Jäi vaivaamaan: Onko täällä paljonkin äitejä jotka hyväksyy isomman lapsen hoitoonviemisen

tietysti, jos et ole ollutkaan töissä, niin sun tulosi on sitten palkkatyötä tekeviä pienemmät.

Sinä saat varmaan haukkumisryöpyn niskaasi. Yleensä tätä vanhemman, mutta kuitenkin alle 3-vuotiaan lapsen hoitoon viemisellä uuden vauvan synnyttyä perustellaan sillä, että a) äiti on masentunut (todellisuudessa se masennus tuskin kestää kahta vuotta...), b) alle 3-vuotias esikoinen kaipaa kavereitaan ja tarvitsee virikkeitä tai c) hoitopaikasta ei haluta luopua. Viimeinen kohta on varmasti ihan tottakin, mutta sitä minäkään en ymmärrä, että äiti on vauvan kanssa kotona päivät pitkät ja alle 3-vuotias esikoinen on päiväkodissa 8 tuntia päivässä 5 päivänä viikossa. Avuttomuutta ja laiskuutta!!

hänen lapselleen on parasta.

Mitä helvettiä se teidän pillua hiertää onko joku vauvan kanssa kotona sillä välin kun vanhempi lapsi on tarhassa? Ei se teidän kakara sitä paikkaa kuitenkaan saa, vaikka ottaisikin vanhemman lapsen kotiin.

Olen itse sellaisen valinnan edessä, enkä mielelläni ratkaisisi ongelmaa niin, että vauvan syntyessä esikoinen olisi hoidossa, mutta oma jaksaminen esikoisen jäädessä kotiin huolestuttaa. En viitsi tässä sen enempää vatvoa tilanteen syitä. Kyseessä olisi puolipäivähoito.

Siksi halusinkin tehdä aloitteen :) Jos juuri luettelemasi kolme syytä tulevat esiin, en usko yhteenkään niistä. :)

Olen itsekin ollut masentunut toisen lapsen syntymän jälkeen, mutta ei olisi tullut mieleenkään viedä isompaa sen vuoksi hoitoon. Kyllä äidin pitää sen verran persnahastaan repiä että jaksaa lapsensa hoitaa. Minusta tuntuu että joillakin on vaan mukavuudenhalua hettää isompi ja ehkä se vaativampi hoitoon ja oleilla vauvan kanssa kaksin tehden mitä huvittaa... Mut ei se elämä mene niin. Hoitakaa lapsenne jos niitä teette.

en tajua miksi joku haluaa viedä lapsen hoitoon, jos ei ole pakko. Oon ite 2 kk itkenyt sitä, että mun on pakko viedä lapsi vieraalle hoitoon, vaikka itse töihin meno onkin kivaa. Jos oisin joka tapauksessa kotona, totta kai halusin olla oman lapseni kanssa.

Vierailija:

Siksi halusinkin tehdä aloitteen :) Jos juuri luettelemasi kolme syytä tulevat esiin, en usko yhteenkään niistä. :)

Olen itsekin ollut masentunut toisen lapsen syntymän jälkeen, mutta ei olisi tullut mieleenkään viedä isompaa sen vuoksi hoitoon. Kyllä äidin pitää sen verran persnahastaan repiä että jaksaa lapsensa hoitaa. Minusta tuntuu että joillakin on vaan mukavuudenhalua hettää isompi ja ehkä se vaativampi hoitoon ja oleilla vauvan kanssa kaksin tehden mitä huvittaa... Mut ei se elämä mene niin. Hoitakaa lapsenne jos niitä teette.

Sinun ratkaisusi sopii sinulle, mutta ei välttämättä jollekulle toiselle. Olet oikea tyypillinen holhooja-ämmä, joka haluaisi, että kaikilla menisi yhtä huonosti kuin itselläkin. Olet oikea peto.

Onneksi sinun uskomistasi ja hyväksymistäsi lasten hoitoon viemiseen ei tarvita.

Opettele pitämään iso nokkasi erossa muiden asioista ja keskity itsekkäälle luonteellesi tyypillisesti vain omaan napaasi.

Huonoa jatkoa toivottaen,

NN

jos lapsi täyttää tammikuussa kuusi vuotta, hän menee esikouluun vasta elokuussa.

Masennusta kun sairastettiin silloin mieheni kanssa. Olisiko lasten menettämisenkin uhalla vaan pitänyt pitää kiinni perjaatteista, että lapset pysyy kotona?





"

Olen itsekin ollut masentunut toisen lapsen syntymän jälkeen, mutta ei olisi tullut mieleenkään viedä isompaa sen vuoksi hoitoon. Kyllä äidin pitää sen verran persnahastaan repiä että jaksaa lapsensa hoitaa. Minusta tuntuu että joillakin on vaan mukavuudenhalua hettää isompi ja ehkä se vaativampi hoitoon ja oleilla vauvan kanssa kaksin tehden mitä huvittaa... Mut ei se elämä mene niin. Hoitakaa lapsenne jos niitä teette.

