötätuntoa edes silloin kun kaveri ollut hoitovapailla tai äitiyslomalla pienillä tuloilla kotona.
No, ekassa sentään tasoitukset on laskettu tulojen mukaan ja myös lasten menot tasataan. Ei ideaalitilanne, mutta on niitäkin perheitä, joissa 2000 e/kk tienaava käyttää perheen yhteisiin menoihin 2000 e/kk ja 6000 e/kk tienaava sen saman 2000 e/kk, jotta olisi reilu peli :D Ja sitä on paljon myös, että lapsen menot = naisen menoja.
Olisiko kuitenkin olemassa helpompiakin keinoja kuin kuittien kanssa puljaaminen kuukausittain, esim. yhteinen tili, jonne molemmat tuon prosenttiosuutensa laittavat ja josta yhteiset menot maksetaan, esim. käyttämällä visaa vain ruokaostoksiin tai lasten vaatteisiin, ja visa-lasku sitten maksetaan tuolta yhteiseltä tililtä. Omat ostokset sitten käteisellä tai debitillä.
Mitä omia ostoksia teillä oikein on, jos ne pitää salata puolisolta? Miksei voi olla yhteiset rahat ja ostaa sieltä tililtä ihan normaalisti mitä tarvitsee ja haluaa?
Ei kai niitä nyt suoranaisesti tarvitse _salata_, mutta onhan se ihan reilua että kun kumpikin tienaa, kumpikin myös maksaa omat menonsa. Siis vaatteet, harrastukset ym. kulut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen viesti on mitä ilmeisimmin minun kaverini. Heillä on juuri näin. En ole koskaan ymmärtänyt miksi kaverini alistuu tuohon. Mies on hirvittävän pihi. Ei mitään myötätuntoa edes silloin kun kaveri ollut hoitovapailla tai äitiyslomalla pienillä tuloilla kotona.
No, ekassa sentään tasoitukset on laskettu tulojen mukaan ja myös lasten menot tasataan. Ei ideaalitilanne, mutta on niitäkin perheitä, joissa 2000 e/kk tienaava käyttää perheen yhteisiin menoihin 2000 e/kk ja 6000 e/kk tienaava sen saman 2000 e/kk, jotta olisi reilu peli :D Ja sitä on paljon myös, että lapsen menot = naisen menoja.
Olisiko kuitenkin olemassa helpompiakin keinoja kuin kuittien kanssa puljaaminen kuukausittain, esim. yhteinen tili, jonne molemmat tuon prosenttiosuutensa laittavat ja josta yhteiset menot maksetaan, esim. käyttämällä visaa vain ruokaostoksiin tai lasten vaatteisiin, ja visa-lasku sitten maksetaan tuolta yhteiseltä tililtä. Omat ostokset sitten käteisellä tai debitillä.
Mitä omia ostoksia teillä oikein on, jos ne pitää salata puolisolta? Miksei voi olla yhteiset rahat ja ostaa sieltä tililtä ihan normaalisti mitä tarvitsee ja haluaa?
Kyllä mä ainakin haluan, että mulla on mun omat rahat. Ei mun tarvitse kenellekään sitä esitellä, mitä mä ihan vain itselleni niillä ostan. Perheen yhteiset menot ja hankinnat on sovittu ja kumpikin maksaa niitä sopimuksen mukaan omalta tililtään. Ikinä et tiedä mitä voi tapahtua esimerkiksi erotilanteessa, jos on vain yksi yhteinen tili eikä omaa rahaa tallessa missään.
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen viesti on mitä ilmeisimmin minun kaverini. Heillä on juuri näin. En ole koskaan ymmärtänyt miksi kaverini alistuu tuohon. Mies on hirvittävän pihi. Ei mitään myötätuntoa edes silloin kun kaveri ollut hoitovapailla tai äitiyslomalla pienillä tuloilla kotona.
No, ekassa sentään tasoitukset on laskettu tulojen mukaan ja myös lasten menot tasataan. Ei ideaalitilanne, mutta on niitäkin perheitä, joissa 2000 e/kk tienaava käyttää perheen yhteisiin menoihin 2000 e/kk ja 6000 e/kk tienaava sen saman 2000 e/kk, jotta olisi reilu peli :D Ja sitä on paljon myös, että lapsen menot = naisen menoja.
Olisiko kuitenkin olemassa helpompiakin keinoja kuin kuittien kanssa puljaaminen kuukausittain, esim. yhteinen tili, jonne molemmat tuon prosenttiosuutensa laittavat ja josta yhteiset menot maksetaan, esim. käyttämällä visaa vain ruokaostoksiin tai lasten vaatteisiin, ja visa-lasku sitten maksetaan tuolta yhteiseltä tililtä. Omat ostokset sitten käteisellä tai debitillä.
Mitä omia ostoksia teillä oikein on, jos ne pitää salata puolisolta? Miksei voi olla yhteiset rahat ja ostaa sieltä tililtä ihan normaalisti mitä tarvitsee ja haluaa?
Kyllä mä ainakin haluan, että mulla on mun omat rahat. Ei mun tarvitse kenellekään sitä esitellä, mitä mä ihan vain itselleni niillä ostan. Perheen yhteiset menot ja hankinnat on sovittu ja kumpikin maksaa niitä sopimuksen mukaan omalta tililtään. Ikinä et tiedä mitä voi tapahtua esimerkiksi erotilanteessa, jos on vain yksi yhteinen tili eikä omaa rahaa tallessa missään.
Voihan kummallekin avata oman säästötilin ja laittaa niihin vaikka saman verran kuukaudessa rahaa. On meilläkin jotain säästötilejä molempien nimissä (siis omissa), mutta mielestäni avioliitossa on sama elintaso ja yhteiset rahat.
