Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yksinhuoltajan elämä ja parisuhde
08.11.2016 |
Olen kolmen lapsen töissä käyvä yksinhuoltaja. Teen vaativia töitä ja hoidan yksin kolmea lasta, joista yksi pitkäaikaissairas lapsi eli vaatii paljon ylimääräisiä lääkäri- hoito- yms. käyntejä. Lisäksi siis hoidan luonnollisesti yksin kaikki lasten hoitoon ja harrastuksiin viennit ja tuonnit, lääkärit, terapiat, kaupassakäynnit, ruuanlaitot, siivoukset ja pyykinpesut, läksy- ja koekuulustelut, talon ja pihan hoito jne. En istu kuin joskus lauantai-iltaisin, muutoin teen aikaisesta aamusta myöhäiseen iltaan joka päivä. Olen seurustellut jo useamman vuoden vuoroviikkoisän kanssa. Ongelmaksi on muodostunut, että olen täysin puhki, kun mies olettaa minun viettävän viikonloput hänen luonaan/kanssaan. Vietän tietysti mielelläni, mutta en pysty neljässä arki-illassa mitenkään hoitamaan kaikkia edellä mainittuja hommia kotona. Mies nukkuu paljon pidempiä öitä kuin minä, hänellä käy siivooja ja iltaisin vapaaviikoillaan hän urheilee, katselee telkkaa jne. illat. Miten ihmeessä saisin hänet ymmärtämään, että minun on mahdotonta hoitaa neljässä arki-illassa kaikki asiat, mitä hänen ei tarvitse tehdä ja, että minulla ei ole koskaan "vapaata", joten haluan edes joskus olla omassa kodissa viikonlopun, enkä aina pakkaa ja purkaa sitäkin ja painaa arki-iltoina hommia vieläkin enemmän.
Kommentit (75)
Kyllä olen itse lapseni hankkinut enkä todellakaan kadu heitä ja pystyn heidät erittäin hyvin elättämäänkin. Minua vain loukkaa se, että vaikka minulla on paljon rankempaa, mies olettaa minun aina vielä laukkaavan hänen luonaan viikonloppuisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ompas epäempaattiset vanhemmat. jos olet noin kovilla... Harva työelämä on niin kuormittavaa, ettei silloin tällöin liikenis muutamaa tuntia omille lapsenlapsille.. Oletko varma että tuo erityislapsesi on niin erityinen, etteivät muut hänen kanssaan pärjää...? Kannattaisi soittaa kaupungille ja kysyä olisiko heillä tarjota apua jos hän on niin vaikeasti hoidettava. Ei oikeasti lupaile hyvää että katkeroidut miehelle hänen valinnoistaan. Kun ei hän ole sulle mitään velkaa...Kotitöihin osallistuminen ei ole mitään joutumista vaan ihan perus elämää, jos miehen ja hänen lapsensa elämä on huvittelua niin sitten on. Ethän sä voi olettaa että muut elävät kuten sinä. Tai jos sulla on raskasta, muillakin pitäisi olla. Jos seurustelette, ei miehellä ole kyllä mitään huonekalujenkokoamisvelvoitteitakaan. Inä en varmaan jaksiasi tuollaista lapsensahyysääjämiestä ollenkaan. JOten en seurusteisikaan hänen kanssaan. Jos seurustelet, sun pitää hyväksyä se millainen hän on. Ja ratkaisuna ongelmaasi on se, että rupeat helpottamaan omaa elämääsi etkä katkeroidu siitä että muilla on helpompaa. MInusta näyttää edelleen sitä, että kuvittelet et muut ovat sulle velkaa jotakin. Joka oikeuttaa sut katkeroitumaan heille. OIkeasti, vain sinä olet vastuussa valinnoistasi. Jos et yksin jaksa ja pärjää, sun on itse pyydettävä ja etsittävä apua. Ainoa tapa suhtautua muihin ihmisiin on kunniuoitus- jos jotain hyvää itsellesi haluat. Ei katkeruus tai marttyyrius. Olet aikuinen, turha kiukutela muille ihmisille osastasi.
Jotain rajaa nyt nainen, edes kerran kuukaudessa pysyt lastesi kanssa kotona nelisteen!
Miehen täytyy tulla teille, ei teidän mennä sinne. Yrität liikaa miellyttää miestä! Olet pian burnoutin partaalla ja kukas sitten tekee..? Nyt ryhdyt ajattelemaan itseäsi ja lapsiasi! Jos mies haluaa sinua nähdä tulee hän teille!!
