Ajatteletko koskaan, että olet onnellinen, kun et ole esim koditon alkoholisti?

Kyllä, olisi inhottavaa olla jatkuvalla ripulilla lusikallinen housuissa ja usein kankkusessa. Puhumattakaan kylmästä.

Tuli mieleen sellainen kysymys, vaikka täällä päin ei asunnottomia näykään, niin se, että miksi alkoholistien pitää päivystää kaupan eteisessä tai muuten hengailla julkisilla paikoilla? Koskee myös raitistuneita osittain. Jos haluaa seuraa, eikö voi soittaa kaveria kylään tai mennä itse. Ei ihmisten katselu voi olla niin jännää.

Kyllä. Muutin uuteen taloon ja tuollaiset ajatukset ovat paljonkin pyörineet päässä.

Kyllä. Olen onnellinen omassa elämässäni, turvallinen koti, ruokaa joka päivä, lämmin ja puhdas vesi suoraan hanasta jne. Ei tarvitse mennä kovin kauas kun nämä eivät olekaan itsestäänselvyyksiä.

Olen yrittänyt opettaa saman myös lapsilleni.

Joskus suorastaan hävettää olla niin hyväosainen kuin mitä olen. Tuntuu kurjalta, kun tietää että maapallon enemmistön olot ovat huonommat kuin minulla.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, olisi inhottavaa olla jatkuvalla ripulilla lusikallinen housuissa ja usein kankkusessa. Puhumattakaan kylmästä.

Tuli mieleen sellainen kysymys, vaikka täällä päin ei asunnottomia näykään, niin se, että miksi alkoholistien pitää päivystää kaupan eteisessä tai muuten hengailla julkisilla paikoilla? Koskee myös raitistuneita osittain. Jos haluaa seuraa, eikö voi soittaa kaveria kylään tai mennä itse. Ei ihmisten katselu voi olla niin jännää.

Mutta jos ei ole puhelinta, asuntoa tai kavereita

Enemmänkin ajattelen miten onnekas olen kun olen tänne suomeen syntynyt, miljoonat/miljardit ihmiset elää paljo kehnommissa olosuhteissa ja saavat kokea ties mitä paskaa elämässä. Siihen suhteutettuna oma säälittävä masentava ja alkoholinhuuruinen elämä ei tunnu niin kamalalta. Ainakaan sen hetken verran.

Ja juu, olis ihan kamalaa elää niin että alkoholi tai muut päihteet ois yksi ja ainut todellisuus, mahdollisuus ja vaihtoehto. Onneks ei oo käyny niin (ainakaan vielä) vaikka päihteitä käytänkin.

Arvostan.

Koen myötätuntoa heitä kohtaan jolilla ei mene yhtä hyvin

En. On oma valintani olla olematta alkoholisti, joka sössii asiansa. Olisin onnellinen jos olisin terve, tällä hetkenllä syöpäjutut pyörii päässä ja mietin, minne lapseni joutuu, jos kuolen.

Ajattelen olevani onnekas päivittäin. Olen saanut syntyä Suomeen, saanut käydä mieleisiäni kouluja, olla rakastettu ja rakastaa, olen saanut kaksi ihanaa lasta ja minun ei koskaan tarvitse huolehtia rahasta. Verrattuna 95% ihmisiä olen äärimmäisen onnekas. Toivon lasteni kokevan asian samoin vähän vanhempana.

Muutama yö sitten näin painajaisunta, jossa koko maapallon vesi oli saastunut ja taivaalta satoi jotain myrkyllistä ainetta, ja minä etsin muutaman muun kanssa juomakelpoista vettä tulvan peittämästä marketista. Kun uni kävi liian ahdistavaksi, heräsin ja ajattelin siinä yksin pilkkopimeässä että elämäni on another day in paradise.

