Kotiin jämähtäneet pelaavat aikamiespojat

Meillä oli viime keväänä tuollainen. Aikani marisin ja valitin, mutta sitten selvisi, että poika pelaa pokeria odotellessaan opiskelemaan lähtöä. Kesäkuussa osti oman yksiön pelirahoilla. Pelaaminen on vaihtunut sijoittamiseksi.

Tässä yhden sellaisen tarina:

Ulkona ollessa moni ei varmastikaan kuvittelisi minua sellaiseksi, koska pukeudun yleensä tyylikkäästi/trendikkäästi, parta on aina ajettu ja hiukset kammattu jne, ja voi olla että jos tekisin itse aloitteen niin saisinkin jonkun naisen lähtemään mukaani, mutta en todellakaan jaksa jahdata naisia. En pysty innostumaan naisesta joka ei ole ensin näyttänyt millään lailla olevansa kiinnostunut minusta.

Ja naisethan eivät tunnetusti tee aloitteita kuin korkeintaan niille kaikista miehekkäimmille jännämiehille, joten mieluummin vetelehdin kotona kuin etsin seuraa.

Tuskin olen ainoa. Toki jotkut miehet tietää etteivät he löytäisi seuraa vaikka yrittäisivätkin ja jäävät siksi kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli viime keväänä tuollainen. Aikani marisin ja valitin, mutta sitten selvisi, että poika pelaa pokeria odotellessaan opiskelemaan lähtöä. Kesäkuussa osti oman yksiön pelirahoilla. Pelaaminen on vaihtunut sijoittamiseksi.

Sun poika oli poikkeus. En tiedä yhtään vastaavaa tapausta tuttavapiirissäni, mutta näitä peliriippuvaisia, köyhiä, työttömiä vanhempiensa luona asuvia aikamiespoikia Kotka eivät seurustele, niitä tiedän useita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleinen toivottomuus. Meillä on kasvamassa ikäluokka joka on jo parikymppisenä "luovuttanut". Katselkaa huvikseen nuorten aikuisten työttömyyslukuja jne. 

Minä luovutin parikymppisenä ainoastaan naisten suhteen. Töissä kuitenkin käyn. Tyypillinen päivä: työ, kuntosali (ei joka päivä), joskus kaverien tapaamista ja sit kotona olemista.

Asutko siis lapsuudenkodissasi?

En. Muutin pari kk sitten opiskelija-asunnosta omaan kämppään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleinen toivottomuus. Meillä on kasvamassa ikäluokka joka on jo parikymppisenä "luovuttanut". Katselkaa huvikseen nuorten aikuisten työttömyyslukuja jne. 

Minä luovutin parikymppisenä ainoastaan naisten suhteen. Töissä kuitenkin käyn. Tyypillinen päivä: työ, kuntosali (ei joka päivä), joskus kaverien tapaamista ja sit kotona olemista.

Asutko siis lapsuudenkodissasi?

En. Muutin pari kk sitten opiskelija-asunnosta omaan kämppään.

Sitten et ole sellainen mistä puhun. Pojista jotka ei käy töissä, asuvat edelleen kotona eivätkä tee mitään muuta kuin köki huoneessaan pelaamassa.

Sinähän menestyt ihan hyvin. Oma asunto ja työpaikka.

Ylös

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikäpäs siinä, kun mutsi ja faija antavat asua lapsuuden kodissa ja ruoka kannetaan valmiiksi nokan eteen. Miksi siinä tilanteessa muuttaisi omilleen. Joutuisi käymään kaupassa ja tekemään kotitöitä, ehkä jopa menemään töihin. Kuka sellaista haluaa, jos voi valita ikuisen teini-iän vailla itsenäisen elämän tuomia murheita.

Tämä.

Olen myös huomannut, että nämä samaiset ikipojat ovat niitä äidin passaamia tapauksia. Ikinä ei olla vaadittu, että hoitavat osansa esim kotitöistä, osallistuvat ikäviin mökkitalkoisiin tmv. Eivät ole osallistutettu mihinkään ikävään, jolloin ovat kasvaneet liian laiskoiksi, liian mukavuudenhaluisiksi, sopeutumattomiksi, eivät kestä normaalia stressiä, mikä kuuluu normaaliarkeen.

