Mies tyytymätön mutta ei sano mistä

Eikö kukaan osaa auttaa? Olen aika ahdistunut :( . Ap.

Hei,

on kokemusta tuon tyyppisestä miehestä ja suhteesta. Eikä meille ollut lopulta muuta vaihtoehtoa kuin ero. Olin niin ahdistunut ja aloin jo vihata ja halveksia miestäni (koska oli niin lapsellinen), etten voinut enää jatkaa yhteistä elämää.

Ensimmäinen askel on kertoa miehelle rehellisesti ja suoraan, ei kuitenkaan tylysti, että olet ahdistunut tilanteesta. Kerro, mitä toivoisit hänen tekevän; älä kysy häneltä enää, miten sinun tulisi toimia. Älä anna huomiota hänen ärtymykselleen. Jos hän suuttuu, se on hänen ongelmansa! Ei sinun, koska hän ei kerro, mikä on (sinussa tai muussa) vialla. 

Voit kertoa (kerran), että toivot hänen puhuvan ja kertovan ongelmistaan, olet valmis kuuntelemaan. Ja samalla kerrot, että olet ahdistunut hänen ärtymyksestään ja toivoisit, että voisitte puhua asiat selväksi. Muuta et voi. Jos mies jatkaa samaa linjaa, se on oikeasti vain ja ainoastaan miehen oma ongelma. Älä alistu!

Vierailija kirjoitti:

Hei,

on kokemusta tuon tyyppisestä miehestä ja suhteesta. Eikä meille ollut lopulta muuta vaihtoehtoa kuin ero. Olin niin ahdistunut ja aloin jo vihata ja halveksia miestäni (koska oli niin lapsellinen), etten voinut enää jatkaa yhteistä elämää.

Ensimmäinen askel on kertoa miehelle rehellisesti ja suoraan, ei kuitenkaan tylysti, että olet ahdistunut tilanteesta. Kerro, mitä toivoisit hänen tekevän; älä kysy häneltä enää, miten sinun tulisi toimia. Älä anna huomiota hänen ärtymykselleen. Jos hän suuttuu, se on hänen ongelmansa! Ei sinun, koska hän ei kerro, mikä on (sinussa tai muussa) vialla. 

Voit kertoa (kerran), että toivot hänen puhuvan ja kertovan ongelmistaan, olet valmis kuuntelemaan. Ja samalla kerrot, että olet ahdistunut hänen ärtymyksestään ja toivoisit, että voisitte puhua asiat selväksi. Muuta et voi. Jos mies jatkaa samaa linjaa, se on oikeasti vain ja ainoastaan miehen oma ongelma. Älä alistu!

Kiitos sinulle. Selvisikö sinulle koskaan, mistä oli lopulta kyse? Miksi mies oli ollut tuollainen? Kävikö se eron hetkellä tai jälkikäteen ilmi? Olen yrittänyt olla antamatta huomiota hänen ärtymykselleen ja käyttäytyä itse normaalin iloisesti kuin tunnelma olisi hyvä, siitä hän ärtyy lisää. Jos kyselen mikä ärsyttää niin siitäkin hän ärtyy lisää. Kun selitän rauhallisesti että asioista pitäisi voida puhua jotta voitaisiin tilanteet ratkaista niin siitä hän ei ärry, mutta ei vastaakaan mitään, on hiljaa. Tuntuu että teen miten tahansa niin mikään ei silti muutu. Ap.

"Musta tuntuu niin kuin sä olisit mulle vihainen. Tää asia ahdistaa mua todella. En halua elää tällaista elämää. Haluan auttaa sua että voisit olla taas iloinen. Meillä oli ennen niin kivaa yhdessä. Jos et halua puhua niin toivon että sovitaan joku muu tapa päästä tästä eteenpäin. Mä en jaksa enkä aio elää näin enää kovin pitkään."

Tässä sulle vuorosanat, ole hyvä!

