Mikä luonteenpiirre sinua ärsyttää/inhottaa muissa ihmisissä?

kyllä se on se uteliaisuus jota naiset etenkin viljelevät

Pissismäisyys. Hihihihi ja tirsk.

Hapenviejät.

Kaikenlainen vieraanpelko, ei uskalleta kokeilla mitään uutta.

Olen tainnut tämän kertoa täällä aiemminkin, mutta kerrotaan nyt uudestaan: kerran järjestin illanistujaiset joissa tarjoilin korealaista ruokaa ja yksi aikuinen vieras äänekkäästi yökötteli ruokavaihtoehtoja ("Yäk, mitä toi on?", "Hyi, en syö."), kertoi ettei tarjolla ole mitään syömäkelpoista eikä muutenkaan aio syödä millään risuilla (= puikoilla).  Muut vieraat pitivät ruuasta oikein paljon, ottivat innoissaan reseptejä vastaan ja ovat sen jälkeen tulleet innolla takaisin ruokapöytääni. :)

Kaiken taivastelu. Voi kauheaa, hyvänen aika, onpa nyt hirveää... Siis myös asioista, jotka nyt eivät mitenkään erityisen kamalia ole.

Menee turhaan energiaa ja tulee vaan huono fiilis itsellekin, kun toinen tekee jostain pikku jutusta kauhean numeron.

Aikuisen ihmisen ruokanirsous. Minusta on tosi noloa, että ei uskalla maistaa mitään uusia ruokia ja valittaa sitten maistamatta, että tyyliin kaikki paitsi hampurilaiset on pahaa. Lapsellista touhua.

Kaksi inhokkia ylitse muiden on ehdottomasti se, kun ihminen ei voi iloita toisen puolesta. Eli kateellisuus. En ole ikinä ymmärtänyt sitä!

Sekä ylpeys/ylimielisyys. Kun toista ihmistä kohdellaan alempiarvoisena kuin itse on.

Marttyyrius. Vainoharhaisuus.

Vietin kesällä pakosta muutaman viikon ihmisen kanssa, joka oletti koko ajan muiden ajattelevan hänestä negatiivisesti ja kommentoi näitä oletuksia kuin valmiiksi. Alkuun olin aivan äimistynyt ja loukkaannuinkin kun ihminen selkeästi ilmaisi pitävänsä mua paskiaisena, vaikkei edes tunnettu. Myöhemmin tajusin, että kyse on jostain huonosta itsetunnosta. Ei se paljoa silti auttanut, paska maku jäi tyypistä kaikkineen.

Eräs tuttu taas harrastaa tuota marttyrointia. "Poistin nyt tämän fb-päivityksen kun se oli niin tyhmä ettei siihen tullut tarpeeksi tykkäyksiä. Olisihan minun pitänyt itsekin tajuta, että te pitäisitte tällaista aivan tyhmänä." Argh!! 

Sitten tietenkin ilkeys, epäkohteliaisuus ja sellainen... öö.. yläastemeininki. Että joku pitää sulkea pois ryhmästä ja osoitetaan sitä vaikkapa asettumalla siten että joku jää selän taakse ja siten ulos keskustelusta. 

Ite oon tästä ketjusta päätellen varmaan monen mielestä ärsyttävä, kun sanon esim. ettei mulla ole telkkaria ja monesti kehun sukulaista, joka on noussut vähän julkisuuteen. Olen vain niin ylpeä pojasta :D Juhlistan myös avoimesti omia saavutuksiani, jos olen niiden eteen tehnyt työtä ja jossain onnistunut. (Nostan kyllä esiin toistenkin saavutukset ja yleensä se olen minä joka kaivaa kuoharit esiin kun jollain kaverilla on ilonaiheita.) En kuvittele olevani mitenkään kenenkään yläpuolella enkä osaa varoa tuollaisten asioiden ääneen sanomista. Johtunee siitä, etten voi kuvitella että kukaan yrittäisi sellaisten avulla nousta toisten yläpuolelle tai kukaan voisi luulla että minä yritän.

Kateus, tuo piirre jota ei melkein kukaan myönnä, mutta tuo on yksi vallitsevimmista luonteenpiirteistä ihmisissä. Ohjailee kauheasti ja aiheuttaa paljon näitäkin ärsyttäviä puolia joita tässä on moni lueteltu. Kateus on ihan ok tiedostettuna, koska silloin se muuttuu enemmän ihailuksi eikä ole tuhoavaa itseään tai muita kohtaan. Harva kuitenkaan kykenee siihen.

Yksinkertaisuus. Enkä tällä tarkoita mitään "Häh, onx lontoo usassahh??"-tyhmyyttä, vaan sellaista täydellistä sosiaalisten taitojen puutetta: Ihmistä, joka saattaa tietämättään olla vaikka kuinka töykeä, tahditon ja itsekäs ja sitten, kun saa paskaa niskaansa, niin ei ymmärrä tehneensä mitään väärää ja on niiiiin väärinkohdeltua että... Tämmöiset tolvanat eivät osaa lukea kehonkieltä, eivätkä ymmärrä, että muilla ihmisillä saattaa olla eri elämänkatsomus ja mielipiteet asioista, kuin tolvanoilla itsellään ja näiden kanssa tulee kokoajan väärinkäsityksia eri asioista, kun eivät tajua aina selkokieltäkään.

