Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yksinhuoltajan elämä ja parisuhde
08.11.2016 |
Olen kolmen lapsen töissä käyvä yksinhuoltaja. Teen vaativia töitä ja hoidan yksin kolmea lasta, joista yksi pitkäaikaissairas lapsi eli vaatii paljon ylimääräisiä lääkäri- hoito- yms. käyntejä. Lisäksi siis hoidan luonnollisesti yksin kaikki lasten hoitoon ja harrastuksiin viennit ja tuonnit, lääkärit, terapiat, kaupassakäynnit, ruuanlaitot, siivoukset ja pyykinpesut, läksy- ja koekuulustelut, talon ja pihan hoito jne. En istu kuin joskus lauantai-iltaisin, muutoin teen aikaisesta aamusta myöhäiseen iltaan joka päivä. Olen seurustellut jo useamman vuoden vuoroviikkoisän kanssa. Ongelmaksi on muodostunut, että olen täysin puhki, kun mies olettaa minun viettävän viikonloput hänen luonaan/kanssaan. Vietän tietysti mielelläni, mutta en pysty neljässä arki-illassa mitenkään hoitamaan kaikkia edellä mainittuja hommia kotona. Mies nukkuu paljon pidempiä öitä kuin minä, hänellä käy siivooja ja iltaisin vapaaviikoillaan hän urheilee, katselee telkkaa jne. illat. Miten ihmeessä saisin hänet ymmärtämään, että minun on mahdotonta hoitaa neljässä arki-illassa kaikki asiat, mitä hänen ei tarvitse tehdä ja, että minulla ei ole koskaan "vapaata", joten haluan edes joskus olla omassa kodissa viikonlopun, enkä aina pakkaa ja purkaa sitäkin ja painaa arki-iltoina hommia vieläkin enemmän.
Kommentit (75)
- kolme lasta
- vaativa työ
- omakotitalo
- korkeat siivous- ja harrastusstandardit
- miesystävä
Jos et näitä pysty sovittamaan yhteen, niin jostain sun täytyy nyt karsia. Mikään ehdotus ei vaan kelpaa. Haluat siis vastauksen: jätä se sika?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kyllä uskon ja luulen miehen minua rakastavan. Luulen vain hänen tottuneen niin helppoon elämään, että ei ymmärrä (vaikka miten kerron) millaista on jatkuva raataminen ja ettei siinä enääjää aikaa ylimääräisen pakkaamiseen ja purkamiseen ja kulkemiseen. Kun hänen elämässään on vain töitä, joka toinen viikko lapsen viihdyttämistä ja kaikki muu aika vapaa-aikaa.
Vierailija kirjoitti:
En halua/tarvitse miestä jakamaan kotitöitä. Mutta mielestäni miehen tulisi nähdä/ymmärtää etten mitenkään repeä hänen luonaan juoksemiseen. Kun olen / olin viikonloput kotona ehdin kyllä pyörittää kaiken härdelliin, mutta neljä arki-iltaa ihan kaikkeen yksin on vain liian vähän. Ja nytkin kun kerroin, että aion viikonlopun siivota kotona, mies selvästi loukkaantui, etten tule heidän kanssaan hänen luo. Ja jos minulla kerrankin on lapsivapaa (en siis normaalisti voi koskaan olla tuntiakaan missään ilman lapsia), en kyllä edes jaksa/halua lähteä ainoaa viikonloppuani viettämään lapsiperhe-elämää hänen lapsensa kanssa. Hänellä itsellään on kuitenkin joka toinen viikko täysin aikaa itselleen ja silloin hän viettää yhden illan/yön meillä.
Mä ymmärrän oikein hyvin, että haluat vapaaviikonlopun olla kotona ja rentoutua ja et kaipaa siihen enää miehen lasta, kun kerrankin on lapsivapaata aikaa. Mutta sitä en oikein ymmärrä, että mikä olisi sun mielestä ratkaisu tähän asiaan. Sulla ei ole arkena aikaa nähdä miestä ja et ilmeisesti haluaisi vapaa viikonloppuna miestäkään teille, jos lapsi tulee mukana. Seurustelu tarkoittaa sitä, että tavataan edes joskus ja jos siihen ei ole halua/mahdollisuutta, se ei ole seurustelua. Tai sitten sovitte, että tapaatte kerran kuussa tai harvemmin, kun se kummankin aikatauluihin sopii.