Vierailija kirjoitti:
No sepä se onkin. olen kertonut hänelle sata kertaa ja hän näkee meillä käydessäänkin miten juoksen. Ja voin kertoa, että jos olen joskus parikin tuntia yhden lapsen kanssa, niin on kuin hemmottelulomalla olisi. Miehellä joka toinen viikko yksi lapsi ja silloin on tosi rankkaa. Voin ketoa, että yhden lapsen kanssa oleva ei kyllä osaa edes kuvitella mitä on kolmen lapsen kanssa yksin. Ja kun tosiaan joka ikisen ruuan, kaupassa käynnin ja lasten jutun hoitaa vain yksi ihminen.
juuri tämä on se juttu. Jos ei ole ollut yh, (etenkään sellainen yh jolla ei ole tukiverkkoa) ei tiedä lainkaan millaista yh:n elämä on. Ihan kaiken hoidat yksin, olet vastuussa KAIKESTA. Jos sinä et tee ruokaa, ei sitä tee kukaan muukaan tai käy kaupassa jne. Entä kun olet itse sairaana..edelleen olet koko ajan vastuussa arjen pyörittämisestä. Kuorma on välillä melkoinen kun siinä samassa paketissa yh:lla on vaativa työ. Melkoinen höyryjuna saa olla..
t. Kahden yh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ulkoista asioita niin paljon, kun pystyt. Esim. siivous, ruuanlaitto, pesula, MIES, jne. Otat yhteyttä kuntaa ja vaadi apua lapsesi suhteen.
Eli onko pakko olla suhteessa, jos se vaattii ylimäräistä ponnistelua? Hyvässä suhteessa asiat menee kuin itsestään, eikä tarvitse nähdä ylimääräistä vaivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hetkinen, oletko sä se sama ihminen joka on parikin ketjua tehnyt siitä ettei mies halua muuttaa yhteen ja kaikki viikonloput pitää mennä miehen luokse ja tuoda petivaatteita myöten kaikki mukana? Mä olen sitä mieltä että mies kyllä löytää aikaa sille mille haluaa löytää aikaa. Rakastava mies kyllä haluaa löytää aikaa sinullekin ja helpottaa työtaakkaasi. Ehkä miettisin kuinka vakavissaan mies kanssasi on jos ei yhtään halua helpottaa sinun arkeasi.
Tottakai miehellä on helpompaa yhden kanssa kuin sulla kolmen kanssa. Ei se kuitenkaan tee miehestä huonompaa ihmistä. Tuntuu, että mies priorisoi lapsensa silloin, kun lapsi hänellä on ja ei häntä siitäkään voi syyttää. Sä yrität ehtiä kaiken, mutta aika ei tahdo riittää. Miksi säkin et voisi priorisoida lapsiasi ja itseäsi? Miksi juuri sinun täytyisi joustaa ja mennä aina lapsinesi miehen luokse? Mitä jos sanot, että tule mies tänne tai ei nähdä tänä viiikonloppuna, mitä tapahtuisi? Ette näkisi?
Mitkä on teidän vaihtoehdot?
1. Jatkaa samaan tapaan --> sä et ole tyytyväinen
2. Sä lopetat miehen luona ramppaamisen ja katsot, tuleeko mies koskaan sun luokse vai loppuuko suhde siihen
3. Muutatte yhteen? Onko se mahdollista?
4. Eroatte, koska aikaa ei riitä suhteelle ja intressit on vähän erilaiset.
Jos ydinperheessä (jossa kaikki asuu saman katon alla) on kaksi vaativassa työssä käyvää aikuista ja kolme pientä lasta, joista yksi erityistä huolenpitoa vaativa, niin ei siinäkään kuviossa parisuhteelle jää kauheasti aikaa. Puhumattakaan sitten teidän kuviosta, jossa ei edes asuta yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet siis mustasukkainen miehesi helposta elämästä?
Kuvittelit parisuhteen johtavan siihen, että mies paikkaa poissaolevaa isää?
Oletko niitä pahimpia marttyyrejä sitten jeesuksen, joka ei voi esim. harrastuskyytejä organisoida, muiden lasten vanhempien kanssa? Tai ulkoistaa siivousta?
Entä lapset? He kädettömiä, että eivät voi tehdä osaansa?
Vierailija kirjoitti:
Hetkinen, oletko sä se sama ihminen joka on parikin ketjua tehnyt siitä ettei mies halua muuttaa yhteen ja kaikki viikonloput pitää mennä miehen luokse ja tuoda petivaatteita myöten kaikki mukana? Mä olen sitä mieltä että mies kyllä löytää aikaa sille mille haluaa löytää aikaa. Rakastava mies kyllä haluaa löytää aikaa sinullekin ja helpottaa työtaakkaasi. Ehkä miettisin kuinka vakavissaan mies kanssasi on jos ei yhtään halua helpottaa sinun arkeasi.
Takuulla sama muija.
Kuuntele nyt tarkkaan kun taas sinua neuvon:
Kuollutta hevosta on enää turha piekseä. Toisinsanoen suhteesi on sinulle ihan väärä, siitä pitäisi saada energiaa eikä menettää sitä. Sä oot niin väärillä urilla ettei oikein sanat riitä kuvaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tilanne se, että mies haluaa seurustella sun kanssa, mutta ei halua kokonaan yhteistä elämää, jossa asutaan yhdessä ja hoidetaan lapset ja koti yhdessä. Ja sä taas kaipaisit sitä yhteistä elämää, jossa mies helpottaisi sun taakkaa? Onko tämä itseasiassa se teidän ongelma? Haluatte eri asioita?
