Lue keskustelun säännöt.
Menin lukemaan John Jonesin luolaonnettomuudesta ja menetin yöuneni
03.11.2016 |
Lyhyesti: Mies jäi jumiin todella ahtaaseen luolaan pää alaspäin. Häntä yritettiin pelastaa kaikin voimin, mutta oltuaan liian kauan ylösalaisin mies lopulta menehtyi. Ruumis jätettiin luolaan, koska sen hakeminen pois arvioitiin liian vaaralliseksi. Alueen suuaukko suljettiin betonilla, ettei kenellekään toiselle kävisi näin, ja että omaiset saisivat rauhan.
Tästä oli puhetta sukellusdokumenttia käsittelevässä dokumentissa. Menin sitten googlettamaan lisää ja ahdistuin aivan helvetisti. Ihan hirveä tapa kuolla. Pahin painajaiseni. En ole kahteen yöhön oikein nukkunut, kun olen ajatellut liikaa tätä.
Onko muita herkkiä, joilla menee helposti yöunet ja jotka alkavat miettiä kaikenlaisia asioita liian tarkasti? Miksihän sitä ei ikinä etukäteen tajua, ettei kannattaisi lukea ja miettiä. Onko teillä vaikeuksia tajuta omaa sietokykyä?
Kommentit (360)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
John ei ryöminyt tarkoituksella kartoittamattomaan onkaloon vaan meni vahingossa väärään onkaloon luolan hasrautuessa. Karmea kohtalo.
Olikohan Johnilla valoa vai joutuiko olemaan pilkkopimeässä tuon 27 tuntia? Kertomuksessa ei ollut tästä mainintaa.
Tottakai ne on sille on valot järjestänyt. Kävihän hänen kantapäitään kutittelemassa yksi pelastajistakin. John oli vain niin kurjassa asennossa ettei häntä niin vain ulos vedettykään.
Eipä niistä valoista ollut Johnille paljon hyötyä kun edessä oli pelkkää kallionseinämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi, olen ehkä ikävä ihminen, mutta en ihan ymmärrä, miksi näistä luolaretkeilijöistä ja muista extremepelleilijöistä tehdään jotain sankareita, kun ovat ihan itse noihin tilanteisiin vapaaehtoisesti hakeutuneet. Ymmärrän, jos joku kuolee työn tai olosuhteiden takia, mutta olisihan se helkkarin outoa ja luonnonvastaista, jos kukaan ei koskaan kuolisi ahtaissa luolissa, pilvenpiirtäjien katon reunalla pomppiessaan tai haiden kanssa sukellellessa. Eikö siinä ole juuri jujuna se, että se on vaarallista. Mikä idea on taivastella sitä vaaraa, joka sitten toteutuikin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
John ei ryöminyt tarkoituksella kartoittamattomaan onkaloon vaan meni vahingossa väärään onkaloon luolan hasrautuessa. Karmea kohtalo.
Olikohan Johnilla valoa vai joutuiko olemaan pilkkopimeässä tuon 27 tuntia? Kertomuksessa ei ollut tästä mainintaa.
Tottakai ne on sille on valot järjestänyt. Kävihän hänen kantapäitään kutittelemassa yksi pelastajistakin. John oli vain niin kurjassa asennossa ettei häntä niin vain ulos vedettykään.
Eipä niistä valoista ollut Johnille paljon hyötyä kun edessä oli pelkkää kallionseinämää.
Noh, onhan se psykologisesti helpompaa nähdä jotain kuin olla täysin sokea. Mutta tuskinpa valot tosiaan psykologisesti kovin paljon helpotti. Hän oli pitkiä aikoja tajuttomanakin, aina välistä älyttömässä paniikissa, sitten itki ja rauhoittui. Sympatiaa tunnen kyllä.
Vierailija kirjoitti:
John ei ryöminyt tarkoituksella kartoittamattomaan onkaloon vaan meni vahingossa väärään onkaloon luolan hasrautuessa. Karmea kohtalo.