Minun ratkaisuni olisi yhteenmuutto. Siinä on vain ongelmana se, että mieskin haluaa sitä, mutta hän haluaisi meidän etsivän yhteisen talon hänen nykyisen kotinsa lähistöltä, joka taas tietäisi minun elämästäni vieläkin työläämpää pitempien työmatkojen yms. takia. Olemme puhuneet myös talon ostosta keskivaiheilta kummankin nykyistä kotia, mutta tätä mies on nyt arponut vuoden voisiko muuttaa hänen lapsensa näin...
tsemppiä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sepä se onkin. olen kertonut hänelle sata kertaa ja hän näkee meillä käydessäänkin miten juoksen. Ja voin kertoa, että jos olen joskus parikin tuntia yhden lapsen kanssa, niin on kuin hemmottelulomalla olisi. Miehellä joka toinen viikko yksi lapsi ja silloin on tosi rankkaa. Voin ketoa, että yhden lapsen kanssa oleva ei kyllä osaa edes kuvitella mitä on kolmen lapsen kanssa yksin. Ja kun tosiaan joka ikisen ruuan, kaupassa käynnin ja lasten jutun hoitaa vain yksi ihminen.
juuri tämä on se juttu. Jos ei ole ollut yh, (etenkään sellainen yh jolla ei ole tukiverkkoa) ei tiedä lainkaan millaista yh:n elämä on. Ihan kaiken hoidat yksin, olet vastuussa KAIKESTA. Jos sinä et tee ruokaa, ei sitä tee kukaan muukaan tai käy kaupassa jne. Entä kun olet itse sairaana..edelleen olet koko ajan vastuussa arjen pyörittämisestä. Kuorma on välillä melkoinen kun siinä samassa paketissa yh:lla on vaativa työ. Melkoinen höyryjuna saa olla..
t. Kahden yh.
Näin on. Ja kolme lasta on vielä ihan eri asia kuin kaksi. Mutta kysymyksessä on oma valinta. Ihan turhaa kiukutella ihmisille jotka ovat valinneet jotakin muuta. Jokainen vastaa itsestään ja valinnoistaan. Ja jos tuon miehen kanssa ei pelitä, eikä hän ole kiinnostunut elämään ap;n kolmen lapsen ehdoilla, nin sitten ei ole. Hänen elämänsä ja tarpeensa näyttävät olevan aika lailla erilaisia. Hullua on vaan se, että ap:lla on oletus, että miehen pitäisi haluta myös noiden kolmen lapsen vaatimukset. Ehkä hän haluaa vain seurustella...? Aika harva on valmis tuosta vain kuormittumaan toisten lasten tähden. Kolme pientä lasta on melkoinen työleiri. Vaatii aika paljon haluta se työleiri jonkun muun lasten tähden. terv. 3 lapsen yh
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on itse sanonut haluavansa muuttaa yhteen, mutta pointtini on se, että mielestäni myöskään hän ei voi vaatia, että neljä ihmistä (joiden elämä jo muutoin paljon raskaampaa) tekee kaiken 1,5 ihmisen ehdoilla.
Vierailija kirjoitti:
Minun ratkaisuni olisi yhteenmuutto. Siinä on vain ongelmana se, että mieskin haluaa sitä, mutta hän haluaisi meidän etsivän yhteisen talon hänen nykyisen kotinsa lähistöltä, joka taas tietäisi minun elämästäni vieläkin työläämpää pitempien työmatkojen yms. takia. Olemme puhuneet myös talon ostosta keskivaiheilta kummankin nykyistä kotia, mutta tätä mies on nyt arponut vuoden voisiko muuttaa hänen lapsensa näin...
Ja mitenhän se mies sopeutuisi sinun standardien mukaiseen elämään samassa huushollissa?
Tai miten sinä jaksaisit katsella miestä, jonka vapaa-aikaa on sohvalla makaamista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun ratkaisuni olisi yhteenmuutto. Siinä on vain ongelmana se, että mieskin haluaa sitä, mutta hän haluaisi meidän etsivän yhteisen talon hänen nykyisen kotinsa lähistöltä, joka taas tietäisi minun elämästäni vieläkin työläämpää pitempien työmatkojen yms. takia. Olemme puhuneet myös talon ostosta keskivaiheilta kummankin nykyistä kotia, mutta tätä mies on nyt arponut vuoden voisiko muuttaa hänen lapsensa näin...
Ymmärrätkö, että kauemmas muutto ei enää mahdollistaisi vuoroasumista? Miehen lapsi menettäisi arjen jakamisen toisen vanhempansa kanssa, joka olisi tämän muuton järkyttävin seuraus.
Kyllä miehen lapsi pystyisi jatkamaan vuoroasumista edelleen muuton myötä, sitä ei tietenkään oltaisi muuttamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun ratkaisuni olisi yhteenmuutto. Siinä on vain ongelmana se, että mieskin haluaa sitä, mutta hän haluaisi meidän etsivän yhteisen talon hänen nykyisen kotinsa lähistöltä, joka taas tietäisi minun elämästäni vieläkin työläämpää pitempien työmatkojen yms. takia. Olemme puhuneet myös talon ostosta keskivaiheilta kummankin nykyistä kotia, mutta tätä mies on nyt arponut vuoden voisiko muuttaa hänen lapsensa näin...
