Lue keskustelun säännöt.
Kilttinaiseus, vaiettu ilmiö
01.11.2016 |
Olen ns. kilttinainen. Olen hiljainen, hyväsydäminen. Minua ei ole koskaan esim. baarissa tultu iskemään. Kaikki miehet aina tulevat iskemään kavereitani, jotka ovat rohkeampia ja joilla on hyvä itseluottamus. Olen aina ollut yksin.
Miksi miehet eivät hyväksy meitä kilttinaisia?
Kommentit (102)
Meillä taitaa olla käsitteellinen ongelma. Mitä on kiltteys? Tuntuu että kaikki ymmärtää sen hieman eri tavalla. Keskustelu on hankalaa, jos ei puhuta samasta asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiltteys, joka tarkoittaa esim. kykyä ja halua kuunnella toista, jakaa mielipiteitä toisen kanssa, haluttomuutta keksiä riidanaiheita, halua valita rahanomaisia ratkaisukeinoja yms., on ihan hyvä asia, jos se ei syö itseä. Itse pidän parempana olla kiltti ja tarvittaessa jämäkkä, ts. tarpeen vaatiessa pidän puoleni enkä anna muiden väärällä lailla käyttää luonteenpiirrettäni hyväksi.
Jämäkkyyttäni olen kehittänyt mm. harrastamalla fyysistä itsepuolustuslajia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kilttinaisella ja kiltillä naisella on eroa. Uskoin sinun tarkoittavan jälkimmäistä. Minä taas olen kilttinainen eli päältäpäin normaali, kunnollinen ja ehkä vähän hiljainen, mutta kun syvissä ihmissuhteissa ilmenee ongelmia, niin esiin astuu persoonallisuushäiriöinen puoli, joka pahimman psykoosin ollessa päällä on vaaraksi muille. Nykyään ymmärrän pysyä ihmisistä loitolla sen sijaan että valittaisin muka muista johtuvaa yksinäisyyttä ja mainosta itseäni kilttinä.
Pysykää erossa kilttinaisista ja kilttimiehistä.
Sä olet nyt vain alkanut keksiä asioille uusia nimityksiä ihan itse. Ei se oikein toimi, tulee sekaannuksia, kun muut ei tiedä mistä puhut. Joutuisit joka kerta selittämään juurta jaksain, mitä tarkoittaa kilttinainen.
Kilttinainen/-mies ei ole mikään virallinen termi, ei edes oikea sana. Itseänsä kuvaamaan sitä kuitenkin käyttävät ihmiset, jotka ovat omasta mielestään kilttejä, kunnollisia ja kertakaikkiaan parasta mitä parisuhdemarkkinoilla on tarjolla, ja siltä se voi aluksi näyttääkin, mutta he hyvin nopeasti esim. huorittelevat naisia jotka eivät halua heidän kanssaan suhdetta ja kutsuvat muita pariutuvia miehiä jännämiehiksi, yleisellä tasolla syyttävät muita siitä etteivät löydä kumppania. Sellainen ihminen ei ole kiltti, vaikka miten väittää.
Rumat läskit saa aina! Siksi koska heikot nysvömiehet uskaltaa lähestyä niitä. Ei meitä hoikkia ja kauniita mallinnäköisiä lähesty kuin lihaksikkaat jännämiehet, jos niitä on. Muut ei uskalla . Eli jos oot ylipainoinen ja helpostipompoteltavan näköinen. (Hyvä itseluottamus miesten mukaan = hymyile kuin aivoton kana) Suomalaiset miehet haluaa MAMMAN.
Vierailija kirjoitti:
Kiltteys, joka tarkoittaa esim. kykyä ja halua kuunnella toista, jakaa mielipiteitä toisen kanssa, haluttomuutta keksiä riidanaiheita, halua valita rahanomaisia ratkaisukeinoja yms., on ihan hyvä asia, jos se ei syö itseä. Itse pidän parempana olla kiltti ja tarvittaessa jämäkkä, ts. tarpeen vaatiessa pidän puoleni enkä anna muiden väärällä lailla käyttää luonteenpiirrettäni hyväksi.