Hyi, luin tuon jutun ja nuo kuvat teki tapauksesta konkreettisen. Itse olisin varmaan ihan paniikissa juuttuneena ja se epätoivo kun tajuaa että pelastus ei onnistu.
Miten ne pelastajat on päässy pois onkalosta kun tuo onkalo on pitkän matkaa kapea loppuun saakka? Takaperin ryömimällä? John oli ylösalaisin joten ymmärrän että hän ei mitenkään olisi voinut omin avuin ryömiä takaperin ylöspäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aaa, tapaus nuttyputtycave. Joo järkytti se minuakin joskus 4 vuotta sitten kun kuulin. Tyyppi sai muistaakseni jälkeenpäin Darwin-palkinnon. Siellä se on sovussa muiden vuosien epäonnistujien kanssa. Kannattaa lukea noista ehdokkaista... Ihminen on kekseliäs eläin. Vaikuttavin tarina oli ehkä tyypillä joka päätti tehdä teollisuusimurilla rasvanpoiston itselleen.
Jos haluaa ikäviä chillejä itselleen niin tervemenoa lukemaan niistä sadoista ihmisistä jotka ovat kuolleet Mount Everestille ja joista on aikojen saatossa tullut jopa maamerkkejä. Googlella löytyy paljon jopa kuvia noista jäätyneistä ruumiista. Osa parinkymmenen vuoden takaa. Green Boots, lienee tunnetuin tapaus.
Tuo Darwin-award on minusta loukkaava kun John meni vahingossa väärään onkaloon kun tarkoituksena oli mennä Birth Canalista joka avautuu isompaan onkaloon, ja jossa voi kääntyä. Eli kyseessä oli onnettomuus, ei tahallinen meno tutkimattomaan onkaloon.
Selviytymistarinoista kiinnostuneet - etsikää sarja I shouldn't be alive. Vähän turhan amerikkalaisesti dramatisoitu mutta itse tarinat ovat erittäin mielenkiintoisia, selviytyjien itsensä kertomina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
John ei ryöminyt tarkoituksella kartoittamattomaan onkaloon vaan meni vahingossa väärään onkaloon luolan hasrautuessa. Karmea kohtalo.
Hyi, luin tuon jutun ja nuo kuvat teki tapauksesta konkreettisen. Itse olisin varmaan ihan paniikissa juuttuneena ja se epätoivo kun tajuaa että pelastus ei onnistu.
En pysty edes kuvittelemaan sitä epätoivon tunnetta kun olet jumissa ja pelastus ei onnistu ja tajuat että kuolet tähän ahtaaseen paikkaan, jumissa kallion sisällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aaa, tapaus nuttyputtycave. Joo järkytti se minuakin joskus 4 vuotta sitten kun kuulin. Tyyppi sai muistaakseni jälkeenpäin Darwin-palkinnon. Siellä se on sovussa muiden vuosien epäonnistujien kanssa. Kannattaa lukea noista ehdokkaista... Ihminen on kekseliäs eläin. Vaikuttavin tarina oli ehkä tyypillä joka päätti tehdä teollisuusimurilla rasvanpoiston itselleen.
Jos haluaa ikäviä chillejä itselleen niin tervemenoa lukemaan niistä sadoista ihmisistä jotka ovat kuolleet Mount Everestille ja joista on aikojen saatossa tullut jopa maamerkkejä. Googlella löytyy paljon jopa kuvia noista jäätyneistä ruumiista. Osa parinkymmenen vuoden takaa. Green Boots, lienee tunnetuin tapaus.
Tuo Darwin-award on minusta loukkaava kun John meni vahingossa väärään onkaloon kun tarkoituksena oli mennä Birth Canalista joka avautuu isompaan onkaloon, ja jossa voi kääntyä. Eli kyseessä oli onnettomuus, ei tahallinen meno tutkimattomaan onkaloon.
