Nainen, miten suhtautuisit tähän "paljastukseen" parisuhteessa?

Vierailija kirjoitti:

Olisin ärsyyntynyt siitä, että aikaani olisi tuhlaantunut kyseiseen mieheen, mutta en hänelle olisi vihainen jos olisi tajunnut asian vasta. Jos taas olisi tiennyt homoutensa ja ollut kanssani kulissien takia, olisin vihainen että tuhlasi aikaani tahallaan. Luultavasti olisin myös varsin murheellinen kun rakkaus olisi ollut yksipuolista ja menettäisin suhteen jota itse pidin hyvänä. 

Palstalehmien minäminä-asenteen  multihuipentuma. Ei miehellä niin väliä, prinsessaharhailija on aina se tärkein.

Jos se asia tulee aika alussa ilmi niin en olisi vihainen, katkera tai muutakaan.

Jos taas kymmenen vuoden päästä kertoisi niin ihmetys olisi aika suuri :D ja ehkä katkeruuskin.

N 29

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin ärsyyntynyt siitä, että aikaani olisi tuhlaantunut kyseiseen mieheen, mutta en hänelle olisi vihainen jos olisi tajunnut asian vasta. Jos taas olisi tiennyt homoutensa ja ollut kanssani kulissien takia, olisin vihainen että tuhlasi aikaani tahallaan. Luultavasti olisin myös varsin murheellinen kun rakkaus olisi ollut yksipuolista ja menettäisin suhteen jota itse pidin hyvänä. 

Palstalehmien minäminä-asenteen  multihuipentuma. Ei miehellä niin väliä, prinsessaharhailija on aina se tärkein.

Niin? Eiköhän ole ihan normaalia ajatella tuota tilannetta itsensä kannalta. Ajattelisihan se mieskin ensisijaisesti itseään, kuten kuuluukin. En oikein ymmärrä miten mielestäsi sitten kuuluisi reagoida, enkä miten on prinsessaharhailija jos luuli koko ajan olevansa heterosuhteessa ja sitten on pettynyt kun asia ei ollutkaan niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin ärsyyntynyt siitä, että aikaani olisi tuhlaantunut kyseiseen mieheen, mutta en hänelle olisi vihainen jos olisi tajunnut asian vasta. Jos taas olisi tiennyt homoutensa ja ollut kanssani kulissien takia, olisin vihainen että tuhlasi aikaani tahallaan. Luultavasti olisin myös varsin murheellinen kun rakkaus olisi ollut yksipuolista ja menettäisin suhteen jota itse pidin hyvänä. 

Palstalehmien minäminä-asenteen  multihuipentuma. Ei miehellä niin väliä, prinsessaharhailija on aina se tärkein.

Viitsitkö vähän tarkentaa? Eikö minäminä-asennetta ole sitten se, jos pitää toista suhteessa ja väärässä luulossa vain että omat kulissit pysyvät kasassa ja sitten joskus paljastaa, että kaikki oli valetta? Miksi on väärin olla harmissaan jos hyvä suhde loppuu?

Vierailija kirjoitti:

Tietysti totuus. Helpompi tuo olisi kestää kuin toinen nainen (omasta mielestäni).

Minusta taas olisi pahempi kestää jos mies pettäisi ja jättäisi miehen takia.

Se olisi ikään kuin kaksoispetos.

Joku täällä kirjoitti että minkä se mies sunntautumiselleen mahtaisi.

Eipä tietenkään mitään mutta sille voi että miten sen kanssa elää.

Ymmärrän että tilanteet ovat vähän erilaisia riippuen iästä ja suhteen kestosta.

Tutun tutulle sattui niin että kun perheen vanhempi lapsi pääsi ylioppilaaksi toinen lapsi oli pari vuotta nuorempi,niin isä ilmoitti olevansa oikeasti homo ja muutti miehen kanssa asumaan.

Eli huijasi reilut 20 vuotta vaimoaan.

En tiedä onko tuo vaimo ollut tyytyväinen seksielämäänsä tms mutta minusta aika törkeästi toimittu.

Luulisi että miehelle paljastuu pienemmässä ajassa asian laita.

Ainakin mieluummin "häviäisin" miehelle kuin toiselle naiselle. Jos mies lähtisi toisen naisen matkaan, silloin saattaisin ajatella, että minussa naisena on jotain vikaa. Toiseen mieheen en taas kokisi voivani edes verrata itseäni. Siksi se olisi helpompi kestää.

Miksi suuttuisin asiasta jolle kukaan ei voi mitään? Se että suhteen aikana toiselle selviää se mistä on oikeasti kiinnostunut, voi käydä kenelle tahansa. Se on asia erikseen jos alkaa parisuhteeseen vaikka tietää että on täyshomo eikä ole aikomustakaan elää muuta kuin kulissisuhteessa.

No minkäs sille voi. En ainakaan olisi vihainen, lähinnä ihmettelisin, miksei asia ole missään vaiheessa aikaisemmin tullut puheeksi. Haluaisin uskoa, että mun kanssa olisi helppo puhua ja pohtia tuollaisia asioita, itsekin kun olen vähän hukassa oman seksuaalisuuteni kanssa (ja jos parisuhteeseen asti on ehditty, niin kumppani myös olisi tietoinen tästä).

N22

Alkuun suhtautuisin varmaan suoraan sanottuna HUONOSTI. Olen huono käsittelemään tunteita kun kuulen jonkun ison elämääni mullistavan uutisen.

Sen jälkeen voisin miestä ymmärtää.

Vaikka olen itse hetero niin tajuan ympäristön paineen sille, että kaikkien muidenkin tulisi olla heteroita. Silloin kai helposti sortuu esittämään sellaista... en tiedä.