Menin lukemaan John Jonesin luolaonnettomuudesta ja menetin yöuneni

Laita toinen tyyny pääsi päälle, kyllä se siitä.

Vierailija kirjoitti:

Lisääntymiselimien sijainti jalkovälissä virtsaputken ja peräaukon lähellä, karvoitus, hikoilu ja muut eritteet sekä tietysti se ulkonäkö tekee niistä vastenmielisiä...

Okei?

Sie oot hiiri !!!!voehan nyt jumalauta jotaki rotia nyt sentää !!!! Hiiri !!!!

Vierailija kirjoitti:

Ole onnellinen että sun ahdistus liittyy vain tuntemattoman kuolemaan.

oletko tyhmä ? Itsekin saan aina kuulla miten jän jumiin juuri tällaisiin juttuihin ja näihin yksityiskhtiin ja en pääse irti hetkeen ja ahdistun, miten luulet juurikin omaisten kohsalla käyvän ??? 

ahdistun ihan helvetisti jo pelkästä ajatuksesta että heille tapahtuisi jotain tai kuoleisi ihan vaan vaan vanhuuteen koska mietin näitäkin ja kuolema saa ihan tlaltaan kun en pysty asiaa oikein työstämään. en tiesä johuisiko tuosta,,,itken aina kun luenkin jonkin lapsen menehtyneen oli sitten murhattu tai luonnollinen,saa minutn iavan tlaltani, sisaeni raskaus keskeytettiin viimevuonna pulessavälissä vakavien kehityshäiriöiden takia, hän onpäässyt asiasta uuden vauvan myötä yli,mutta itse ahdistun siitä edelleen ja yksin itken pahaa la jos joku vain sitä muistuttaa, minullakin on sentään 11kk vauva, mutta edelleen vaan tuntuu pahata..

Hirveä ahdistus tuli tuosta ja valvoin yöllä.

Mä taidan olla outo, mutta en ahdistunut Jonesin jutusta. Totta kai se on äärimmäisen traaginen ja ihan hirvittävä tapaus, mutta kun luin hänen itse tunkeutuneen väen vängällä pää edellä siihen pieneen onkaloon, tuli vain fiilis että mitäs läksit. Oliko sen arvoista, oliko? Lapset jäivät ilman isää ja vaimo ilman miestä aivan itseaiheutetusti.

Sen sijaan Sanches ja muut, täysin syyttömät kärsijät saavat minut ahdistumaan ja murehtimaan. Kuten vaikka WTC:n Kevin Cosgroven kohtalo. Hänen viimeinen huutonsa puhelimeen ennen tornien romahtamista on jotain aivan riipivää (löytyy youtubesta)

Vierailija kirjoitti:

Mä taidan olla outo, mutta en ahdistunut Jonesin jutusta. Totta kai se on äärimmäisen traaginen ja ihan hirvittävä tapaus, mutta kun luin hänen itse tunkeutuneen väen vängällä pää edellä siihen pieneen onkaloon, tuli vain fiilis että mitäs läksit. Oliko sen arvoista, oliko? Lapset jäivät ilman isää ja vaimo ilman miestä aivan itseaiheutetusti.

Sen sijaan Sanches ja muut, täysin syyttömät kärsijät saavat minut ahdistumaan ja murehtimaan. Kuten vaikka WTC:n Kevin Cosgroven kohtalo. Hänen viimeinen huutonsa puhelimeen ennen tornien romahtamista on jotain aivan riipivää (löytyy youtubesta)

Samaa mieltä sun kanssa. Sama kuin noiden vuorikiipeilijöiden kanssa.

Odessa catacombin juttu on myös järkyttävä. Kaveriporukka oli viettänyt kostean illan yhdessä, saivat älynväläyksen käydä tuon paikan lähellä ja ennen kun tajusivatkaan, yksi tytöistä oli kadonnut. Tyttö löytyi vasta vuosien kuluttua syvältä catacombista, oli todennäköisesti sammunut, herännyt krapulaan pimeässä ja hädissään kävellyt väärään suuntaan kunnes kuollut. Aivan järkyttävää ajatella mikä paniikki ja olo on ollut.

