Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Voi itku, ei yhtään rahaa, miten tämmösestä voi selvitä?
02.11.2016 |
Miten voi selvitä, kun on ihan umpikujassa..5-henkinen perhe, ei rahaa ja ruoka alkaa käydä vähiin, kasa maksamattomia laskuja. Pari vuotta pinnistelty ja uskottu parempaan, sitä valoa ei vaan ala näkyä tunnelin päässä ja nyt tuntuu, että kaikki romahtaa..menee koti ja kaikki. Tilanne on niin vaikea senkin takia, että asumme miehen kotitalossa, jonka siis olemme ostaneet ja samalla luvanneet pitää appiukosta huolen loppuelämänsä ja hän siis asuu tässä meidän kanssa. Nyt menee häneltäkin koti. Voi ei, miten tämmösen voi kestää...joo ette voi auttaa, mutta kun pakko jonnekin purkautua. Ja joo varmasti omaakin syytä on, tiedetään, ei olis pitänyt hankkia kolmea lasta, ei ottaa isoa asuntolainaa, ei rempata taloa, ei ryhtyä yrittäjäksi, ei sitä eikä tätä. Kaikki on kuitenkin tehty ja siitä nyt sitten kärsitään. Mitenkähän tässä voi selvitä, että saa edes ruokaa?
Kommentit (323)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap,
Ihan ensiksi tulee mieleen, että te selviätte kyllä, ihan varmasti. Sinulla on selvästi tahtoa selvitä.
Nyt vaan kaikki tuntuu kaoottiselta, mutta, tiedätkö, tulee aika, jolloin te enää muistelette tätä sekavaa kautta. Tämä vaihe menee ohi.
Tosi vaikeassa tilanteessa kannattaa olla itselleen armollinen ja myötätuntoinen.
Sen lisäksi, tutkitustikin, kun on vaikeaa niin se helpottaa, että keskittyy vaikka 5 min päivässä niihin asioihin, jotka on hyvin. Kiittää elämää niistä. Lisäksi voi pyytää apua:)
Tee kaikkesi, jotta voit hyvin. Jos mahd. liiku, käy kävelyllä, mitä tahansa josta sulle tulee hyvä mieli.
Vaikka taloustilanne on heikko, ei se tarkoita ettei välillä saisi olla onnellinen ja iloita.
Ota avuksesi joku keino, jolla saat selkettyä a) omaan ajatteluusi ja b) rahatilnteeseen.
a) Kirjoita vaikka paperille teidän tilanne. Mikä kaikki huolestuttaa. Esim. huolestuttaa, että appi on surullinen.
Sitten voit miettiä, miktä niistä on sellaisia, joihin voitte vaikuttaa. Et esim voi vaikuttaa muiden ihmisten tunteisiin. Et myöskään voi ottaa vastuullesi sisarusten tunteita. Voit silti olla empaattinen. Mitkä asiat ovat sinun vallassasi? Listaa ne. Esim. miehen masennus tms. ei ole sun vastuulla. Sinä voit ainakin laskea kunnolla teille budjetin. Voit ottaa yhteyttä välittäjään/velkoneuvojaan. Voit pitää itsestäsi huolta.
b) Investoit tulevaisuuteenne, ja käytät vaikka 10h kaiken raha-asioidenne selvittämiseen. Teet laskelmat.
Tee kaikki tämä paperille. Se on tärkeää.
Olosi tulee helpottumaan heti, kun sinulla on selkeä kuva tilanteesta. Kun eri mahdollisuudet on pöydällä. Nyt kaikki on teillä vähän epämääräisen tuntuista kaaosta. Ennen kuin hätiköitte toimimaan, tee ensin selvä tilannekuvaus itsellesi.
Ja hyvä ap, muista että vaikka appi ja sukulaiset olisivat kuinka rakkaita tahansa, teillä on oikeus onneen. Asiat tapahtuvat aina jostain syystä, kaikella on tarkoituksensa. Tämä teidän tilanteenne, ei tee teistä huonoja ihmisiä, arvottomia, vaan teillä on oikeus onnelliseen tulevaisuuteen. Te kyllä kestätte senkin, jos muut ovat surullisia talosta, jos siitä joudutte luopumaan. Kyllähän tekin kestätte tätä tilannetta.
Kaikkea hyvää sinulle ja mielelläni kuulisin, mitä mieltä olet.
Kiitos pitkästä viestistäsi! Paljon hyviä ehdotuksia ja varmasti toteutan niitä. Aika monet niistä on jo toteutettukin. Tämä saattaa kuulostaa kaaokselta, mutta ei oikeastaan ole sellainen. Mieheni on tarkka talouden suhteen ja tietää kaikki tulot ja menot tarkalleen, minä en ihan niin tarkasti, mutta tiedän kyllä tilanteen. Yrityksen talous on enemmän miehen vastuulla ja kotitalous minun. Aika paljon ollaan laskelmia tehty niin kotona kuin erään tutun yritysasiantuntijan avullakin ja tilitoimistossa on pohdittu ja tutkittu asioita myös. Silti tuntuu, että aikamoinen umpikuja tämä tilanne nyt on.
