Jos ei koiraa, niin mikä lemmikki?

Mikäs siinä nyt on, että koira ei kelpaa jos ei kerran tarvitse edes hoitaa? Kissan ottaisin jos koiraa ei saa. Mutta heltyisi varmasti, jos jonkun pienen söpön koiranpennun ottaisikin :D

Käärme?

Hoitamisen vaiva on puhdas tekosyy vastustaa koiraa. Se mies ei halua koiraa koska tietää että jää myös sinun mielessäsi vähemmän tärkeäksi kuin se koira. Koira joka heiluttaa uskollisesti häntää ja kerjää rapsutuksia kunhan saa raksunsa ja johon voi projisoida kaikki ne kivat tunteet mitä haluaa kuvitella sen koiran ajattelevan sinusta tuottavat paljon helpommin sinulle mielihyvää kuin mies joka kerjää suikkareita ja muuta muhinointia.

Tulet jokatapauksessa ennemmin tai myöhemmin hankkimaan sen koiran, joko ennen tai jälkeen eronne.

M

Mulla on rottia. Niitä sanotaan köyhän miehen koiriksi eikä suotta. Voi silittää, opettaa temppuja, kiintyvät omistajaansa - mutta asuvat häkissä ja elävät vain lyhyen aikaa. Tietenkään niistä ei ole kodinturvaajiksi kuten koirista, mutta vaivakin on aika paljon pienempi. Rotat haisevat jonkin verran, vaikka yrittää pitää häkkiä puhtaana, mutta hajuun tottuu.

Jos oletat että mies hoitaa ja maksaa eläimen niin, kannattaa jättää ottamatta. Jos muu perhe kykenee hoitamaan ja maksaa täysin ilman miestä, voitte ottaa sen koiran.

Vierailija kirjoitti:

Jos oletat että mies hoitaa ja maksaa eläimen niin, kannattaa jättää ottamatta. Jos muu perhe kykenee hoitamaan ja maksaa täysin ilman miestä, voitte ottaa sen koiran.

Lue aloitus uudelleen!

Äänestäkää.

Koirasta on vaivaa muutenkin kuin välitön hoitaminen ja rahanmeno. Sen joutuu esimerkiksi huomioimaan aina matkoille lähdettäessä, otetaanko mukaan, viedäänkö hoitoon jne.

Se myös rajoittaa sitä joukkoa keitä voi kutsua kylään, koira-allergisista jää iso osa ulkopuolelle.

Oletko keskustellut miehesi kanssa näistä asioista, onko hänen suvussaan vaikkapa allergisia, matkusteletteko usein jne?

Koiraa ei kannata ottaa, jos yksikin perheenjäsen ehdottomasti vastustaa. Koira on kuitenkin irrallaan teidän kämpässä, mies joutuu jotenkin päivittäin olemaan sen kanssa tekemisissä, esim. vähintään silloin tällöin komentamaan sitä. Älä nyt ainakaan pentua ota, ukoltahan menee hermo viimeistään, kun pentu jyrsii sen tohvelit. Ei ole oikein kiva tunnelma enää sen jälkeen teidän perheessä, kun ukko kyttää koiraa ja koira kyttää ukkoa. Ehkä joku ulkokoira voisi menetellä, jos koira on pakko saada.

Koiraa ja kissaa ei voi mitkään nurkassa kyhjöttävät marsut korvata. Puhumattakaan mistään kerbiineistä tai rotista tai muista hyönteisistä.

Onko miehesi luopunut mistään omasta jutustaan muun perheen hyväksi? Tätä kannattaa miettiä.

Minulla on ollut sekä kissa että koira ja molemmat yhtä aikaakin. Ja myös gerbiilejä, jotka on helppoja lemmikkejä, mutta ei kovin hoivattavia tai harrastuskavereita. Kaneista ja marsuista en tiedä, tytär mankuu tällä hetkellä kania. Kani voi olla aika oppivainen otus myös, mutta sähköjohdot on vaarassa. Se voi olla myös aggressiivinen, eikä lainkaan siliteltävä.

Kissoista on yleensä vähemmän eläinlääkärilaskuja, jos ovat maatiaisia. Kissaa pidän helpompana. Puhun siis kissan puolesta.

Koira pitää kouluttaa ja ulkoiluttaa vähintään 3 kertaa päivässä, useimmiten 4-5 jos asutaan kerrostalossa. Turkkia pitää hoitaa, jos on yhtään pitkäkarvaisempi tai trimmattava rotu. Rapaa tulee sisälle. Koira voi eroahdistuksessaan pistää paljon säleiksi asunnossa. Sterilointi ei ole välttämätöntä, jos ei ole ongelmia. Jalostus on tuonut paljon allergioita ja perinnöllisiä sairauksia. (Minulla on tällä hetkellä monen sairastelleen rotukoiran jälkeen 4v. sekarotuinen koira (walesinterrieri- suomenpystykorva-lapinkoiramix), jonka kanssa on käyty eläinlääkärissä hakemassa vain rokotuksia.) Koirien kanssa on paljon käytösongelmia, jos niitä kohdellaan kuin ne olisivat lapsia. Eli pitää opiskella koirankasvatusta, jos aikoo koiran ottaa. Koiran sisäsiistiksi oppimisessa voi mennä vuosikin, jos ei asuta omakotitalossa. Kokemusta on. Koira on työläämpi.