Tuo paikka on todella iso ja siellä on hyvin paljon eri haaroja minne eksyä, koko paikkaa ei ole vieläkään saatu tutkittua kokonaan sen koon vuoksi ja tuskin saadaan vuosikymmeniin.

Vierailija kirjoitti:

Eikö ne voineet jollain masiinalla louhia sitä ympärystöä että ois saanu sen Johnin vedettyä vittuun sieltä... Jollain poralla vai mitä näitä onkaan.. :D No joo.. Oishan ne niin tehneet, jos olisivat voineet.

Yhdessä lehtijutussa (google: john jones cave -> salt lake tribunen juttu ekalla sivulla) sanottiin, että tarpeeksi suuret ja tehokkaat koneet ei mahtunut ja pienillä edettiin puolessatoista tunnissa vain noin 15 cm.

pulutossu kirjoitti:

Kertoisitteko tyhmälle että mihin tuo tyttö siellä vedessä lopulta kuoli? Oliko se hypotermian lähestyessä tapahtunut sydämenpysähdys vai jokin muu?

Täällä aiemmin joku puhui siitä Naisen kivitys-elokuvasta joka siis valitettavasti pohjautuu tositapahtumiin, no, katsoin youtubesta tuon kivityskohtauksen ja sitä kautta etenin aitoihin kivityksiin... En ole poliittisesti valveutunut enkä siis kuulu persuihin tai Rajat kiinni-väkeen, mutta täytyy silti sanoa että kyllä Islam on perseestä. Täysin hatusta vedetyillä syillä häpäistään nainen koko kylän miesten riemuvoimin ja tapetaan hänet tuskallisesti ja hitaasti, omaa erinomaisuutta ja synnittömyyttä rehvastellen. Yhdessäkin tapauksessa kivitettiin poika ja tyttö, jotka olivat perheiden suunnitelmien vastaisesti rakastuneet toisiinsa. Hirvittävää.

Ja allekirjoitan myös tuon eläinten kaltoinkohtelun erilaisen kuvottavuuden ihmisiin verrattuna; jälkimmäisestä olen järkyttynyt, vihainen ja raivostunut, ensimmäisestä äärettömän surullinen, vihainen, pettynyt, kauhistunut ja epätoivoinen.

Wiki-artikkelissa sanottiin, että Omayran kuolinsyynä oli joko hypotermia tai kuoliot. Kuolioiden vuoksi tytön kropassa on ollut varmasti verenmyrkytys, pieni parka.

Mua on ahdistanut ja järkyttynyt kun oon kattonu jokus Japanilaisen dokumentin. Mikä kertoo suicide forestista minne ihmiset menevät tappamaan itsensä.. parkkipaikalla on pölyn täyttämiä autoja ja metsästä löytyy luita, ruumiita, hirttoköysiä roikkumassa ja viestejä.. Siitä löytyy googlestakin jotain kuvia todella ahdistavaa :(

Hirveän kuuloinen juttu,onneksi en ole lukenut.Noin yleisesti ottaen kirjat ja elokuvat vaikuttavat minuun todella vahvasti,saatan ahdistua niistä pitkäksi aikaa.Lisäksi kehitän helposti järjettömiä pelkoja:luin kirjasarjan tyypeistä,jotka pystyivät vierailemaan toistensa unissa ja unien kautta vaikuttamaan ihmisten tekemisiin(esimerkiksi manipuloivat jonkun unissakävelemään ja hyppäämään ikkunasta)

Tai elokuva Others,jossa päähenkilöt pelkäsivät haamuja,kunnes selvisi,että he ovat haamuja ja ne toiset todellisia.

Vakuutin itselleni koko ajan,että kyseessä oli fikitio,mutta en silti voinut olla miettimättä voisiko niin oikeasti käydä.