Usein nämä ihmiset ovat joko uskovaisia, tai niitä, joilla ei ole ennen aikuisikää ollut koskaan ystäviä, eikä juuri muitakaan ihmiskontakteja perheen lisäksi.

Ainainen negatiivisuus sekä pessimistisyys. Nirsous on kyllä kans aina paha.

Muiden ihmisten valintojen kommentointi ja jatkuva neuvominen, se on itsensä ylentämistä ja tungettelua verhottuna hyvää tarkoittavaan "auttamiseen". Mikä on tämä oletus, että muut eivät osaa ajatella omasta puolestaan? Tosin olen tullut siihen päätelmään, että näillä kaikkitietäjillä on itsellään huono itsetunto. Pitäisi  antaa toisille ihmisille sen verran elintilaa, että jokainen saa omat päätöksensä tehdä itse - jos et ole äitini ja minä alle 18-v. 

Se kun ei ymmärretä, että hänen makunsa ja tyylinsä ei ole se ainoa oikea ja absoluuttinen totuus. Minä ostan esim. itselleni takin ja jonkun ääliön pitää tulla kommentoimaan miten se ei ole hänen tyyliään. Mitä helvettiä? Minä taas tykkään siitä takista ja en kaipaa muiden mielipiteitä.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä mikä luonteenpiirre tämä on, mutta tunnen naisen, joka kuvittelee kaikkien miesten yrittävän iskeä häntä aina ja kaikkialla, näkee siis iskuyrityksiä siellä missä niitä ei ole.

Esimerkiksi kerran olimme isommalla porukalla yhdessä baarissa ja eräs seurassamme ollut mies lähti tiskille hakemaan uuden juoman ja mennessään kysyi, että haluaako *tämä nainen* myös uuden drinkin, koska hänen lasinsa on tyhjä. Nainen kikatti ja totesi ylimielisesti, että "tuo vaan", jonka jälkeen kääntyi naama loistaen minun puoleeni ja supisi "Näitsä? Tolleen vaan toi *baaritiskille mennyt mies* yritti alkaa iskemään mua tässä kaikkien eessä. Ei oo totta." Nimenomaan, ei ole totta.

Vastaavia tapauksia tulee ilmi lähes päivittäin, ovea hänelle auki pitävistä miehistä lähtien, aluksi se huvitti ja nyt vähän jo ärsyttää.

Ei vitsi, onkoha meillä sama kaveri? 😹 Joku mies pari kertaa vaihtaa sanaa tämän ystävän kanssa, niin hän tunnustaa meille tosi dramaattisesti olevansa ihastunut tähän ja kertovansa jotain ihan ihme merkkejä, jotta tunne olisi molemminpuolinen...

Epäkunnioittava suhtautuminen toisiin, epäkohteliaisuus, epäystävällisyys. Ettei anna toisille tilaa olla.

Negatiivisuus ja valitus. Marttyyriys

Negatiivisuus ja pessimistisyys. Elämässä ja maailmassa on ihan tarpeeksi huonoja asioita muutenkin, niin miksi joidenkin pitää keskittyä jakamaan kaikki negatiiviset huomionsa päivittäin muille. Jotkut kuvittelevat vielä valistavansa sillä tavoin niitä ihmisiä, jotka yrittävät löytää arjesta hyviä asioita ja iloa.

Omasta mielestään "suorapuheiset", jotka laukovat kaikki mahdolliset ilkeydet ilman mitään suodatinta. Jos tästä huomauttaa/ loukkaantuu, on vastaus " en mä millään pahalla", " mä nyt vaan oon tällänen suorasuu" ja heittäydytään marttyyreiksi " parempi etten sano enää mitään"

Sellaiset ihmiset, jotka aina tarvitsevat jonkun porukan ympärilleen tai ainakin sen yhden tukipilarin, jonka perässä kulkea että uskaltavat ylipäätään kai olla olemassa, omia mielipiteitä ei juuri kuule, piiloutuvat yleisen mielipiteen taakse tyyliin "me ajattelemme" näin. Kerrassaan kummallisia ihmisiä.

Ihmiset, jota heittelevät muka hauskoja vitsejä tämän tästä (usein loukkaavia), mutta anna olla, jos heittää samanlaista läppää heille, niin välit on poikki.

Mun mielestä tekopirteys ja yltiöpositiivisuus on todella raivostuttavaa. Ollaan muka niin pirteitä ja iloisia ja myös korostetaan sitä kaikessa tekemisessä. Ja tuo yltiöpositiivisuus, vaikka kaikki olis oikeesti aivan päin vittua ja mikään ei onnistu, mutta ollaan niin aurinkoisia ja ihania että! Hyvä että osaa olla positiivista mutta liika on liikaa tuossakin.

Intissä oli samaan aikaan yksi toinen nainen ja joka aamu kun kaikkia vitutti eikä kiinnostanut niin tää nainen aina tuli nurkan takaa kailottaen "hhhyvää huomenta kaikille voi kun on hieno päivä voi että kun tämäkin on niin ihanaaa!!" Ja oli siis aivan tosissaan. Tosi ärsyttävää