Olen tehnyt tuota positiivisuuslistaakin ja todella olen monesta asiasta kiitollinen; aviomiehestä, lapsista, appiukosta, terveydestä. Paljon huonomminkin asiat voisivat olla, paljon pahempaa tapahtua. Niin kauan kuin kaikki ovat hengissä, on asiat hyvin. Mutta jokainen tietää, että kun on oikeasti talousahdingossa, niin kyllä se vaan tuppaa päällimmäisenä mielessä olemaan. Olen harrastanut positiivista ajattelua jo vuosia ja jaksan yleensä aina uskoa hyvään ja olen uskonut nämä pari viimeistä vuottakin, että kyllä lama helpottaa, työt vielä lisääntyy, asiat järjestyy, rahaa alkaa tulla vähitellen entiseen malliin.
En tiedä mikä tässä on pahinta...tietysti kodin menetys on kamalaa kaikille ja mitä enemmän siihen on tunnesiteitä sitä vaikeampaa se on. Ja kun ei ole kyse vain niistä omista tunteista. Yrityksestä luopuminen on myös vaikeaa, mutta ehkä välttämätöntä. Olemme suurella työllä saaneet luotua yrityksen ja se on myös menestynyt ihan hyvin viime vuosiin asti, ei se mikään kultakaivos ole, mutta työpaikka siinä on kummallakin ollut ja välillä on voitu tarjota työkeikkoja ulkopuolisillekin. Vaari surettaa, hän on kärsinyt jo paljon ja me lisäämme sitä vielä hänen viimeisinä vuosinaan, joutuu lähtemään omasta kodistaan.
Jos voisikin kääntää aikaa taaksepäin...vaan ei voi. Tämä on tässä ja nyt ja jotenkin tästä on selvittävä. Kiitos sinulle.
Ajattele lapsiasi voivottelun ja itsesäälin sijaan. SE ON VAIN materiaa ja talo, lapsesi ovat tässä ja nyt.
Laita yritys jäihin, mene töihin ja maksa velkasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Myykää irtainta, että saatte laskut maksettua. Telkkarit, tietsikat, pleikkarit. Montako autoa teillä on? Jos on kaksi, myykää toinen pois. Viekää tavaroita kirpparille.
Myykää vene ja vaihtakaa ne bemarit halvempiin. Espanjan loma-asunto myyntiin.
Sitten yritys konkkaan, ja kohta uusi pystyyn eri toiminimellä ja eri ihmiselle rekisteröitynä.
T: toinen yrittäjä
ahistaa teidän puolesta kirjoitti:
En lukenut ketjua kokonaa, mutta siis kauhea tilanne. Sympatiseeraan, todella. Itselläni myös vain vähän rahaa, mutta puolisoni tienaa hyvin; eli laina ja laskut tulevat hoidettua kyllä ja lasten harrastukset, mutta henk.koht olen köyhä ja hermoilen raha-asioista nykyään koko ajan. Teidän tilanteenne on kuitenkin todellinen ja aivan hirveä onkin. Osaatko tehdä käsitöitä esim. joulumyyjäisiin tai osaatko entisöidä huonekaluja tms...niistä vois saada vähän extraa - joskaan ei ehkä pidemmän päälle ratkaise tilannetta. Entä omaishoitajan "palkka" - onko sellaista olemassa? Entäpä jos kouluttautuisit henkilökohtaiseksi avustajaksi ja hakisit apellesi avustajaksi...( no mä yritän nyt jotain keksiä ). Minne te siitä talosta sitten muuttaisitte , kun kaikki muukin maksaa?
Kiitos! Mun käsityötaidoilla ei kyllä myyntiin voi mitään tehdä, enkä kyllä osaa huonekalujakaan entisöidä. Olen kyllä miettinyt, mitä voisin tehdä myyntiin ja mietin edelleen. On mulla kyllä yrityksessäkin töitä, että aikaakaan ei aivan mahdottomia ole. Omaishoitajaksi ei ole helppo päästä, ensin täytyy käyttää kaikki kotihoidon palvelut, hoidon tarpeen on oltava ympärivuorokautista ja ainakaan vielä se ehto ei ole täyttynyt. Tuosta avustajahommasta en tiedä mitään, siitä pitää ottaa selvä.
Sepä onkin yksi ongelma, minne me lähtisimme? Mistä töitä, asunto? Miten appi pärjäisi. Täällä ei kovin paljon ole ollut riittävän isoja vuokra-asuntoja vapaana ja jos joku onkin, vuokra on lähinnä järkyttävä, sellaiseen ei kannata lähteä. Paitsi jos hakee yrityksen konkurssiin, antaa kaiken mennä miten menee jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et ap vastaa kysymyksiin paljonko asumiskulunne ovat nyt, onko asuntolaina jo lyhennysvapaalla ja paljonko yrityksestä saatte realistisesti tuloja per kuukausi?
On ihan mahdoton neuvoa, jos ei tiedä näitä tärkeimpiä tulo- ja menotietoja.
Asuntolainan lyhennysvapaat (2 v) on jo käytetty ja enempää ei pankilta heru. Yrityksestä saatavat tulot vaihtelevat joka kuukausi. En tiedä mitä hyötyä olisi tänne laittaa jotain lukuja. Meillä ei tuhlata, eikä ole mitään mistä säästää, kaikki on jo niistetty minimiin.
Jos et itsekään tiedä asumiskulujanne tai tulojanne, olette todellakin pulassa. Ihan ensimmäinen homma tuossa on OIKEASTI SELVITTÄÄ ne kulut ja tulot! Ette voi tehdä taloudellisia päätöksiä ilman näitä tietoja.
--> Jos asumiskulut ovat nyt pienemmät (tai eivät huomattavasti suuremmat) kuin vuokralla, ei teidän kannata myydä taloa.
--> Jos yrityksen tulot ovat pienemmät kuin työttömänä saatavat tuet, ei teidän kannata jatkaa yritystä.
