Kilttinaiseus, vaiettu ilmiö

Menkää nettitreffeille. Mitä täällä valitatte.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiltiltä puuttuu katseesta se jokin, joka saa miehen rohkaistumaan ja lähestymään. Harjoittele ottamaan katsekontaktia, joka kertoo, että olet kiinnostunut toisesta ihmisestä, näin sinustakin kiinnostutaan.

Kauneus on katsojan silmässä!

Tavallaan allekirjoitan tämän. Kun tajusin joskus nuorempana miehistä jotain, niin sen jälkeen osasin "tulla isketyksi". Harjoittelua vaan se vaatii. Vähän pilkettä silmään, ehkä yksi ruhkaisujuoma että rentoutuu (mutta ei liikaa!). Olen hirmu ujo, mutta kyllä osasin sen pelin hyvin sitten lopulta. Ihan helppoa se on, miehet on sosiaalisesti tosi "helppoja". Kannattaa jutella vain paljo miesten kanssa baareissa ym. ikään ja ulkonäköön katsomatta, niin saat harjoitusta (ja tarkoitan siis vain juttelua, jos joku yrittää nyt ymmärtää tätä väärin!). Se on hauskaa!

Juurikin näin. Sehän on eräänlaista peliä, jonka säännöt täytyy tietää, että pelissä pärjää.

Pääpalkintona voi olla koko elämän mittainen ihmissuhde tai sitten ei. Mutta aina kannattaa yrittää.

"Pääpalkintona voi olla koko elämän mittainen ihmissuhde ja aina kannattaa yrittää"  mutta kuitenkaan enempää ei kannata yrittää sitä miestä löytää kuin sen verran että opettelee silmäpelillä houkuttelemaan miestä lähestymään?  Joskus tuntuu siltä kuin elettäisiin yhä jossain 50-luvulla.

Jos kiinnostaa ajatus suhteeseen pääsemisestä näkemänsä miehen kanssa niin eiköhän mahdollisuudet saada mies itselleen ole vähän suuremmat jos menee oikeasti juttelemaan miehelle, kuin jos yrittää jostain kaukaa vähän vilkuilla miestä ja toivoa että mies huomaa sen ja ymmärtää/uskaltaa sen jälkeen lähestyä naista.........

Mä en kyllä tarkoittanut mitään silmäpeliä, vaan olemusta ja asennetta yleensä. Jos jännität, niin asiat on hankalempia. Istut tönkkönä hiljaa niin kauan, että se kiinnostava tulee näköpiiriin, sitten marssit sen luokse juttelemaan, niinkö?

Ihan totta. Itsekään, en tykkää kiltti-naisista seksuaalisessa mielessä. He ovat varmasti yhtä kiinnostavia, kuin naisia kiinnostaa kotona asuva irtokarkkeja syövä pleikkaa pelaava arka aikamies poika. Sen sijaan vähän kylmän ja pahan näköinen nainen, jolla on tatskoja ja lihaksia, niin kiinnostuu heti herää. Esimerkki tälläisistä naisista ks. video alla:

Naisen pitää olla tomakka Justiina, joka pistää luun kurkkuun. Tätähän meille syötetään koko ajan. Itse olen tuon vastakohta.

Onko nämä kilttinaiset samanlaisia kuin palstan kilttimiehet, eli esittävät kilttiä, mutta ovat oikeasti hirveitä seksistisiä kusipäitä? :D :D

No ei, kannattaa olla vain rohkea. Vai oletko itse ikinä mennyt esim. baarissa juttelemaan sille kaikkein hiljaisimmalle nurkassa istuvalle miehelle? Mutta oletat silti että miehet tulevat juttelemaan sinulle vain koska olet nainen? Vaikka olisi kuinka ujo niin itseään pitää kehittää eikä vain ikuisuuksiksi piiloutua sen ujouden taakse. Ei sun tarvitse tehdä mitään vaivaa koska olet niin ujo? Silloin jää myös aika paljon mahtavia asioita kokematta.

Tiedän mistä puhun, olen nimittäin introvertti ja nuorempana aivan sairaallisen ujo. Kaikissa sosiaalisissa tilanteissa, juhlissa tai vaikka baareissa vain pelkäsin ja olin ihan jumissa. Ihminen muuttuu jos haluaa. Minä opettelin sosiaalisia tilanteita, eli kuuntelin sosiaalisten ihmisten juttelua. Small talkilla on tarkoituksensa. Se ei ole kysellä turhia kysymyksiä joiden vastaukset ei kiinnosta, vaan se on kohteliaisuutta, toiseen tutustumista ja varsinkin niiden yhteisten puheenaiheiden löytämistä.

