Mikä luonteenpiirre sinua ärsyttää/inhottaa muissa ihmisissä?

Ujous, olen itsekin kärsinyt siitä ja ymmärrän ettei se ole helppo piirre kantajalleen. Mutta siltikin vihaan yli kaiken, kun toinen ei saa sanaa suustaan tai muuten vain vetäytyy. 

Kapea maailmankuva. Erilainen näkemys maailmasta tai eriävät mielipiteet saavat tällaisen tyypin suunniltaan. Seuraa riitelyä ja huutoa. Asiat asioina -keskustelu mahdotonta.

Pihiys, siis sellainen sairas, ja pilkun #%siminen, ei voida tehdä mitään mutkia oikaisten

Vierailija kirjoitti:

Ujous, olen itsekin kärsinyt siitä ja ymmärrän ettei se ole helppo piirre kantajalleen. Mutta siltikin vihaan yli kaiken, kun toinen ei saa sanaa suustaan tai muuten vain vetäytyy. 

Vihaat yli kaiken?

Ällistyttävää.

Tsh. Yli -- kaiken?

kannattaisi miettiä terapiaa.

Vaativuus. Vaatii muilta asioita antamatta mitään takaisin, suuttuu kun toinen ei suostu lainaamaan rahaa, olemaan ilmainen lapsenvahti jne. Itse ei kuitenkaan tee muille palveluksia. On sellainen muiden hyväksikäyttäjä. Joillekin tällainen "luonne" tuntuu tuovan elämässä hyötyjä ja kannattavan, joten he eivät välttämättä koe, että olisi tarvetta vähentää muiden hyväksikäyttöä. Siinä mielessä "ymmärrän", vaikken pidäkään, ja jos tuohon liittyy pakottaminen ja väkivaltaisuus, niin suorastaan inhoan. Tuollaisissa ihmisissä on harmillista se, että se elämä näyttää toimivan niille, joten ne ei välttämättä koskaan muutu. Noita on hyvin lieviä tapauksia, mutta sitten on niitä, jotka ottaa alistuvan puolison ja sitten esim. puukolla uhaten pakottaa tämän nostamaan lapsensa tilin tyhjäksi.

Musiikki-, elokuva ym. makuasiaelitistit, jotka tosissaan halveksii muita, kun näillä on erilainen maku. Ei siis tajuta, että oma maku ei ole mitenkään muita "oikeampi", vaan luullaan, että oma maku vastaa jotain lähes objektiivista "oikeaa" tai "hyvää". Muutenkin ärsyttää sellainen kyvyttömyys (haluttomuus?) samaistua tai ymmärtää muita ja sen sijaan halveksitaan heitä.

Oman navan ympärillä pyöriminen. Esim. erään tuttavani koko elämä pyörii ainoastaan hänen lapsensa ympärillä. Koko ajan puhuu lapsestaan ja omasta elämästään.Koskaan ei kysy mitä minulle kuuluu, jos johonkin väliin ehdin sanoa jotain omasta elämästäni, hän vain hymähtää ja jatkaa taas omasta elämästään ja lapsestaan puhumista. Hän ei tiedä elämästäni mitään, koska ainoa kiinnostuksen kohde on vain hän itse ja lapsensa.

Vierailija kirjoitti:

Omasta mielestään "suorapuheiset", jotka laukovat kaikki mahdolliset ilkeydet ilman mitään suodatinta. Jos tästä huomauttaa/ loukkaantuu, on vastaus " en mä millään pahalla", " mä nyt vaan oon tällänen suorasuu" ja heittäydytään marttyyreiksi " parempi etten sano enää mitään"

Tämä. Yksi tuttavani on juuri tuollainen ja ihan pienistäkin asioista pakko sanoa jotain ilkeää. Esimerkiksi kun muuten vain kerroin kaveriporukassa että ompelen nahkahametta, niin tämä oli vaan että "hyi en yhtään tykkää nahkahameista". Ok, itselleni olin sitä tekemässä enkä hänelle, mutta tuosta tuli silti huono fiilis. Ja joskus kun kerroin että lähden lomalla pariksi viikoksi Japaniin, niin siihenkin piti sanoa että "Oi ku kiva. Mua ei kyllä yhtään kiinnostais mikään Japani".

Kateus, ärsyttää kun ei voi esimerkiksi puhua mitään jostain matkoista, kun toisille kaikki on leuhkimista.

On tuskallista seurata sivusta, kun joku valehtelee itselleen. Esim mies hakkaa, mutta se on aina vain olosuhteista johtuvaa tai jotain. Tällainen ihminen valehtelee sitten helposti muillekin, olen aina ystäväsi ja niin edelleen.