Nämä ovat ne tärkeimmät ja isoimmat kysymykset mihin teidän pitäisi kyetä vastaamaan. Muuten teette mahdollisesti vielä huonompia päätöksiä, ja ajatte itsenne pahempaan suohon.
Kuten sanoit, niin jos/kun olette jos kaikessa pienessä säästäneet sen minkä voitte, niin et sinä täältä hyödy saada neuvoja "vaihtakaa kahvi halvempaan". Tässä vaiheessa pitää tehdä ne suuret päätökset, ja niitä ei voi tehdä ilman lukuja. Kukaan ei voi keksiä teille jotain taikakeinoa, jos ette edes itse ole perillä taloudenne tilasta muuten kuin "rahat ei riitä" -tasolla.
Ja ei millään pahalla, mutta jos yrittäjänä et pysty lonkalta vastaamaan kysymykseen "paljonko yritys tuottaa tuloja per kuukausi", niin ei ihmekään ettei yrityksenne kannata. Ette ilmeisesti ole seuranneet yrityksen taloutta kovinkaan tarkkaan, kun luvut eivät tule kysyttäessä suoraan tyyliin "vaihtelee välillä 200-1000e kuussa, keskimääräinen yrityksesta nostettu tulo on ollut edellisen kuuden kuukauden aikana 859 euroa kuussa". Laita tämä asia nyt ihan ensimmäisenä kuntoon.
Kyllä ap varmaankin tietää, muttei halua kertoa.
Miehensä tekee ympäripyöreitä päiviä, joten kuulostaa siltä, että yhteiset tulot ylittävät työttömyyskorvauksen, jos tilaajat vain maksaisivat laskut.
Tapasi neuvoa kuulostaa muuten niin vakuuttavalta, että tekee mieli kysyä, teetkö työksesi jotain konsultointihommaa?
Jos ei halua kertoa, niin sitten pitäisi ymmärtää että muiden on mahdoton neuvoa. Ei kukaan voi sanoa mikä vaihtoehto on paras, jos ei tiedä lukuja vaihtoehtojen takana.
Ympäripyöreät päivät eivät paljoa vatsaa täytä, jos tilaajat eivät maksa. Ts. tässäkin tärkeintä on se paljonko työstä tulee TULOJA, ei se, paljonko työtä tekee.
Ja tavallaan kyllä :). Tällaisia asioita ja tilanteita pitää lähestyä puhtaasta faktapohjalta, pelkkä "ei ole rahaa" tai "koti on rakas" eivät auta tekemään talouspäätöksiä millään lailla. Jo oman henkisen hyvinvoinnin kannalta ne luvut pitää olla selvillä, koska lukuja on paljon helpompi käsitellä ja arvioida kuin epämääräistä pahan olon suota siitä, että ei ole ruokaa. Siinä vaiheessakin jos/kun sisarusten kanssa joutuu asiasta keskustelemaan, on huomattavasti helpompi lyödä luvut tiskiin kuin vaan valitella epämääräisesti ahdinkoaan. Luvut ovat faktoja, niitä vastaan ei voi väitellä. Tässähän oikeasti voi vaikka olla tilanne ettei taloa kannata myydä, joten turha vielä itkeä miten ukille käy.
Aivan, sanoinkin, että tuloja tulee, jos tilaajat maksavat.
Jos töistä ei saa enää takuuvarmasti maksua, on ap:n varmaan ihan oikeasti vaikea arvioida kuukausituloja. Vuosi sitten samalla työmäärällä se saattoi olla X verran, mutta nyt ... kuka tietää. Ehkä 20 prosenttia vähemmän, ehkä vielä sitäkin vähemmän.
Lapsille tärkeintä on se, ettei ole nälkä, vanhemmat ovat terveitä ja toiveikkaita ja perheessä riittää rakkautta. Tämä voi olla osoitus elämän realiteeteistä. Jotkut sitten kärsivät tilanteesta aikuisena ja pyrkivät viimeiseen asti välttelemään vastaavaa (jos kokevat, että tämä oli maailmanloppu) tai sitten näkevät, että kappas, kaikesta voi selvitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Muija, muidu, pullamössökermaperseet, kermaperseet" - mahtavaa kielenkäyttöä aggressiivisella asenteella, oletko joku viinaanmenevä elämämkoululainen? Tunnen pari sellaista ja hekin aina syyttävät, kuinka elämä on juuri heille ollut epäreilu (vaikka ihan samat eväät ovat saaneet).
Joo olen. Muuta kysyttävää?
Mikäs oli Ap:n koulutus?
En syytä elämää, vaan pullamössökermaperseitä jotka itkevät kun joutuvat alkaa elämään kuten muutkin.
Elämään kuten muutkin? Ei kuule suurin osa suomalaisista elä kuten sinä, ruikuttaen surkeaa kohtaloaan, johon ihan itse on enimmäkseen syyllinen. Kerro nyt jo mikä sua on estänyt menestymästä yhtään missään tai edes yrittämästä. Onneksi kaikki ei ole kaltaisiasi kermaperseruikuttajia, joille kaikki pitäisi ilmaiseksi kantaa nassun eteen. Ootat varmaan siellä vuokrakämpäsässäsi, että joku tulee ja pelastaa sut kurjalta elämältäsi ja tarjoaa isopalkkaista työtä. Äh, ei työtä, vaan voitat sittenkin lotossa. No, varmaan löytäisit valittamista sittenkin. Kaikki on sulle niin ilkeitä, vaikka itse olet kiltti ja kaltoinkohdeltu. Nyyh.