Niinpä. Tuleehan se asennr nyt esille ihan puhekielessäkin. Mä en ole ymmärtänyt tätä vitsiä koskaan: "Mä nyt olen niin ujo ja hiljainen" hihihhhihhhiiiii. Niin, hauskuushan piilee tietysti siinä, että sanoja on tottakai suulas ja äänekäs. Mutta toimiiko vitsi toisinpäin, jos ujo ja hiljainen sanoisi: "Mä nyt olen niin äänekäs ja puhelias". Tuon sanomisen jälkeen tulisi varmaan hämmentynyt hiljaisuus. Siksi, koska on tavoiteltavaa ja hyväksyttyä olla äänekäs ja puhelias. Jos on hiljainen ja ujo, niin kaikki kuvittelee, että se ihminen tosiasiassa haluaisi olla toisenlainen. Siksi asialla vitsailu on vähän outoa.

Terveisin ujo, joka tykkää itsestään, eikä halua muuttua toisenlaiseksi kun on.

Kilttinaisella ja kiltillä naisella on eroa. Uskoin sinun tarkoittavan jälkimmäistä. Minä taas olen kilttinainen eli päältäpäin normaali, kunnollinen ja ehkä vähän hiljainen, mutta kun syvissä ihmissuhteissa ilmenee ongelmia, niin esiin astuu persoonallisuushäiriöinen puoli, joka pahimman psykoosin ollessa päällä on vaaraksi muille. Nykyään ymmärrän pysyä ihmisistä loitolla sen sijaan että valittaisin muka muista johtuvaa yksinäisyyttä ja mainosta itseäni kilttinä.

Pysykää erossa kilttinaisista ja kilttimiehistä.

Vierailija kirjoitti:

Onko nämä kilttinaiset samanlaisia kuin palstan kilttimiehet, eli esittävät kilttiä, mutta ovat oikeasti hirveitä seksistisiä kusipäitä? :D :D

No ei, kannattaa olla vain rohkea. Vai oletko itse ikinä mennyt esim. baarissa juttelemaan sille kaikkein hiljaisimmalle nurkassa istuvalle miehelle? Mutta oletat silti että miehet tulevat juttelemaan sinulle vain koska olet nainen? Vaikka olisi kuinka ujo niin itseään pitää kehittää eikä vain ikuisuuksiksi piiloutua sen ujouden taakse. Ei sun tarvitse tehdä mitään vaivaa koska olet niin ujo? Silloin jää myös aika paljon mahtavia asioita kokematta.

Tiedän mistä puhun, olen nimittäin introvertti ja nuorempana aivan sairaallisen ujo. Kaikissa sosiaalisissa tilanteissa, juhlissa tai vaikka baareissa vain pelkäsin ja olin ihan jumissa. Ihminen muuttuu jos haluaa. Minä opettelin sosiaalisia tilanteita, eli kuuntelin sosiaalisten ihmisten juttelua. Small talkilla on tarkoituksensa. Se ei ole kysellä turhia kysymyksiä joiden vastaukset ei kiinnosta, vaan se on kohteliaisuutta, toiseen tutustumista ja varsinkin niiden yhteisten puheenaiheiden löytämistä.

Niin voi muuttua ja oppia uusia taitoja. Tiedän, koska olen utsekin nykyään sosiaalisesti ihan hyvin pärjäävä. Perustemperamenttini on kuitenkin ujo. Sitä ei oikein voi muuttaa (ainakaan helposti), enkä edes halua. Se on osa minua ja siinä on paljon hyvääkin.

Vierailija kirjoitti:

Onko nämä kilttinaiset samanlaisia kuin palstan kilttimiehet, eli esittävät kilttiä, mutta ovat oikeasti hirveitä seksistisiä kusipäitä? :D :D

No ei, kannattaa olla vain rohkea. Vai oletko itse ikinä mennyt esim. baarissa juttelemaan sille kaikkein hiljaisimmalle nurkassa istuvalle miehelle? Mutta oletat silti että miehet tulevat juttelemaan sinulle vain koska olet nainen? Vaikka olisi kuinka ujo niin itseään pitää kehittää eikä vain ikuisuuksiksi piiloutua sen ujouden taakse. Ei sun tarvitse tehdä mitään vaivaa koska olet niin ujo? Silloin jää myös aika paljon mahtavia asioita kokematta.

