Talonmiehen tytär väitteli tohtoriksi- viikon mielensäpahoittaja?

Herätti kyllä ihmetystä ja hilpeyttä tuo artikkeli. 

Minä luin tuosta alkua ja kummastelin sitä, kuinka alentuvasti tuo ihminen puhuu vanhemmistaan. Toivottavasti vanhemmat eivät pahoita mieltään, kun saavat tuon artikkelin eteensä.

"Luokkaeroja" pitävät yllä yksilöt, joissa on akateemista ja ei-akateemista väkeä jokaisesta yhteiskunnan kolkasta.

Tulen akateemisesta suvusta (on tohtoreita ja maistereita useammassa sukupolvessa), ja kyllä meillä silti tiedetään kuka on Kim Kardashianin mies!

Tulen perheestä, jossa lukeminen oli normaalia. Silti samaan aikaan saatiin aikaan niin sukat kuin jauhelihakastike. Kun väittelin tohtoriksi, äitini tiesi tasan tarkkaan, mitä teen työkseni ja miten väitöstilaisuudessa ollaan. Hän koki olevansa täysin oikeassa paikassa. Siksi tuo juttu tuntui oudolta: aivan kuin tohtori itse ei hyväksyisi sitä, että vastuu on ihmisellä itsellään, ei taustajoukoilla.

Noniin, taas joku av-mamma kieltää sen, että ihmisillä olisi elämässä eri lähtökohdat.

Kyllä tuossa artikkelissa oli paljon tuttua  asiaa

Minusta juttu oli hyvä ja täysin allekirjoitan sen. Todella rankkaa olla karonkassa ja väitöstilaisuudessa, kun joutuu huolehtimaan sukulaisten käyttäytymisestä. Ärsyttävintä on, että he eivät uskoneet, kun ohjeistin etukäteen, vaan käyttäytyivät täysin väärin. Ovat katsokaas sitä sukupolvea, joka ei lapsiaan kuuntele (kakarat hiljaa). Tehdään niin kuin halutaan. Ja alkoholia ei tietenkään osata käyttää.

Huoh.

Toisaalta se on myös todella surullista, en osaa puhua heidän kanssaan mitään. Tai no, lastenhoidosta, mutta siinäkin ovat hyvin yksioikoisia ja vanhanaikaisia.

Käyn terapiassa, pakkohan tästä on jossakin puhua.

Vierailija kirjoitti:

Tulen akateemisesta suvusta (on tohtoreita ja maistereita useammassa sukupolvessa), ja kyllä meillä silti tiedetään kuka on Kim Kardashianin mies!

Tää huvitti muakin. Luokkataustako ajaa lukemaan juorulehtiä?

Itselläni on parikin tutkintoa, ja Daily Mail tarjoaa minulle viihdettä joka päivä :)

Kyllä luokkaerot näkyvät ja tuntuvat suomalaisessa yhteiskunnassa. Tuota työväenluokasta akateemiseksi problematiikkaahan on tutkittu aikaisemminkin. Itse olen työläisperheestä ja kyllä sen ulkopuolisuuden heti huomasi yliopistolla. Nyt kun vastaava luokkasiirtymä on tullut äärimmäisen harvinaiseksi on tärkeää, että sitä tutkitaan ja yritetään selvittää miksi koulutuksen vaikutus luokkasiirtymissä on loppunut.

Vierailija kirjoitti:

Minusta juttu oli hyvä ja täysin allekirjoitan sen. Todella rankkaa olla karonkassa ja väitöstilaisuudessa, kun joutuu huolehtimaan sukulaisten käyttäytymisestä. Ärsyttävintä on, että he eivät uskoneet, kun ohjeistin etukäteen, vaan käyttäytyivät täysin väärin. Ovat katsokaas sitä sukupolvea, joka ei lapsiaan kuuntele (kakarat hiljaa). Tehdään niin kuin halutaan. Ja alkoholia ei tietenkään osata käyttää.

Huoh.

Toisaalta se on myös todella surullista, en osaa puhua heidän kanssaan mitään. Tai no, lastenhoidosta, mutta siinäkin ovat hyvin yksioikoisia ja vanhanaikaisia.

Käyn terapiassa, pakkohan tästä on jossakin puhua.

Olivatko siis humalassa väitöstilaisuudessa? Marin vanhemmat eivät olleet alkkiksia, se on asia erikseen. Juntteja olivat näes.

Tuntuu että ihmiset itse tekevät taustastaan ongelman. Hän kertoi että omat vanhemmat töiden jälkeen puuhastelivat kaikenlaista kun taas "paremmissa" perheissä luetaan kirjoja. Uskon että useimmissa perheissä puuhastellaan kaikenlaista ( käydään kaupassa, laitetaan ruokaa, siivoillaan, viedään koira ulos, kudotaan...)kunnes istutaan telkkarin ääreen. Tässä on sama ilmiö kuin esim. Homoilla. Kaikki asiat peilataan oman taustan /suuntautumisen kautta vaikka samat asiat tapahtuvat useimmille muillekin.

Käyhkön artikkelit ovat asiaa muuten, mutta liian korostetusti tuo tätä naisasiaa esiin. Uskon, että sama voisi olla miehilläkin jopa vielä enemmän.

Multa jää väikkäri tekemättä siksi kun en jaksa tuollaisia juhlia. En  järjestää eikä olla vieraana.