Ap se taisi tämän ketjun aloittaa ja ruikuttaa. En minä :)
Onko ap tehnyt töitä? Kouluttautunut? Minä olen. En ole odottanut laakereillani että joku tulee ja pelastaa, ap:n avaama ketju on otsikolla" Voi itku, ei yhtään rahaa, miten tämmöisestä voi selvitä?" Miten joku voi päästää taloutensa tuollaiseen kuntoon, ihminen jolla on lapsia? Kyllä ne lapset ja heidän hyvinvointinsa ovat tärkeämpiä kuin se talo. En ymmärrä en, miten joku, kuten ap, voi laittaa materian lastensa hyvinvoinnin edelle? Huom. tämä ap, on feikki tai ei, itkee sitä ettei ole rahaa ostaa ruokaa, ja siltikään ei ole valmis luopumaan talostaan tai menemään töihin.
Kyllä toi kermaperseilyä on lamasuomessa valittaa kun "talo menee alta". Haloo, sitä voi edelleen mennä töihin ja muuttaa vuokralle!
Vaikka feikki taidat olla sinäkin,ap itsekö siellä? Ketjujen nosteluun on monia keinoja ;)
Ei kukaan voi olla noin pihalla jos oikeasti on perheellinen ihminen että antaa tilanteen mennä noin pahaksi, jättää laskut maksamatta jne. Ai niin, se hän on suomalainen tapa "yrittää":)
Mikä sinun ongelmasi on? En tiedä enkä tunne sinua, sinäkö tiedät meidän tilanteen? Vastauksena kysymykseesi, olen kouluttautunut, ilman koulutusta en työtäni osaisi tehdä. Työtä olen tehnyt n. 20 v + nuoruuden kesätyöt ja opiskelujen ohessa tehdyt osa-aikatyöt.
Tottakai lapset menee kaiken materian edelle, ei meillä edes ole mitään "rikkauksia", ei kannata ainakaan kadehtia, jos se oli vuodatuksesi syy. Ja kaikki mitä omistetaan, on omalla työllä hankittu, mitään tukia ei yrittämiseen olla koskaan saatu, jos sitä pelkäät. Lainarahalla on yritys laitettu pystyyn, niinkuin suurin osa muistakin yrittäjistä tekee.
Paranna vähän ulosantiasi, niin keskustelu kanssasi voisi olla antoisampaa. Koita pärjäillä, jos sinullakin on vaikeaa.
ahistaa teidän puolesta kirjoitti:
En lukenut ketjua kokonaa, mutta siis kauhea tilanne. Sympatiseeraan, todella. Itselläni myös vain vähän rahaa, mutta puolisoni tienaa hyvin; eli laina ja laskut tulevat hoidettua kyllä ja lasten harrastukset, mutta henk.koht olen köyhä ja hermoilen raha-asioista nykyään koko ajan. Teidän tilanteenne on kuitenkin todellinen ja aivan hirveä onkin. Osaatko tehdä käsitöitä esim. joulumyyjäisiin tai osaatko entisöidä huonekaluja tms...niistä vois saada vähän extraa - joskaan ei ehkä pidemmän päälle ratkaise tilannetta. Entä omaishoitajan "palkka" - onko sellaista olemassa? Entäpä jos kouluttautuisit henkilökohtaiseksi avustajaksi ja hakisit apellesi avustajaksi...( no mä yritän nyt jotain keksiä ). Minne te siitä talosta sitten muuttaisitte , kun kaikki muukin maksaa?
sivuhuom. Henkilökohtaiseksi avustajaksi ei tarvitse kouluttautua, siitä saa saman liksan ilman hoitoalan kouluja. Toiseksi lähisukulaiselle ei saa olla henk.koht. avustaja ja kolmanneksi kunnan pitäisi ensin myötää vaarille henkilökohtaisen avun tunteja. Käsittääkseni niitä myönnetään vammaispalvelulain nojalla eli vanhukset eivät niitä edes saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:lle kaikki sympatiat, toivottavasti löydätte jonkin ratkaisun tilanteeseenne. Vaikutat lämpimältä ihmiseltä.
Kermapersejankkaaja sen sijaan voisi hakeutua keskustelemaan jonkun ammattilaisen kanssa katkeruudestaan, ettei tarvitsisi tulla myrkyttämään keskustelupalstoja tuollaisella negatiivisuudella ja toisten mollaamisella. Mikään viesteistäsi ei ole liittynyt millään tavalla ap:n tilanteeseen. Olet vain päästellyt omia höyryjäsi tilanteeseesi täysin syyttömän ihmisen niskaan ja mennyt jopa henkilökohtaisuuksiin. Täysin ala-arvoista käytöstä osaltasi.
Vierailija kirjoitti:
Olette oikeassa niin monessa asiassa, ja tätä ongelmavyyhteä on vaikea lähteä setvimään. Talo siis ostettiin ihan käypäseen hintaan, mutta otettiin huomioon, että appi saa tässä asua loppuelämänsä ja että me hoidamme hänet niin pitkälle kuin mahdollista. Eli ellei nyt ihan täysin vuodepotilas ole loppuaikoina. Ei siis pilkkahinnalla, mutta edullisemmin kuin olisi vieraalle myyty ja kauppakirjaan liitettiin ehto, että hoidamme vaarin. Appi maksaa oman osuuden sähkölaskusta, ruokansa ja henkilökohtaiset kulunsa, eli ei elä meidän kustannuksellamme. Apella oli velkaa kun ostimme häneltä talon, joten ei siitä kovin paljon hänelle jäänyt. Lisäksi on antanut rahojaan muille sisaruksille, mutta ihan tarkasti emme hänen raha-asioitaan tiedä, kun on ne tähän asti itse hoitanut.