Jämäkkyyttäni olen kehittänyt mm. harrastamalla fyysistä itsepuolustuslajia.
Noin minäkin ajattelen kiltteydestä. Tätähän se kiltteys tarkoittaa! Itse olen aina ajatellut, että kiltti on positiivinen sana. Eihän se mitään alistumista tai huonoa itsetuntoa tarkoita. Tietysti kiltteys yhdistettynä huonoon itsetuntoon altistaa esim. kiusaamiselle, jos lähistöllä on ilkeitä ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä toinen, vajaa 30v. Olen alkanut pikkuhiljaa syrjäytyä jatkuvien pettymysten jälkeen, aina jää baarissa yksin kun kaverit isketään ympäriltä, aina on illanvietoissa se ainoa sinkku. Miehille olen täysin näkymätön.
Mistä päin Suomea olet?
Helsingistä, täysin valmis muuttamaan muualle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä ei ole kyse, vaan ulkonäöstä. Se on ainoa mikä ratkaisee noissa baarissa tapahtuvissa iskemistouhuissa. Kiltteys yhdistettynä kauneuteen on vain positiivista. Ilkeys ja kauneus on myös vielä ihan ok. Kiltteys ja rumuus ei oikein enää toimi. Pahin on ilkeys ja rumuus.
Tämä oli siis kärjistettynä. Ulkonäölle voi tietusti tehdä paljonkin, jos haluaa. Miehet on aika yksinkertaisia näissä asioissa.Voi tehdä, mutta onhan se aika ankeaa, että pitää laittaa ne irtoripset ja 10 sentin korot, vaikkei ne olisi ollenkaan oma juttu. Ja tähän ei kannata tulla sanomaan, että miehet eivät tykkää irtoripsistä, hiuslisäkkeistä ja paksusta meikkikerroksesta. Kyllä ne vaan näkyy tykkäävän, eivät vain pöljät huomaa niitä.
Pojat tykkäävät lisäkkeistä sun muista härpäkkeistä, miehet tykkäävät tavallisista, mukavista naisista:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko nämä kilttinaiset samanlaisia kuin palstan kilttimiehet, eli esittävät kilttiä, mutta ovat oikeasti hirveitä seksistisiä kusipäitä? :D :D
No ei, kannattaa olla vain rohkea. Vai oletko itse ikinä mennyt esim. baarissa juttelemaan sille kaikkein hiljaisimmalle nurkassa istuvalle miehelle? Mutta oletat silti että miehet tulevat juttelemaan sinulle vain koska olet nainen? Vaikka olisi kuinka ujo niin itseään pitää kehittää eikä vain ikuisuuksiksi piiloutua sen ujouden taakse. Ei sun tarvitse tehdä mitään vaivaa koska olet niin ujo? Silloin jää myös aika paljon mahtavia asioita kokematta.
Tiedän mistä puhun, olen nimittäin introvertti ja nuorempana aivan sairaallisen ujo. Kaikissa sosiaalisissa tilanteissa, juhlissa tai vaikka baareissa vain pelkäsin ja olin ihan jumissa. Ihminen muuttuu jos haluaa. Minä opettelin sosiaalisia tilanteita, eli kuuntelin sosiaalisten ihmisten juttelua. Small talkilla on tarkoituksensa. Se ei ole kysellä turhia kysymyksiä joiden vastaukset ei kiinnosta, vaan se on kohteliaisuutta, toiseen tutustumista ja varsinkin niiden yhteisten puheenaiheiden löytämistä.
Kyllä olen lähestynyt ja jututtanut niitä yksinäisen ja hiljaisen oloisia miehiä niin baarissa, erilaisissa tapahtumissa kuin ihan yliopiston käytävilläkin. Pakit joka kerta.
