Lue keskustelun säännöt.
Ajokortin omaavat! Eka ajotunti takana, tuleeko musta ikinä kuskia näillä taidoilla?
07.11.2016 |
Olen siis jo lähes kolmekymppinen ja päätin ajaa kortin nyt äitiyslomalla niin on helpompi liikkua vauvan kanssa (asutaan Espoossa eli julkiset on ihan ok ja miehellä on kortti ja auto, mutta mun kortti helpottais arkea tosi paljon). Oon käynyt nyt kolme kertaa teoriatunneilla (eli käsitelty aiheet 1-5) ja kerran ajotunnilla. Olin kuitenkin ihan uskomaton sähläri ja stressasin älyttömästi kaikesta. Sain auton kyllä pysymään tiellä (ajettiin sellaista pientä pihatietä) mutta kaikki muu olikin ihan älyttömän vaikeaa. En ollut ikinä ennen ajanut autoa. Vähän jopa hävettää, kun ne teoriatunnit on täynnä 17-18-vuotiaita joilla näyttää menevän paljon paremmin...
Mies lupas opettaa mua mutta huolestuttaa hirveästi meneekö rahat hukkaan ja jos saan kortin, uskallanko koskaan ajaa vauva kyydissä.
Tuleeko musta koskaan kuskia? Vertaistukea?
Kommentit (35)
Mä olen kans kolmekymppinen ja autokoulu loppusuoralla. Muutama ajotunti jäljellä. Vieläkin tuntuu että unohdan asioita mut onneks ope on kärsivällinen. Alkuun opet vaihtu mulla koko ajan eikä seuraava sit tiennyt mitä osaan ja mitä en kun en itsekään aina muistanut mitä edellisellä tunnilla tehtiin. En kovin hyvillä mielin ole koska tuntuu että pitäis osata jo paremmin tähän mennessä. Mut sulla vasta eka tunti takana. Ei tarvii vielä osatakaan. Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla meni kortin saamisesta vuos ennen kuin uskalsin ajaa yksin, en todellakaan tiedä miksi. Nyt muutaman vuoden ajan ilman mitään ongelmia ja tykkään ajaa. Vinkkini on että kortin saatuasi ala ajamaan heti niin paljon kuin voit, eli sinä ajat etkä miehesi kaikki ajot. Siitä se kokemus karttuu. Itsestäni tuntui autokoulun jälkeen vielä melko epävarmalta, mutta aika monella tuntuu olevan vielä silloin vähän epävarmaa se ajo. Tsemppiä, kyllä se siitä! :)
Tulee sinusta! Itse olin aivan järjettömän epävarma ajotaidoistani vielä kortin saamisen jälkeenkin, mutta nykyisin olen ihan hyvä kuski. Ja inssikin meni läpi ensimmäisellä yrittämällä. Autokoulussa ollaan siksi, että siellä opetellaan ajamaan, joten älä turhaan huolehdi. :)
Itse kävin autokoulun, mutta en sen jälkeen ajanut kertaakaan. En vaan osaa, vaikka se auto olisi niin kätevä :( Pelottaa liikenne, ihmisiä hyppii suojatielle, autoja tulee joka kulmasta eteen taakse..
Mä ajoin vajaa kolmekymppisenä kortin. Olin aivan surkea! Muista, että opettajaa voi vaihtaa. Itse sain paljon enemmän irti varsinaisen opettajan sijaisen tunneista. Inssikin meni vasta tokalla läpi ja pitkään jalat tärisi aina kun istuin ratin taakse. Periksi en kuitenkaan antanut, vaan ajelin ensin tuttuja ja turvallisia reittejä hiljaiseen aikaan. Nyt pari vuotta autokoulun jälkeen rattiin hyppääminen tuntuu luontevalta. Sinnikkäästi vaan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ikinä oppinut ajamaan autoa. Sain kyllä inssin läpi ekalla, mutta ei se ole todiste ajokyvyistä. Yksinkertaisesti en erota oikeaa vasemmasta enkä hahmota ulottuvuuksia. Kyllähän se kärry kulkee, jos eteenpäin mennään suoraa tietä ja käännytään, minne käsketään. Vaan ei se riitä ajotaitoon.
Meitä on muitakin. Kaverini kävi inssissä 8 kertaa, kunnes hänelle sanottiin, että unohda koko juttu.
Minua ei avita edes automaattivaihteet. Saatan ajella mitään älyämättä vasenta puolta tietä pitkät pätkät, ellei ketään tule vastaan.
Voi luoja kun muistan kuinka järkyttynyt olin, kun auto ei käynnistynytkään niinkuin Strömssöössä :D Olin luullut sen käynnistyvän kun avaimesta kääntää... Sen jälkeen huomasin kuinka kamalan vaikeaa auto on pitää suoralla linjalla millään vauhdilla, ja oli kamalaa tehdä kaikkia juttuja yhtä aikaa - vaihteet, muistaa polkimet, tarkkailla peileistä ja muistaa katsoa vielä eteenkin ja sitten ohjata :D Sitten alkoikin pelottamaan kaikkien kuskien kyydissä, koska jos se on niin vaikeaa, niin miten muut osaavat?
