Mikä luonteenpiirre sinua ärsyttää/inhottaa muissa ihmisissä?

Neuvominen. Uhriutuminen.

Vierailija kirjoitti:

Se, kun tehdään itsestä parempi/hienompi ihminen toteamalla esim seuraavia asioita:

"En lue seiskaa ikinä."
"En silmäillyt aamulla paikkakuntani isotuloisimpia läpi".
"Tykkään sushista."
"En stalkkaa puolituttujani facessa."
"Teen joka aamu vihersmoothien."

Yleensäkin kaikenlainen hienopieruilu ärsyttää. Ja kyllä, olen melkoinen hienopieru itse :) En tosin perinteisellä tavalla. Mielestäni on hienoa olla rehellinen asioista, jotka koskee itseä. Tyyliin voin kertoa seurassa, että joo kyllä luen seiskaa ja että en pidä viineistä.

Ensinnäkin, puolituttujen stalkkaus on vain outoa. Ja en tiedä mitä erityisen hienoa sushissa on, etteikö sen tykkäämisestä voisi mainita. Aika arkisia noi muut jutut. En ihan ymmärrä miten se on itsensä hienoksi tekemistä, että mainitsee omista mieltymyksistään. Jatkossa pitää varmaan sanoa, että tykkään makaronilaatikosta ja Taylor Swiftistä, ettei kukaan vain kuvittele minun olevan hienostelija ja liian erilainen.

Itsekeskeisyys, puhutaan vaan itsestä eikä malteta kuunnella muita olenkaan, saati kysyä koskaan mitä muille kuuluu.

Viestiryhmissä näkyy siten, että ei kommentoi eikä reagoi kenenkään muun viesteihin mitenkään, tai meneillä olevaan keskusteluun, vaan läväyttää sinne kesken kaiken omat kuulumiset ja juttunsa ihan muusta asiasta. 

Sitten sellainen muodikas "armollisuus" PELKÄSTÄÄN itseä kohtaan; omat mokat, ärsyttävät piirteet ja suora epäreilu moukkamainen käytöskin kuitataan "olen vain inhimillinen ihminen, kukaan ei ole täydellinen" - selityksellä ja olan kohautuksella, ja oletetaan muidenkin ymmärtåvän tai ainakin että heidän "pitäisi" ymmärtää. Mutta tämä upea armollisuus ei sitten koskaan koske ketään muuta. Hirveä haloo, haukkuminen, uhriutuminen, draamailu ja välit poikki, jos joku muu sattuu tekemään jonkun pienenkin virheen. 

Eli ehkä siis itsereflektoinnin puutetta tai osaamattomuutta. 

Sitten sellainen toisten ihmisten suunnitelmien, unelmien tai tavotteiden lyttääminen heti kun toinen kertoo niistä. Pahimmassa tapauksessa tällaiset ihmiset lyttäävät toisen idean, mutta hetken päästä tekevät sen sitten itse, tokikaan eivät enää muista yhtään kuinka hetki sitten se oli "tosi huono ja typerä idea, joka ei voi onnistua ja hölmöä yrittääkään". 

Vierailija kirjoitti:

Itsekeskeisyys. Maailma pyörii oman navan ympärillä ja haluaa myös muiden maailman pyörivän itsensä ympärillä. Monet itsekeskeiset ihmiset ovat jopa herkkiä loukkaantumaan, kun nähdään loukkauksia siellä missä niitä ei ole, koska kaikki asiat heijastetaan omaan itseen.

Nyt kyllä loukkaannuin tästä kommentista! Olen raivoissani...! 

Ylikorostunus autoritärisyys. 

Näitä tapaa erityisesti työelämässä mutta näistä vaikeimmat tapaukset tekevät sitä myös vapaalla jolloin he olettavat että he voivat määräillä ja säätää esim sukulaisten, ystävien, harrastustuttujen elämää ja asioita oman mielensä mukaan ja olettavat että vapaalla ollessakin ihmiset tottelevat heitä. Ja kun muut ei tottelekaan niin he ovat ihan ihmeissään ja usein vain kiristävät otetta ja pyrkivät keinolla millä hyvänsä pääsemään päämääräänsä. Tällaiset ihmiset riitaantuvst hyvin helposti lähes kenen tahansa kanssa koska he eivät voi sietää sitä että heidän (itse itselleen oikeutettua)  autoritäärisyyttä kyseenalaistetaan.

Toiselta nimeltää tämä persoona on tyranni.

Vierailija kirjoitti:

Jatkuva puhuminen ja juoruilu. Saattaa alkaa puhumaan jonkun tuttunsa asioista vaikka keskustelun toinen osapuoli ei edes tunne kyseistä tyyppiä. Kuuluuko näissä tilanteissa vain nyökkäillä ja esittää kiinnostunutta? Myötähäpeä iskee, kun kertoo juttua jonkun itselleni tuntemattoman henkilön ruumiin eritteistä ja sairauksista.