Meillä mennään vähän tuon ykköstapauksen tyyliin, tosin niin että yhteiselle tilille laitetaan tietty prosentti palkasta ja sieltä maksetaan peruseläminen, asuntolaina ja yhteiset sijoitukset, säästöt ja matkakassa. Kummallakin on toki kortti ja pääsy tuolle tilille, mitään kuittirumbaa ei jaksaisi.
Kun olin lapsen kanssa kotona niin tilannetta toki tasattiin miehen pussista niin että homma toimi edelleen reilusti.
Syy tähän on se, että meillä on täysin erilainen tapa käyttää rahaa joten täysin yhteisten rahojen käytöstä oli jatkuvasti erimielisyyksiä, eikä toisaalta huvittanut muuten hyvin toimivaa suhdetta heittää roskiin noin helposti ratkaistavan ongelman takia.
Käytännössä taitaa kummallakin mennä lopulta rahat kuitenkin pitkälti yhteisiin juttuihin, mutta sillä erotuksella että minä ostelen usein kaikenlaista pientä ja mies taas säästää ja sijoittaa ja ostelee isompia juttuja, ylimääräisiä (eli siis ei ole laskettu yhteisbudjettiin) lomamatkoja tai esim. pari vuotta sitten veneen ja mitä todennäköisemmin jossakin vaiheessa sijoituskämpän pojan opiskeluja varten.
En koe tilannetta mitenkään karmeana.
Meillä pidetään aloituksen kaltaista kuittisirkusta, mutta siksi, että haluan seurata, minne rahat menevät. Yhteiset menot laitetaan kuun lopuksi puoliksi. Meillä on lähes samat tulot, joten sen suhteen ei ole ongelmia.
Kuluseurannan ja budjetoinnin myötä turhat rahanmenot on saatu kuriin. Kummallekin jää omaa rahaa, jonka voi käyttää miten huvittaa. Minulle on hirveän tärkeää, että minulla on rahaa, jonka käytöstä päätän itse. Yhteisen tilin kanssa olisin paljon tarkempi, mihin rahaa laitan ja aivan varmasti minua alkaisi harmittaa, kun mies kuitenkin käyttäisi harrastukseensa paljon enemmän mitä minä omaani.
Minusta olisi ihan painajaista soittaa miehelle, että löysin 200 euron talvitakin, voisinko ostaa sen.
HEL-NYC kirjoitti:
Mitä omia ostoksia teillä oikein on, jos ne pitää salata puolisolta? Miksei voi olla yhteiset rahat ja ostaa sieltä tililtä ihan normaalisti mitä tarvitsee ja haluaa?
Meillä on kummallakin omia harrastuksia, lehtitilauksia ja esim. vaateostot yms. "luxus/ ei välttämätön meno" Lisäksi kumpikin säästää itse omia eläkkeitään
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen viesti on mitä ilmeisimmin minun kaverini. Heillä on juuri näin. En ole koskaan ymmärtänyt miksi kaverini alistuu tuohon. Mies on hirvittävän pihi. Ei mitään myötätuntoa edes silloin kun kaveri ollut hoitovapailla tai äitiyslomalla pienillä tuloilla kotona.
No, ekassa sentään tasoitukset on laskettu tulojen mukaan ja myös lasten menot tasataan. Ei ideaalitilanne, mutta on niitäkin perheitä, joissa 2000 e/kk tienaava käyttää perheen yhteisiin menoihin 2000 e/kk ja 6000 e/kk tienaava sen saman 2000 e/kk, jotta olisi reilu peli :D Ja sitä on paljon myös, että lapsen menot = naisen menoja.
Olisiko kuitenkin olemassa helpompiakin keinoja kuin kuittien kanssa puljaaminen kuukausittain, esim. yhteinen tili, jonne molemmat tuon prosenttiosuutensa laittavat ja josta yhteiset menot maksetaan, esim. käyttämällä visaa vain ruokaostoksiin tai lasten vaatteisiin, ja visa-lasku sitten maksetaan tuolta yhteiseltä tililtä. Omat ostokset sitten käteisellä tai debitillä.
Mitä omia ostoksia teillä oikein on, jos ne pitää salata puolisolta? Miksei voi olla yhteiset rahat ja ostaa sieltä tililtä ihan normaalisti mitä tarvitsee ja haluaa?
Kyllä mä ainakin haluan, että mulla on mun omat rahat. Ei mun tarvitse kenellekään sitä esitellä, mitä mä ihan vain itselleni niillä ostan. Perheen yhteiset menot ja hankinnat on sovittu ja kumpikin maksaa niitä sopimuksen mukaan omalta tililtään. Ikinä et tiedä mitä voi tapahtua esimerkiksi erotilanteessa, jos on vain yksi yhteinen tili eikä omaa rahaa tallessa missään.
Voihan kummallekin avata oman säästötilin ja laittaa niihin vaikka saman verran kuukaudessa rahaa. On meilläkin jotain säästötilejä molempien nimissä (siis omissa), mutta mielestäni avioliitossa on sama elintaso ja yhteiset rahat.
Sanoo ihminen, joka ei itse tienaa niistä "yhteisistä" rahoista senttiäkään...
Alue: Aihe vapaa
Ei vittu naiset, EI! Laskekaa huviksenne paljonko menetätte palkassa JA eläkkeessä ja halutessanne yrittäkää laskea vielä uralla etenemisen hidastumisen/estymisen taloudelliset seuraukset. Miettikää sitten, voisiko se työssäkäyvä mies maksaa teille uuden talvitakin hiekkalaatikon reunalla värjöttelyyn eikä sitä tarvitsisi pitää lainarahana armolliselta miesjumalalta.