Alan kallistua sille kannalle että jotkut naiset eivät vaan miehille kelpaa vaikka mitä tekisivät. Olen treenannut kropan timmiksi, roikkunut useamman vuoden nettideiteillä, kiertänyt tapahtumia, mikään ei auta. Rumaksi ei ole koskaan haukuttu mutta jossain selvästi on vika kun en kellekään kelpaa. En osaa olla räväkkä tai "haastava", tyhmänä oletin että riittäisi että olen siisti, ystävällinen ja mahdollisimman helposti lähestyttävä.
-vajaa 30v ikisinkku
Kuule, lähestytkö ihan väärän tyyppisiä miehiä? Toiset luulevat olevansa parempitasoisia (ikävä tyypitellä, mutta ihmisillä on tietty taso näissä jutuissa) kuin todellisuudessa ovat, ja lähestyvät aina vääriä kohteita. Liian komeita, koulutettuja, rikkaita, menestyneitä tms. juuri sinulle. Mitä sinulla on tarjota? Se on kahden kauppa. Tuhkimo-sadut ovat soopaa - naisen tulee olla sekä älykäs, kaunis, hyväluonteinen, osaava, kiinnostava että menestynyt, että pääsee oikeasti valkkaamaan todella tasokkaista miehistä.
Kyllä sinullekin on joku jossakin. Entä harrastukset, onko siellä kiinnostavia tyyppejä tai voisitko aloittaa jonkun sellaisen, jossa voisit tavata ihmisiä joilla on sama kiinnostuksen aihe?
Pääasia on, että olet oma itsesi, niin löydät juuri sinulle sopivan parin.
Vastasin viestiin jossa kysyttiin onko niitä nurkassa istuvia hiljaisia miehiä lähestytty, minä olen. Aina teen väärin. Ei se miehen varakkuus tai menestys tuollaisessa tilanteessa päällepäin näy, lähestyn niitä itseäni viehättäviä ja samanhenkiseksi kokemiani miehiä ja useimmiten he eivät ole mitenkään yleisesti komeina pidettyjä.
Mitä minulla on tarjota: rakastan kodinhoitoa, muiden hemmottelua, treenaan ahkerasti ja pidän huolta itsestäni, olen koulutettu enkä karta työntekoa, kiinnostuksenkohteita riittää, osaan leipoa, laittaa ruokaa, neuloa ja tehdä pienimuotoisia remonttitöitä. Naamakin on ihan perusnätti, muutama ihminen jopa kehunut kauniiksi hyvänä päivänä.
Kaikki harrastukseni ovat melko epäsosiaalisia. Mutta kun ei kelpaa niin ei kelpaa, tuskin enää ketään löydän. Viimeisimmät pakit sain jo sen perusteella etten ole koskaan seurustellut = pakko olla jotain pahasti pielessä, ei jatkoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä toinen, vajaa 30v. Olen alkanut pikkuhiljaa syrjäytyä jatkuvien pettymysten jälkeen, aina jää baarissa yksin kun kaverit isketään ympäriltä, aina on illanvietoissa se ainoa sinkku. Miehille olen täysin näkymätön.
Mistä päin Suomea olet?
Helsingistä, täysin valmis muuttamaan muualle.
Muuta pohjoisemmaksi, täällä meitä sinkkumiehiä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko nämä kilttinaiset samanlaisia kuin palstan kilttimiehet, eli esittävät kilttiä, mutta ovat oikeasti hirveitä seksistisiä kusipäitä? :D :D
No ei, kannattaa olla vain rohkea. Vai oletko itse ikinä mennyt esim. baarissa juttelemaan sille kaikkein hiljaisimmalle nurkassa istuvalle miehelle? Mutta oletat silti että miehet tulevat juttelemaan sinulle vain koska olet nainen? Vaikka olisi kuinka ujo niin itseään pitää kehittää eikä vain ikuisuuksiksi piiloutua sen ujouden taakse. Ei sun tarvitse tehdä mitään vaivaa koska olet niin ujo? Silloin jää myös aika paljon mahtavia asioita kokematta.