Mun mies meni kovan työstressin ja perhehuolien myötä ihan samanlaiseksi. Minä tein heti selväksi että kotonani en siedä sellaista käytöstä. Autan kaikessa missä voin, mutta minua kohtaan ei kukaan ole tyly eikä vittumainen omassa kodissani.

Puhumalla selvittiin.

Vierailija kirjoitti:

"Musta tuntuu niin kuin sä olisit mulle vihainen. Tää asia ahdistaa mua todella. En halua elää tällaista elämää. Haluan auttaa sua että voisit olla taas iloinen. Meillä oli ennen niin kivaa yhdessä. Jos et halua puhua niin toivon että sovitaan joku muu tapa päästä tästä eteenpäin. Mä en jaksa enkä aio elää näin enää kovin pitkään."

Tässä sulle vuorosanat, ole hyvä!

Kiitos. Olen sanonut nuo sanat aika tarkalleen noin hänelle parikin kertaa. Ei muutosta silti. Olen ehdottanut että jos ei halua puhua niin voi vaikka sähköpostilla laittaa minulle mikä on pielessä (ei reagoi ehdotukseeni). Olen sanonut että haluan vain että tästä päästään eteenpäin niin ehdota jokin ratkaisu niin se varmasti kelpaa minulle (ei reagoi). Olen kertonut että olen hyvin ahdistunut, selkeästi kuuntelee, mutta ei oikein reagoi. Ap. 

Vierailija kirjoitti:

Mun mies meni kovan työstressin ja perhehuolien myötä ihan samanlaiseksi. Minä tein heti selväksi että kotonani en siedä sellaista käytöstä. Autan kaikessa missä voin, mutta minua kohtaan ei kukaan ole tyly eikä vittumainen omassa kodissani.

Puhumalla selvittiin.

Jos itse käyttäisin noin "hyökkäävää" tapaa niin siitä leimahtaisi kamala ilmiriita heti. Olen persoonana sellainen että noin saattaisin sanoakin, mutta olen yrittänyt pehmentää omaa tapaani toimia ymmärtäväisemmäksi. On mahdollista että meilläkin syy on miehen huolet, mutta kun ei puhu niin ei puhu, ja niimpä en tiedä mistä on kyse. Ap.

Ei sitä tarvitse joka asiasta nokkiinsa ottaa. Jos tiuskitaan, että osta hammastahnaa, niin sanoo vain samalla tyylillä "pääset sinäkin kauppaan ja osta samalla vessapaperia". Pitää olla samalla aaltopituudella.

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä tarvitse joka asiasta nokkiinsa ottaa. Jos tiuskitaan, että osta hammastahnaa, niin sanoo vain samalla tyylillä "pääset sinäkin kauppaan ja osta samalla vessapaperia". Pitää olla samalla aaltopituudella.

Mutta kun en ole luonteeltani tiuskiva ihminen. Enkä halua sellaiseksi ryhtyä. Toki osaan tiuskia, mutta jos niin teen niin siitä tulee vain itselleni paha mieli. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei,

on kokemusta tuon tyyppisestä miehestä ja suhteesta. Eikä meille ollut lopulta muuta vaihtoehtoa kuin ero. Olin niin ahdistunut ja aloin jo vihata ja halveksia miestäni (koska oli niin lapsellinen), etten voinut enää jatkaa yhteistä elämää.

Ensimmäinen askel on kertoa miehelle rehellisesti ja suoraan, ei kuitenkaan tylysti, että olet ahdistunut tilanteesta. Kerro, mitä toivoisit hänen tekevän; älä kysy häneltä enää, miten sinun tulisi toimia. Älä anna huomiota hänen ärtymykselleen. Jos hän suuttuu, se on hänen ongelmansa! Ei sinun, koska hän ei kerro, mikä on (sinussa tai muussa) vialla. 