Elämäntapanne ovat niin erilaiset, että ennuste ei ole hyvä.
Jestas mikä valittaja ap, mikään ei kelpaa. Hyviä neuvoja tullut paljon, omaa sädekehää vaan kiilotetaan. Edelleenkin, oma valinta. Järjestelykysymys. Voi lapsiparat, keskity heihin hyvänen aika ennenkuin palat loppuun. Huh, onneksi elämä on valintoja täynnä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämäntapamme ja -arvomme ovat muutoin hyvin samankaltaiset. Minun mielestäni vain lapsen elämän ei pidä olla pelkkää sirkuksessa käymistä, vaan myös ihan normielämää kotihommien ohessa. Samoin mielestäni uusperheessä on otettava huomioon kaikkien hyvin vointi ja, että muutoksia tehdään vähän kaikille, ei vain toisille.
Miten kaikki muut seurustelevat yksinhuoltajat olette löytäneet ratkaisun asumiseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää AP on kaikkein jästipäisin inttäjä.
Ootko nyt vuoden vinkunut täällä näistä samoista asioista?
Tulosta tullut sen verran että olet saanut säilyttää jo petivaatteita miehen luona..
Melkeen jo jännittää miten tässä onnistuit?
Piilotitko ne sinne?
Oi voi.
Sanoisin että lopeta nyt jo.
Vierailija kirjoitti:
Miten kaikki muut seurustelevat yksinhuoltajat olette löytäneet ratkaisun asumiseen?
Silleen että se seurustelukumppani on joko pelkästään seurustelua ja hupia varten ilman sen kummempia vastuita, tai sitten se kumppani auttaa arjen askaressa tasapuolisesti saadakseen omaakin aikaa kiireisemmältä puoliskolta.
Kumpikaan näistä ei osu AP suhun ollenkaan, että unohda jo hei.
Teidän järjestelmässä tuo sun kumppanisi on ainoastaan ottaja ja vaatija, sä et saa siltä mitään. Et edes omaa rauhaa ilman vaadittuja selityksiä, saati sitten mitään konkreettista apua.
Vierailija kirjoitti:
Elämäntapamme ja -arvomme ovat muutoin hyvin samankaltaiset. Minun mielestäni vain lapsen elämän ei pidä olla pelkkää sirkuksessa käymistä, vaan myös ihan normielämää kotihommien ohessa. Samoin mielestäni uusperheessä on otettava huomioon kaikkien hyvin vointi ja, että muutoksia tehdään vähän kaikille, ei vain toisille.
Haloo ap, luepa nyt itse mitä olet tähän ketjuun kirjoittanut aikaisemmin! Eihän teidän elämäntavoissa ole mitään yhteistä! Arvoissanne lienee yhteistä se, että nainen tekee kaiken, mies makaa (jos siis hyväksyt tämän vielä senkin jälkeen jos olette joskus muuttaneet yhteen).
Vierailija kirjoitti:
Elämäntapamme ja -arvomme ovat muutoin hyvin samankaltaiset. Minun mielestäni vain lapsen elämän ei pidä olla pelkkää sirkuksessa käymistä, vaan myös ihan normielämää kotihommien ohessa. Samoin mielestäni uusperheessä on otettava huomioon kaikkien hyvin vointi ja, että muutoksia tehdään vähän kaikille, ei vain toisille.
Juu, onpa tosi samanlaiset, ei muuta kun suurimpia asioita maailmassa täysin ristiriidassa.
Vierailija kirjoitti:
Elämäntapamme ja -arvomme ovat muutoin hyvin samankaltaiset.
Ai no sitten ilman muuta hynttyyt yhteen. Muistelin varmaan jotain muuta ketjua, jossa nainen jankutti kuinka raskasta hänen elämänsä on, kun on niin paljon tekemistä, ja kuinka helppo elämä miehellä on kun ei tarvitse vapaa-aikana kuin maata ja joka toinen viikko seurustella oman lapsensa kanssa, oli siivoojat ja kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämäntapamme ja -arvomme ovat muutoin hyvin samankaltaiset.
Ai no sitten ilman muuta hynttyyt yhteen. Muistelin varmaan jotain muuta ketjua, jossa nainen jankutti kuinka raskasta hänen elämänsä on, kun on niin paljon tekemistä, ja kuinka helppo elämä miehellä on kun ei tarvitse vapaa-aikana kuin maata ja joka toinen viikko seurustella oman lapsensa kanssa, oli siivoojat ja kaikki.
:D :D
Juu, anna hei AP palaa, me varmaan erehdyttiin tässä ketjusta kaikki :D
Alue: Aihe vapaa
Totta kai se on miehelle kauhistus, kun joutuu itse hoitamaan lapsensa. Vai luuletko, että hän haluaa sinut luokseen silkasta rakkaudesta?!