Tiedän mistä puhun, olen nimittäin introvertti ja nuorempana aivan sairaallisen ujo. Kaikissa sosiaalisissa tilanteissa, juhlissa tai vaikka baareissa vain pelkäsin ja olin ihan jumissa. Ihminen muuttuu jos haluaa. Minä opettelin sosiaalisia tilanteita, eli kuuntelin sosiaalisten ihmisten juttelua. Small talkilla on tarkoituksensa. Se ei ole kysellä turhia kysymyksiä joiden vastaukset ei kiinnosta, vaan se on kohteliaisuutta, toiseen tutustumista ja varsinkin niiden yhteisten puheenaiheiden löytämistä.
Kyllä olen lähestynyt ja jututtanut niitä yksinäisen ja hiljaisen oloisia miehiä niin baarissa, erilaisissa tapahtumissa kuin ihan yliopiston käytävilläkin. Pakit joka kerta.
Alan kallistua sille kannalle että jotkut naiset eivät vaan miehille kelpaa vaikka mitä tekisivät. Olen treenannut kropan timmiksi, roikkunut useamman vuoden nettideiteillä, kiertänyt tapahtumia, mikään ei auta. Rumaksi ei ole koskaan haukuttu mutta jossain selvästi on vika kun en kellekään kelpaa. En osaa olla räväkkä tai "haastava", tyhmänä oletin että riittäisi että olen siisti, ystävällinen ja mahdollisimman helposti lähestyttävä.
-vajaa 30v ikisinkku
Kuule, lähestytkö ihan väärän tyyppisiä miehiä? Toiset luulevat olevansa parempitasoisia (ikävä tyypitellä, mutta ihmisillä on tietty taso näissä jutuissa) kuin todellisuudessa ovat, ja lähestyvät aina vääriä kohteita. Liian komeita, koulutettuja, rikkaita, menestyneitä tms. juuri sinulle. Mitä sinulla on tarjota? Se on kahden kauppa. Tuhkimo-sadut ovat soopaa - naisen tulee olla sekä älykäs, kaunis, hyväluonteinen, osaava, kiinnostava että menestynyt, että pääsee oikeasti valkkaamaan todella tasokkaista miehistä.
Kyllä sinullekin on joku jossakin. Entä harrastukset, onko siellä kiinnostavia tyyppejä tai voisitko aloittaa jonkun sellaisen, jossa voisit tavata ihmisiä joilla on sama kiinnostuksen aihe?
Pääasia on, että olet oma itsesi, niin löydät juuri sinulle sopivan parin.
Vastasin viestiin jossa kysyttiin onko niitä nurkassa istuvia hiljaisia miehiä lähestytty, minä olen. Aina teen väärin. Ei se miehen varakkuus tai menestys tuollaisessa tilanteessa päällepäin näy, lähestyn niitä itseäni viehättäviä ja samanhenkiseksi kokemiani miehiä ja useimmiten he eivät ole mitenkään yleisesti komeina pidettyjä.
Mitä minulla on tarjota: rakastan kodinhoitoa, muiden hemmottelua, treenaan ahkerasti ja pidän huolta itsestäni, olen koulutettu enkä karta työntekoa, kiinnostuksenkohteita riittää, osaan leipoa, laittaa ruokaa, neuloa ja tehdä pienimuotoisia remonttitöitä. Naamakin on ihan perusnätti, muutama ihminen jopa kehunut kauniiksi hyvänä päivänä.
Kaikki harrastukseni ovat melko epäsosiaalisia. Mutta kun ei kelpaa niin ei kelpaa, tuskin enää ketään löydän. Viimeisimmät pakit sain jo sen perusteella etten ole koskaan seurustellut = pakko olla jotain pahasti pielessä, ei jatkoon.
Kuulostaa kyllä omituiselta. Sanoisin, ettei voi olla syy se, että olisit liian kiltti. Ei ne miehet nyt noin kranttuja mun kokemuksen mukaan ole. Kuulostat kyllä unelmanaiselta. Todella, todella omituinen tilanne. Voisitkohan jutella asiasta jinkun ulkopuolisen kanssa, hän voisi nähdä asioita vähän etäämmältä. Itse ei aina näe tai huomaa itsessä tai omassa käyttäytymisessä asioita.
