Lue keskustelun säännöt.
Mies tyytymätön mutta ei sano mistä
03.11.2016 |
Mies on koko ajan tyytymätön ja vihainenkin. Mutta ei suostu sanomaan mistä, minuun se kuitenkin jotenkin kohdistuu. Tätä on jatkunut jo pitkään, tosin välillä on hyviä kausia jolloin hän on tyytyväinen kaikkeen ja minä teen mielestään kaiken oikein. Mutta kun kysyn mikä ärsyttää en saa joko mitään vastausta tai sitten ärähdyksen jostain pikkuasiasta kuten hammastahnatuubista että pitäisi ostaa uusi kun loppuu pian. Kun kysyn mitä haluaa muuttaa suhteessamme ei vastaa mitään, ikinä. Kun kysyn mitä haluaa että tekisin toisin ei vastaa mitään, ikinä. Mutta kuitenkin hän on kestoärtynyt ja räjähdysherkkä. Koska en saa mitään irti hänestä että mikä suututtaa tai mikä on ongelmana niin en osaa asioille mitään tehdäkään :( . Olemme molemmat 34-vuotiaita ja menneet naimisiin puoli vuotta sitten. Mitähän tässä nyt pitäisi sitten tehdä? Onko kellään kokemusta vastaavasta tilanteesta?
Kommentit (25)
Anna miehen tehdä mitä haluaa. Jokainen aikuinen on itse vastuussa tunteistaan. Jos kokoajan mietit miten toista mielyttää olet tuhon tiellä. Itse vastaavassa tilanteessa kerroin miehelle mitä haluan perheeltä ja suhteelta ja sen, ettei tälläinen kelpaa ollenkaan.
Mies haki masennuslääkkeet ja nyt näyttää valoisammalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kokemusta. räjähdin aikani tuota katseltuani että mulla ei perkele ole mitään kristallipalloa mistä katsoa mikä hänen mielestään mättää, että jos aikuinen ihminen ei saa suutaan auki niin sopii sitten olla ärähtelemättäkin ja purkaa se vitutus jonnekin muualle kuin muhun. Siihen loppui ärinät.
Mulla on täsmälleen vastaava tilanne kuin ap:llä. Mieheni on pahimmillaan raivoava, huutava, väkivaltainen ja räjähdysaltis raivareille ja vähimmillään se viha on tuollaista kytevää, jossa hän on mykkä, tyly, vähäpuheinen ja ilkeä, eikä kerro syytä sille, miksi on sellainen. Itse veikkaan, että miehellä on vain aivokemiat jotenkin sekaisin jo "luonnostaan" (jonkinlainen persoonallisuushäiriö) ja lisäksi jotkut käytännön työjutut stressaavat.
Lisäksi hän on kotoisin tunneköyhästä, henkisesti kylmästä perheestä, jossa mitään negatiivisia tunteita vihaa ja raivoa lukuunottamatta ei saa näyttää (siis itkeminen on täysin kielletty jopa pikkulapsilta; appivanhemmat alkoivat härnätä ja ilkkua jopa 1-vuotiasta pikkulastamme itkemisestä, eivätkä osaa lainkaan lohduttaa tai edes nostaa syliin itkevää, surullista lasta). Paras ratkaisu olisi joko a) terapia ja lääkitys miehelle tai b) ero sekä miehen ikisinkkuus lopuksi iäkseen. Ei tuollainen käytös ole sen toisen vika juuri koskaan. Meidän tapauksessamme ero on vireillä. Tsemppiä, ap!
Olisiko eroaminen pahempaa kuin se, että olet nyt jatkuvasti varpaillasi ja ahdistunut? Voisi helpottaa elämääsi.
Sinuna pistäisin kovan kovaa vastaan. Tuskin elämäsi tuon ikävämmäksi muuttuu kävi miten kävi.
Minulla kokemusta samanlaisesta, mies aina ärtynyt, mikään ei hyvin vaikka mitä olisin tehnyt, saattoi olla päiväkausia puhumatta, kun kysyin mikä vaivaa oli vastaus aina sama "ei mikään". Lopulta minulle kirkastui ettei tämä ole elämää jota haluan elää ja meille tuli ero. Ole tarkkana ettet rupea elämään miehen mielialojen "ehdoilla", minä jälkeenpäin huomasin kuinka paljon tilanne oli vienyt omia henkisiä voimavaroja ja kuinka olin siirtänyt omat tarpeeni ja toiveeni sivuun miehen alituisen ärtymyksen tieltä.
Toivotan sinulle voimia, tilanne on raskas.