Miehen sisaruksista kukaan ei halua ostaa taloa, heidän toiveensa oli, että aikanaan talo jää perikunnan omistukseen, yhteiseksi kesänviettopaikaksi. Välit menivät tuolloin aika viileiksi.
Kun on luvattu ns. syytinki apelle, niin ei voi vaatia vuokraa. En tiedä miten appi suhtautuisi, jos pyytäisimme häneltä rahaa. Hänellä on pieni eläke ja paljon lääkkeitä, en tiedä onko hänellä edes mitään mitä lainata, sen verran hän on sanonut, että on hänellä pankissa arkkurahat. Apesta ei ole ainakaan vielä saanut omaishoidon tukea, koska ei ole ollut niin ison hoidon tarpeessa, ensin pitää käyttää esim. kotihoidon palvelut tappiinsa ja sehän on epävarmaa saako tukea vaikka se myönnettäisiinkin. Jos kunnalla ei ole rahaa, niin sitä ei vaan makseta, näin olen kuullut, mutta pitää nyt ottaa siitäkin lisää selvää, kunhan apen tilanne selviää.
Itselläni on ainoastaan yksi lähisukulainen, jolla on jonkin verran omaisuutta ja hän on sanonut, että hän ei lainaa koskaan kenellekään, kun on kerran joutunut toisen lainan maksamaan,, eikä myöskään takaa kenenkään lainoja. Ymmärrän ihan hyvin. ap
Ilmoitat nyt sisaruksille, että pistätte talon myyntiin, siitä voivat ostaa keskenään kesänviettopaikan. Apelle saot, miten asia on, eli että rahaa ei ole ja joudutte talon myymään. Hän voi sitten lähteä teidän kanssanne muualle asumaan tai mennä yksin palvelutaloon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko kysäistä, että eikö vaari maksa mitään? Se että on asumisoikeus, ei käsittääkseni tarkoita, että asuminen olisi täysin ilmaista. Siis vesi, sähkö, lämmitys, eikö vaarin kuuluisi maksaa osa? Entä ruoka? Syökö vaari omin varoin vai onko teidän ruokapöydässä? Jos ei maksa mitään, niin olisihan sekin muutama sentti talouteen lisää, jos maksaisi.
Vierailija kirjoitti:
Myykää irtainta, että saatte laskut maksettua. Telkkarit, tietsikat, pleikkarit. Montako autoa teillä on? Jos on kaksi, myykää toinen pois. Viekää tavaroita kirpparille.
Toinen auto on myyty jo ajat sitten, siitä saatiin 600 e, eli meillä ei mitään loistopirssejä ole ;). Tämä toinen tarvitaan ehdottomasti, yrityksenkin takia ja tämä on parempikuntoinen ja syö vähemmän. Telkkaria ei ole, vain vaarilla on omansa. Pleikkaria ei ole, tietsikat on pakko olla yrityksen takia. Lukiolaisella on pakko olla läppärinsä, tekevät sillä paljon koulutöitä ja sitä tarvii sitten kirjoituksissakin käsittääkseni. Kaikki nuorimman lapsen vaatteet, kengät ja lelut on viety kirpparille, kahdelta vanhemmalta ei jää mitään, ovat niin vaatimattomia, että riittää kun on 2 farkut ja 2 hupparia kouluun, 1 takki / vuodenaika jne. Ja loppuun kuluttavat. Ylimääräistä myytävää ei oikein ole, kaikki on käyttötavaraa ja jo käytössä kulunutta, esim. sohvalla on ikää 15 v ja päällinen on jo käsinojista rispaantunut. Appiukko antoi minulle äitinsä maitokannun, itkun kanssa myin senkin ja sain sillä ruokarahat perheelle. No, onneksi oli kannu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pakko kysäistä, että eikö vaari maksa mitään? Se että on asumisoikeus, ei käsittääkseni tarkoita, että asuminen olisi täysin ilmaista. Siis vesi, sähkö, lämmitys, eikö vaarin kuuluisi maksaa osa? Entä ruoka? Syökö vaari omin varoin vai onko teidän ruokapöydässä? Jos ei maksa mitään, niin olisihan sekin muutama sentti talouteen lisää, jos maksaisi.
Et varmaan ole jaksanut lukea koko ketjua (ei ihme, en minäkään jaksaisi), mutta olen jo aiemmin selittänyt, että kyllä vaari maksaa osuutensa sähköstä ja ruokansa. Vaari syö kerran päivässä meidän puolella, muut ruuat omallaan, eli puurot, kahvit, iltapalan. Vedestä ei maksa, kuluttaa sitä niin vähän, mutta maksaa siitä edestä koko talon nuohouksen kerran vuodessa. Samoin ostaa esim. pyykinpesujauhetta, kun minä pesen hänen pyykkinsä. Kun siivoan hänen pienen yksiönsä, hän maksaa siitä hieman. Kyllä vaari maksaa osuutensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eix se appiukko saa eläkettä huomenna?