Vierailija kirjoitti:
Kilttinaisella ja kiltillä naisella on eroa. Uskoin sinun tarkoittavan jälkimmäistä. Minä taas olen kilttinainen eli päältäpäin normaali, kunnollinen ja ehkä vähän hiljainen, mutta kun syvissä ihmissuhteissa ilmenee ongelmia, niin esiin astuu persoonallisuushäiriöinen puoli, joka pahimman psykoosin ollessa päällä on vaaraksi muille. Nykyään ymmärrän pysyä ihmisistä loitolla sen sijaan että valittaisin muka muista johtuvaa yksinäisyyttä ja mainosta itseäni kilttinä.
Pysykää erossa kilttinaisista ja kilttimiehistä.
Täällä toinen samanlainen. Ongelmani, että loukkaannu helposti ja kovasti. Käytös sen mukaista :(. Auttaisikohan psykoterapia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastasin viestiin jossa kysyttiin onko niitä nurkassa istuvia hiljaisia miehiä lähestytty, minä olen. Aina teen väärin. Ei se miehen varakkuus tai menestys tuollaisessa tilanteessa päällepäin näy, lähestyn niitä itseäni viehättäviä ja samanhenkiseksi kokemiani miehiä ja useimmiten he eivät ole mitenkään yleisesti komeina pidettyjä.
Mitä minulla on tarjota: rakastan kodinhoitoa, muiden hemmottelua, treenaan ahkerasti ja pidän huolta itsestäni, olen koulutettu enkä karta työntekoa, kiinnostuksenkohteita riittää, osaan leipoa, laittaa ruokaa, neuloa ja tehdä pienimuotoisia remonttitöitä. Naamakin on ihan perusnätti, muutama ihminen jopa kehunut kauniiksi hyvänä päivänä.
Kaikki harrastukseni ovat melko epäsosiaalisia. Mutta kun ei kelpaa niin ei kelpaa, tuskin enää ketään löydän. Viimeisimmät pakit sain jo sen perusteella etten ole koskaan seurustellut = pakko olla jotain pahasti pielessä, ei jatkoon.[/quote]
Tällä kaverilla ei kyllä ole ollut kaikki muumit laaksossa. Typerää ennakkoluuloisuutta, toisaalta hyvä, että tuli selville jo tässä vaiheessa:)
Vierailija kirjoitti:
Ihan totta. Itsekään, en tykkää kiltti-naisista seksuaalisessa mielessä. He ovat varmasti yhtä kiinnostavia, kuin naisia kiinnostaa kotona asuva irtokarkkeja syövä pleikkaa pelaava arka aikamies poika. Sen sijaan vähän kylmän ja pahan näköinen nainen, jolla on tatskoja ja lihaksia, niin kiinnostuu heti herää. Esimerkki tälläisistä naisista ks. video alla:
Ai veddu, kun suomalaiset miehet on taas pihalla. Ja länsimainen kulttuurikin. Ihan kuin jostain löytäisitkin naisen, joka näyttää tuolta 24/7. Nuokin mammat kun vaihtaa pyjamat päälle, niin johan sulla lerpahtaa housuissa :D. Naiset on niin esineellistettyjä, ja miehet on taas niin impotentteja, että luonnollista seksuaalista kiinnostusta täytyy kutsua esiin kostyymeilla. Nykymiehet haluaa tehdä seksistä extremespektaakkelin, miten ollaankaan vieraannuttu todellisuudesta lol
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä toinen, vajaa 30v. Olen alkanut pikkuhiljaa syrjäytyä jatkuvien pettymysten jälkeen, aina jää baarissa yksin kun kaverit isketään ympäriltä, aina on illanvietoissa se ainoa sinkku. Miehille olen täysin näkymätön.
Mistä päin Suomea olet?
Helsingistä, täysin valmis muuttamaan muualle.