[/quote]

että terveen ydinperheen terve äiti vie taaperon kokopäivähoitoon ja jää vauvan kanssa kotiin laiskottelemaan. Ette selvästi edes yritä asettua niiden ihmisten asemaan, jotka näitä ratkaisuja joutuvat tekemään! Ekassa lauseessa avainsanoja ovat: terve, ydinperhe, taapero, kokopäivähoito. Voitte vaihdella näiden kanssa mm. sanoja leski, yksinhuoltaja, sairas, 5-vuotias, puolipäivähoito jne. Keksikää vapaasti lisää.



Huom! Mäkään en kannata ekan lauseen kaltaista tilannetta, vaan olen todellakin sitä mieltä, että silloin äidin on vaan revittävä jaksaminen persnahastaan. Mutta toisaalta en mä ole niin yksisilmäinenkään, etten ymmärtäisi tilanteiden muuttuvan, ja vaativan erilaisia ratkaisuja.

Ja 11 olen varmaan hirveä ämmä, mutta mielestäni pienen lapsen paikka on kotona. En ole yliholhoava kylläkään, enkä aina tiedä mikä on lapsilleni parasta, mutta mielenkiintoista on nähdä miten moni veisi tai vie isomman lapsen hoitoon vauvan synnyttyä. Kannattaa ehkä miettiä kuinka monta lasta haluaa jos ei ensimmäistäkään jaksa hoitaa itse. Hoitopaikkoja oikeasti on liian vähän jo työssäkäyvien lapsillekaan. On varmasti tilanteita joissa vanhemman lapsen on parempi olla esim. puolipäiväisessä hoidossa. Uskallan kyllä väittää että niitä tilanteita on aika vähän ja loput on ihan silkkaa laiskuutta ja juuri sitä omanapaisuutta. Halutaan päästä helpommalla.

AP

Minä voin kertoa miksi meidän 3.5-vuotias on tarhassa vajaa 4 tuntia päivässä, vaikka olen vauvan kanssa kotona. Hän on siellä ns. kuntoutussyistä, eli oppiakseen puhumaan ja kommunikoimaan. Mutta tämäkään ei tietenkään ole oikea syy. Olen vain laiska, kun en panosta lapseni kehitykseen sen vertaa, että järjestäisin hänelle samankaltaiset oppimistilanteet kotona.

Vierailija:

Ja 11 olen varmaan hirveä ämmä, mutta mielestäni pienen lapsen paikka on kotona. En ole yliholhoava kylläkään, enkä aina tiedä mikä on lapsilleni parasta, mutta mielenkiintoista on nähdä miten moni veisi tai vie isomman lapsen hoitoon vauvan synnyttyä. Kannattaa ehkä miettiä kuinka monta lasta haluaa jos ei ensimmäistäkään jaksa hoitaa itse. Hoitopaikkoja oikeasti on liian vähän jo työssäkäyvien lapsillekaan. On varmasti tilanteita joissa vanhemman lapsen on parempi olla esim. puolipäiväisessä hoidossa. Uskallan kyllä väittää että niitä tilanteita on aika vähän ja loput on ihan silkkaa laiskuutta ja juuri sitä omanapaisuutta. Halutaan päästä helpommalla.

AP

Tee sinä omat sinulle täydelliset ratkaisusi ja anna muiden tehdä omansa.

Oletko uskovainen kun olet noin jyrkkä ja tuomitseva? Vielä se kostautuu, sillä elämä opettaa kyllä.

Kyllä valtaosa ihmisistä pyrkii toimimaan lapsensa parhaaksi.



Ja mitä tulee niihin, jotka eivät toimi, niin heidän lapselleen takuulla on parhaaksi se, että he pääsevät tuttuun hoitopaikkaan edes arkipäiviksi.



Minä ainakin maksan veronmaksajana mielelläni lasten päivähoidosta. Ottakaa huomioon, että näitä vauva-kotona-esikoinen-hoidossa -tapauksia on todella vähän, joten heidät kotiin passittamalla tuskin säästettäisiin kummoisia summia. Ja mitä voitetaan sillä, että ongelmaperheet ajetaan piippuun? Ei ainakaan säästöjä, sillä kaikki ennaltaehkäisy vähentää kalliiden lastensuojelutoimien, kuten huostaanottojen tarvetta.



Lukekaapa te besserwisserit, mitä lapsiperheiden arjesta aika lailla tietävä Ensi- ja turvakotien liitto sanoo (kopio Ylen tv-uutisten arkistosta 9.9.):



" Ensi- ja turvakotien liitto varoittaa kajoamasta päivähoito-oikeuteen.>

Päivähoito turvaa liiton mukaan perheiden jaksamista. Se on tärkeää ennaltaehkäisevää lastensuojelutyötä, joka vähentää kalliiden erityispalveluiden tarvetta. Osa kunnista pohtii keinoja kiertää subjektiivista päivähoito-oikeutta, joka takaa hoitopaikan vaikka toinen vanhemmista olisikin kotona. Säästöt olisivat Ensi-ja turvakotien liiton mukaan joka tapauksessa vain alle viisi prosenttia päivähoidon kokonaiskuluista."

minusta on hyvä, että 5-6-vuotias lapsi saa jotain muutakin seuraa kuin ainoastaan äitinsä ja isänsä.