Saahan se appiukko eläkkeen, mutta eihän se ole meidän rahaa. Hän on parhaillaan sairaalassa. Ei meillä ole hänen tililleen käyttöoikeutta tietenkään. Hänellä on paljon sairauksia, on siis jo vanha, lääkkeisiin menee hirveästi rahaa. En tiedä, miten häneltä voisi pyytää, hän ei ole koskaan antanut omasta aloitteestaan ja en tiedä onko siinä kunnossa, että voisi alkaa tilannetta selvittämään. Lisäksi miehellä on sisaruksia, jotka koko ajan muutenkin vahtivat kuin haukat, ettei me vaan käytetä vaarin rahoja.
Lääkkeissä ja sairaanhoitokuluissa on omavastuu ja yläraja, ja kovasti sairasteleva saa eläkkeeseen pienen lisän.
Aloita nyt ongelman selvittäminen sillä, että kannat sossuun kaikki mahdolliset paperit, eli tiliotteet, perheen asumiseen liittyvät ym. tukeen hyväksyttävät laskut, jotta saisitte edes ruokarahaa.
Sitten hakeudutte velkajärjestelyyn. Ei se välttämättä ehkä vaadi edes talon myyntiä, jos siitä ei saa sitä vertaa rahaa, että asunto- ja remonttilaina tulisi maksetuksi.
Miten sen yrityksen laita? Olisko parempi laittaa suosiolla konkurssiin tai ainakin lopettaa, jos siitäkin on enemmän menoja kuin tuloja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei riitä myötätunto ap:lle. Olet kuitenkin saanut nautti ok-talossa joka ei ole vuokraluukku, asumisesta, olet saanut kun olet halunnut 3 lasta jne. Itsellä ei mahdollisuutta mihinkään noista, enkä ikinmaailmassa uskaltaisi ottaa jotain lainaa jos en olisi 100% varma että pystyn maksamaan takaisin.
Olen 40 v, yksi lapsi, työtön, en omista mitään enkä ole koskaan omistanut, asun kaupungin vuokraluukussa. En ota lainaa ja itke jälkeenpäin. Kasva aikuiseksi!
Sappi kiehuu aina kun näitä lukee, kun on itse aikuisina mokattu ja nautittu leveästä elämästä ja sitten itketään. Mitens me, joilla ei ole ollut mitään, KOSKAAN?
Ei ole, koska et ole uskaltanut yrittää ja nyt itket sitä. Ei riitä myötätuntoa pelkuruuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olette oikeassa niin monessa asiassa, ja tätä ongelmavyyhteä on vaikea lähteä setvimään. Talo siis ostettiin ihan käypäseen hintaan, mutta otettiin huomioon, että appi saa tässä asua loppuelämänsä ja että me hoidamme hänet niin pitkälle kuin mahdollista. Eli ellei nyt ihan täysin vuodepotilas ole loppuaikoina. Ei siis pilkkahinnalla, mutta edullisemmin kuin olisi vieraalle myyty ja kauppakirjaan liitettiin ehto, että hoidamme vaarin. Appi maksaa oman osuuden sähkölaskusta, ruokansa ja henkilökohtaiset kulunsa, eli ei elä meidän kustannuksellamme. Apella oli velkaa kun ostimme häneltä talon, joten ei siitä kovin paljon hänelle jäänyt. Lisäksi on antanut rahojaan muille sisaruksille, mutta ihan tarkasti emme hänen raha-asioitaan tiedä, kun on ne tähän asti itse hoitanut.
Miehen sisaruksista kukaan ei halua ostaa taloa, heidän toiveensa oli, että aikanaan talo jää perikunnan omistukseen, yhteiseksi kesänviettopaikaksi. Välit menivät tuolloin aika viileiksi.
Kun on luvattu ns. syytinki apelle, niin ei voi vaatia vuokraa. En tiedä miten appi suhtautuisi, jos pyytäisimme häneltä rahaa. Hänellä on pieni eläke ja paljon lääkkeitä, en tiedä onko hänellä edes mitään mitä lainata, sen verran hän on sanonut, että on hänellä pankissa arkkurahat. Apesta ei ole ainakaan vielä saanut omaishoidon tukea, koska ei ole ollut niin ison hoidon tarpeessa, ensin pitää käyttää esim. kotihoidon palvelut tappiinsa ja sehän on epävarmaa saako tukea vaikka se myönnettäisiinkin. Jos kunnalla ei ole rahaa, niin sitä ei vaan makseta, näin olen kuullut, mutta pitää nyt ottaa siitäkin lisää selvää, kunhan apen tilanne selviää.
Itselläni on ainoastaan yksi lähisukulainen, jolla on jonkin verran omaisuutta ja hän on sanonut, että hän ei lainaa koskaan kenellekään, kun on kerran joutunut toisen lainan maksamaan,, eikä myöskään takaa kenenkään lainoja. Ymmärrän ihan hyvin. ap
Ilmoitat nyt sisaruksille, että pistätte talon myyntiin, siitä voivat ostaa keskenään kesänviettopaikan. Apelle saot, miten asia on, eli että rahaa ei ole ja joudutte talon myymään. Hän voi sitten lähteä teidän kanssanne muualle asumaan tai mennä yksin palvelutaloon.