Äidit ovat tehneet ruuat valmiiksi, pedanneet pedit ja siivonneet näiden nuorten ja sittemmin aikamiehen huoneet. Yht äkkiä huomataankin, että pojasta on kasvanut passiivinen, osaamaton, vastuuntunnoton, aloitekyvytön aikamies, joka masentuu pienistäkin vastoinkäymisistä kun ei ole tottunut elämään missä kukaan ei tasoita etukäteen niitä ikäviä asioita pois elämästä kuten vanhemmat ensin.

Elämä on toisinaan taistelua, vittumaista, pettymyksiä. Kukaan ei välty niiltä. Nämä aikamiespojat masentuvat kun eivät saakkaan heti kunnon töitä ja paskatöitä eivät suostu tekemään. Mielummin ollaan kotona äidin passittavana ja pelataan.

No mulla taas ei ole ollut tuollaista lapsuutta. Välillä ehkä vaadittu liikaakin kun tuntuu että mikään ei äidille kelpaa. En koskaan oppinut hyväksymään itseäni ja siksi syrjäydyin sosiaalisesti. Töissä toki olen aina käynyt ja laskuni maksanut, mutta mitään sosiaalista elämää mulla ei ole. Ja vaimoa en varmaan tule koskaan saamaankaan.

Syitä on varmasti useita, mutta minusta yksi suurimpia voisi olla, että elämällä ei ole mitään muutakaan tarjottavaa kuin pelaaminen. Nyt eletään eräänlaista näköalattomuuden aikaa. Irtisanomisia irtisanomisten perään. Juuri mikään ala ei ole enää varma työpaikan saamisen suhteen. Miksi opiskella, jos töitä ei kuitenkaan saa? Nämä miehet eivät juurikaan tarvitse rahaa kulutukseen. Yleensähän työssäkäynnin motiivina on raha, mutta jos yhteiskunnan tuilla tai vanhempien kustannuksellakin pärjää ihan riittävän hyvin, niin miksi vaivautua töihin? Pelaaminen on kuitenkin kivaa, siinä voi kehittyä ja saada onnistumisen kokemuksiakin. Kavereita on ympäri maailmaa. 

Vierailija kirjoitti:

Syitä on varmasti useita, mutta minusta yksi suurimpia voisi olla, että elämällä ei ole mitään muutakaan tarjottavaa kuin pelaaminen. Nyt eletään eräänlaista näköalattomuuden aikaa. Irtisanomisia irtisanomisten perään. Juuri mikään ala ei ole enää varma työpaikan saamisen suhteen. Miksi opiskella, jos töitä ei kuitenkaan saa? Nämä miehet eivät juurikaan tarvitse rahaa kulutukseen. Yleensähän työssäkäynnin motiivina on raha, mutta jos yhteiskunnan tuilla tai vanhempien kustannuksellakin pärjää ihan riittävän hyvin, niin miksi vaivautua töihin? Pelaaminen on kuitenkin kivaa, siinä voi kehittyä ja saada onnistumisen kokemuksiakin. Kavereita on ympäri maailmaa. 

Miksi tytöt ei jämähdä kotiin?

Taas näitä keskusteluita, joissa tullaan jossakin vaiheessa nostamaan näitä 'esimerkillisiä ihmisiä' jotka pystyivät yh:na käymään kolmessa työssä ja kasvattamaan jokaisen lapsensa tohtoriksi ja maisteriksi, ja näiden 'esimerkillisten' esimerkin mukaan pitäisi sitten kaikkien elää.

Aneemista standarditumputusta.

Kyllä tuo on kasvatuksesta lähtöisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syitä on varmasti useita, mutta minusta yksi suurimpia voisi olla, että elämällä ei ole mitään muutakaan tarjottavaa kuin pelaaminen. Nyt eletään eräänlaista näköalattomuuden aikaa. Irtisanomisia irtisanomisten perään. Juuri mikään ala ei ole enää varma työpaikan saamisen suhteen. Miksi opiskella, jos töitä ei kuitenkaan saa? Nämä miehet eivät juurikaan tarvitse rahaa kulutukseen. Yleensähän työssäkäynnin motiivina on raha, mutta jos yhteiskunnan tuilla tai vanhempien kustannuksellakin pärjää ihan riittävän hyvin, niin miksi vaivautua töihin? Pelaaminen on kuitenkin kivaa, siinä voi kehittyä ja saada onnistumisen kokemuksiakin. Kavereita on ympäri maailmaa. 

Miksi tytöt ei jämähdä kotiin?