Tiedän mistä puhun, olen nimittäin introvertti ja nuorempana aivan sairaallisen ujo. Kaikissa sosiaalisissa tilanteissa, juhlissa tai vaikka baareissa vain pelkäsin ja olin ihan jumissa. Ihminen muuttuu jos haluaa. Minä opettelin sosiaalisia tilanteita, eli kuuntelin sosiaalisten ihmisten juttelua. Small talkilla on tarkoituksensa. Se ei ole kysellä turhia kysymyksiä joiden vastaukset ei kiinnosta, vaan se on kohteliaisuutta, toiseen tutustumista ja varsinkin niiden yhteisten puheenaiheiden löytämistä.

Kyllä olen lähestynyt ja jututtanut niitä yksinäisen ja hiljaisen oloisia miehiä niin baarissa, erilaisissa tapahtumissa kuin ihan yliopiston käytävilläkin. Pakit joka kerta.

Alan kallistua sille kannalle että jotkut naiset eivät vaan miehille kelpaa vaikka mitä tekisivät. Olen treenannut kropan timmiksi, roikkunut useamman vuoden nettideiteillä, kiertänyt tapahtumia, mikään ei auta. Rumaksi ei ole koskaan haukuttu mutta jossain selvästi on vika kun en kellekään kelpaa. En osaa olla räväkkä tai "haastava", tyhmänä oletin että riittäisi että olen siisti, ystävällinen ja mahdollisimman helposti lähestyttävä.

-vajaa 30v ikisinkku

Vierailija kirjoitti:

Kilttinaisella ja kiltillä naisella on eroa. Uskoin sinun tarkoittavan jälkimmäistä. Minä taas olen kilttinainen eli päältäpäin normaali, kunnollinen ja ehkä vähän hiljainen, mutta kun syvissä ihmissuhteissa ilmenee ongelmia, niin esiin astuu persoonallisuushäiriöinen puoli, joka pahimman psykoosin ollessa päällä on vaaraksi muille. Nykyään ymmärrän pysyä ihmisistä loitolla sen sijaan että valittaisin muka muista johtuvaa yksinäisyyttä ja mainosta itseäni kilttinä.

Pysykää erossa kilttinaisista ja kilttimiehistä.

Sä olet nyt vain alkanut keksiä asioille uusia nimityksiä ihan itse. Ei se oikein toimi, tulee sekaannuksia, kun muut ei tiedä mistä puhut. Joutuisit joka kerta selittämään juurta jaksain, mitä tarkoittaa kilttinainen.

Juttelin mieheni kanssa tästä ja hän totesi, että yleensä suoria lähestymisiä teki ne vähemmän viehättävät naiset. Heillä oli pokkaa tulla miehen luo ja ilmaista suoraan, että kiinnostaisi. Ehkä se oli ainoa mahdollisuus heille saada joku. Mies koki kyllä tuollaisen tilanteen hieman vaivaannuttavana, mutta se toimii varmasti hiljaisilla ja ujoilla miehillä. Eikä miehenikään koskaan kuulemma antanut mitään ilkeitä pakkeja, vaan hoiti tilanteen supliikilla ja yritti parittaa jollekin hiljaisemmalle kaverilleen näitä naisia.

Itse olen käyttänyt aina sitä tekniikkaa (hyi, kuulostaa kamalan suunnitellulta vaikkei ole), että olen tullut tyttöjen kanssa pitämään hauskaa ja siinä hilpeänä istuessa katselen kauempana olevaa kiinnostavaa miestä vähän pidempäänkin. Yleensä tiirailu on aina johtanut siihen, että hemmo tulee jossakin vaiheessa juttusille. Joskus jostakin sivusta on tultu tarjoamaan juomaa/vänkäämään puhelinnumeroa/pyytämään tanssimaan aivan yllättäen.

Mutta siis avainsana on se, että näytät diskon metelissä ILOISELTA. Hymyilevää tyyppiä on helppo hiljaisemmankin miehen lähestyä.

Minä opettelin väkisin jännänaiseksi, koska niin pelotti ikisinkuksi jääminen. Miehiä on kyllä riittänyt joka sormelle, ja sain miehekseni se lukion komeimman miehen kenestä silloin kovin haaveilin, mutta joka jännäilyn jälkeen salaa sisimmissäni nolostun, kiltti olen vielä pohjimmiltani ja joskus toivon taas kiltiksi palaavani. Monesti kyselen mieheltäni miksi hän tykkää jännänaisista. Mies pyörittelee silmiään mutta olen varma ettei olisi mennyt yhteen sen hissukkaminun kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Minä opettelin väkisin jännänaiseksi, koska niin pelotti ikisinkuksi jääminen. Miehiä on kyllä riittänyt joka sormelle, ja sain miehekseni se lukion komeimman miehen kenestä silloin kovin haaveilin, mutta joka jännäilyn jälkeen salaa sisimmissäni nolostun, kiltti olen vielä pohjimmiltani ja joskus toivon taas kiltiksi palaavani. Monesti kyselen mieheltäni miksi hän tykkää jännänaisista. Mies pyörittelee silmiään mutta olen varma ettei olisi mennyt yhteen sen hissukkaminun kanssa.