Voit kertoa (kerran), että toivot hänen puhuvan ja kertovan ongelmistaan, olet valmis kuuntelemaan. Ja samalla kerrot, että olet ahdistunut hänen ärtymyksestään ja toivoisit, että voisitte puhua asiat selväksi. Muuta et voi. Jos mies jatkaa samaa linjaa, se on oikeasti vain ja ainoastaan miehen oma ongelma. Älä alistu!

Kiitos sinulle. Selvisikö sinulle koskaan, mistä oli lopulta kyse? Miksi mies oli ollut tuollainen? Kävikö se eron hetkellä tai jälkikäteen ilmi? Olen yrittänyt olla antamatta huomiota hänen ärtymykselleen ja käyttäytyä itse normaalin iloisesti kuin tunnelma olisi hyvä, siitä hän ärtyy lisää. Jos kyselen mikä ärsyttää niin siitäkin hän ärtyy lisää. Kun selitän rauhallisesti että asioista pitäisi voida puhua jotta voitaisiin tilanteet ratkaista niin siitä hän ei ärry, mutta ei vastaakaan mitään, on hiljaa. Tuntuu että teen miten tahansa niin mikään ei silti muutu. Ap.

Olepa hyvä. Ei mulle kyllä oikein selvinnyt syy koskaan. Mies oli kyllä peliriippuvainen eikä pitänyt itsestään huolta (söi ja nukkui huonosti, ei juonut tarpeeksi vettä). Oli liian lapsellinen olemaan parisuhteessa. Tämä on oma näkemykseni. Häntä ei kiinnostanut viettää kanssani aikaa.

Harmi, ettei teillä nätisti puhuminen auta. Ymmärrän, ettet halua hyökätä, se saa varmasti miehen vain sulkeutumaan lisää. En oikeasti osaa neuvoa enempää. Toivottavasti pääset elämässä eteenpäin ja miehesi muuttaisi käytöstään.

Vallankäyttöä... Pitää sinut varpaillaan. Alat muuttamaan itseäsi ja käytöstäsi johonkin suuntaan, yrität lukea merkeistä oletko oikeaan suuntaan menossa.

Häviät itseltäsi.

Eroa.

Vierailija kirjoitti:

Vallankäyttöä... Pitää sinut varpaillaan. Alat muuttamaan itseäsi ja käytöstäsi johonkin suuntaan, yrität lukea merkeistä oletko oikeaan suuntaan menossa.

Häviät itseltäsi.

Eroa.

Tätä olen miettinyt. Että onko päämääränä saada minut käyttäytymään tietyllä tavalla tai olemaan varpaillaan, jotta valta olisi miehellä. Minä en itse näe parisuhdetta minään valtakysymyksenä edes vaan tiimityönä, tuollaiset valtajutut uuvuttaa. Ap.

Jaa, taitaa olla vanhapoika-ainesta tuo sinun ukkelisi. Mutta kyllä sinunkin olisi hyvä opetella pitämään puolesi. Kuormittavassa ihmissuhteessa eläminen on todella ikävää, ja kannattaa ehkä ajatella faktoja ja tehdä töitä terveen itsekkäästi oman hyvinvointinsa eteen.

Minulla on eräs tuttava mies, josta voisin ennustaa että hän olisi parisuhteessa tuollainen. Persoonassaan on viitteitä siitä, vaikka siis me olemme vain ystäviä ja tiedän jotain siitä millainen hän on töissä. Halutessaan osaa olla todella kiva, avoin, joustava ja iloinen jne. Mutta on "kausia" jolloin on umpimielinen ja kaikki ketuttaa. Ja se puretaan lähimpään mahdolliseen ihmiseen. Olen tätä sivusta seurannut.  

Entäpä jos räjähtääkin? Mikä on pahinta mitä siitä voi seurata? En itse alistuisi elämään noin varpaillani koko ajan. Vaikka mitä huolta olisi, jotenkin se pitää mätäpaise saada puhkaistua. Vaikka riidan kautta jos ei muu auta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies meni kovan työstressin ja perhehuolien myötä ihan samanlaiseksi. Minä tein heti selväksi että kotonani en siedä sellaista käytöstä. Autan kaikessa missä voin, mutta minua kohtaan ei kukaan ole tyly eikä vittumainen omassa kodissani.