Laitappa sun sähköposti tähän ketjuun niin saat ainakin yhden yhteydenoton, luultavasti enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko nämä kilttinaiset samanlaisia kuin palstan kilttimiehet, eli esittävät kilttiä, mutta ovat oikeasti hirveitä seksistisiä kusipäitä? :D :D
No ei, kannattaa olla vain rohkea. Vai oletko itse ikinä mennyt esim. baarissa juttelemaan sille kaikkein hiljaisimmalle nurkassa istuvalle miehelle? Mutta oletat silti että miehet tulevat juttelemaan sinulle vain koska olet nainen? Vaikka olisi kuinka ujo niin itseään pitää kehittää eikä vain ikuisuuksiksi piiloutua sen ujouden taakse. Ei sun tarvitse tehdä mitään vaivaa koska olet niin ujo? Silloin jää myös aika paljon mahtavia asioita kokematta.
Tiedän mistä puhun, olen nimittäin introvertti ja nuorempana aivan sairaallisen ujo. Kaikissa sosiaalisissa tilanteissa, juhlissa tai vaikka baareissa vain pelkäsin ja olin ihan jumissa. Ihminen muuttuu jos haluaa. Minä opettelin sosiaalisia tilanteita, eli kuuntelin sosiaalisten ihmisten juttelua. Small talkilla on tarkoituksensa. Se ei ole kysellä turhia kysymyksiä joiden vastaukset ei kiinnosta, vaan se on kohteliaisuutta, toiseen tutustumista ja varsinkin niiden yhteisten puheenaiheiden löytämistä.
Kyllä olen lähestynyt ja jututtanut niitä yksinäisen ja hiljaisen oloisia miehiä niin baarissa, erilaisissa tapahtumissa kuin ihan yliopiston käytävilläkin. Pakit joka kerta.
Alan kallistua sille kannalle että jotkut naiset eivät vaan miehille kelpaa vaikka mitä tekisivät. Olen treenannut kropan timmiksi, roikkunut useamman vuoden nettideiteillä, kiertänyt tapahtumia, mikään ei auta. Rumaksi ei ole koskaan haukuttu mutta jossain selvästi on vika kun en kellekään kelpaa. En osaa olla räväkkä tai "haastava", tyhmänä oletin että riittäisi että olen siisti, ystävällinen ja mahdollisimman helposti lähestyttävä.
-vajaa 30v ikisinkku
Kuule, lähestytkö ihan väärän tyyppisiä miehiä? Toiset luulevat olevansa parempitasoisia (ikävä tyypitellä, mutta ihmisillä on tietty taso näissä jutuissa) kuin todellisuudessa ovat, ja lähestyvät aina vääriä kohteita. Liian komeita, koulutettuja, rikkaita, menestyneitä tms. juuri sinulle. Mitä sinulla on tarjota? Se on kahden kauppa. Tuhkimo-sadut ovat soopaa - naisen tulee olla sekä älykäs, kaunis, hyväluonteinen, osaava, kiinnostava että menestynyt, että pääsee oikeasti valkkaamaan todella tasokkaista miehistä.
Kyllä sinullekin on joku jossakin. Entä harrastukset, onko siellä kiinnostavia tyyppejä tai voisitko aloittaa jonkun sellaisen, jossa voisit tavata ihmisiä joilla on sama kiinnostuksen aihe?
Pääasia on, että olet oma itsesi, niin löydät juuri sinulle sopivan parin.
Tämä. Juuri tuon takia en koskaan lähestynyt baarissa edes sitä yksin jurona tuoppiinsa tuijottavaa ujon näköistä miestä. Hekin toivovat lähestymisiä vain älykkäistä, kauniilta, hyväluonteisilta, osaavilta, kiinnostavilta ja menestyneiltä naisilta.
