Koetko katkeruutta, kun et syntynyt Suomessa rikkaaseen perheeseen?

no jaa kirjoitti:

Herlinin jälkikasvu pelkäsi mitä humalainen isä seuraavaksi tempaisee...

Sama oli Nalle Whlroosin lapsuudenkodissa... Buntta heitti Nallen kaverin pihalle ja kännäsi kaiket päivät. Oli epävakaa alkoholisti.

En tiedä mitä on olla rikas. En ole koskaan ollut eikä perheenikään. Olisi elämä varmasti monella mittapuulla mitattuna ollut helpompaa, mutta ei raha ole minulle onnea tuonut.

Raha on vain paperinpala joka kuitenkin kontrolloi koko meidän elämää - kehdosta hautaan.

En katkera, mutta joskus aavistuksen kateellinen. Ja tiedän että tämä on kamala klisee, mutta eniten olen kateellinen siitä henkisestä pääomasta mitä esimerkiksi rikkaisiin juutalaissukuihin syntyneet saavat jo äidinmaidossa. 

Tiedän, että mielenterveysongelmia ja alkoholismia, pettämistä ja väkivaltaa on kaikissa yhteiskuntaluokissa. Mutta kun kokee ne lapsena, huomaa että ehkä jossain toisessa elämässä asiat olisivat menneet toisin.

Itse olin idealisti jo lapsena. Luin paljon, haaveilin paljon. Teini-ikäisenä keksin, että maailman paras paikka opiskella olisi Harvard. Minut ammuttiin alas niin korkealta ja kovaa, että lopulta jäljellä oli pelkkä ihmisraunio: olin täysin ilman aikuisten tukea, äiti joi, isä petti ja lähti, sukulaiset humalassa hekin haukkuivat maanrakoon. Koulussa jäin jälkeen ja aloin lintsata. Sen tietää, mitä siitä seurasi. 

Nyt kyynelsilmin mietin, että vanhempani olivat kamalia ja väärässä, mutta että tästä suosta ei enää yli kolmekymppisenä minnekään nousta. Rahalla saisi sentään kunnon terapiaa ja vaikka jonkun elämäntapavalmentajan (en keksinyt parempaa, sorry siitä). 

Koen koska joudun tekemään paskaduunia nyt koko loppu vitun elämäni.

Harvassa maassa on köyhänkin lapsella mahdollisuus opiskella, mutta...

Vaikka opiskelin, en siitä huolimatta ole päässyt työn syrjään kiinni. Oman alani paikat näköjään menevät ja menivät suhteilla. En päässyt alan kesätyöpaikkoihin (proffien ym. asiantuntijoiden lapset ne sai), koska vanhempani olivat tavallisia duunareita eikä heillä mitään hyödyllisiä tuttavaverkostoja ole.

Ja kun ei ole jo valmistuessa alan työkokemusta, on sitä hankala luoda tyhjästä. Pelkkää hyvin tehtyä tutkintoa ei ainakaan Suomessa näytetä arvostavan siten että sillä ura irtoaisi. Tässä ei auta kova työnteko, ei äly, ei hyvät arvosanat.

t. Katkera

P.S. Eräs kaukaisempi tuttavani on syntynyt hyvään sukuun. Tehnyt kesätöitä sukunsa ja "hienojen" perhetuttaviensa firmoissa jo nuoresta - mikäpä siinä, kun niitä helposti järjestyy.. Paremmissa piireissä saa heikommillakin opiskelutuloksilla vaikka mitä koordinaattorin ja sihteerin pestejä, mistä on valmistuttua kiva suoraan ponnistaa asiantuntijaksi tai peräti päälliköksi. Tutkinto on vain muodollisuus jonka senkin voi hoitaa rahalla jostain ulkomailta tai yksityiskoulusta.