Kaveri tuli uskoon, en haluaisi olla enää tekemisissä

No, se on nyt vain innoissaan siitä asiasta. Varmaan toivoo, että toisistakin tulisi yhtä onnellisia kuin millaiseksi itsensä tuntee. Muista, että uskoon tullaan monesti tosi epätoivoisessa tilanteessa, eli luultavasti kaverillasi on ollut raskasta tai vaikeaa aikaa jo pidempään. Nyt hän jotenkin kääntää sen mielessään niin, että kaverit jotka eivät usko ovat yhtä onnettomia.

Jos hän tyrkyttää noita uskonasioita niin sano, että olet iloinen että hän on löytänyt asian josta saa voimaa, mutta toivot hänen kunnioittavan sinua ja antavan sinun tehdä omat valintasi. Ja että, haluat että teillä edelleen olisi ne yhteiset jutut joita on ollut aiemmin, ettei kaikki hukkuisi sinne raamattujargoniin.

Ymmärrän varsin hyvin tuon turhautumisen raamatunlauseiden jakelusta  somessa. Itseänikin se ärsyttää suunnattomasti vaikka minulla on hengellinen vakaumukseni. Jotkut ihmiset vain katoavat sinne uskovaisuuden fasadin taakse ja heitä on vaikea enää saada kiinni, ehkä se onnistuu vuosien perästä. Muista, että siellä fraasien takana on kuitenkin se sama ihminen, ei se sinun ystäväsi ole mihinkään muuttunut pohjimmiltaan vaikka nyt uskookin ja haluaa kuuluttaa sitä asiaa. 

Ala lainailemaan sille takaisin:

http://www.vapaasana.net/artikkelit/2007/11/raamatun-julmuuksia-ja-rist…

Olen itsekin uskovainen. Mieheni ei ole eikä moni kavereistanikaan.

Luulen, että ystäväsi ensihuuma siitä laantuu. Voisitko suoraan pyytää, että puhuisi vähemmän uskonasioista kanssasi? Luulen kyllä, että ajan kanssa tilanne tasaantuu. Itse en puhu juurikaan uskonasioista niiden kanssa, joita ne asiat jostain syystä ahdistavat tai muuten eivät halua niistä kuulla. Toivottavasti et kokonaan katkaise välejäsi uskoon tulleeseen ystävääsi, ota jonkin verran etäisyyttä jos siltä tuntuu, meillä kaikillahan on ajoittain "kaikenlaisia muita kiireitä" niin ettet juuri ehdi olla tekemisissä. Ja tosiaan sano suoraan ettet pidä siitä kun uskoa tuputetaan sinulle.

t. uskis

Minä olen menettänyt parhaan ystäväni uskonnolle. Aloite tuli häneltä sillä ateistina minä olen syntinen ja paha ihminen enkä sopivaa seuraa.

Myös nykyinen paras ystäväni on uskovainen. Jaksan vielä luottaa että tuo ei petä ystävyyttämme ainakaan uskon varjolla mutta jos tuokin kääntää selkänsä niin alkaa kyllä itseltä "usko" loppua uskovaisiin :(

Voi ei :(

Kyllä tuossa voi käydä niin, että yhteydenpito hiipuu hiljalleen ja loppuu. Näin kävi itselleni, kun ystäväni kääntyi muslimiksi ja itse en ole koskaan uskonut jumaliin. Siinä vaiheessa, kun kaikki puheenaiheet kääntyvät jollakin tavalla jumalaan, keskustelu alkaa olla toivotonta. Usko ei ole mielestäni este ystävyydelle, mutta fanatismi on. Ehkä ystäväsi rauhoittuu vielä, kun hänellä on nyt menossa ns. kuherruskuukausi Jeesuksen kanssa. Ei ehkä heti kannata pistää välejä poikki.

Kristilliseen uskoon tuleminen aiheuttaa yleensä luonnollisesti puheenparren muuttumista jossain määrin. Ulos tulee sitä, mitä sydämessä on.

Olen itse uskovaisena huomannut, että ei-uskovainen kysyy välillä monta kertaa samaa asiaa uskosta (en väitä, että juuri sinä, ap., olisit tehnyt niin, kun en sinua tunne), jolloin lopulta vaan joutuu jättämään vastaamatta. Uskovaisten ja ei-uskovaisten välillä on vääjäämättä jonkinlainen kommunikaatiokatkos, mitä tulee maailmankuvaan ja ihmiskäsitykseen. Omaan uskomusjärjestelmään perustuvien väitteiden ilmaiseminen saattaa puolin ja toisin tuntua usein saman toistamiselta.