No en kyllä ihmettele, että pyörittelee silmiään.

Kilttien ja hiljaisten on ymmärrettävä, miten ulkopuolinen reagoi hiljaisuuteenne. Ei hän välttämättä tiedä, että olette loistoyksilö. Kuvitelkaapa, että olette kaupassa valitsemassa tuotetta itsellenne. Huomiota tuskin kiinnittää se hyllyn perällä oleva vaatimattoman näköinen, mutta laadukas (sitähän ette vielä tiedä) tuote. Sen sijaaa katse kiinnittyy enemmän siihen värikkääseen, huomiota herättävän kauniisti pakattuun, hyllyn etualalla ja katsekorkeudellanne oleva tuote ( joka voi toki olla tyhjää täynnä).

Näin toimii ihmisen mieli. Siis:  laittakaa baari-iltaanne  punainen puku päälle, korkkarit jalkaan ja punaa huuliin, kävelkää hitaasti sivuillenne vilkuielmatta pöytien välissä, niin että muut saavat rauhassa "makustella" teitä. Eiköhän ala jotain tapahtua.

Vierailija kirjoitti:

Kilttien ja hiljaisten on ymmärrettävä, miten ulkopuolinen reagoi hiljaisuuteenne. Ei hän välttämättä tiedä, että olette loistoyksilö. Kuvitelkaapa, että olette kaupassa valitsemassa tuotetta itsellenne. Huomiota tuskin kiinnittää se hyllyn perällä oleva vaatimattoman näköinen, mutta laadukas (sitähän ette vielä tiedä) tuote. Sen sijaaa katse kiinnittyy enemmän siihen värikkääseen, huomiota herättävän kauniisti pakattuun, hyllyn etualalla ja katsekorkeudellanne oleva tuote ( joka voi toki olla tyhjää täynnä).

Näin toimii ihmisen mieli. Siis:  laittakaa baari-iltaanne  punainen puku päälle, korkkarit jalkaan ja punaa huuliin, kävelkää hitaasti sivuillenne vilkuielmatta pöytien välissä, niin että muut saavat rauhassa "makustella" teitä. Eiköhän ala jotain tapahtua.

Sitten olisin OUTONAINEN.

meikä on tosi juminen ja sosiaalisesti ahdistunut henkilö. en käytä meikkiä kuin ehkä kerran kuukaudessa, ja sekin hyvin vähäistä. pukeudun usein eipäistuviin ja vanhoihin vaatteisiin (silloin kun en, vedän minihameessa) ja baarissa olen hissukseni lipittelemässä kaljaa ja polttamassa röökiä. olen jopa hiukan ylipainoinen. silti miehet ottavat kontaktia lähes joka baarireissulla ja on mistä valita. jos kaipaisin parisuhteen lisäksi irtoseksiä, sitä löytyisi tinderistä koska tahansa. jos joku kiinnostava tyyppi tulee juttelemaan, osaan smalltalkata ja flirttailla. toisaalta taas, jos joku ällö tyyppi tulee heittämään kakkaläppää tai lääppimään, osaan haistattaa. veikkaan, että minussa kiinnostaa ikä (21), suuri lävistys kasvoissa ja semisti feikattu itsevarmuuden aura.

Vierailija kirjoitti:

Täällä toinen, vajaa 30v. Olen alkanut pikkuhiljaa syrjäytyä jatkuvien pettymysten jälkeen, aina jää baarissa yksin kun kaverit isketään ympäriltä, aina on illanvietoissa se ainoa sinkku. Miehille olen täysin näkymätön.

Mistä päin Suomea olet?