Tämä! Tämmöinen on todella vahingollista sitä kohtaan, kenestä siinä puhutaan. Toisesta saadaan ihan väärä käsitys. Kuulijan pitää olla tässä kohtaa se fiksu ja jättää juoruilijan jutut omaan arvoonsa. Mikä pointti siinä on, että puhut kolmannesta osapuolesta, jota kuulijasi ei edes tunne? 

Ääretön kilpailun ja lyttäyksen halu, oli asia mikä hyvänsä.

ärsyttää asenteellisuus ja neuvominen niitä kohtaan joiden elämästä ei ole kokemusta.

Itsekeskeiset ja dominoivat ihmiset jotka olettaa aina että heidän asia on ensinnäkin tärkeämpi kuin muiden. Nämä ihmiset on juuri niitä jotka puhuu usein just muiden päälle ja vetävät jutun aina itseensä. Usein myös niitä jotka tykkää edes vähän kehuskella joillain asioilla joita itse pitävät merkittävinä ja keskivertoa parempina. Kehuskelun huomaa siitä että he toistaa näitä samoja asioita ikäänkuin jotain maneeria että kuulijat varmasti ymmärtää miten erinomainen hän tai vaikka hänen jälkikasvunsa on. 

Olin hiljattain pitkästä aikaa, varmaan vuoteen puhelimitse yhteydessä lähes koko ikäni tuntemaani ystävään, puheli kesti lähes tunnin, hän ei kysynyt kertaakaan minun asioistani mitään. Puhui vaan itsestään ja aikuisten lastensa erinomaisuudesta ja leveili rahoillaan ja kuinka hän ja miehensä tekee sitä ja tätä jne. Sanoin muutaman lauseen johon hän ei noteeraa tsi sanoo pari sanaa ja juttu jatkuu "minähän.....  tai meillähän.....   tätä toistuu tunnin verran. 

Kun taas puhelu loppu siihen et hänen pitää lopettaa niin istuin hetken hiljaa ulos kaukaisuuteen katsellen ja olo oli ihan tyhjä. Näinkö tämä TAAS meni, ei oo todellista. Montakohan tuntia tai päivää tuon ihmisen kanssa pitäs olla fyysisesti vaikka samassa huoneessa että hän saisi puhuttua niiiiin paljon itsestään ja kehuttua kaiken juurimutiaan myöten mistä ikinä keksii leveilyä, että hänelle riittäisi ja hän jaksaisi kuunnella toista. Ja huom vain kuunnella eikä yhtään pyrkisi siirtämään juttua omaan tilanteeseensa tai alkaa puhumaan omadta näkökulmasta vaan jaksaisi keskittyä aidosti toiseen ihmiseen. 

Juoruilu (miksi ei voi kutsua juorun kohdetta mukaan keskusteluun, kun keskustellaan hänen elämästään? Hän voisi sitten itse halutessaan korjata väärinäsitykset) ja sitten toisia ihmisiä vahingoittava toiminta, jolle ei tee mitään, vaikka siitä on tietoinen (esimerkiksi parveketupakointi)

Kyllä se persut on pitkä miinus.

Makuupussitakkius

Saituus ja ahneus.

Tärkeily

Posketon uteliaisuus yhdistettynä siihen, että sitten kuitenkin sepittelee asioita omasta päästään, vaikka hänelle olisi kerrottu kuinka asiat on.

Olen jo siinä iässä, että elän niinkuin itse haluan. Nuorempana miellyttäminen ja kompromissit olivat arkipäivää. Suoraan sanoen en ole enää liian kiltti. Ikä tekee myös itsevarmuuden vahvistumisen. Ehkä sen vuoksi en vihaa mitään. En tiedä onko muilla näin? Tässä iässä jos joku asia tai ihmissuhde ei toimi, joku inhottaa, ärsyttää tai vihastuttaa: yksinkertaisesti poistan sen elämästäni. Olipa se ihminen, talo, työpaikka, kynä tai liian pienet kengät. Vuoden sisään olen poistanut elämästäni turhia sukulaisuus- ja kaveruussuhteita. Syitä; feikkiys epärehellisyys kateus ahneus mustasukkaisuus teeskentelevä välittäminen vailla aitoutta "koska täytyy". Ei täydy. Ei minun eikä äkenenkään muunkaan. Yhtään mitään.

N56

Epäluotettavuus, että henkilö on kaikin tavoin luihu ja pahantahtoinen. Onneksi tämä on yleensä jo olemuksesta havaittava piirre ihmisessä, vaikka hän ei olisi vielä suutaan avannut. Mainekin saattaa kiiriä edelle.

Löytää kaikista ihmisistä ensin ne negatiiviset puolet ja haukkuu koko ajan muita.

On ilkeä kaikille ja ei hyväksy ketään sellaisena kuin on.

Turhan tärkeily, kaksinaismoralismi, juoruilu, ulkokultaisuus.

Se, kun tehdään omista ongelmista toisten ongelmia esim. kolataan lumet naapurin tontille, kusetetaan koiraa toisten pihoissa, pysäköidään auto laittomaan paikkaan muiden esteeksi. Ja syyhän on aina kaikissa muissa.