Puhumalla selvittiin.

Jos itse käyttäisin noin "hyökkäävää" tapaa niin siitä leimahtaisi kamala ilmiriita heti. Olen persoonana sellainen että noin saattaisin sanoakin, mutta olen yrittänyt pehmentää omaa tapaani toimia ymmärtäväisemmäksi. On mahdollista että meilläkin syy on miehen huolet, mutta kun ei puhu niin ei puhu, ja niimpä en tiedä mistä on kyse. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Entäpä jos räjähtääkin? Mikä on pahinta mitä siitä voi seurata? En itse alistuisi elämään noin varpaillani koko ajan. Vaikka mitä huolta olisi, jotenkin se pitää mätäpaise saada puhkaistua. Vaikka riidan kautta jos ei muu auta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies meni kovan työstressin ja perhehuolien myötä ihan samanlaiseksi. Minä tein heti selväksi että kotonani en siedä sellaista käytöstä. Autan kaikessa missä voin, mutta minua kohtaan ei kukaan ole tyly eikä vittumainen omassa kodissani.

Puhumalla selvittiin.

Jos itse käyttäisin noin "hyökkäävää" tapaa niin siitä leimahtaisi kamala ilmiriita heti. Olen persoonana sellainen että noin saattaisin sanoakin, mutta olen yrittänyt pehmentää omaa tapaani toimia ymmärtäväisemmäksi. On mahdollista että meilläkin syy on miehen huolet, mutta kun ei puhu niin ei puhu, ja niimpä en tiedä mistä on kyse. Ap.

Pahinta mitä siitä voisi seurata olisi ero :( . Riitoja en sinänsä pelkää. Mutta pelkään että ne johtaa johonkin peruuttamattomaan, koska toinen on niin äkkipikainen luonteeltaan. Tiedän, ei hyvä. Ap. 

Ettei vain peittelisi huonoa omaatuntoa olemalla hapan ja tyytymätön. Tulee mieleen, että suht. tuoreella aviomiehellä on sivuhoito menossa.

Vierailija kirjoitti:

Ettei vain peittelisi huonoa omaatuntoa olemalla hapan ja tyytymätön. Tulee mieleen, että suht. tuoreella aviomiehellä on sivuhoito menossa.

Noin minäkin ajattelisin, jos tämä olisi uusi piirre hänessä. Mutta on ollut välillä tuollainen ennenkin. Siis jopa puoli vuotta seurusteltuamme vasta. Sen vuoksi en usko, että on toista naista syynä. Ap. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä tarvitse joka asiasta nokkiinsa ottaa. Jos tiuskitaan, että osta hammastahnaa, niin sanoo vain samalla tyylillä "pääset sinäkin kauppaan ja osta samalla vessapaperia". Pitää olla samalla aaltopituudella.

Mutta kun en ole luonteeltani tiuskiva ihminen. Enkä halua sellaiseksi ryhtyä. Toki osaan tiuskia, mutta jos niin teen niin siitä tulee vain itselleni paha mieli. Ap.

Ääh, ei pidä olla tossukka. Miehille pitää näyttää mistä kana pissii, muuten alkavat luulla itsestään liikoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettei vain peittelisi huonoa omaatuntoa olemalla hapan ja tyytymätön. Tulee mieleen, että suht. tuoreella aviomiehellä on sivuhoito menossa.

Noin minäkin ajattelisin, jos tämä olisi uusi piirre hänessä. Mutta on ollut välillä tuollainen ennenkin. Siis jopa puoli vuotta seurusteltuamme vasta. Sen vuoksi en usko, että on toista naista syynä. Ap. 

Huono omatunto voi olla kyllä jostain muusta syystä kuin toisesta naisesta. Eli saatat olla puoliksi oikeassa. En vain tiedä mistä se huono omatunto nyt olisi hänellä sitten. Ap.