Vierailija kirjoitti:

Minusta juttu oli hyvä ja täysin allekirjoitan sen. Todella rankkaa olla karonkassa ja väitöstilaisuudessa, kun joutuu huolehtimaan sukulaisten käyttäytymisestä. Ärsyttävintä on, että he eivät uskoneet, kun ohjeistin etukäteen, vaan käyttäytyivät täysin väärin. Ovat katsokaas sitä sukupolvea, joka ei lapsiaan kuuntele (kakarat hiljaa). Tehdään niin kuin halutaan. Ja alkoholia ei tietenkään osata käyttää.

Huoh.

Toisaalta se on myös todella surullista, en osaa puhua heidän kanssaan mitään. Tai no, lastenhoidosta, mutta siinäkin ovat hyvin yksioikoisia ja vanhanaikaisia.

Käyn terapiassa, pakkohan tästä on jossakin puhua.

En mä kyllä oikein ymmärrä, kuinka väitöstilaisuudessa tai karonkassa voi jou onnistua käyttäytymään väärin.

Vierailija kirjoitti:

Minusta juttu oli hyvä ja täysin allekirjoitan sen. Todella rankkaa olla karonkassa ja väitöstilaisuudessa, kun joutuu huolehtimaan sukulaisten käyttäytymisestä. Ärsyttävintä on, että he eivät uskoneet, kun ohjeistin etukäteen, vaan käyttäytyivät täysin väärin. Ovat katsokaas sitä sukupolvea, joka ei lapsiaan kuuntele (kakarat hiljaa). Tehdään niin kuin halutaan. Ja alkoholia ei tietenkään osata käyttää.

Huoh.

Toisaalta se on myös todella surullista, en osaa puhua heidän kanssaan mitään. Tai no, lastenhoidosta, mutta siinäkin ovat hyvin yksioikoisia ja vanhanaikaisia.

Käyn terapiassa, pakkohan tästä on jossakin puhua.

Tuo on sinun sukusi erityispiirre, mutta ei kerro mitään ei-akateemisista ylipäätään. Minä olen viidennen polven akateeminen, ja isäni on aina ollut tapajuoppo ja nolannut minut mm. yo-juhlissani. Eikä sekään kerro akateemisista mitään.

Onneksi minä nousin tavallisesta maalaissuvusta akateemiseksi. On lapsilla helpompaa yliopistossa, kun on tausta kunnossa ja isän nimi veroluettelon kärkipäässä.

Noh, tästähän mm. Bourdieu kirjoittaa, tosin Ranskassa tämä lienee vieläkin korostuneempaa.

En yhtään halua väheksyä Marin kokemaa, ja tunnen itsekin sellaisia, joiden on vaikea viihtyä yliopistolla samasta syystä.

Toisaalta, voidaanko olettaa, että Marin läheisten olisi pitänyt ennakoida Marin tuleva akateeminen ura ja muuntaa elämäänsä sen mukaiseksi.  Vanhemmilla on kuitenkin omista lähtökohdistaan muovautunut elämä, ja Mari on itse vapaaehtoisesti lähtenyt toteuttamaan omia ambitioitaan. 

Oma, alkoholisoitunut ja katkera äitini ei voinut sietää sitä, että kouluttauduin pitkälle. Itse olen tyytyväinen, että olen valinnut sen tien. 

Vierailija kirjoitti:

Noh, tästähän mm. Bourdieu kirjoittaa, tosin Ranskassa tämä lienee vieläkin korostuneempaa.

En yhtään halua väheksyä Marin kokemaa, ja tunnen itsekin sellaisia, joiden on vaikea viihtyä yliopistolla samasta syystä.

Toisaalta, voidaanko olettaa, että Marin läheisten olisi pitänyt ennakoida Marin tuleva akateeminen ura ja muuntaa elämäänsä sen mukaiseksi.  Vanhemmilla on kuitenkin omista lähtökohdistaan muovautunut elämä, ja Mari on itse vapaaehtoisesti lähtenyt toteuttamaan omia ambitioitaan. 

Oma, alkoholisoitunut ja katkera äitini ei voinut sietää sitä, että kouluttauduin pitkälle. Itse olen tyytyväinen, että olen valinnut sen tien. 

En minä näe, että tässä haetaan millään muotoa sitä, että ei akateemisten tulisi jotenkin muuttua. Sen sijaan akateemisten perheiden akateemisten lasten on hyvä ymmärtää ettei kaikilla ole samaa kokemusmaailmaa. Kouluttautuminen vaatii enemmän kun ei ole kouluttautunutta taustaa tukemassa. Kaikkien vanhemmat eivät tunne karonkkaetikettiä saati pysty neuvomaan opintosuunnitelmissa. Jälkimmäistä olisin itse kaivannut nuorena vaikka tuettiinkin.

Isäni kiroili, kaivoi nenää ja esitteli leikkaushaavojaan yo-juhlissani. Kutsui kylän juoppoja sinne.

Ilmeisesti ihmisen pitää itse olla tuossa asemassa pystyäkseen ymmärtämään tilanteen. En ole väitellyt, mutta pidän itseäni kuitenkin akateemisena. Tunnistan täysin nuo artikkelissa kuvatut tilanteet, jossa työläiskodissa on ollut tietyt omat arvot ja asenteet ja muutos sieltä lukio- ja yliopistomaailmaan on ollut aika iso. Lapsuuden kodin perintö on kuitenkin jäänyt mukaan ja tunnen myös itseni edelleen vähän vieraaksi akateemisessa maailmassa, mutta samalla akateeminen tai ennemminkin keskiluokkainen elämäntyyli on irrottanut minut pois vanhempien maailmasta.

Sama varmaan toistuisi jos olisi kasvanut akateemisessa perheessä ja päätynyt tekemään ns. duunarihommia ja eläisi toisenlaisessa yhteisössä kuin lapsuudessaan on asunut.