Vielä enemmän ahdistaa realistiset tarinat,sain pysyvän trauman kun luin joskus nuorena nuortenkirjan Taivaan tuuliin, jossa koulukiusattu tyttö päätyi aikuisena johonkin itsemurhaterroristiporukkaan ja meni räjäyttämään oman vanhan koulunsa.

Todellisia tarinoita en uskalla lukea ollenkaan,enkä mielelläni esimerkiksi uutisia erityisen raaoista rikoksista.

Eipä kyllä tunnu missään. Lähinnä mietin, että mikä hinku oli tunkea ittensä reikään minne pitää mennä käsillä vetämällä ja pois pääsee vaan perse edellä?

Vierailija kirjoitti:

Mua on ahdistanut ja järkyttynyt kun oon kattonu jokus Japanilaisen dokumentin. Mikä kertoo suicide forestista minne ihmiset menevät tappamaan itsensä.. parkkipaikalla on pölyn täyttämiä autoja ja metsästä löytyy luita, ruumiita, hirttoköysiä roikkumassa ja viestejä.. Siitä löytyy googlestakin jotain kuvia todella ahdistavaa :(

Aokigahara on oikeasti ihan kaunis metsä erityisellä luonnolla. Olen käynyt patikoimassa, muttei vastaan tullut mitään hirveän karmivaa. Jotkut ovat vain päättäneet että se on hyvä paikka kuolla, liittyy jotenkin uskontoon. Harmi että maine on tuollainen.

Vierailija kirjoitti:

Eipä kyllä tunnu missään. Lähinnä mietin, että mikä hinku oli tunkea ittensä reikään minne pitää mennä käsillä vetämällä ja pois pääsee vaan perse edellä?

Sama. Ainoa ajatus on, että jeesus, mikä idiootti.

Vierailija kirjoitti:

Eipä kyllä tunnu missään. Lähinnä mietin, että mikä hinku oli tunkea ittensä reikään minne pitää mennä käsillä vetämällä ja pois pääsee vaan perse edellä?

Kyseessä taisi olla kartoittamaton alue luolastosta, joten paha paikka tuli yllätyksenä. Ja se kai näitä ihmisiä noihin paikkoihin vetääkin - niinhän ne sukeltajatkin sanoivat dokumentissaan, ettei mikään ole hienompaa kuin sukeltaa luolastossa, jota kukaan muu ihminen ei ole tutkinut. Se on heille varmaan semmoinen euforia, ettei toista parempaa tässä elämässä ole.

Joillekin se riski sitten kostautuu. T. Erinomaisesti kotisohvalla viihtyvä mutta silti jollain tasolla heitä ymmärtävä.

Siis oliko tämä John Jones juuttunut päästään kiinni? Ilmeisesti jonkinlainen sukelluspuku on ollut päällä ja myös happivälineet, jotka kai yleensä on aika isot? Miten ihmeessä on onnistunut niin tiukasti tunkemaan päänsä niin pieneen koloon, ettei ole enää päässyt irti? Ja miksi ihmeessä on sen tehnyt, kai nyt tyhmäkin tajuaa, ettei siitä loppukroppa mahdu läpi jos on niin pieni kohta? En ylipäänsä ymmärrä, mikä järki on noin pieniin tunneleihin mennä. Mitä he odottivat sieltä löytyvän?

Vierailija kirjoitti:

Siis oliko tämä John Jones juuttunut päästään kiinni? Ilmeisesti jonkinlainen sukelluspuku on ollut päällä ja myös happivälineet, jotka kai yleensä on aika isot? Miten ihmeessä on onnistunut niin tiukasti tunkemaan päänsä niin pieneen koloon, ettei ole enää päässyt irti? Ja miksi ihmeessä on sen tehnyt, kai nyt tyhmäkin tajuaa, ettei siitä loppukroppa mahdu läpi jos on niin pieni kohta? En ylipäänsä ymmärrä, mikä järki on noin pieniin tunneleihin mennä. Mitä he odottivat sieltä löytyvän?