Näin tässä on varmasti kohta tehtävä. Siis ei sisaruksilla ole mitään osaa tähän taloon, meidän tämä on, ei sisarukset ole esteenä myynnille. Se oli aikanaan kaupan ehtona, että jos ostamme talon, on tässä apelle koti ja hoito loppuiäksi. Se tyynnytti silloin miehen sisaruksia. Nyt siis pettäisimme lupauksemme, mutta en minä siinä niitä sisaruksia ajattele, vaan nimenomaan vaaria itseään. Kun meidän lapset oli pieniä koululaisia, he saivat tulla kotiin vaarin luokse koulusta. Vaari paistoi lettuja, teki lämppäreitä, teetätti läksyt, vei lapsia pyöräilemään, retkelle, uimaan...se oli sellainen yya-sopimus. Vaari auttaa meitä ja me sitten häntä kun sen aika on. Kauheaa pettää lupaus..jää kuin velka maksamatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Muija, muidu, pullamössökermaperseet, kermaperseet" - mahtavaa kielenkäyttöä aggressiivisella asenteella, oletko joku viinaanmenevä elämämkoululainen? Tunnen pari sellaista ja hekin aina syyttävät, kuinka elämä on juuri heille ollut epäreilu (vaikka ihan samat eväät ovat saaneet).
Joo olen. Muuta kysyttävää?
Mikäs oli Ap:n koulutus?
En syytä elämää, vaan pullamössökermaperseitä jotka itkevät kun joutuvat alkaa elämään kuten muutkin.
Elämään kuten muutkin? Ei kuule suurin osa suomalaisista elä kuten sinä, ruikuttaen surkeaa kohtaloaan, johon ihan itse on enimmäkseen syyllinen. Kerro nyt jo mikä sua on estänyt menestymästä yhtään missään tai edes yrittämästä. Onneksi kaikki ei ole kaltaisiasi kermaperseruikuttajia, joille kaikki pitäisi ilmaiseksi kantaa nassun eteen. Ootat varmaan siellä vuokrakämpäsässäsi, että joku tulee ja pelastaa sut kurjalta elämältäsi ja tarjoaa isopalkkaista työtä. Äh, ei työtä, vaan voitat sittenkin lotossa. No, varmaan löytäisit valittamista sittenkin. Kaikki on sulle niin ilkeitä, vaikka itse olet kiltti ja kaltoinkohdeltu. Nyyh.
Ap se taisi tämän ketjun aloittaa ja ruikuttaa. En minä :)
Onko ap tehnyt töitä? Kouluttautunut? Minä olen. En ole odottanut laakereillani että joku tulee ja pelastaa, ap:n avaama ketju on otsikolla" Voi itku, ei yhtään rahaa, miten tämmöisestä voi selvitä?" Miten joku voi päästää taloutensa tuollaiseen kuntoon, ihminen jolla on lapsia? Kyllä ne lapset ja heidän hyvinvointinsa ovat tärkeämpiä kuin se talo. En ymmärrä en, miten joku, kuten ap, voi laittaa materian lastensa hyvinvoinnin edelle? Huom. tämä ap, on feikki tai ei, itkee sitä ettei ole rahaa ostaa ruokaa, ja siltikään ei ole valmis luopumaan talostaan tai menemään töihin.
Kyllä toi kermaperseilyä on lamasuomessa valittaa kun "talo menee alta". Haloo, sitä voi edelleen mennä töihin ja muuttaa vuokralle!
Vaikka feikki taidat olla sinäkin,ap itsekö siellä? Ketjujen nosteluun on monia keinoja ;)
Ei kukaan voi olla noin pihalla jos oikeasti on perheellinen ihminen että antaa tilanteen mennä noin pahaksi, jättää laskut maksamatta jne. Ai niin, se hän on suomalainen tapa "yrittää":)
Mikä sinun ongelmasi on? En tiedä enkä tunne sinua, sinäkö tiedät meidän tilanteen? Vastauksena kysymykseesi, olen kouluttautunut, ilman koulutusta en työtäni osaisi tehdä. Työtä olen tehnyt n. 20 v + nuoruuden kesätyöt ja opiskelujen ohessa tehdyt osa-aikatyöt.
Tottakai lapset menee kaiken materian edelle, ei meillä edes ole mitään "rikkauksia", ei kannata ainakaan kadehtia, jos se oli vuodatuksesi syy. Ja kaikki mitä omistetaan, on omalla työllä hankittu, mitään tukia ei yrittämiseen olla koskaan saatu, jos sitä pelkäät. Lainarahalla on yritys laitettu pystyyn, niinkuin suurin osa muistakin yrittäjistä tekee.
Paranna vähän ulosantiasi, niin keskustelu kanssasi voisi olla antoisampaa. Koita pärjäillä, jos sinullakin on vaikeaa.
Taidat olla Sanomalla töissä tai muuten outo tapaus?
Sinä itket ettei ole yhtään rahaa ja laskut erääntyvät, etkä ole valmis tekemään mitään asialle?
Itselläni ei ole vaikeaa, sillä elän suu säkkiä myöden. Olen onnellinen vaatimattomasta elämästäni ja siitä että voin ostaa lapselle ruokaa ja tavaraa vielä omalla rahalllani, en velaksi. Velkaa ei ole eikä tule.
Se ettei tunnearvojen vuoksi ole valmiita luopumaan talosta tai yrityksestä jos on lapsia, on vastuutonta eikä sinua sääli auta jonkun on sanottava asiat suoraan.
Lapset sopeutuvat eivätkä myöhemmin haikaile talon perään, sellainen taika on lapsilla. Katsovat tulevaan ja niin sinunkin pitäisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo ap vaikuttaa harvinaisen lämpimältä ihmiseltä, joita edes harvoin enää nykyään tapaa. Kantaa huolta perheestään ja jopa appiukostaan, jota ei moni todellakaan tee. Ovat ehkä miehensä kanssa tehneet arviointivirheitä taloudessaan, mutta eivät ole kyllä ainoita. Ja tämä lama koettelee aika suurta osaa kansasta ja varsinkin pienyrittäjiä. Aika monet ovat lähteneet yrittäjiksi kun työpaikka on mennyt alta, eivätkä ole halunneet jäädä pitkäksi aikaa työttömäksi.