No olen räväkkä, puhelias ja iloinen. Saan voimaa muista ihmisistä, heidän kanssa toimimisesta. Olen töissä myynti- ja markkinointitehtävissä ja näihin töihin vaaditaan rohkeutta ja innostusta. Panostan myös ulkonäkööni aika paljon, koska joudun olemaan paljon huomion keskipisteenä ja edustamaan firmaa erilaisissa tapahtumissa. Ja myönnän nauttivani kauniista vaatteista, upeista korkokengistä ja huolitelluista meikeistä jne. Ne piristävät arkea. Koen olevani kuitenkin kilttinainen. Olen ystävällinen, vilpitön ja empaattinen. Ja osaan kyllä olla hiljaakin ja lukea tilanteita. En puhu pahaa kenenkään selän takana ja pyrin kannustamaan muita. Olen naimisissa masentuneen miehen kanssa. Välillä on tuntunut kun masennus yrittäisi vetää minua pinnan alle. Minun keinoni jaksaa arkea, on pyrkiä ajattelemaan positiivisesti ja olla kiitollinen kaikesta hyvästä mitä minulla on. Kun tein ajatusmuutoksen asenteissani huomasin, että voin olla onnellinen vaikeissakin olosuhteissa. Kun saan jonkun hymyilemään tai nauramaan, läikähtää sisälläni ilo.
myös helsingistä M kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä toinen, vajaa 30v. Olen alkanut pikkuhiljaa syrjäytyä jatkuvien pettymysten jälkeen, aina jää baarissa yksin kun kaverit isketään ympäriltä, aina on illanvietoissa se ainoa sinkku. Miehille olen täysin näkymätön.
Mistä päin Suomea olet?
Helsingistä, täysin valmis muuttamaan muualle.
Laitappa sun sähköposti tähän ketjuun niin saat ainakin yhden yhteydenoton, luultavasti enemmän.
Eiköhän jokainen tiedä, ettei ketjuihin saa laittaa sp-osoitteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä ei ole kyse, vaan ulkonäöstä. Se on ainoa mikä ratkaisee noissa baarissa tapahtuvissa iskemistouhuissa. Kiltteys yhdistettynä kauneuteen on vain positiivista. Ilkeys ja kauneus on myös vielä ihan ok. Kiltteys ja rumuus ei oikein enää toimi. Pahin on ilkeys ja rumuus.
Tämä oli siis kärjistettynä. Ulkonäölle voi tietusti tehdä paljonkin, jos haluaa. Miehet on aika yksinkertaisia näissä asioissa.Voi tehdä, mutta onhan se aika ankeaa, että pitää laittaa ne irtoripset ja 10 sentin korot, vaikkei ne olisi ollenkaan oma juttu. Ja tähän ei kannata tulla sanomaan, että miehet eivät tykkää irtoripsistä, hiuslisäkkeistä ja paksusta meikkikerroksesta. Kyllä ne vaan näkyy tykkäävän, eivät vain pöljät huomaa niitä.
Pojat tykkäävät lisäkkeistä sun muista härpäkkeistä, miehet tykkäävät tavallisista, mukavista naisista:)
Pikemminkin, pojat huomaavat lisäkkeet ja muut härpäkkeet ja tykkäävät silti niistä. Miehet tykkäävät niistä "luonnollisista" naisista, joilta on peitetty tummat silmänaluset ja kulmat eivät ole tussilla vedetyt vaan nätisti siveltimellä tehdyt.
Vierailija kirjoitti:
myös helsingistä M kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä toinen, vajaa 30v. Olen alkanut pikkuhiljaa syrjäytyä jatkuvien pettymysten jälkeen, aina jää baarissa yksin kun kaverit isketään ympäriltä, aina on illanvietoissa se ainoa sinkku. Miehille olen täysin näkymätön.
Mistä päin Suomea olet?
Helsingistä, täysin valmis muuttamaan muualle.
Laitappa sun sähköposti tähän ketjuun niin saat ainakin yhden yhteydenoton, luultavasti enemmän.
Eiköhän jokainen tiedä, ettei ketjuihin saa laittaa sp-osoitteita.
Miksi ei? Senkun laittaa, ei omia viestejä ole poistettu sen takia.
olen hyvinkin kiltti. lääppimistilanteissa vain olen parhaaksi todennut näyttäytyä mahdollisimman äkkipikaisena ja aggressiivisena. kiltteys ei tarkoita sitä, että antaa kaikkien kävellä ylitseen 24/7. itse annan kävellä ehkä noin 23,5/7.