Samaa mieltä. Extreme-lajin harrastaminen itsessään ei tee kenestäkään tyhmää, eikä voi verrata johonkin itselleen leikkauksen tekevään tyyppiin. Hurjien lajien harrastajat ovat niitä, jotka ennen muinoin lähtivät tutkimusmatkalle purjeveneillä ja kartoittivat tämän pallon, sillä välin kun itse istun sohvalla leffaa katsomassa... Eli vaikka maailma on jo suurelta osin tiedossa, näiden ihmisten veri vetää luoliin, taivaalle, viidakkoihin jne. Se heille sallittakoon - ja se ei tee heistä tyhmiä. Onnettomuus voi tapahtua minullekin, siellä kotisohvalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aaa, tapaus nuttyputtycave. Joo järkytti se minuakin joskus 4 vuotta sitten kun kuulin. Tyyppi sai muistaakseni jälkeenpäin Darwin-palkinnon. Siellä se on sovussa muiden vuosien epäonnistujien kanssa. Kannattaa lukea noista ehdokkaista... Ihminen on kekseliäs eläin. Vaikuttavin tarina oli ehkä tyypillä joka päätti tehdä teollisuusimurilla rasvanpoiston itselleen.
Jos haluaa ikäviä chillejä itselleen niin tervemenoa lukemaan niistä sadoista ihmisistä jotka ovat kuolleet Mount Everestille ja joista on aikojen saatossa tullut jopa maamerkkejä. Googlella löytyy paljon jopa kuvia noista jäätyneistä ruumiista. Osa parinkymmenen vuoden takaa. Green Boots, lienee tunnetuin tapaus.
Tuo Darwin-award on minusta loukkaava kun John meni vahingossa väärään onkaloon kun tarkoituksena oli mennä Birth Canalista joka avautuu isompaan onkaloon, ja jossa voi kääntyä. Eli kyseessä oli onnettomuus, ei tahallinen meno tutkimattomaan onkaloon.
Samaa mieltä. Extreme-lajin harrastaminen itsessään ei tee kenestäkään tyhmää, eikä voi verrata johonkin itselleen leikkauksen tekevään tyyppiin. Hurjien lajien harrastajat ovat niitä, jotka ennen muinoin lähtivät tutkimusmatkalle purjeveneillä ja kartoittivat tämän pallon, sillä välin kun itse istun sohvalla leffaa katsomassa... Eli vaikka maailma on jo suurelta osin tiedossa, näiden ihmisten veri vetää luoliin, taivaalle, viidakkoihin jne. Se heille sallittakoon - ja se ei tee heistä tyhmiä. Onnettomuus voi tapahtua minullekin, siellä kotisohvalla.
Mulle kävi onnettomuus viime viikolla kotisohvalla. Viskipullon korkki oli päässyt kuivahtamaan ja katkesi pullon kaulan sisään. Jäi viskit juomatta.
Luulin, että John Carterista oli kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai täällä luetellaan ikäviä tapoja kuolla?
No, tässä yksi:
New York, 1981. Nuori tyttö murskautui tippuessaan huvipuistossa rataa kulkevan auton kyydistä pyörivään lieriöön, joka työnsi tytön ruumiin 13 x 18 cm suuruisen aukon läpi.
vaimo löysi jo vuoden kuluttua uuden miehen ja lohdutti itseään uusilla lapsilla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eilen sattumalta katsoin videon tapahtumasta ja uusi juttu minulle. Järkyttävä kohtalo. Varsinkin, kun yrittivät vetää narulla ja John oli alkanut huutamaan kivuista.
Vaikea sitä on ymmärtää, että ei mahdu ulos sellaisesta kolosta, johon on kuitenkin mahtunut menemään sisään.
Dokkari oli muistaakseni viaplayssa.
Huh huh miten sairas..
True crime podcasteissahan on vaikka mitä karmeaa.
Esim jäljillä,roviopod,maanantaimysteeri...
noh nyt tuskin enää ahdistaa kun on jo muutama vuosi kulunut kun kirjoitit tämän tänne. nyt olet todennäköisesti ahminut vaikka mitä onnettomuusmateriaaleja internetistä ja harmittaa kun ei ole tarpeeksi mielenkiintoisia onnettomuuksi enää jäljellä luettavaksi. olet nyt internetin kovettama psykopaatti. tervetuloa kerhoon.