Vierailija kirjoitti:
Ja juu kyllä on ymmärrettävää, että haluaa tavata. Mutta minä en kerta kaikkiaan jaksa pakata neljänhengen tavaroita ja purkaa ja matkustaa hänen luokseen viikonlopuiksi (eikä siellä olo kuitenkaan edes tunnu samalta kuin omien tavaroiden kanssa omassa kodissa). Miehellä siis paljon isompi talo siivoojat siivoaa jne. Kyllä hän tulee luokseni kerran viikossa (arkena), mutta viikonloput haluaisi vietettävän hänen isossa talossaan.
EIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIII, taas sä!!!
Et voi olla tosissasi?
Jätä nyt jo se ukko!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työn vaativuus on nyt mainittu niin monta kertaa, että vaativan työn palkalla voisit varmaan maksaa jonkun muun siivoamaan (kun siihen tuntuu nyt menevän yksi päivä viikossa)?
Ja miten muka ikinä ehdit siitä omakotitalon pihasta nauttia? Kerrostalossakin voi ihminen elää ja asua, mikäli et tiennyt.
En halua/tarvitse miestä jakamaan kotitöitä. Mutta mielestäni miehen tulisi nähdä/ymmärtää etten mitenkään repeä hänen luonaan juoksemiseen. Kun olen / olin viikonloput kotona ehdin kyllä pyörittää kaiken härdelliin, mutta neljä arki-iltaa ihan kaikkeen yksin on vain liian vähän. Ja nytkin kun kerroin, että aion viikonlopun siivota kotona, mies selvästi loukkaantui, etten tule heidän kanssaan hänen luo. Ja jos minulla kerrankin on lapsivapaa (en siis normaalisti voi koskaan olla tuntiakaan missään ilman lapsia), en kyllä edes jaksa/halua lähteä ainoaa viikonloppuani viettämään lapsiperhe-elämää hänen lapsensa kanssa. Hänellä itsellään on kuitenkin joka toinen viikko täysin aikaa itselleen ja silloin hän viettää yhden illan/yön meillä.
Monesko aloitus tää on? Ukkp tais vaatia teiltä ne omat petivaaatteet messiin ja haluaisi että se teidän poppoo muuttaisi sinne lähemmäs sitä isoa taloa?
Mies vetää lonkkaa ja syö sisäfilettä kun sä kaarrat entistä tiheämmällä aikataululla miehen luoksesi muutettua töihin ja edelleen kuskaat lapsiasi yksin, syöt edelleen eri ruokaa ja tarjoat edelleen erilaisia tavaroita lapsillesi. Miten sä luulet että sun tilanne muuttuu pätkääkään muuttamalla miehen luokse, JOS SE MIES EI AUTA SINUA EDES NYT? Ei hommaa petivaatteita teille sinne, vaan joudut raahaamaan ne mukana, ei saavu teidän liikkumisen sija sta sun luokse, haluaa pitää omalla yhdellä lapsellaan saman elinymäristön ja sulla saa muuttua kaikki?
Miten sä voit olla näin sekasin että sä et näe miten toi sun kaahailemisesi ympäri kylää tän munan perässä on täysin järjetöntä.
Pysy kotonasi, huolehdi lapsistasi, JA ETSI TASAVERTAINEN KUMPPANI.
Nämä siivoojaa yms. mainostavat. Oletteko koittaneet asua Helsingissä omakotitalossa ja elättää neljä ihmistä palkallanne. Kyllä siinä kuulkaa hyväkin palkka menee varsin tehokkaasti, että ei tarvitse siivoojaa miettiä.
Nyt en tiedä miten tää liittyy tähän, mutta kyllä minulla ja lapsillani on miehen luona petivaatteet. Ne eivät siis kuulu tähän juttuun mitenkään.
En vain enää oikein tiedä miten puhua miehelle asiasta niin, että hän ymmärtäisi, ettei tällaista elämää voi jatkaa.
Alue: Aihe vapaa
Apua ei juuri ole. Vanhempani ovat yhä töissä eivätkä ehdi auttaa. Ystävillä ja kummeilla on itselläänkin useampia lapsia, eivätkä hekään jaksa/ehdi auttaa. Lastenhoitajan hoitoon jättökin on tosi vaikeaa, kun myös erittäin paljon vaativa erityislapsi. Juu vähän katkeruutta herättää, kun mies vaan kertoo olevansa arkena olevansa väsynyt ja nukkuu monta tuntia enemmän kuin minä ja lepäilee iltaisin. Lisäksi koska hän ei joudu hoitamaan kotihommia, lapsensa hänellä ollessa heidän iltansa on vain lapsen huvitusta ja paikasta toiseen viemistä. Minun lapseni kyllä joutuvat osallistumaan kotitöihin jne. Nyt kun pystyisin siivoamaan viikonloppuna kerrankin rauhassa kunnolla, pyysin miestä avuksi vain kokoamaan toisena päivänä uutta huonekalua. Pahoitin kyllä mieleni, kun mies mietti kauankohan kestää, ettei hänen lapsellaan vain ole tylsää, kun tekisi jotain muuta kuin viihdyttäisi tätä.