Koska tytöt yleensä haluavat kaikenlaista, mihin tarvitaan rahaa. Vaatteita, meikkejä, matkustelua, kahviloissa käymistä jne. Tytöt myös yleensä haluavat oman kodin, jota voivat sisustaa mieleisekseen ja sisustamiseen tarvitaan rahaa. 

Pelaaminen aiheuttaa hyvää oloa. Siihen tulee riippuvaiseksi. 

Toisaalta ensimmäinen sukupolvi, joka on voinut tietokoneille pelata pienestä pitäen ja monessa tapauksessa vanhemmat ei ole asettanut rajoja.

Eli kyllä se pääosin on huonon (ehkä jopa tyhmän) vanhemmuuden tulosta. 

Emme ole ainoat, jotka koukuttuvat pelaamiseen ynnä internettiin - juuri katsoin Netflixistä "Web Junkie" -nimisen dokumentin kiinalaisista nettiaddikteista ts. 'pelinarkomaaneista'. Siinä mm. väitettiin, että ko. addiktio oli mennyt muiden ongelmien edelle - en kyllä menisi allekirjoittamaan Kiinan tapauksessa tuommoista väitettä. Kyllähän se pelaaminen on todellinen ongelma siinä vaiheessa, kun aikaihmiset alkavat käyttämään vaippoja, koska "suoritus kärsii vessakäynneistä" :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syitä on varmasti useita, mutta minusta yksi suurimpia voisi olla, että elämällä ei ole mitään muutakaan tarjottavaa kuin pelaaminen. Nyt eletään eräänlaista näköalattomuuden aikaa. Irtisanomisia irtisanomisten perään. Juuri mikään ala ei ole enää varma työpaikan saamisen suhteen. Miksi opiskella, jos töitä ei kuitenkaan saa? Nämä miehet eivät juurikaan tarvitse rahaa kulutukseen. Yleensähän työssäkäynnin motiivina on raha, mutta jos yhteiskunnan tuilla tai vanhempien kustannuksellakin pärjää ihan riittävän hyvin, niin miksi vaivautua töihin? Pelaaminen on kuitenkin kivaa, siinä voi kehittyä ja saada onnistumisen kokemuksiakin. Kavereita on ympäri maailmaa. 

Miksi tytöt ei jämähdä kotiin?

Koska tytöt yleensä haluavat kaikenlaista, mihin tarvitaan rahaa. Vaatteita, meikkejä, matkustelua, kahviloissa käymistä jne. Tytöt myös yleensä haluavat oman kodin, jota voivat sisustaa mieleisekseen ja sisustamiseen tarvitaan rahaa. 

Sitäpaitsi tytöt oireilee eri tavalla. Eikös nuorten naisten mielenterveysongelmat ole suorastaan räjähtäneet kasvuun? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syitä on varmasti useita, mutta minusta yksi suurimpia voisi olla, että elämällä ei ole mitään muutakaan tarjottavaa kuin pelaaminen. Nyt eletään eräänlaista näköalattomuuden aikaa. Irtisanomisia irtisanomisten perään. Juuri mikään ala ei ole enää varma työpaikan saamisen suhteen. Miksi opiskella, jos töitä ei kuitenkaan saa? Nämä miehet eivät juurikaan tarvitse rahaa kulutukseen. Yleensähän työssäkäynnin motiivina on raha, mutta jos yhteiskunnan tuilla tai vanhempien kustannuksellakin pärjää ihan riittävän hyvin, niin miksi vaivautua töihin? Pelaaminen on kuitenkin kivaa, siinä voi kehittyä ja saada onnistumisen kokemuksiakin. Kavereita on ympäri maailmaa. 

Miksi tytöt ei jämähdä kotiin?

Siksi että pääsevät helpommin naimisiin ja voivat olla kotiäitejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syitä on varmasti useita, mutta minusta yksi suurimpia voisi olla, että elämällä ei ole mitään muutakaan tarjottavaa kuin pelaaminen. Nyt eletään eräänlaista näköalattomuuden aikaa. Irtisanomisia irtisanomisten perään. Juuri mikään ala ei ole enää varma työpaikan saamisen suhteen. Miksi opiskella, jos töitä ei kuitenkaan saa? Nämä miehet eivät juurikaan tarvitse rahaa kulutukseen. Yleensähän työssäkäynnin motiivina on raha, mutta jos yhteiskunnan tuilla tai vanhempien kustannuksellakin pärjää ihan riittävän hyvin, niin miksi vaivautua töihin? Pelaaminen on kuitenkin kivaa, siinä voi kehittyä ja saada onnistumisen kokemuksiakin. Kavereita on ympäri maailmaa. 