John oli kuivassa luolassa. (Sukeltajilla viittasin suomalaisista sukeltajista tällä viikolla esitetyyn dokumenttiin.) John siis ryömi tunnelissa joka muuttuikin niin ahtaaksi ettei päässytkään enää liikkumaan ja jäi siihen pää alaspäin jumiin. Pelastus ei onnistunut joten hän menehtyi 27 tunnin päästä.

Vierailija kirjoitti:

Jos taas pelkää avomerta, niin Jacob Childsin tarina on vähintään yhtä ahdistava (joskin kyseinen sukeltaja selvisi).

Eihän tossa tilanteessa voi tehdä mitään jos eksyy virran mukana avomerelle! Yksin, ei maata näkyvissä, jaloilla ei mitään kosketuspintaa, mukana vain kamera ja sukellusvälineet. Panikointi, huutaminen ja uiminen aiheuttaisi vain väsymisen ja nopeamman hukkumisen, tai saattaisi kiinnitä petojen huomion. Entä jos nousee myrsky? Jokin helikopteri kai lensi ohi muttei huomannut ja sitten alkoi jo aurinko laskemaan, jolloin etsinnätkin lopetetaan. Saattaisi iskeä paniikki kun tajuaa että viimeistä viedään... Mutta kuin ihmeen kaupalla löydettiin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä taidan olla outo, mutta en ahdistunut Jonesin jutusta. Totta kai se on äärimmäisen traaginen ja ihan hirvittävä tapaus, mutta kun luin hänen itse tunkeutuneen väen vängällä pää edellä siihen pieneen onkaloon, tuli vain fiilis että mitäs läksit. Oliko sen arvoista, oliko? Lapset jäivät ilman isää ja vaimo ilman miestä aivan itseaiheutetusti.

Sen sijaan Sanches ja muut, täysin syyttömät kärsijät saavat minut ahdistumaan ja murehtimaan. Kuten vaikka WTC:n Kevin Cosgroven kohtalo. Hänen viimeinen huutonsa puhelimeen ennen tornien romahtamista on jotain aivan riipivää (löytyy youtubesta)

Samaa mieltä sun kanssa. Sama kuin noiden vuorikiipeilijöiden kanssa.

Minua jotenkin kammotti Everestiin liittyen David Sharpin kohtalo. Hän toki oli ottanut hirveän riskin kun oli yksin kiipeämässä eikä ollut kunnollisia varusteita tai riittävästi lisähappea, mutta sinä päivänä kun hän jäätyi kuoliaaksi Death Zonella aivan kiipeämisreitin vieressä, hänen ohitseen kulki jopa 30 ihmistä matkalla huipulle, kun hän oli vielä hengissä. Jotkut ovat spekuloineet, että vaikka Death Zonelta ihmisen pelastaminen on miltei mahdotonta (etenkin jos ihminen on jo niin pahassa kunnossa ettei itse pysty kävelemään), niin mikäli ensimmäinen Davidin kohdannut ryhmä olisi jättänyt huipun tavoittelun siltä erää ja jäänyt auttamaan häntä (lisähappea ja lääkeainepistos aivoödeeman vähentämiseksi sekä auttaneet häntä kulkemaan alas), hän olisi voinut selvitä. Myöhemmin oli sitten jo liian myöhäistä, hän ei pystynyt enää liikkumaan kun raajat olivat jäätyneet.

Tuolla Death Zonella siis olosuhteet on sellaiset että aivot turpoaa kallon sisässä ja kroppa alkaa hitaasti tuhota itseään hapenpuutteessa ellei mukana ole reilusti lisähappea. Tämä aiheuttaa hallusinaatioita ja sekavuutta, minkä vuoksi useat "jäävät lepäämään" polun varteen ja jäätyvät, vaikka sekavassa tilassa pysähtyminen voi olla kuolemaksi. Näin kävi nytkin, mutta David Sharpin tapauksessa jotain olisi vielä voitu tehdä, mikäli joku olisi pysähtynyt. Mutta ihmiset jotka ovat maksaneet jopa 100 000 dollaria kiivetäkseen Everestin huipulle ovat kulkeneet hänen ohitseen, ehkä ajatellen että kai joku muu pysähtyy auttamaan...