_____________________________________________________________________________________________________

** Jumala syntyi ihmiseksi Pojassa, Jeesuksessa Kristuksessa, sovitti ihmisten synnit Golgatan ristillä ja nousi kuolleista! Joka uskoo Jeesukseen sovittajanaan ja herranaan, perii ikuisen elämän. **

Kaverisi käytös on aika tyypillistä juuri uskoontulleelle. Useimmat tasaantuvat muutaman kuukauden sisällä. Sano kaverilllesi suoraan, että et halua puhua hänen kanssaan uskonasioista, mutta toivot silti, että ystävyytenne voisi jatkua.

Kyllä se ensi-innostus yleensä laantuu. Kokemusta sedän ja kaverin verran tosin vain. Molemmat on nykyään taas lähes entisensä. Paitsi että vaikuttavat olevan tasapainoisempia ja saavansa voimaa elämän vastoinkäymisiin.

En suoraan sanottuna ymmärrä tätä ihmisten toisiinsa ripustautumista kaveruuteen vedoten. Kaverit on kavereita, niitä tulee ja menee. Ette ole niiden kanssa naimisissa. Elämäntilanteesta riippuen elämä täytyy erilaisista kaverisuhteita. Minulla ei ole pakkomielle perheeni ulkopuolisista ihmisistä, tehkööt he mitä huvittaa ja olen heidän kanssaan tekemisissä jos huvittaa.

Piilota nyt ainakin kaverisi viestit sosiaalisessa mediassa. Ei kenenkään tarvitse altistua uskisten aivo-oksennuksille vain kaveruuden varjolla. Tee selväksi, ettet halua kuunnella uskonnollista puhetta, ja katso, jääkö teille enää mitään yhteistä.

Sitten vielä varoitus: Uskonnollisten ihmisten harkintakyky on alentunut, joten et välttämättä saa osaksesi sellaista reilua käytöstä kuin koet ansaitsevasi. Jos kaverisi kokee, että hänen ideologiansa on uhattuna, hän saattaa käyttäytyä yllättävänkin aggressiivisesti.

Kaverisi on rakastunut, on kyse alkuhuumasta. Sinä itse olet tismalleen samanlainen, kun olet hurahtanut konmariin, joogaan, koiraan tai johonkin mieheen tai saat vauvan. Se täyttää koko elämäsi ja haluat puhua vain siitä ja julistaa koko maailmalle, kuinka ihanaa elämäsi nyt on. Voit sanoa hänelle suoraan, että sinä et ole kiinnostunut uskosta ja uskonasioista mutta jos kaveri kykenee puhumaan jostain muusta, olisit iloinen ystävyyssuhteen jatkumisesta. Älä kuitenkaan loukkaannu, jos sinä saat samanlaisen kommentin hurahtaessasi johonkin ja mekkaloidessasi vain ja ainoastaan suuresta rakkaudestasi ja kaikesta, mitä hän/se tekee tai sanoo.

hanska kirjoitti:

Sitten vielä varoitus: Uskonnollisten ihmisten harkintakyky on alentunut, joten et välttämättä saa osaksesi sellaista reilua käytöstä kuin koet ansaitsevasi. Jos kaverisi kokee, että hänen ideologiansa on uhattuna, hän saattaa käyttäytyä yllättävänkin aggressiivisesti.

Miten niin juuri uskonnollisten ihmisten? Samalla tavalla vaikkapa kuntoiluun tai tietynlaiseen dieettiin tai turkistuotteita vastustavaan ryhmään sukeltanut ihminen pitää omaa ideologiaansa ainoana oikeana ja voi olla hyvin aggressiivinen muunlaista näkökulmaa edustavia kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Sitten vielä varoitus: Uskonnollisten ihmisten harkintakyky on alentunut, joten et välttämättä saa osaksesi sellaista reilua käytöstä kuin koet ansaitsevasi. Jos kaverisi kokee, että hänen ideologiansa on uhattuna, hän saattaa käyttäytyä yllättävänkin aggressiivisesti.

Miten niin juuri uskonnollisten ihmisten? Samalla tavalla vaikkapa kuntoiluun tai tietynlaiseen dieettiin tai turkistuotteita vastustavaan ryhmään sukeltanut ihminen pitää omaa ideologiaansa ainoana oikeana ja voi olla hyvin aggressiivinen muunlaista näkökulmaa edustavia kohtaan.