Miksi tytöt ei jämähdä kotiin?

Koska tytöt yleensä haluavat kaikenlaista, mihin tarvitaan rahaa. Vaatteita, meikkejä, matkustelua, kahviloissa käymistä jne. Tytöt myös yleensä haluavat oman kodin, jota voivat sisustaa mieleisekseen ja sisustamiseen tarvitaan rahaa. 

Sitäpaitsi tytöt oireilee eri tavalla. Eikös nuorten naisten mielenterveysongelmat ole suorastaan räjähtäneet kasvuun? 

Voisiko näiden tyttöjen ongelmana olla, että he eivät yrityksistään huolimatta saa haluamaansa? Töitä ei ole tai on niin vähän tai huonolla palkalla, että ulkomaanmatkoista, muotivaatteista,  kodin sisustamisesta, shampanja-aamiaisista yms, mitä blogit tänä päivänä ovat täynnä, on turha haaveillakaan? Näille pojille taas riittää yhdet lenkkarit, parit kuluneet kalsarit, parit sukat jne sekä se tietokone. Kunhan on kahvia, kokista ja jotain syötävää, niin nämä pojat ovat tyytyväisiä elämäänsä. 

Kaipaisin neuvoja, mitä tällaisessa tilanteessa voi tehdä? Mieheni veli on tällainen peräkammarin poika. Näen, että se ahdistaa ikääntyvää äitiä ja miestäni... täysin neuvoton olo, enkä ole ainoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleinen toivottomuus. Meillä on kasvamassa ikäluokka joka on jo parikymppisenä "luovuttanut". Katselkaa huvikseen nuorten aikuisten työttömyyslukuja jne. 

Minä luovutin parikymppisenä ainoastaan naisten suhteen. Töissä kuitenkin käyn. Tyypillinen päivä: työ, kuntosali (ei joka päivä), joskus kaverien tapaamista ja sit kotona olemista.

Aika aikasin luovutit.

Mua pelottaa, että meidän pojista tulee tuollaisia. En tiedä, miten heidät saisi irti koneelta. Ovat lukiolaisia, joten päivät kyllä ovat koulussa, mutta koulusta tultuaan eivät läksyjen lisäksi tee muuta kuin ovat koneella. Myös viikonloput ja lomat kuluvat koneen äärellä. Eivät pelkästään pelaa, vaan surffailevat netissä ja ihan hyödillistäkin sieltä oppivat, sitä en kiistä. Molemmilla on tietoa hirveän paljon, ovat älykkäitä ja koulu menee loistavasti. Vanhempi kirjoittaa keväällä ja nyt syksyllä kirjoitti jo kolme ainetta ja kaikki lähti ällinä. Ja kyllä tällä vanhemmalla on jo tiedossa mitä haluaa opiskelemaankin, nuoremmalla ei ole hajuakaan.

Kavereitakaan ei enää juuri ole, mitä nyt netissä joskus juttelevat kavereilleen. Mitään harrastuksia ei ole. Monenlaista on ollut tarjolla ja ovat jotain kokeilleetkin ja aiemmin vähän painostettiinkin, että jotain pitää harrastaa, mutta eipä noin isoja enää voi pakottaa. Kotitöitä joutuvat kyllä tekemään, tiskikonetta tyhjentämään, imuroimaan, nurmikkoa leikkaamaan, saunaa lämmittämään, auttamaan ruuanlaitossa, mutta silti tuntuu, että eivät ole oppineet mitään. Tytöistä eivät ole koskaan edes puhuneet ja missäpä voisivat tyttöjä tavatakaan, kun eivät käy missään. En tiedä mitä pitäisi tehdä.

Tytär taas on ihan toisenlainen, on harrastuksia ja kavereita, järkkäävät milloin mitäkin bileitä, käyvät elokuvissa, syömässä, discossa, luokkiksissa, nuorisotilassa. Harrastaa liikuntaa ja huolehtii terveellisistä elämäntavoista. Kotonakin ollessaan tekee enimmäkseen jotain muuta kuin on koneella, vaikka sitäkin harrastaa, mutta kohtuullisissa määrin. En tajua miten pojatkin saisi jotenkin mukaan tähän elämään? Monesti ihan ahdistaa tämä tilanne, poikien itsensä mielestä kaikki on ok, hehän tekevät sitä mistä tykkäävät!