Lopputulos on että minusta tuli ihan melko hyvä kuski. En ole koskaan kolaroinut isosti, muutama fender bender jossain parkkipaikoilla uuden auton kanssa (oli paljon isompi kuin olin tottunut) ja luotan ajotaitooni. Auton käynnistäminen, jopa ryypyn kanssa, tuli ihan automaatioksi, samoin ohjaamisesta tuli helppoa. En tule ajaessa edes ajatelleeksi mitä kaikkea teen, koska ne tulevat selkärangasta. Osaan ajaa uutta automaattia, vanhaa automaattia ja esim. ikivanhaa manuaalia ilman minkäänlaista ongelmaa.
Ensimmäisen ajotunnin jälkeen kaikki ajaminen - pyörä mukaanlukien, tuntui mahdottomalta :D Kyllä se siitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ajatte kaupungissa autokoulun, niin suosittelen, että menette pyörällä autotielle ja ajatte noita reittejä. Siinä tulee liikennesäännöt ja taakse vilkaisut tutuiksi, jolloin on paljon helpompi toimia autonkin ratissa.
Kiitos kaikille vinkeistä! Mulla on seuraava ajotunti perjantaina ja sitä ennen käyn ainakin yhdellä teoriatunnilla. Tuun sit kertomaan, että onnistuiko yhtään paremmin. Sentään ei enää jännitä niin älyttömästi.
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain kortin, kun olin 27v. Olin aika toivoton tapaus omasta mielestäni. Inssi meni tokalla läpi. Syventävän vaiheen kävin viime hetkillä läpi reilu vuosi sitten. Näiden vuosien aikana olen edelleen aika arka kuski, en oikein luota taitoihini ja pyrin välttämään tietyömaita, ruuhkia, kaupungin keskustaa ja ahtaita parkkipaikkoja. Koko ajan kuitenkin kehittyy ja esim. auton käsittely on helpompaa kuin alussa. Autokoulun käytyäni en tosiaan osannut vielä ajaa autoa kunnolla, inssi meni mun mielestä tuurilla tokalla läpi ja vasta sen jälkeen on oikeasti oppinut ajamaan.
Syy, miksi ajaminen on mulle vaikeaa on se, että mulla ei ole ikinä ollut mitään intoa siihen hommaan. Kävin autokoulun, koska jossain vaiheessa todennäköisesti on pakko hankkia auto töiden takia. Nyt ajelen miehen autolla vähän. Työn kautta olen tavannut liikenneonnettomuuksissa vammautuneita, kuolemakin on tullut hyvin tutuksi. Tiedostaa elämän rajallisuuden ja sen, miten pienestä kaikki on kiinni. Moni on mulle sanonut, että tuollaisia ei pitäisi miettiä ajaessa, mutta minä mietin. Olen joutunut läheltä piti-tilanteisiin kaahailijoiden, ohittelijoiden ja hirvien kanssa, yleensä tosin kyydissä niin kyllä sitä aina osaa olla kiitollinen kun kotipihaan asti pääsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulee,minustakin tuli 😂😜 ja mahaa sattu nii helvatisti joka tunnin alussa, ja iha samat fiilikset oli !
Tulee,minustakin tuli 😂😜 ja mahaa sattu nii helvatisti joka tunnin alussa, ja iha samat fiilikset oli !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo hyvä tulee... eli normaali ajaja. Sitte kun alat pitää hyvänä kuskina ittes voit pysähtyy ja miettii...
Mun kaveri sai inssin 5 kerralla läpi ja ajelee ihan ok.
Toinen kaverini peruutti auton etukulman poliisiauton inspistä lähtiessä. Onneks homma oli jo ok.
Ite mokkannu usein liikenteessä näit perinteisiä eli auto sammuu risteyksessä tai joudun väärään paikkaa kun ryhmittyminen ei onnistu.
Vaikea enää tarkkaan muistaa, kun omasta autokoulusta on 22 vuotta, mutta mielikuva on, että ekat tunnit oli tosi kamalaa sähläystä. Ajeltiin jossain isolla kentällä ja sitten rauhallisella pikkutiellä. Ja mielikuva on jäänyt, että olin huono.... Kun se alkoi sujua parin-kolmen tunnin jälkeen, niin siirryttiin liikenteeseen. Se tuntui taas vaikealta. Joka puolelta tulee autoja, kävelijöitä, pyöriä ja kaikki on kaaosta. Äkkiä sitä oppi kuitenkin.
En ole muuten koskaan kokenut ajamista vaikeana sen jälkeen, kun sain kortin. En kaupungissa, en liukkaalla, en missään. Olemme pienemmästä kaupungista kotoisin ja monet sanoi, että Helsingissä on vaikea ajaa ruuhka-aikana. Kävin Helsingissä noin 2kk kortin saamisesta ja en kokenut sitä pahana. Menee vaan muiden mukana. :) Sittemmin olen ajanut ulkomaillakin. Haastavin kokemus oli Barcelona.