Kiitän Herraa joka päivä, kun olen saanut syntyä stabiiliin länsimaiseen yhteiskuntaan "normaaleille" vanhemmille, terveys on hyvä, kaverit asiallisia, katto on pään päällä, lämmitys toimii, sähköä saa 24/7, samoin vettä hanasta, ruokaa kaupasta, tulevaisuus näyttää vakaalta.

Nyt sain vielä työpaikan jossa viihdyn, niin voisi kysyä että mikä voisi olla enää paremmin? Yksinkertaisesti 5/5 elämää.

Olen onnellinen että saan käydä sisävessassa ja lämpimässä suihkussa ja hanasta tulee juotavaksi kelpaavaa vettä. Huh huh varsinkin pitkän tauon jälkeen nuo tuntuu niin hyviltä asioilta.

Olen onnellinen, mutta silti minulla on juuri nyt kauhea vilu. Ajatus siitä, että miehen mielestä asunnossa on riittävästi lämmintä, ei lämmitä jäisiä käsiäni. Kaikki on suhteellista.

Kyllä, mutta on kohtuutonta odottaa, että säännöllisestä ravitsevasta ruoasta ja lämpimästä suihkusta voisi olla yhtä kiitollinen normaalissa arjessa kuin tilanteessa, jossa on joutunut olemaan pitkään ilman niitä. Ihmismieli ei vain toimi niin, että tuollainen jatkuva voimakas kiitollisuus olisi mahdollista.

Kyllä. Asun todella köyhässä maassa Afrikassa ja ihan päivittäin mietin, kuinka onnekas olin, kun synnyin Suomeen. Synnyin Suomen mittapuulla vähävaraiseen, monilapsiseen perheeseen ja silti noista lähtökohdista ponnistin näinkin pitkälle. Jos olisin syntynyt vastaaviin olosuhteisiin täällä Afrikassa, niin nykyään olisin 7-lapsisen perheen äiti, jonka koko elämä olisi yhtä selviytymistaistelua.

vierailija kirjoitti:

En. On oma valintani olla olematta alkoholisti, joka sössii asiansa. Olisin onnellinen jos olisin terve, tällä hetkenllä syöpäjutut pyörii päässä ja mietin, minne lapseni joutuu, jos kuolen.

Alkoholismi on sairaus. Ei se ole valinta.

En viitsi sanoa mitään muiden sairauksien ja oman toiminnan välisestä yhteydestä

Vierailija kirjoitti:

Olen onnellinen, mutta silti minulla on juuri nyt kauhea vilu. Ajatus siitä, että miehen mielestä asunnossa on riittävästi lämmintä, ei lämmitä jäisiä käsiäni. Kaikki on suhteellista.

Asunnon lämpötila?

Ei ole villapaitaa tai vilttiä?

Kyllä, useinkin. Ajattelen että hyväosaisuuteni on pääosin sattumaa. Olen ollut pari kertaa tienhaarassa...lähisukulaiseni tie on ollut se toinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen onnellinen, mutta silti minulla on juuri nyt kauhea vilu. Ajatus siitä, että miehen mielestä asunnossa on riittävästi lämmintä, ei lämmitä jäisiä käsiäni. Kaikki on suhteellista.

Asunnon lämpötila?

Ei ole villapaitaa tai vilttiä?

Asunnossa on ihan normaali sisälämpötila. Kaksi villapaitaa yllä, kalsarit, housut ja villasukat on. Jotain verenkierto-ongelmia kai.

Vierailija kirjoitti:

vierailija kirjoitti:

En. On oma valintani olla olematta alkoholisti, joka sössii asiansa. Olisin onnellinen jos olisin terve, tällä hetkenllä syöpäjutut pyörii päässä ja mietin, minne lapseni joutuu, jos kuolen.

Alkoholismi on sairaus. Ei se ole valinta.

En viitsi sanoa mitään muiden sairauksien ja oman toiminnan välisestä yhteydestä

Alkoholismisairauteen ei silti välttämättä sairastu, jos ei avaa sille porttia juomalla sitä ekaa juomaa. Olen silti 99-prosenttisesti samaa mieltä kanssasi.