Uskonnolliset ihmiset pitävät tosina väitteitä, jotka ovat rationaaliselle mielelle harhoja, ja pitävät moraalisena auktoriteettinaan kuvitteellisia olentoja. Mikä kertoisi enemmän alentuneesta harkintakyvystä? Tuossa jää nigerialaiskirjeisiin uskominen kirkkaasti kakkoseksi.

Muslimiksi kääntynyt olisi sunlaiselle varmaan ihan eri asia, vai mitä?

Sä menetät sen kaverin ihan omaa suvaitsemattomuuttasi nyt. Vai ymmärsinkö oikein, että hän ei ole varsinaisesti tehnyt mitään pahaa. Postannut vaan jotain mistä sinä et pidä?

Ei nyt ole ihan järkevääverrata muslimia ja kristittyä.Muslimien ajatusmaailma on tosi erilainen ja siinä on niin paljon kielteistäkin kaikua.Itse uskovaisena kristittynä olen vapaamielinen heihin nähden.

Mikä siinä on niin kauheaa jos joku läheinen alkaa kristityksi? Aito kristitty ei tahdo pahaa kenellekään vaikka toisilla se uskossa eläminen saattaakin mennä aika hihhuloinniksi.

Kun itse tulin uskoon, olin niin innoissani kuin varmastikin sun frendis. Se on asia jota kukaan, joka sitä ei ole kokenut, ei voi ymmärtää. Itsekin halveksin ennen uskiksia, mut en enää olenhan nykyään itsekin. Jos on terve kristitty, hän varmasti on rinnallasi viimeinen, joten jaksa häntä kuten ennenkin. Tuntuu että ihmiset pelkää, että joku "ihme" tarttuu uskovista 😉 Tai no saattaahan sitä, mutta älä pelkää, usko ainoastaan 😋

Jri kirjoitti:

Kun itse tulin uskoon, olin niin innoissani kuin varmastikin sun frendis. Se on asia jota kukaan, joka sitä ei ole kokenut, ei voi ymmärtää. Itsekin halveksin ennen uskiksia, mut en enää olenhan nykyään itsekin. Jos on terve kristitty, hän varmasti on rinnallasi viimeinen, joten jaksa häntä kuten ennenkin. Tuntuu että ihmiset pelkää, että joku "ihme" tarttuu uskovista 😉 Tai no saattaahan sitä, mutta älä pelkää, usko ainoastaan 😋

Mutta kumpaa pidät tärkeämpänä Jumalana, Vishnua vai Shivaa?

Itse kallistun Durgan puoleen.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen menettänyt parhaan ystäväni uskonnolle. Aloite tuli häneltä sillä ateistina minä olen syntinen ja paha ihminen enkä sopivaa seuraa.

Myös nykyinen paras ystäväni on uskovainen. Jaksan vielä luottaa että tuo ei petä ystävyyttämme ainakaan uskon varjolla mutta jos tuokin kääntää selkänsä niin alkaa kyllä itseltä "usko" loppua uskovaisiin :(

Tämä on kurja homma. Ei minusta ihan kypsän uskovan käyttäytymistä, mutta nythän onkin kyse juuri uskoon tulleesta. Ymmärrän, että pesäero vanhoihin kaveriporukoihin on joskus tarpeen esimerkiksi huumehelvetistä irtipääsemiseksi.

Ateisti tai uskovainen — kaikki olemme kuitenkin syntisiä. Minusta uskovallekin on kuitenkin tärkeää pitää yhteyksiä ei-uskoviin ystäviin. Pakko kuitenkin myöntää, että itse en viihdy humalaisten seurassa, vaikka itsekään en ole absolutisti. Ei vaan enää jaksa kuunnella niitä kännisiä lätinöitä. Monen ei-uskovan ystävän kanssa on silti paljon mahdollisuuksia viettää yhdessä aikaa.

Olen huomannut kuitenkin sen, että monet ei-uskovat eivät tohdi kutsua uskovaa mukaan rientoihinsa. Me uskovatkin käymme leffassa, konserteissa, teatterissa, shoppailemassa, ulkoilemassa jne. Ja yhteisiä puheenaiheita löytyy kyllä. Juuri uskoon tullut ystävä kaipaa kuitenkin myös keskustelua niistä aiheista, joihin hän on juuri herännyt, ehkä hän löytää niihin keskusteluihin keskustelukumppanin muualta. Uskalletaan olla ystäviä toisillemme, oltiin sitten uskossa tai ei.