Kauhea ajatus, että kaikki pitäisi osata ennakoida, tietysti on hyvä tehdä suunnitelmat ja koettaa pysyä niissä, mutta kun ei voi kaikkea tietää, jos voisi, ei tässä maassa olisi yhtään työtöntäkään. Elämähän jää kokonaan elämättä, jos mitään ei uskalla edes yrittää. Mun mielestä ap ei ole mikään katkera ruikuttaja, joka tässä syyttää muita tilanteestaan, vaan ihan ottaa vastuun siitä itse.
Hyvä teksti! Juuri näin. Eihän tässä elämässä voi tehdä tai suunnitella koskaan mitään, jos ei uskalla olla yritteliäs ja ottaa riskejä. Jäisi lapset tekemättä, yritykset perustamatta ja asunnot ostamatta. Olen todella allerginen tuollaiselle "mitäs läksit!!!" -tyyliselle ilkkumiselle ja syyllistämiselle, mitä täällä av:lla jaellaan innokkaasti.
Just tuon takia varmaan monilla on niin vaikeaa sitten kun kaikki menee. Ei saa tukea ja ymmärrystä, vaan ilkkumista. Aika monta kertaa olen kuullut kun joku yrittäjä on tehnyt konkurssin, että mitäs alkoi isottelemaan, sen siitä saa, ihan oikein jne. Onkohan tämä ihan suomalainen tapa? Usassa epäonnistuminen on normaalia ja ei kun uutta yritystä pystyyn. Ja toisia kannustetaan yrittäjyyteen, ei olla kateellisia, vaan ajatellaan, että "minäkin haluan menestyä".
Olen ollut luennolla, jossa tämä oli aiheena. Harvoja luentoja, jotka ovat jääneet mieleen hyvin.
Ydin oli jotakuinkin se, että esim Jenkeissä arvostetaan yrittäjää, jolla on konkurssi takana, mutta Suomessa se on epäonnistuminen ja häpeä. Eli kyllä on suomalainen tapa.
"Vain suomalainen on valmis maksamaan 50 € siitä, että naapuri menettäisi 100 €."
kuvaa hyvin suomalaista mentaliteettia. Aika surullista, olisiko suomalaisten aika hankkia itsetunto.
Se on muuten myytti, että suomalaiset olisivat jotenkin erityisen kateellisia ja valmiita maksamaan siitä että toisella menee huonosti. Asiaa on tutkittu ja samanlaista mentaliteettia on muuallakin. Ei tässäkään ketjussa ole montaa mätää omenaa joukossa, ihmeellisen paljon tukea ap on saanut, mielestäni.
Kyllä se vaari ymmärtää että kun on pakko myydä niin on pakko. Eihän sille mitään voi. Olihan hänelläkin velkaa kun ostitte sen talon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei riitä myötätunto ap:lle. Olet kuitenkin saanut nautti ok-talossa joka ei ole vuokraluukku, asumisesta, olet saanut kun olet halunnut 3 lasta jne. Itsellä ei mahdollisuutta mihinkään noista, enkä ikinmaailmassa uskaltaisi ottaa jotain lainaa jos en olisi 100% varma että pystyn maksamaan takaisin.
Olen 40 v, yksi lapsi, työtön, en omista mitään enkä ole koskaan omistanut, asun kaupungin vuokraluukussa. En ota lainaa ja itke jälkeenpäin. Kasva aikuiseksi!
Sappi kiehuu aina kun näitä lukee, kun on itse aikuisina mokattu ja nautittu leveästä elämästä ja sitten itketään. Mitens me, joilla ei ole ollut mitään, KOSKAAN?
Ei ole, koska et ole uskaltanut yrittää ja nyt itket sitä. Ei riitä myötätuntoa pelkuruuteen.
Niin, tuolla logiikalla Ap ei ole yrittänyt tarpeeksi?
Alue: Aihe vapaa
Ap se taisi tämän ketjun aloittaa ja ruikuttaa. En minä :)
Onko ap tehnyt töitä? Kouluttautunut? Minä olen. En ole odottanut laakereillani että joku tulee ja pelastaa, ap:n avaama ketju on otsikolla" Voi itku, ei yhtään rahaa, miten tämmöisestä voi selvitä?" Miten joku voi päästää taloutensa tuollaiseen kuntoon, ihminen jolla on lapsia? Kyllä ne lapset ja heidän hyvinvointinsa ovat tärkeämpiä kuin se talo. En ymmärrä en, miten joku, kuten ap, voi laittaa materian lastensa hyvinvoinnin edelle? Huom. tämä ap, on feikki tai ei, itkee sitä ettei ole rahaa ostaa ruokaa, ja siltikään ei ole valmis luopumaan talostaan tai menemään töihin.
Kyllä toi kermaperseilyä on lamasuomessa valittaa kun "talo menee alta". Haloo, sitä voi edelleen mennä töihin ja muuttaa vuokralle!
Vaikka feikki taidat olla sinäkin,ap itsekö siellä? Ketjujen nosteluun on monia keinoja ;)
Ei kukaan voi olla noin pihalla jos oikeasti on perheellinen ihminen että antaa tilanteen mennä noin pahaksi, jättää laskut maksamatta jne. Ai niin, se hän on suomalainen tapa "yrittää":)