Vierailija kirjoitti:

meikä on tosi juminen ja sosiaalisesti ahdistunut henkilö. en käytä meikkiä kuin ehkä kerran kuukaudessa, ja sekin hyvin vähäistä. pukeudun usein eipäistuviin ja vanhoihin vaatteisiin (silloin kun en, vedän minihameessa) ja baarissa olen hissukseni lipittelemässä kaljaa ja polttamassa röökiä. olen jopa hiukan ylipainoinen. silti miehet ottavat kontaktia lähes joka baarireissulla ja on mistä valita. jos kaipaisin parisuhteen lisäksi irtoseksiä, sitä löytyisi tinderistä koska tahansa. jos joku kiinnostava tyyppi tulee juttelemaan, osaan smalltalkata ja flirttailla. toisaalta taas, jos joku ällö tyyppi tulee heittämään kakkaläppää tai lääppimään, osaan haistattaa. veikkaan, että minussa kiinnostaa ikä (21), suuri lävistys kasvoissa ja semisti feikattu itsevarmuuden aura.

Et kuulosta kovin kiltiltä. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko nämä kilttinaiset samanlaisia kuin palstan kilttimiehet, eli esittävät kilttiä, mutta ovat oikeasti hirveitä seksistisiä kusipäitä? :D :D

No ei, kannattaa olla vain rohkea. Vai oletko itse ikinä mennyt esim. baarissa juttelemaan sille kaikkein hiljaisimmalle nurkassa istuvalle miehelle? Mutta oletat silti että miehet tulevat juttelemaan sinulle vain koska olet nainen? Vaikka olisi kuinka ujo niin itseään pitää kehittää eikä vain ikuisuuksiksi piiloutua sen ujouden taakse. Ei sun tarvitse tehdä mitään vaivaa koska olet niin ujo? Silloin jää myös aika paljon mahtavia asioita kokematta.

Tiedän mistä puhun, olen nimittäin introvertti ja nuorempana aivan sairaallisen ujo. Kaikissa sosiaalisissa tilanteissa, juhlissa tai vaikka baareissa vain pelkäsin ja olin ihan jumissa. Ihminen muuttuu jos haluaa. Minä opettelin sosiaalisia tilanteita, eli kuuntelin sosiaalisten ihmisten juttelua. Small talkilla on tarkoituksensa. Se ei ole kysellä turhia kysymyksiä joiden vastaukset ei kiinnosta, vaan se on kohteliaisuutta, toiseen tutustumista ja varsinkin niiden yhteisten puheenaiheiden löytämistä.

Kyllä olen lähestynyt ja jututtanut niitä yksinäisen ja hiljaisen oloisia miehiä niin baarissa, erilaisissa tapahtumissa kuin ihan yliopiston käytävilläkin. Pakit joka kerta.

Alan kallistua sille kannalle että jotkut naiset eivät vaan miehille kelpaa vaikka mitä tekisivät. Olen treenannut kropan timmiksi, roikkunut useamman vuoden nettideiteillä, kiertänyt tapahtumia, mikään ei auta. Rumaksi ei ole koskaan haukuttu mutta jossain selvästi on vika kun en kellekään kelpaa. En osaa olla räväkkä tai "haastava", tyhmänä oletin että riittäisi että olen siisti, ystävällinen ja mahdollisimman helposti lähestyttävä.

-vajaa 30v ikisinkku

Kuule, lähestytkö ihan väärän tyyppisiä miehiä? Toiset luulevat olevansa parempitasoisia (ikävä tyypitellä, mutta ihmisillä on tietty taso näissä jutuissa) kuin todellisuudessa ovat, ja lähestyvät aina vääriä kohteita. Liian komeita, koulutettuja, rikkaita, menestyneitä tms. juuri sinulle. Mitä sinulla on tarjota? Se on kahden kauppa. Tuhkimo-sadut ovat soopaa - naisen tulee olla sekä älykäs, kaunis, hyväluonteinen, osaava, kiinnostava että menestynyt, että pääsee oikeasti valkkaamaan todella tasokkaista miehistä. 

Kyllä sinullekin on joku jossakin. Entä harrastukset, onko siellä kiinnostavia tyyppejä tai voisitko aloittaa  jonkun sellaisen, jossa voisit tavata ihmisiä joilla on sama kiinnostuksen aihe?

Pääasia on, että olet oma itsesi, niin löydät juuri sinulle sopivan parin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi miehet eivät hyväksy meitä kilttinaisia?

Hyväksyminen ja iskeminen ovat kaksi ihan eri asiaa.

Kyllä minä(kin) hyväksyn kilttinaiset, heissä on paljon hyviä puolia, mutta en minä lähtisi lähestymään heitä, koska se voisi olla vaivaannuttava tilanne, kun toinen on niin ujona siinä.

Itse olen kiltti, mutta en ujo. Baarissa vaikutan luultavasti rauhalliselta, mutta juttelen kyllä jos joku juttelee ensin tai joskus aloitan itsekin, kuitenkin harvemmin koska en halua että se vaikuttaa iskemiseltä.