Lue keskustelun säännöt.
Kuinka monta teistä lastentekoiän ohittaneista kaduttaa, ettette tehneet lapsia? Vai oletteko tyytyväisiä vain?
07.11.2016 |
Minulla ei koskaan ole ollut erityistä vauvakuumetta. Toisaalta haluaisin lapsen, toisaalta en. Mutta en voi loputtomiin pitkittää asiaa koska jossain vaiheessa vuoden saattaa käydä vähiin.. Vakituinen parisuhde on. Suuri pelkoni on, että sitten kun ohitan lastentekoiän kadun katkerasti jos en tehnytkään lapsia. Tai edes yrittänyt tehdä (ikinähän ei voi tietää saako niitä). Mutta onko tuo pelko aiheellinen? Kuinka monta teistä, jotka ette lapsia tehneet ja nyt se on myöhäistä, kaduttaa? Mielestäni velat on asia erikseen, oletan että veloja ei kaduta, mutta itse en ole vela, olen päättämätön :) . Olisi hienoa kuulla muiden kokemuksia.
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä ap kuvittelet velojen olevan eri asia? Vela ei ole mikään aivojen neurologinen piirre, joka varmuudella estää halun saada lapsia, vaan vela on vain kulloinenkin kanta lapsien hankkimiseen.
Itse olin vela ja oikein vakaumuksellinen sellainen. Mutta nyt kyllä harmittaa, että en sittenkin uskaltanut perustaa perhettä. Mies, jonka luulin olevan samaa mieltä ja jonka kanssa kuvittelin eläväni tyytyväisenä kuolemaan saakka, otti ja vaihtoi nuorempaan - ja heillä on nyt kaksi lasta. Nyt olen "villi ja vapaa" viisikymppinen ja kaipaan todella lasta. Näen pikkusiskojeni perhe-elämässä sen, mitä olisi voinut olla.
Olisi mahtavaa olla vastuussa jostakin, seurata lähellä pienen ihmisen kehitystä, kokea se rakkaus.
Ei sillä, minulla on haastava ja mielenkiintoinen työ ja paljon ystäviä. Mutta se ei ole sama asia. Tällä silti mennään nyt.
Tämä on varmaan hyvin, hyvin yksilöllistä, miten ajattelee. Osa kieltäytyy koskaan katumasta mitään, osa on ehkä vähän rehellisempiä itselleen. Osa ei varmasti aidostikaan kaipaa lapsia koskaan, osa kaipaa, muttei myönnä.
Hyvä provoiluyritys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikää 52 ja ei todellakaan kaduta, lapseton elämä on ollut aina minulle itsestäänselvyys ja eläisin samoin jos palaisin ajassa taaksepäin.
Velat, joille lapseton elämä on ollut aina itsestäänselvyys, on vähän eri tilanteessa. He tietävät etteivät halua lapsia, eikä siksi varmasti kadutakaan.
Toisaalta on erinomaisen paljon näitä ulkopuolisia, joiden mielestä tottakai kaikki velat on katkeria lapsettomudestaan ja kateellisia lapsellisille.
Ap, käännä kysymys näinpäin: Haluatko elää loppuelämäsi lapsettomana? Olla 50-vuotias lapseton, 80-vuotias lapseton? Minulle tämä kysymys oli olennainen päätöksenteossa. En ole koskaan potenut vauvakuumetta ja elämäni oli täynnä mielenkiintoisia asioita, mutta ajatus lapsettomasta loppuelämästä tuntui synkältä. Ja koska täydellistä ajankohtaa tulla raskaaksi ei ole, niin jätimme ehkäisyn pois. Turha odottaa, kun riskit kasvavat vuosien myötä, olinhan jo 28-vuotias. Nyt odotan onnellisena esikoistamme.
Tuttavapiirissä on surullinen tapaus eli pariskunta, joka nelikymppiseksi asti julistivat, etteivät koskaan halua lapsia. Mutta yks kaks heidän mielensä muuttui. Yrittivät raskaaksi hiki hatussa ja ramppasivat tutkimuksissa, mutta tuloksetta. He ovat jo liian vanhoja. Nyt ovat adoptiojonossa, mikä sekin on raskasta ja raastavaa. Toki olen pahoillani heidän puolestaan, mutta en voi olla ajattelematta, että oma vika, jos vasta nelikymppisenä tajuaa päätöksensä lopullisuuden.