Kissa syö vähemmän ja pitää itsensä puhtaana, ja yleensä ne ovat melko terveitä, kunhan rokotuksista pidetään huolta ja ruokitaan oikein. Kissa on harvoin aggressiivinen tai pomottava, jos sitä kohdellaan oikein, eikä leikitetä/ärsytetä käsillä vaan ohjataan hyökkäysleikit leluilla. Harjata ei tarvitse kovin usein, jos on normaali lyhytkarvainen kissa. Pennun pitää olla utelias ja rohkea, jotta siitä saadaan hyvä perhekissa. Sisäkissa on steriloitava, tai tulee ongelmia. Vanhemman kissa hammaskivi pitää poistattaa. Kakat pitää siivota. Kissa voi olla oikukas luonne ja maukua kello 5 aamulla palveluskunnan hereille. Se voi kynsiä kangassohvat, mutta ei yleensä muuten tuhoa nurkkia. Toisaalta se voi olla hyvinkin oppivainen ja on kaikessa mukana, kuten faijani kissa Mooses, joka istui veneen tuhdolla pelastusliivit päällä ja kyttäsi saalista. Mooses myös käveli perässä kuin koira, istui ja antoi tassua ja osasi tuoda leluhiiren pyynnöstä. Hän siis hän! kävi myös saunassa ja istui siellä pesuvadissa, ja sen jälkeen suihkuun. Karvanlähtö ja siivouksentarve taas riippuu kissan karvalaadusta, esim. meidän mustavalkoisesta melko silkkiturkkisesta, jonka karva oli n. 3 cm pitkää,  lähti hyvin vähän karvaa, kun taas raidallisesta ja lyhyempikarvaisesta Mooseksesta lähti paljon karvaa. Kissan kuljetus kotimaanmatkoilla mukana on myös melko helppoa, mutta kuumaan autoon sitäkään ei jätetä. Kissa myös osaa osoittaa mieltään. Ulkoilutus käy kaupungissa valjaissa ja meillä on mökillä ulkoilutarha. Heti koiran tarhan vieressä.

Kissan voi myös jättää vuorokaudeksi yksin kotiin, koiraa ei.

Pieneläinten kanssa lomailun järjestäminen on melko helppoa, sillä aika moni lemmikkikauppa ottaa maksua vastaan eläimiä hoidettavaksi, ja yleensä sukulaisetkin.

hei, kiitos vastauksista. mulla on aiemmin ollut koira ja kissoja myös lapsuudenkodissa, joten ymmärrän mitä ne vaativat. koiranottamista puoltaa se, että emme matkustele, vaan olemme kotinysväreitä jotka pyörimme tässä sadan kilometrin säteellä, eli koiran mukaan ottaminen ei ole ongelma, olen suunnitellut jo senkin puolen miten se käytännössä hoituisi. kukaan ei ole allerginen ja meillä ei kovin paljon koirakielteisiä vieraita käy, muillakin on lähipiirissä koiria, erikokoisia ja näköisiä.

tässä se kiistakapula varmaan on, kun mies saa tehdä omia harrastuksiaan ja lasten urheilujutut yms. toimii, mut nyt ois tämmönen harrastusasia mikä häntä ei kiinnosta, niin...kaippa kohta joku vetää sen narsistikortin pöytään.

ei kylllä kiinnosta oikeesti mikään hamsteri tai kilpikonna, joten ne on kyl poissuljettu. hamsterikin taitaa haista, jos ei jatkuvasti putsaa sen häkkiä...ei kai mikään lemmikki ole täysin neutraali, ellei sitten ole lasikoira tai pehmokissa...tiedän, millaista on omistaa koira ja mitä siihen arkeen kuuluu, joten en haihattele mitään kuvitelmia vaan tiedän mitä olisi edessä, plus yllärit mitä nyt voi tulla minkä tahansa elävän olennon kanssa, kuten miehen, lasten, sukulaisten, työkavereiden, naapurin, naapurin koiran/kissan, auton eteen juoksevan hirven kanssa jne...

ja joo, miehen ei tarvii laittaa rahaa yhtään tähän lemmikkiasiaan, senhän tuolla alussa taisinkin jo kertoa....rotu olisi pienikokoinen ja olemme tutustuneet sen edustajiin jo monta vuotta, joten asia on harkittu. en viitsi mainita rodun nimeä siksi, että täällä alettaisiin jokatapauksessa vaahtoamaan siitä, kenelle se rotu sopii ja kenelle ei....muytta agilityä sen kanssa voisi harrastaa, tai pelastuskoiratoimintaa, mutta eipä sitten kun yks perheenjäsen on vastaan.

täytyy varmaan keksiä jotain muuta, kun keskustelut tuntuu tyrehtyvän. paras oli kommentti häneltä, että mun hoivavietti vaan on niin suuri, että haluan lasten lisäksi vielä yhden hoidettavan...vauvaa kun ei enää tule (se on yhteinen päätös...) ei koira olisi missään nimessä mikään vauvan korvike, voiko miehet tosiaan ajatella noin!

Ihan pieni kettuvauva olis kanssa kiva

Kyllä siinä koirassa on hommaa, valitettavan ysein näkee että koiran ulkoilutusta laiminlyödään alkuinnostiksen kadottua... se ei enää ookkaan niin hohdokkaan hienoa 6 aikaan aamulla.äärisääoloissa... ennen muksua minulla oli pari dobernannia, sopi hyvin kun himolenkkeilijä olen ja vanhassa rintamamiestalossa asuttiin. No, aika jätti sitten näistäkin koirista, ja pari kattia jäi taloon ja perheenlisäystäkin tuli.. tänä päivänä, vaikka kuinka koiria ihannoin en koiraa tule ottamaan. Aika ei riitä kouluttamiseen ja siihen lenkittämisen määrään.. joten meillä on nyt pari kissaa, ihanan vaivattomia ja sopivan seurallisia. Joten itse kyllä kissaa suosittelen.

kissakin on kyllä kiva, mutta tykkäisin koirasta just lenkkikaverina ja seuralaisena ja myös lasten kanssa yhteinen aktiviteetti ois siitä huolehtiminen. päävastuu minulla. t: ap.