Itse en ole sairastanut synnytyksen jälkeistä masennusta, mutta olen työskennellyt yli 10 vuotta mielenterveystyössä. Ensinnäkin, masennus voi olla hyvin eri tasoinen ja siten myös masentuneen äidin toimintakyky. Vaikka sinä pystyitkin lapsesi hoitamaan, kaikki siihen eivät pysty. Kun omin silmin näkisit äidin, joka on täysin " pysähtynyt" , voisit ehkä ymmärtää. Kun isompi lapsi päätetään laittaa päivähoitoon, päätös ei itseasiassa ole edes äidin. Äiti on usein tässä vaiheessa kykenemätön tekemään mitään muutoksia ja päätöksiä. Niinpä päivähoidosta päättää käytännössä sosiaalitoimi äitiä hoitavan lääkärin suosituksella. Masennus on vain yksi, tosin yleisin, mielenterveydellinen ongelma, jossa on tarkoituksenmukaista laittaa isompi lapsista hoitoon.



Vaikka sinulla AP on asiasta oma mielipiteesi, ammattilaisten mielipide perustuu näyttöön ja kokemukseen ja on siksi erilainen kuin sinun.

Vierailija:

Kyllä valtaosa ihmisistä pyrkii toimimaan lapsensa parhaaksi.

Ja mitä tulee niihin, jotka eivät toimi, niin heidän lapselleen takuulla on parhaaksi se, että he pääsevät tuttuun hoitopaikkaan edes arkipäiviksi.

Minä ainakin maksan veronmaksajana mielelläni lasten päivähoidosta. Ottakaa huomioon, että näitä vauva-kotona-esikoinen-hoidossa -tapauksia on todella vähän, joten heidät kotiin passittamalla tuskin säästettäisiin kummoisia summia. Ja mitä voitetaan sillä, että ongelmaperheet ajetaan piippuun? Ei ainakaan säästöjä, sillä kaikki ennaltaehkäisy vähentää kalliiden lastensuojelutoimien, kuten huostaanottojen tarvetta.

Lukekaapa te besserwisserit, mitä lapsiperheiden arjesta aika lailla tietävä Ensi- ja turvakotien liitto sanoo (kopio Ylen tv-uutisten arkistosta 9.9.):

" Ensi- ja turvakotien liitto varoittaa kajoamasta päivähoito-oikeuteen.>

Päivähoito turvaa liiton mukaan perheiden jaksamista. Se on tärkeää ennaltaehkäisevää lastensuojelutyötä, joka vähentää kalliiden erityispalveluiden tarvetta. Osa kunnista pohtii keinoja kiertää subjektiivista päivähoito-oikeutta, joka takaa hoitopaikan vaikka toinen vanhemmista olisikin kotona. Säästöt olisivat Ensi-ja turvakotien liiton mukaan joka tapauksessa vain alle viisi prosenttia päivähoidon kokonaiskuluista."

Meidän isompi lähtee tarhaan koska:



- haluan lepohetket kakkosen kanssa siinä missä sain niitä ykköseltäkin

- kakkonen tarvitsee myös oman huomionsa kasvaakseen samalla tavalla kuin ykkönen huomion keskipisteenä

- ykkönen pitää tarhasta, hän menee sinne mielellään ja kaipaa leikkikavereitaan

- tarhassa saa erittäin hyvän hoidon ja rytmin, se tuo perheellemme suurta iloa että on olemassa tämä mahdollisuus





Meillä ei varallisuuden vuoksi ole estettä pitää toista lasta tarhassa, joten miksipä emme näin tekisi. Aluksi ajattelimme 3 päivää viikossa, sitten ehkä enemmänkin.



Huokaus, miksi edes vastasin... no tulipa tehtyä ja valistettua tyhmää äitiä (=ap).

Mielestäni kysymys on aivan muusta kuin laiskuudesta, paljon enemmän mulle on vaivaa siitä että vien ja haen hänet vauvan kanssa hoidosta, kuin että hän olisi meidän kanssa täällä kotona ja välillä jopa leikittää vauvaa, jolloin saan tehdä jonkun homman rauhassa.

Jatkoimme esikoisen päiväkodissa käymistä ihan vaan siksi että asumme aika syrjässä ja leikkikaveria+virikkeitä joihin lapsi on tottunut, ei juurikaan ole.

Mulle on aivan sama mitä joku muu on tästä mieltä, lapsen kannalta tämä on kaikista mielekkäin ratkaisu siksikin että olemme ateisteja, ja seurakunnan kerho ei tule kysymykseen.