Se ettei osaa (halua) ottaa toisia huomioon.

Päälle puhuminen, ei saa suunvuoroa ja vaikka itse olisin jo puhumassa, niin tämä kyseinen kaveri alkaa suureen ääneen puhua minun päälleni omaa juttuaan!!!!!! MIKSI?

Epäterve itsekeskeisyys sa itseriittoisuus joka pursuaa esille ihan missä tahansa tilanteessa. Tähän olennsisesti liittyen kokoajan itsestään ja/tai omaan lähipiiriin liittyvien ihmisten asioista puhuminen sekäbse että tällainen henkilö on yleensä myös se kokoajan äänessäolija koska hänellä on kyltymätön tarve tuoda omia ajatuksiaan julki.  Ja yleensä tällaiset persoonat ainakin hiukan tykkää leveillä jollain joka heidän mielestään on arvostettavaa, he saattavat jopa toistaa näitä asioita maneerin lailla millon missäkin yhteydessä.

Se ettei toisen sanaan voi luottaa joko yhtään tai jos alkaa tulla sellainen olo, että jonkun henkilön kanssa ei ikinä tiedä voiko esim luottaa yhdessä sovittuihin asioihin tai tapaamisaikoihin tai määräpäiviin tms. 

Tämän lisäksi se että jos huomaa että joku ihan valehtelee hyötyäkseen jostain tai satittaakseen toista.

Myös sellanen rivienvälikuittailu ja selkeästi äänensävystä havaittavissa oleva pikku piikittely tms ivailu on ihan hiton ärdyttävää ja sillon saa pitkäaikainenkin ystävä jäädä, en ala kuuntelemaan mitään, edes rivienväli vit...lua (vaikkakin tämä käytös kumpuaa yleensä kateudesta).

Edellisten lisäkisi avoimesti esilletuleva vahingonilo. 

Ja siis joo, en edes tiennyt että joku ystäväksi itseään kutsuva voikin yhtäkkiä osoittautua niin avoimen vahingoniloiseksi ettei edes kyennyt peittelemään sitä, kun minulle tuli elämässä ikävä ja erittäin harmillinen käänne. Vaikka olin tiennyt hänen olevan hiukan erikoinen persoona ja ehkä jopa tiesin että on kateellinen minun käytettävissä olevista rahoistani tms, niin en hemmetossä olisi uskonut että hän on päin naamaa vshingoniloinen, sanoi sen itse, hiton horisko.

Vastuuttömuus ja päteminen. 

Koiraihmiset. Yleensäkin eläinten antropomorfisointi.

Vierailija kirjoitti:

Ujous, olen itsekin kärsinyt siitä ja ymmärrän ettei se ole helppo piirre kantajalleen. Mutta siltikin vihaan yli kaiken, kun toinen ei saa sanaa suustaan tai muuten vain vetäytyy. 

Joku jo terapiaa ehdottikin tälle kommentoijalle. Itellekin tuli ensimmäisenä mieleen, että lieneekö kyse itsevihasta. Jostain sellaisesta, että ei kykene tuntemaan ymmärrystä itseään (esim. ujoa lapsiminäänsä) kohtaan. 

Sen ainoan oikean mielipiteen omaaminen, ja erilaisten mielipiteiden halveksunta ja kieltäminen. Kuplassa elävät ns. NykyFeministit, siis

Kun vain yltyy kehumaan minähän viihdyn täällä, on paljon hyviä puolia, tästä sanomista.  Avioeron jälkeen: onni ettei meillä ollut yhteistä velkaa,  aaah eihän tommosta kannata puhua ettei ole velkaa.  Hän oli juuri ostanut sievän yksiön itselleen.

Olin tyytyväinen vähään, tätä ei hyväksytty.

User55574 kirjoitti:

Älyllisen uteliaisuuden puute, umpimielisyys, irrationaalisuus, kynnysmatoksi heittäytyminen, mustasukkaisuus, rempseys, kupliva positiivisuus, moralisointi, suurpiirteisyys, huumorintajuttomuus, vainoharhaisuus, hengellisyys, aggressiivisuus, herkkäuskoisuus, kritiikittömyys, päällepäsmäröinti, tärkeily, hysteerisyys...

Nauran tälle ehkä siksi, koska uskon kaikista löytyvän noita piirteitä. Eri tilanteet voi nostaa jotain piirrettä enemmän esille. 

Tai sitten nauran itselleni terv. Suurpiirteys, joka on välillä herkkäuskoinen jne. 

Valehteleminen ja kun sen tekee joku kyläin poika/ sn.hyvä tyypi joka saa kaikki uskomaan ja vielä samaan veneeseen.

Oksettavaa!